Miten saada amerikkalaiseen asuntoon sähköt, netti, puhelin, tv-kanavat ja vakuutukset sekä autotalliin auto?

Tällä kertaa luonnos-kansioni kätköistä löytyi tällainen teksti, jonka olen aloittanut joskus loppukeväästä. Olen luvannut yhdelle lukijalle yrittää kirjoittaa auki niitä asumiseen liittyviä käytännön järjestelyjä, joita Kaliforniaan muuttamiseen liittyi sitten, kun uuteen omaan asuntoon oli konkreettisesti päästy. Pahoittelut, että tämä teksti tulee vasta nyt! Suurin syy siihen, etten ole saanut tätä julkaistuksi, on yksinkertaisesti se, etten oikeastaan osaa paljon auttaa näissä jutuissa. Koska miehen kolme työkaveria oli jo muuttanut tänne aiemmin, saimme selkeät ohjeet käytännön asioihin. Meidän ei paljoa tarvinnut ruveta selvittelemään, miten hommat toimivat, koska kollegat olivat jo tehneet selvittelytyön aikaisemmin. Emme myöskään törmänneet mihinkään erityisiin ongelmiin, esimerkiksi luottohistorian puute (tästä amerikkalaisten credit historysta voi lukea täältä) ei aiheuttanut mitään hankaluuksia.

Tässä nyt kuitenkin hiukan ylimalkaista tietoa:

- Ennen kuin täällä pystyi tekemään mitään, piti avata pankkitili. Pankkiasioinnista olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin. Meillä ei ollut mitään ongelmia tilin avaamisessa. Valitsimme pankin, joka tarjoaa vasta maahan muuttaneille secured credit cardin, jota varten ei tarvitse olla luottohistoriaa, mutta jota varten pankille täytyy maksaa vakuus. Kaikki pankit eivät tällaista korttia tarjoa.

- Sähkösopimuskin tehtiin tietenkin heti ekana päivänä, eikä senkään kanssa ollut ongelmia. Kävelimme vain sähköyhtiön toimistoon ja ilmoitimme, mihin osoitteeseen haluamme sähköt. Vaikka meillä ei ollut luottohistoriaa, sähköyhtiö ei vaatinut vakuuksia, kun lupauduimme tekemään ns. autopaymentin. Tämä on vähän kuin suoraveloitus eli maksu veloitetaan suoraan tililtä. Veloitusta hoitaa jokin 3. osapuoli. Emme ihan ymmärtäneet, miksi autopaymentin ottamalla vakuuden saattoi välttää.

- Kotivakuutuksen hankimme jo ennen muuttoa Suomesta käsin kuten asunnonkin. Vuokranantaja suositteli tiettyä firmaa, joten otimme vakuutuksen sieltä. Maksu tapahtui luottokortilla, eikä vakuuksia tarvittu. Kotivakuutukseen olisi saanut erillisen maanjäristysturvan, mutta emme kokeneet sitä tarpeelliseksi.

- Netin hankinta ja kytkentä oli todella helppoa. Sekä miehen kollega että vuokranantaja suosittelivat erästä nettimyyjää. Mies sitten soitti tälle myyjälle ja tilasi netin ja modeemiboksin. Nettiä varten piti maksaa vakuus, $100. Maksu tapahtui luottokortilla puhelimessa. Tarvittavat kamat ilmestyivät saman päivän aikana ovemme taakse, ja kun mies asensi kaiken itse, netti alkoi heti toimia. Helppoa kuin mikä! Suomessa taitaa joutua nettiä odottamaan joskus ikuisuudenkin...

- Ilmaisia tv-kanavia Amerikassa ei käsittääkseni ole. Jos ei osta mitään kanavapakettia, tv:sta ei näy yhtikäs mitään. Me saimme nettimme mukana ilmaiseksi kanavapaketin ja tv-boksin, jota ei saanut olla ottamatta vastaan (ja joka ei toiminut ilman, että asennusmies tuli vaihtamaan boksin uuteen). Koska kyseessä on ilmainen paketti, siinä on lähinnä jotain todella outoja kanavia. Ja kuvanlaatu on todella laaduton! Emme ole kertaakaan katsoneet täällä televisiota, emmekä toistaiseksi aio edes harkita laajemman kanavapaketin ostamista. Netflixilla ja AmazonPrimella pärjää hyvin.

- Kännykkäliittymän hankkimisesta osaan sanoa ehkä vähiten mitään selkeää, mutta sen sijaan osaan kyllä kertoa, miten hämärää toimintaa täällä on. Mies sai liittymänsä työnantajansa kautta meidän asuessa vielä Suomessa. Minun liittymäni hankittiin täällä miehen kollegan vaimon liittymän alle, koska näin sain hiukan tavallista halvemman liittymän ja jouduin maksamaan vain pienen vakuuden, $30. Olen kuullut, että luottohistoriaa vailla olevan ulkomaalaisen voi olla vaikea saada liittymää tai että ainakin siihen vaaditaan törkeän suuria vakuuksia. (Miehen ensimmäistä tänne muuttanutta työkaveria oltiin vaadittu maksamaan joku 1000 dollarin vakuus.)

Kännykkäliittymät ovat täällä mielestäni naurettavan kalliita. Meidän liittymät ovat T-mobilelta, joten osaan kertoa vain siitä, mutta toisaalta olen kuullut, että meininki ja vaihtoehdot muissa puljuissa ovat aivan samanlaisia. Liittymissä on täällä yleensä kiinteät kuukausimaksut, joihin sisältyvät rajoittamattomat puhelut ja tekstarit. Liittymää valitessa valitaan yleensä vain se, kuinka paljon nettiä haluaa, minkä perusteella kuukausihinta sitten määräytyy. Silloin, kun minä hankin liittymäni, halvimman 1 gigan netin kanssa liittymän kuukausihinta oli noin $50/kk (noin 40 euroa/kk). Ehkä tämä jonkun mielestä on halpa, mutta minusta ei. Suomessa kännykkälaskuni oli noin 10 euroa/kk tai alle, vaikka tekstailin paljon (nettiä minulla ei tosin ollut). Minun kuukausimaksuni täällä on nyt $57 (noin 45 euroa), enkä todellakaan käytä puhelintani sen edestä. Mutta muita järkeviä vaihtoehtoja täällä ei ole. Se hyvä puoli liittymässäni tosin on, että tekstarit ovat ilmaisia myös ulkomaisiin numeroihin.

Mutta kuten sanoin, toiminta täällä on todella hämärää. Tai ainakin T-mobilella on. Miehen kollegan vaimo avasi minulle alaliittymän omaan liittymäänsä. Asioimme liittymäkaupassa yhdessä. Meille esitettiin selkeästi, mikä on tuleva yhteissumma kuukaudessa, ja saimme siitä sitten laskettua omat osuutemme. Mutta sitten kun ensimmäinen yhteinen lasku tuli, loppusumma oli huomattavasti enemmän kuin mitä meille oli luvattu. Menimme selvittämään asiaa liittymäkauppaan, jossa meille ilmoitettiin ihan pokkana, että oikea hinta olisi ollut vieläkin enemmän (noin 200 dollaria enemmän kuin alunperin oli sanottu), mutta meidän mieliksemme he olivat laskeneet summan. Ja laskeneet sen siis sellaiseen, minkä suuruisen sen ei todellakaan olisi pitänyt olla. "But it wasn't supposed to be even this much", yritimme selittää. Työntekijällä ei tuntunut olevan mitään käsitystä siitä, mitä on tapahtunut, mutta siitä huolimatta hän yritti keksiä selityksiä tilanteelle. Sitten hän totta kai myös soitteli jonnekin ja antoi meille lisää epämääräisiä selityksiä. Emme ottaneet mitään tolkkua koko tilanteesta. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin summan, johon olimme tyytyväisiä. Mutta mitään selkeää laskua, josta näkisi erittelyn, täällä ei ole. Laskutustietoja pääsee tutkimaan netin kautta omilla tunnuksilla, mutta mitään järkevän oloista erittelyä siellä ei ole. Ja itse asiassa summa vielä kerran hiukan nousi, tosin vain muutamalla dollarilla.

Tähän kännykkäliittymäasiaan liittyy myös sellainen hassu juttu, että päädyin saamaan Teksasin area coden eli suuntanumeron, koska ilmoitin liittymäkaupassa kysyttäessä, että minulle on aivan se ja sama, minkä suuntanumeron saan. Nooh, ei tullut mieleen, että numero arvottaisiin jostain ihan eri osavaltiosta. :D Mitään käytännön merkitystä suuntanumerolla ei ole näin kännyköiden aikana. Mitä nyt numeroni aiheuttaa joskus vähän hämmennystä muissa ihmisissä...

- Terveysvakuutuksemme tulee miehen työnantajan kautta, joten valitettavasti en osaa sanoa vakuutuksen valinnasta mitään. Käsittääkseni monet terveysvakuutukset eivät sisällä hammashuoltoa, jota varten täytyy olla oma vakuutus. Meillä on terveysvakuutuksen lisäksi Dental and Vision -vakuutus, joka kattaa hammashuollon ja silmälääkärin palvelut silmälaseineen/piilareineen. Kuukausimaksuja vakuutuksista me emme joudu maksamaan, mutta käynneistä tulee totta kai omavastuuosuudet. Toistaiseksi emme ole tarvinneet terveyspalveluja, joten en osaa sanoa omavastuuosuuksista mitään. Pian kuitenkin ehkä osaan, sillä tässä olisi nyt työn alla ajan varaaminen silmälääkärille.

Me muutimme tänne maaliskuun puolessa välissä, mutta terveysvakuutus astui voimaan vasta seuraavan kuun alusta. Jouduimme tämän takia ottamaan samasta terveysvakuutuspuljusta matkavakuutuksen maaliskuun parille viikolle, koska täällä ei tietenkään uskaltaisi olla päivääkään ilman terveysvakuutusta. Kaikki vakuutukset sai hankittua Suomesta netin kautta ja maksettua luottokortilla. Ennen muuttoa vakuutusyhtiöille piti täyttää netissä lomakkeet, joissa kysyttiin henkilötietoja. Mitään terveystietoja ei kysytty.

- Auton ostaminen oli meille helppoa, koska maksoimme auton käteisellä (sillä mies oli juuri Suomessa myynyt autonsa), eikä meidän näin ollen tarvinnut ruveta selvittelemään mitään autolainoja. Lainan saaminen ilman sitä luottohistoriaa on hankalaa, mutta mahdollista. Autojen hinnat ovat täällä luonnollisesti halvempia kuin Suomessa. Miehen arvion mukaan siitä autosta, jonka ostimme täällä, pitäisi Suomessa maksaa ehkä 10 000 euroa enemmän. Vertaaminen on kuitenkin tietenkin vaikeaa. Suurin osa autoista täällä on muuten automaattivaihteisia.

Me ostimme käytetyn auton. Käytettyjen autojen ostamiseen ei yleensä sisälly täällä mitään vakuutta tai takuuta, vaan autot myydään "as is" -kunnossa. Toki autokaupat tarjoavat lisämaksuilla kaikenlaisia takuita. Lisäksi autokaupat myyvät myös certified pre-owned -autoja, joihin sisältyy takuu. Me ostimme "as is" -auton, mutta mies vei sen ennen ostopäätöstä prepurchase inspectioniin, jossa riippumaton kolmas osapuoli tarkasti auton. Yhdellä autokaupalla oli ihmeellinen vastaanvänkääminen tämän tarkastuksen kanssa ja he tarjosivat vain omia vakuutuksiaan. Toisella kaupalla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Tämä "as is" -kunto saattaa kyllä olla joustava: miehen kollegan ostamassa autossa oli moottorivika, mutta kaupan purkaminen oli onnistunut.

Auton koeajossa autokauppias taitaa tulla aina mukaan, ainakin täällä Piilaaksossa. Suomen ajokortti kelpasi hyvin todisteeksi ajotaidosta; kv-käännöstä ei kukaan kysellyt. Jostain olen lukenut, että ilman Kalifornian ajokorttia koeajolle ei saa lähteä kaupan pihaa kauemmaksi, mutta näin asia ei ainakaan kaikissa autokaupoissa ole. Mies kävi koeajamassa useaakin autoa eri autokaupoissa ja sai mennä ihan joka kerta oikeaan liikenteeseen.

- Autovakuutuksen suhteen ei ollut paljon valinnan varaa, sillä täällä on vain yksi tai kaksi vakuutusyhtiötä, jotka tarjoavat vakuutusta sellaisille, joilla ei ole Kalifornian ajokorttia. Vakuutus hankittiin netin kautta ja maksettiin luottokortilla. Tosite autovakuutuksesta pitää esittää autokaupassa ennen kuin ostamansa auton saa ulos. Vakuutuksen hinta laskee hieman, kun on hankkinut osavaltion oman ajokortin, mutta meidän yllätykseksemme alennus on olematon, noin $6 puolessa vuodessa. Vakuutuksen tarjoajia on totta kai enemmän nyt, kun omistamme osavaltion ajokortit, mutta niiden tarjoama hinta ei ollut yhtään sen halvempi.