Madrid koettu

Loma on lomailtu, ja nyt on aika palata kotiin. Oli oikein loistava idea jäädä hengailemaan pariksi päiväksi Madridiin ennen lentoa kotiin.

The Bear and the Strawberry Tree -patsas Puerta de Sol -aukiolla on ilmeisesti tunnettu "Madridin sydän".  Oli ainakin kohtalaisen suosittu paikka turistiselfieille.

Madrid oli oikein kaunis kaupunki. Tai siis on. Vanhoja rakennuksia ja pieniä kujia, elämää, vilskettä ja paljon ihmisiä liikkeellä, oli sää mikä tahansa. Eli paljon sitä, mitä monissa eurooppalaisissa kaupungeissa mielestäni on ja ehdottomasti paljon juuri sitä, mitä Piilaaksosta puuttuu täysin kokonaan. Ei nyt mitenkään, että näitä paikkoja voisi välttämättä järkevästi verrata, mutta vertaanpa kuitenkin. Euroopassa vain on sitä jotain.

Parque de El Retiro ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta.

Kuningas Alfonso XII:n patsas puistossa ja lampi, jossa souti useampikin turisti viileästä säästä huolimatta.

Puerta de Alcalá, Madridin oma pieni riemukaari.

Madridissa näkyi poliiseja paljon monessa paikassa. Pistivät todella kirkkaasti silmään, en muista törmänneeni vastaavaan muualla. Etenkin otti silmiin se, että monilla poliiseilla oli sellaiset isot aseetkin vielä kaiken lisäksi. Turvallisuuteen suhtauduttiin muutenkin aika tiukasti, sillä esimerkiksi Alicantesta Madridiin kulkevaan junaan oli turvatarkastus läpivalaisuineen. Yhdysvalloissa on tottunut siihen, että turvallisuus vaikuttaa välillä jotenkin liiankin korostuneelta, mutta osaavat espanjalaisetkin näköjään aika hyvin.

"Refugees welcome", Espanjan virallinen sanoma?

Kuninkaanlinna, jossa kuningas ei kyllä virallisesti asu. Emme käyneet sisällä, vaikka EU-kansalaiset pääsisivät kuulemma ilmaiseksi arkipäivinä.

Kävimme takana näkyvässä Faro de Moncloa -näköalatornissa. Bongasin tämän tornin aika vahingossa jostain esitteestä, sillä sitä ei oltu lueteltu Madridin must-nähtävyydet listoilla. Pikaisen googlettelun perusteella selvisi, että torni on aiemmin ollut suljettuna turvallisuusongelmien vuoksi. Emme selvittäneet tarkemmin, mitä ongelmia turvallisuudessa on ollut, mutta täytyy sanoa, että aika huteran oloinen hissi oli edelleen, haha.

Ihan kivat näkymät.

Espanjassakin näkyy lunta.

Voisin ehkä mennä joskus Madridiin uudestaankin. Mieluusti kesällä. :) Nyt olemme jo takaisin rapakon toisella puolella, Atlantan lentokentällä odottamassa jatkolentoa SFO:lle. Inhoan lentämistä East Coastin kautta, koska kotiin kestää vielä yli 5 tuntia (sen 10 tunnin Atlannin ylityslennon jälkeen), mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa.

Terveiset Espanjasta

Meidän Alicanten loma tuli päätökseen eilen keskiviikkona. Hyvästelimme mieheni perheen ja lähdimme mieheni kanssa kahdestaan junalla Madridiin, josta lennämme lauantaina takaisin Yhdysvaltoihin.

Näkymät Alicanten hotellimme katolta: Alicanten vanhaa kaupunkia ja Santa Barbara -linna vuoren päällä. Yhtenä aamuna olimme lankoni vaimon kanssa vetämässä tabata-treeniä kattoterassilla ennen auringonnousua. Näkymä oli tämä, joten siinä ei ollut valittamista, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, ettei kivilattia ollut ehkä paras paikka vetää rajua hyppytreeniä - meidän molempien pohkeet kipeytyivät mielenkiintoisesti.

Kipusimme Santa Barbara -linnoitukseen (hissikin olisi mennyt, mutta kukaan seurueestamme ei käyttänyt sitä, ei se alle 3-vuotias, eivät hänen vanhempansa eikä seurueemme 60-vuotiaskaan!), ja sieltä oli hienot näkymät joka suuntaan.

Kävimme mieheni kanssa ihastelemassa maisemia myös toiselta korkealta paikalta.

Loma oli oikein mukava ja onnistunut. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa uusissa maisemissa! Alicanten mestat oli kyllä nopeasti nähty, joten tuollainen vajaa viikko oli ihan sopiva aika olla siellä. En nyt sanoisi, että siellä ihan hirveästi oli mitään tekemistä, mutta hyvin se aika kului. Ravintoloita on oikein mukavasti, joten sopii hyvin niille, jotka tykkäävät syödä ja juoda. Shoppailumahdollisuuksiakin ilmeisesti on, mutta minä en voinut shoppailla, koska matkalaukkumme ei kestä yhtäkään lisägrammaa. Myös Les Mills -jumppatunteja löytyy, ja yksi espanjalainen bodyattack-tunti tulikin testattua yhden cycle- ja pilates-tunnin lisäksi (piti testata bodypumppikin, mutta en ehtinyt).

Alicanten keskustaa rannalla.

Tämä katu oli selkeästi turistikaaoskatu (krääsämyyjistä ja turistiravintoloista päätellen), mutta onneksi näin helmikuussa oli aika hiljaista.

Kesällä Alicante varmasti olisi vielä kivempi paikka, jos tykkää rantalomailla. Nyt ei voinut viettää rantalomaa, ja itse asiassa välillä oli ihan rehellisesti jopa vähän kylmä. Ekoina päivinä oli ihana 20 astetta ja merenrannassa kävi juuri se mukava lämmin tuuli, jota Välimereltä odotinkin. Sanoin miehelleni, että onpa ihanaa seistä rannalla ilman, että paleltaa ihan julmetusti. (Se Tyyni valtameri kun tuppaa olemaan ihan jäinen rannaltaan, oli vuodenaika mikä tahansa.) Mutta sitten ilma viileni ja oli vain noin 15 astetta. Kun kotona San Josen lämpö näytti monena päivänä 25-27 astetta, oli termi "aurinkoloma Espanjassa" aika kaukana. Olin ostanut matkaa varten hiukan uusia kesävaatteita, mutta niille ei todellakaan tullut mitään käyttöä tämän reissun aikana, joten toivoa saa, että kevät on tullut Piilaaksoon jäädäkseen...

Täytyy myöntää, että kun asuu Kaliforniassa, hiekkarannat ja palmut eivät tunnu enää erikoisilta. Mutta tässä paikassa oli jopa kylmänä helmikuun päivänä lämpimämpää kuin kotona Bay Arean rannikolla on koskaan ollut, kesällä tai talvella.

Koska Alicantessa olevat mestat oli nopeasti nähty, ehdimme lähteä tutkimaan pidemmällekin. Kävimme Benidorm-nimisessä kaupungissa, joka oli tunnin junamatkan päässä. Siellä oli eläkeläiskaaos, eikä yhtään mitään muuta tähän aikaan vuodesta. Junamatka sinne oli muuten kiintoisa: juna meni rannikkoa pitkin, ja koko ranikko vaikutti täysin hylätyltä. Se oli täynnä hotelleja ja varmaan jotain lomahuoneistoja, jotka olivat kaikki täysin tyhjiä tähän aikaan. Oli vähän surullisen näköistä.

Benidorm-kaupunki, jossa on ilmeisesti maailmassa eniten korkeita rakennuksia asukaslukuun nähden (mutta se asukasluku on pieni totta kai). 

Osa matkaporukastamme lähti jopa päiväksi Madridiin, mutta minä ja mieheni lähdimme mieheni vanhempien kanssa Guadalestin laaksoon, jonne oli noin tunnin ajomatka. Guadalest on pieni kylä keskellä vuoristoa ja siihen kuuluu kukkulan huipulla oleva linnoitus. Koska en ole mikään matkaopas, en nyt jaksa muistaa, miksi tämä on rakennettu ja milloin, mutta minua ja mieheäni huvitti hirveästi se, että linnoitukseen johtava tunneli on monessa lähteessä nimetty Portal de San Joseksi, portti San Josehen. Paikalla olevassa kyltissä luki kyllä Sant Josep, mutta samapa tuo. Tunnelin päästä ei löytynyt meidän San Joseta, mutta oli siellä Castillo de San Jose eli se linna.

Ajomatkan maisemat muistuttivat välillä hiukan Kaliforniaa.

Guadalestin linnoitus kukkulan päällä.

Linnoituskaupunkiin pääsi vain tätä San Josen porttia pitkin kulkemalla.

Näkymät linnoituksesta Guadalestin pientäkin pienempään kylään, joka elää pitkälti vain turismin varassa.

Vuoristomaisemat olivat hienot, mutta kun on nähnyt Yosemiten vuoriston, tämä tuntui vähän laimealta. Mutta upea paikka toki silti!

Nyt olemme siis mieheni kanssa Madridissa. Täällä vasta viileä onkin. Onneksi olemme tämän reissun aikana käyneet Suomessa, niin mukana on talvikamppeita (tosin liian ohuita sellaisia, koska paksut olivat Suomessa säilössä ja sinne jäivät). Vielä yksi päivä on edessä ja sitten on aika palata kotiin.

Mutta pakko nyt todeta, että mitä se sellainen on, että nämä espanjalaiset tuntuvat vain istuvan terasseilla ja ravintoloissa juomassa alkoholia ja tupakoimassa päivät pitkät? :D Ja miksi kaikki tupakoivat ja joka puolella? Olin ihan järkyttynyt siitä, että terasseilla saa tupakoida. "Espanjalaiset", totesin, kunnes sitten kuulin, että Suomessakin tupakoidaan vielä terassilla. :D Hahaha, vissiin olen vähän ehtinyt unohtaa, että jossain päin maailmaa tupakointi on vielä ihan normaalia, kun tuolla Kaliforniassa kukaan ei näytä koskaan polttavan, eikä sitä missään saa tehdäkään...