Taas uusi lääkärikäynti ja lasku tutkimuksesta

Edelliseen postaukseen pikaisesti liittyen... Kävin tänään täyttämässä työnantajani kanssa Googlen tiloissa papereita uuden työlupani takia ja kävin siinä sitten sen jälkeen tutustumassa uuteen Googlen tarjoamaan lounaspaikkaan. Sieltä löytyi nyt sitten sitä jenkkimättöäkin kaikkeen makuun: hampurilaisia ja pitsaa, burritoja ja sushia, intialaista ja "thai"-ruokaa (ehkä intialaiseenkin voisi heittää heittomerkit, mutta en maistanut sitä, joten en voi tuomita) sekä paljon jälkiruokia. Toki myös sitä salaattia. Onneksi tuntini ei ole tuon paikan vieressä, siinä voisi ilmaiset pitsat ja burritot koitua kohtalokkaaksi (vaikkei matka nyt mikään pitkä ole, mutta liikenne- ja parkkipaikkatilanteen kannalta se on kyllä kaoottinen). Nyt ehkä näen, miksi joku googlelainen voi kutsua ruokaa lihottavaksi... En kehdannut ottaa valokuvia, koska ihmisiä oli paljon, enkä halunnut vaikuttaa turistilta.

Mieheni palasi vihdoin Suomesta ja toi mukanaan nämä. Karkkia ei tullut, paitsi yksi suklaalevy. Kuten on ehkä monesti jo tullut ilmi, meille kelpaavat nykyään paremmin kuin hyvin amerikkalaiset herkut, eikä suomalaiset karkit jaksa innostaa niin paljoa, että niitä raahaisi puolen maapallon halki. (No okei, minä ehkä raahaisin, jos itse kävisin Suomessa ja näkisin sen karkkihyllyn omin silmin...)

Olin tällä viikolla käymässä taas sen Ear, nose, throat -lääkärin luona ja nyt tehtiin uudelleen laryngoskopia. Tällä kertaa en pyörtynyt, mutta toisaalta olinkin levännyt ja hyvinsyönyt, en tullut suoraan 1,5 tunnin jumppaputkesta ilman aamupalaa. Tutkimus kesti vain pari minuuttia ja olin ihan "Was that it?!", mutta tuli kyllä silti oksettava olo, joka jatkui vielä yli puoli tuntia käynnin jälkeen. Ei siis ole ihan minun juttuni edelleenkään tuo tutkimus.

Äänihuuleni ovat yhä hiukan turvonneet, mutta kuulemma tilanne on parantunut viime kerrasta. Kahden viikon hiljaisuus auttoi siis jotain. Itseäni huolettaa kuitenkin särky, josta kärsin lähes koko ajan. Lääkäri ei vaikuttanut olevan huolissaan siitä, kuulemma se on varmaan vain seurausta siitä äänen ylikäytöstä. En tarvitse uutta hiljaisuutta. Lääkärin mukaan siitä tuskin olisi enää mitään hyötyä kun olin jo kertaalleen kaksi viikkoa puhumatta. Hän sanoi, että voisin olla varmaan vaikka puoli vuotta hiljaa, mutta töihin on kuitenkin aina palattava ja jos jumppaohjaus on ammattini ja elinkeinoni, niin tasapaino pitää vain löytää. Minun täytyy siis käydä vielä muutaman kerran puheterapiassa, opetella puhumaan ja ohjaamaan uudella tavalla ja vain katsoa, miten homma etenee. Särky katoaa siitä sitten toivottavasti. Ja jos ei katoa, niin... Täytyy vain löytää se tasapaino, aivan kuten lääkäri totesi. Oli se tasapaino sitten tuntien vähentämistä tai jotain radikaalimpaa. Kyllähän lääkäri antoi vähän rivien välistä ymmärtää sen, mitä se urgent carenkin lääkäri totesi silloin huhtikuussa. Voihan se olla, ettei minun ääntäni vain ole tehty tällaista ammattia varten, ainakaan tässä mittakaavassa.

Mutta onneksi tässä nyt on aikaa opetella ja katsoa, josko puheterapiasta saisi vinkkejä. Jos särky jatkuu vielä viikkoja, voin saada lääkäriltä lähetteen myös erikoistuneemmalle lääkärille, jonka luona voidaan tehdä ilmeisesti jonkilainen videolaryngoskopia. Lääkäri kuitenkin totesi, että eiväthän tutkimukset itsessään mitään auta. Lisäksi hän totesi, että tämä kattavampi tutkimus on huomattavasti pidempi kuin se, joka minulle nyt on tehty, ja että "You will most likely faint there". Hah. En siis ihan välttämättä halua tutkimuksiin, jotka eivät ole täysin välttämättömiä juuri nyt.

Siitä on parisen viikkoa, kun ohjasin 6am- ja 5:45am -tuntejani. Silloin oli vielä pimeää ennen tunnin alkua. Nyt tunneille palatessani havahduin siihen, että onpas valoisaa jo ennen tuntia. Tältä näyttää kuntosalin parkkipaikalla ennen aamukuutta. Ironisesti tässä kuvassa näkyvässä rakennuksessa on myös puheterapiapaikkani. Hoidan ongelmia siis siellä, missä ne ovat syntyneetkin. 

Mieheni ei ihan ymmärrä, miten voi olla, ettei pitäisi olla hiljaa, jos kerta särkee. Voi toki olla, että hän vain haluaisi minun joutuvan olemaan hiljaa enemmän. ;) Täytyy kyllä myöntää, etten itsekään ihan tajua, miksei pitäisi olla huolissaan siitä, että äänihuulia särkee jatkuvasti, mutta toisaalta eihän puhuminen satu, joten se on varmaan tärkeintä. Kaipa sitä pitää vain uskoa lääkäriä. Ellei halua hankkia second opinionia.

Second opinionista ja lääkärissä ravaamisesta puheen ollen... Kovin ilmaista touhua tämä terveydenhuolto ei tässä maassa tosiaan ole. Kun me muutimme tänne ja mietimme terveysvakuutusta (joka siis tuli mieheni työnantajan kautta ja johon emme paljoa saaneet vaikuttaa), taisimme todeta, että onneksi olemme terveitä lapsettomia ihmisiä. Noh, mites sitten kävikään. Näihin Ear, nose, throat -lääkärin käynteihin on kulunut nyt yhteensä $150 dollaria. Ei ole iso summa mielestäni, käyntejä on kuitenkin ollut kolme. Suomessakin kävisin yksityisellä. Mutta aivan kuten lääkäri epäili, laryngoskopia-tutkimus ei kuulunut vakuutukseni piiriin (kokonaisuudessaan?). Ensimmäisestä skooppitutkimuksesta tupsahti lasku kotiin kätevästi juuri sen jälkeen, kun palasin kotiin toisesta tutkimuksesta. Tämä muutaman minuutin toimenpide kustansi minulle $450 eli vähän reilut 400 euroa. Ja kun tutkimus nyt piti tehdä uudelleen, tulossa on toinen samanlainen lasku. Rahaa tulee siis menemään yli tuhannen dollarin verran. Pikkasen saa siis näillä tuntipalkoilla jumpata, että homma tulisi plussan puolelle. Jossain vaiheessa jonkinlainen omavastuuosuuksien katto on täyttymässä, joten ehkä sen jälkeen vakuutus korvaa taas enemmän. Kait. En minä tiedä.

Laskun maksaminen tässä maassa on niin raivostuttavan hankalaa, että alkaa ihan ärsyttää koko homma. Kolme vaihtoehtoa: netissä, soittamalla automaattiin tai kirjeitse shekillä. Totta kai yritin maksaa netissä, mutta eihän mikään ole täällä yksinkertaista, vaikka siltä kuulostaisi. Nettisivuille olisi pitänyt rekisteröityä täyttämällä paperinen lomake, joka postitetaan terveydenhuollolle. Sitten 7-10 arkipäivän kuluttua tili olisi aktivoitu. Tietenkään minulla ei ole aikaa odotella yhden laskun kanssa 10 arkipäivää. Shekkejä en jaksa alkaa lähetellä. Niinpä soitin automaattiin. Kaipa voisi sanoa, että se oli yksikertaista - mitä nyt piti näpytellä erilaisia numeroita laskun tunnuksesta luottokortin kaikkiin mahdollisiin numeroihin -, mutta oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että tällä maalla olisi paljon petrattavaa näissä laskukuvioissa. Sain laskun kuitenkin maksettua, joten turhaan tässä kai valitan. Seuraavaa odotellessa.

Kuntosalin sisäänkäynti, ennen aamukuutta. Hetki sitten viiden aikoihin oli vielä ihan pimeää.

Näillä siis mennään. Ohjailen omia tuntejani siten kuin pystyn ja muutoin yritän olla mahdollisimman paljon hiljaa. Ongelmani ääneni kanssa ovat jatkuneet nyt yli 12 viikkoa. En enää edes muista, miltä tuntui, kun joku niin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia kuin hengittäminen ja puhuminen oli juuri sitä, yksinkertaista ja itsestäänselvää. Tai ehkä tuossa takana piileekin syy ongelmilleni - koska pidin kaikkea itsestäänselvänä, enkä ajatellut asioita sen enempää.

Oli miten oli, viikonlopustani on tulossa toivottavasti mahtava. Huomenna perjantaina suuntaan kohti mystisen kuuloista kaupunkia - Chowchillaa - ja osallistun Les Millsin bodyattackin Advanced Instuctor Module 1 -koulutukseen. Bodyattack pelastaa, pystyin sitten ilmaisemaan innostukseni äänelläni tai en!

Ihanat kamalat verot

Tiedättehän amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista repliikin "I need to do my taxes" ja sitten henkilö kaivaa jostain kaapin nurkasta jonkun pölyisen laatikon, joka on täynnä papereita ja lippulappusia?

Nyt on se aika vuodesta. Täytyy tehdä verot. Eikä voi muuta taas sanoa kuin että voi herramanjestas, suomalainen esitäytetty veroilmoitus on taivaasta! Eihän Suomessa tarvitse tehdä juuri mitään, verohallinto on tehnyt lähes kaiken puolestasi. Toista se on täällä (luonnollisesti, kun kyseessä on julmetun iso maa). Jokainen joutuu itse tekemään veronsa eli täyttämään kasan lomakkeita ja ilmoittamaan tulonsa. Veroja maksetaan sekä liittovaltiolle että osavaltiolle, ja totta kai jokaisella osavaltiolla on omanlaisensa käytännöt. Kaikissa osavaltioissa ei taida edes olla omaa veroa.

Minä en tiedä veroista täällä oikeastaan mitään. Paitsi sen tiedän, että ensimmäisenä asuinvuotena meidän verotus meni vähän mönkään: saimme tuhansien dollarien mätkyt liittovaltiolle ja parin tonnin mätkyt osavaltiolle. Meidän verotus tehtiin viime vuonna lisäajalla vasta lokakuussa, vaikka normaalisti verotus tehdään juuri näihin aikoihin keväällä. Näin ollen viime vuosikin eli toinen asuinvuotemme on suurimmaksi osaksi mennyt samalla tavalla, joka aiheutti mätkyt ekana vuonna. Voi siis olla, että tulossa on lisää mätkyjä. Saa nähdä.

Täällä ei ole sellaisia selkeitä veroprosentteja, jotka voisi itse laskea niin kuin Suomessa, vaan ennakonpidätyksen määrä perustuu lukuun, joka voi olla 0, 1, 2 ja niin edelleen. Tähän lukuun vaikuttaa esimerkiksi se, onko lapsia tai puoliso, joka ei työskentele. Liittovaltion verolle ja osavaltion verolle tulee oma lukunsa, joka voi olla tai sitten voi olla olematta sama. Nuo luvut ja omat tulot sitten määrittävät sen, kuinka paljon ennakonpidätys palkasta on. En tiedä, miten homma käytännössä toimii, mutta tällaisellä lomakkeella omaa lukua etsitään:

Kai tämä on ihan selkeä, jos asian ymmärtäisi syvällisesti. Paitsi että käytännössä luvuksi voi ilmoittaa jonkun muunkin kuin sen, minkä tämän lomakkeen perusteella saisi, ihan tilanteesta riippuen. Ikävöin selkeitä suomalaisia veroprosentteja, vaikka toisaalta on kyllä kivaa, että täällä saa verohelpotuksia, jos puoliso ei ole töissä ja jos on lapsia. Minä olen muuten täyttänyt näitä lukujani työnantajilleni kaksi kertaa managerien läsnäollessa. Managerit ovat auttaneet muiden lomakkeiden täyttämisessä, mutta tässä kohtaa he ovat vetäytyneet sivuun ja todenneet: "I am NOT allowed to help you with this. You need to know yourself." Toinen managereista sanoi: "Most people put the same for federal and state, but I don't know how you want to do this", mikä oli mielestäni aika rohkea neuvo maassa, jossa oikeusjuttuja vedetään siitäkin, jos kännissä kaadut kaverin pihalla (ihan off-topicina tähän: kosmetologini on ollut jury dutyssa tällaisessa oikeusjutussa eli tämä ei ole urbaani legenda).

Tämä lukukuvio meillä ehkä meni ekana vuonna mönkään. Joskin alun perin meillä saattoi olla oikeanlaiset numerot, mutta sitten tuli kirjanpitäjä, joka oli sitä mieltä, että meidän pitäisi miettiä lukuja uudestaan. Hän ei siis tietenkään antanut mitään ohjetta tai sanonut juuta eikä jaata, kehotti vain katsomaan tilanteen uudelleen. Eli emme voineet syyttää häntä jälkikäteen. Päädyimme korjaamaan lukuja, minkä jälkeen tulikin sitten ne isot mätkyt. Asiantuntijoihin ei siis aina kannata luottaa. (Toki syy saattoi olla joku muukin, mutta olen totta kai varma, että olisimme osanneet itse paremmin. :D)

Täällä aviopari voi tehdä veronsa joko yhdessä tai erikseen. Tilanteesta riippuen toinen tapa voi olla kannattavampi kuin toinen. Me olemme tehneet veromme yhdessä, mikä on syy siihen, etten minä tiedä prosessista juuri mitään. Head of household eli mieheni hoitaa meillä nämä jutut, kotirouva vain on ja ihmettelee ja ilmoittaa miehelleen, että tämän pitäisi kirjoittaa veroista blogipostaus, koska tämä jopa ymmärtää asiasta jotain. ;) Paitsi ettei kuulemma miehenikään ole ihan kartalla näissä verokuvioissa. (Onko joku muka?!) Tosin totta kai viime vuonna kotirouvallakin oli omia yhdysvaltalaisia tuloja, jotka sekoittavat nyt pakkaa entisestään.

Periaatteessa varmaan verotuksen tekeminen on kohtalaisen helppoa, jos tuloja on vain Yhdysvalloista ja jos vaikka käy vain palkkatyössä. Työnantajat ilmoittavat vuoden alussa lomakkeella (W2) työntekijälle, kuinka paljon ovat viime vuonna maksaneet palkkaa ja kuinka paljon on maksettu ennakonpidätystä ja sosiaaliturvamaksuja (kyllä, tässä maassa on sellaisiakin). Minulla näitä lappuja on nyt kolmelta eri työnantajalta, ensi vuonna ainakin neljältä.

Meillä on kuitenkin tuloja myös Suomesta, ja tietenkin kaikki ulkomaan tulot ja varat pitää ilmoittaa. Homma menee siis hiukan mutkikkaammaksi. Minä sain vielä viime vuonnakin palkkaa Suomesta, sillä olin virkavapaideni keskellä vuosilomalla ja sain siis lomarahoja. Lisäksi meidän pitää ilmoittaa kaikista ulkomaan tileistämme vuoden korkein saldo ja korkotulot, ja meillä tietenkin on edelleen useampia tilejä suomalaisissa pankeissa. Mitä enemmän tilejä, sitä enemmän hommaa. Korkeimpien saldojen etsimisessä menee hetki, kun eivät ne suomalaiset verkkopankitkaan ihan kaikkeen pysty. Saldot eivät vaikuta verotukseen, mutta viranomaiset haluavat tietää ne. Jos tileillä esimerkiksi olisi älyttömiä summia, voisi nousta epäilyjä ties-mistä terroristien rahoittamisesta tai muusta. Ja tietenkin kaikki muut mahdolliset ulkomaiset tulot ja varat pitää ilmoittaa.

Tässä yksi esimerkki siitä prosessista, kun mieheni on laskenut tilille tulleita korkoja. Oikeastikin korot pitää laskea käsin, koska ei meidän nettipankista löydy tietoa muutoin. Ainakaan tässä tapauksessa, kun korkoja tulee näin vähän - jonkun tilillä on nyt selkeästi kauhean vähän rahaa, haha. Ehkä löytyisi, jos kyseessä olisi oikeasti merkitykselliset summat. Tilien saldot ja korot pitää ilmoittaa muuten myös amerikkalaisten pankkien tileistä. Tässä kohtaa sitä toivoo, että tilejä olisi vain pari eikä montaa niin kuin meidän tapauksessa ja vielä eri maissa.

Suomalainen veroilmoitus on kohtalaisen yksinkertainen iso läpyskä. Nyt miehelläni on kourassaan 50-sivuinen nivaska paperia, josta suurin osa vaikuttaa ihan turhanpäiväiseltä. Verolomakkeitakin taitaa olla tsiljoonaa erilaista, joten ensiksi täytyy tietää, mikä lomake kuuluu täyttää. Me käytämme apunamme kirjanpitäjää, certified public accountant, joka tulee mieheni työnantajan kautta. Verotuksen voi tehdä täällä myös ihan itse käyttämällä maksullisia nettiohjelmia, mutta meillä ei ole kokemusta niistä. Me käytimme kirjanpitäjää viime vuonnakin ja silloin meidän piti lähinnä vain ilmoittaa hänelle tulomme ja varamme, mutta nyt meidän täytyy itse täytellä lomakkeita. Tuntuu siltä, että saman homman voisi tehdä sen nettiohjelmankin avulla, mutta onneksi nyt emme sentään joudu itse maksamaan tämän kirjanpitäjän palveluita.

Mieheni tuossa nyt siis pähkäilee papereidensa kanssa. Minulle vaikein tehtävä oli se, kun laskin, kuinka paljon olen ajanut työmatkoja viime vuonna. Syksystä alkaen, kun aloin ohjata näitä kaikkia lukuisia tuntejani, ajoin viikottain noin 184 mailia eli vajaa 300 kilometriä. En olisi ikinä uskonut, sillä vaikka tiedän ajavani paljon, eivät välimatkat täällä Bay Arealla tunnu juuri miltään. Aiemmin olenkin jo kertonut, että käytän viikossa jotakuinkin 6 tuntia työmatkoihin eli siitä voitte taas päätellä, miten kamalissa ruuhkissa istun, kun 300 kilsaan menee aikaa yhteensä 6 tuntia. Nykyään työmatkoja on vielä pikkaisen enemmän, kun olen aloittanut uusia tunteja. Saan muuten ilmoittaa verotuksessa myös Les Mills -koulutukseni. Yksi työnantajani on korvannut kolmesta koulutuksestani yhden, joten sitä en voi ilmoittaa, mutta kaksi ensimmäistä voin. Tuskin moiset pikkusummat vaikuttavat mitään, mutta koitetaan nyt kuitenkin.

(Edit 28.3: Okei kirjanpitäjältä tulikin jo vastaus, etteivät koulutukseni ole maksaneet tarpeeksi tuloihin nähden, eikä kilometrejäkään huomioida tässä minun tilanteessani. Höh.)

Vaikka en osaa sanoa näistä verojutuista mitään, halusin kirjoittaa aiheesta ihan vain siitä syystä, että nyt osaan jälleen arvostaa Suomen yksinkertaista ja helppoa byrokratiaa pikkaisen enemmän. Suomesta puheen ollen - totta kai me joudumme tekemään veroilmoituksen myös Suomeen sitten, kun sen aika tuossa kohta on. Ja helppoudesta puheen ollen - mieheni teki juuri valituksen Suomen verohallinnolle vuoden 2014 veroista, sillä häneltä oli peritty sosiaaliturvamaksuja koko vuodelta, vaikka hän ei edes ole ollut oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan muuttomme jälkeen. Yksi valituskirje, muutama liite ja hakemus postiin. Meni noin kuukausi ja hän sai vastauksen ja veronpalautuksia tililleen. En halua edes miettiä, miten monimutkainen ja kuukausia vievä prosessi tuollainen olisi USA:n byrokratian kanssa....

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta myös siksi, että verotus on hyvin pinnalla tällä hetkellä, kun ihmisten aika kuluu tässä projektissa nimeltä doing taxes. Facebookissa porukka tekee statuspäivityksiä verojen kauheudesta. Viime viikolla näin mentoriani, jota tervehdin iloisesti ja kysyin jotain, johon sain kaamean aggressiivisen vastauksen. "Why on earth you are so angry?!" minä kysyin. "I just did my taxes!" hän vastasi lähes huutaen ja oli koko loppuajan äärimmäisen vihaisen oloinen. Jos siis satut tapaamaan näihin aikoihin kiukusta puhisevan USA:ssa asujan, verot saattavat olla syynä puhinaan.

Mahdolliset veronpalautukset tai mätkyt tulevat täällä tietoon lähes samantien, kun verot on tehty. Ei siis ole tulossa lisää rahaa jouluksi (tai lisää menoja jouluksi) niin kuin Suomessa, vaan iloa tai surua kevääseen.

Holiday Tipping & Donations

Amerikkalaisuuden ydin(kö): tippaus ja lahjoitukset? Molemmat ovat näin Holiday Timen aikaan pinnalla, tavallistakin enemmän.

Lähdimme eilen sittenkin vielä katsomaan vähän jouluvaloja iltatuntini jälkeen. Tämä talo oli hieno! Yleensä omatalot täällä ovat todella matalia tönöjä, mutta tässä oli korkeutta, joten valot pääsivät nätisti oikeuksiinsa.

Täkäläiseen kulttuuriin liittyvästä tippaustavasta en edelleenkään ole oppinut pitämään, vaikka monissa paikoissa se meneekin helposti. Tämä juhlapyhien aika on saanut minut inhoamaan tippausta vieläkin enemmän. Täällä on nimittäin ilmiö nimeltä Holiday Tipping.

Monia eri alojen ihmisiä kuuluu tipata ja tähän aikaan vuodesta tipin tulee olla tavallistakin isompi. Koska tarvitsevathan ihmiset rahaa näitä kaikkia juhlia varten. Jenni on kirjoittanut Globe Called Home -blogissaan hyvän ja hauskan postauksen aiheeseen liittyen. Myös Amerikan Ihmemaa -blogista löytyy aiheesta juttua. Jos et siis tiedä, mitä Holiday Tipping käytännössä tarkoittaa, lue vaikkapa noista.

Kaikenlaista oli taas laitettu esille. Kokonaisuuden kruunasivat moottoroidut ja liikkuvat pehmoleluarmeijat ikkunoissa ja kaiken tuon krääsän keskellä olevat kaksi joulukuusta. Tähän kokonaisuuteen kuului myös Jeesus-lapsi seimessä -asetelma. Amerikkalaisten jouluvalot ovat lähinnä tyyliä överi ja disney, uskonnollisia viitteitä näkyy vain harvoin.

Talon toinen seinusta näytti tällaiseltä.

Ovella oli moottoroitu joulupukki. Se liikkui ja piti ihmeellistä mölinää. Pelottava.

Meillä ei onneksi käy puutarhuri eikä uima-altaan huoltaja omasta takaa. Eikä meillä ole siivoojaa. Lehtiä meille ei tule. Paketteja Amazonista ja muista verkkokaupoista sen sijaan tulee sitäkin enemmän. Emme tosin koskaan näe niiden jakajia, sillä jos olemmekin kotona ja avaamassa oven, jakaja on siinä vaiheessa vain jättänyt paketin oven eteen ja kadonnut jo jonnekin kauas nurkan taakse ja jos huudamme kiitoksen perään, vastaus kuuluu vain joskus. Myöskään tavallisen postin jakajaa emme koskaan näe, koska meillä on postihuone. Luottokampaajia tai partureita meillä ei ole. Pedikyyriin en ole ajatellut mennä ennen kuin vasta joskus tammikuun aikana, koska kuitenkin on liian kylmä olla paljain jaloin. Personal traineriakaan ei ole - olisikin. Paitsi että nyt tämän tippaustavan takia olen vain iloinen, ettei ole.

Monilla on pihoillaan laskureita. Tässä ei ollut mennyt ihan kaikki putkeen, sillä kuva on eiliseltä, jolloin oli 22. päivä. 

Holiday Tipping kuitenkin kosketti minua ja pahasti, sillä minulla on kosmetologi, jonka luona olen käynyt kohtalaisen säännöllisesti melkein vuoden. Minulla oli hänelle aika viime viikolla. Ja voi itku miten ihmettelinkään tätä tippiasiaa ennen käyntiäni! Kosmetologini omistaa salonkinsa ja on sen ainoa työntekijä. Minä en tavallisesti tippaa häntä, sillä olen lukenut, ettei omistajaa tarvitse tipata. (Tästäkin on tosin eriäviä mielipiteitä.) Mitäs ihmettä näin joulun ja hanukkan ja mitä-näitä-nyt-kaikkia-juhlia-onkaan alla siis kuuluu tehdä?

Onneksi ihmiset panostavat jouluvaloihin, sillä kun katuvaloja ei ole, tällaiset valot valaisevat naapurustoa kivasti.

Luin paniikissa erilaisia ohjeistuksia netistä. Niiden mukaisesti holiday tipin määrä riippuu siitä, kuinka pitkä asiakassuhde on, kuinka säännöllisesti käy ja kuinka paljon yleensä tippaa sekä myös siitä, kuinka paljon rahaa itsellä on käytettävissä. Ei paljon auttanut tuollaiset ohjeet. Yleisin ohje tuntui olevan, että noin yhden käyntikerran määrä voi olla hyvä, ellei normaalisti tippaa todella avokätisesti. Siis yhden käyntikerran määrä?! Minun yksi käyntini maksaa noin 85 dollaria (noin 77 euroa) ja jos mukana on kulmien ja ripsien värjäys, niin hintaa tulee joku 40 dollaria lisää. Minusta tuollainen tipin määrä tuntuu aika liioittelulta. Noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Mutta ehkä en vain tajua tätä tapaa.

Mistään en löytänyt vastausta siihen, miten tipata juhla-aikaan omistajaa, jos ei normaalisti tippaa. Kuuluisiko omistajaa nyt sitten ainakin tällaisena ajankohtana tipata? Ja jos holiday tipin määrä riippuu siitä, miten avokätisesti muutoin tippaa, ja jos tavallisesti ei tippaa, pitäisikö nyt antaa ihan älyttömän iso tippi? Netti ei antanut selkeää vastausta. Sen sijaan löysin lisää keskustelua siitä, pitäisikö sitä omistajaa sitten kuitenkin tipata ihan normaalistikin ja aina. Hulluksihan täällä tulee!

Jos ei ole lunta, levitä maahan valkoinen harso.

Ja laita harson päälle mahdollisimman monta puhallettavaa hahmoa. Näissä vilkkuivat valot ja musiikki soi. Luonnollisestikin.

En oikein tiennyt, kumpi on nolompaa: se, että tippaan nyt holidayn kunniaksi edes jonkin verran ja todennäköisesti täysin vääränlaisen summan, vaikka en normaalisti tippaa ollenkaan, vai se, etten edelleenkään tippaa ollenkaan, koska hän on omistaja. Tuntuu jotenkin hölmöltä yhtäkkiä nyt tipata, mutta toisaalta tuntuu hyvin nololta myös olla noteeraamatta Holiday Tippingia, kun sellainen ilmiö kerta on täällä vallassa.

Päädyin tippaamaan noin puolet siitä kokonaishinnasta, mitä yksi käyntikerta tällä kertaa oli, joten todennäköisesti tippasin aivan liian vähän. Mutta kun mielestäni kosmetologini antama palvelu ei ole mitään erityistä, joten en halua tippailla siitä paljoa. Tosin todennäköisesti palvelu ei ole mitään erityistä juuri sen takia, että minä olen asiakas, joka ei koskaan tippaa. Ikuinen noidankehä?

Seimiasetelmia ei täällä niin paljoa harrasteta, mutta kaikenmaailman disneykamaa kyllä löytyy.

Minulla on tänään aika myös hierojalle. Olen käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti yhdessä aasialaisessa hierontapaikassa. Yleensä minulla on sama hieroja, mutta nyt on eri tyyppi. Hänen luonaan olen käynyt vain kerran aikaisemmin. Ehkä hänelle riittää tavallinen tippi, koska en asioi hänen kanssaan säännöllisesti... Tai sitten ei?

Holiday Time on hyvä aika keräillä rahaa myös muulla tavoin. Moni paikka tässä maassa pyörii lahjoitusten varassa, ja erilaiset lahjoitukset ovat todellakin amerikkalaisuuden ydintä (esimerkiksi puistojen penkeissä joskus lukee, kuka sen on lahjoittanut ja kenen muistolle). Minä olen käynyt muutamia kertoja katsomassa San Josessa balettia, joten baletti päätti lähestyä minua näin joulun alla ja pyytää lahjoitusta toimintansa tukemiseen.

Baletti lähetti minulle sivun mittaisen kirjeen.

San Josen baletti taisi muistaakseni tuossa aiemmin tänä vuonna olla lopetusuhan alla, mutta sitten kerättiin lahjoituksia, saatiin tarpeeksi rahaa kasaan ja toiminta jatkui. Nautin baletista ja haluan nähdä sitä tulevaisuudessakin, mutta aion silti olla nyt lahjoittamatta. Hyi minua.

Lahjoittaminen olisi ollut helppoa tällä lomakkeella.

Minä en harrasta joulukortteja enkä edes joululahjoja, joten tällainen rahan jakelu joulun - tai siis Holiday Timen - kunniaksi ei todellakaan tule luonnostaan eikä edes pienen harjoittelun jälkeen helposti.

Toivottavasti teillä kaikilla on ihana joulu! Minulla on tänään keskiviikkona vielä kolme työtuntia ja kun olen tehnyt ne, olen ohjannut 8,5 tuntia kolmen päivän aikana. Jouluaatto ja joulupäivä on onneksi vapaata. Olen niin lepopäivien tarpeessa!

HYVÄÄ JOULUA! :)

"Depositing checks has never been easier!"

Olen saanut ensimmäiset palkkani, jes! Itse asiassa sain palkat jo viime viikolla. Tai siis itse asiassa palkat oli maksettu jo pari viikkoa sitten, mutta enhän minä ollut hoksannut, että palkka pitäisi käydä hakemassa työpaikalta. Palkat tulivat nimittäin maksuun shekeillä!

Kyllä, tässä maassa palkat todellakin saatetaan maksaa shekeillä vielä näin vuonna 2015. Palkanmaksuun on toki tarjolla myös muita tapoja, joista yhtä kutsutaan nimellä Direct Deposit. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalle on annettu lupa maksaa palkka suoraan omalle pankkitilille. Direct Deposit otetaan käyttöön joko antamalla työnantajalle mitätöity shekki tai antamalla vain shekissä olevat tiedot eli tilinumero ja routing number. Minä etsin netistä ohjeet sille, miten mitätöity shekki kirjoitetaan (en ole koskaan kirjoittanut minkäänlaista shekkiä), mutta kaikilla työnantajillani oli käytössä tietokoneohjelmat, jonne vain naputeltiin oma tilinumero ja routing-numero, eli paperista shekkiä ei tarvinnut tehdä ja antaa.

Asiaan sinänsä liittymätön kuva: Sirukortit ovat vasta rantautumassa tähän maahan ja kaupat ovat vähitellen ottaneet käyttöön sirukorttien lukijat. Targetissa on kassaan liimattu ohjeet siitä, kuinka sirukorttia käytetään. Lähes kaikilla edessäni olevilla tuntui olevan vaikeuksia. Meidän pankki lähetti muuten jo ajat sitten minulle sirukortin, mutta mieheni ei ole vieläkään saanut sellaista.

Minä olen siis ottanut käyttöön Direct Depositin jokaisen työnantajani kanssa. Mutta koska mikään vähänkään byrokratiaa sisältävä asia tässä maassa ei tunnu toimivan kovin nopeasti, siihen, että pankkini verifioi Direct Deposittini, menee näköjään aikaa. Ensimmäiset palkkani tulivat siis maksuun shekeillä.

Shekit pitää hakea työpaikalta. Yhdellä työpaikallani ne ovat kirjekuorissa kaikkien vapaasti saatavilla taukohuoneessa, mikä on mielestäni vähintäänkin vähän outoa. Toisaalta suurin osa varmasti käyttää Direct Deposittia, eikä mitään shekkejä siis ole. Samassa paikassa ovat myös palkkakuitit, joita ei postiteta kotiin. Ne saa toki tilattua sähköisesti sellaiseen järjestelmään, ja tätä paperitonta vaihtoehtoa suosittellaankin. Toisella työpaikallani shekit ovat kuntosalin front deskillä lukkojen takana ja niitä "vartioi" työntekijä. Kolmannesta työpaikastani en vielä tiedä, mutta ilmeisesti sielläkin shekit ovat front deskillä.

Mutta pääsinpä siis elämäni ensimmäistä kertaa lunastamaan shekin. Kyllä oli jännää! Shekin voi lunastaa monella tapaa, esimerkiksi viemällä sen pankkiin ja ihan jopa pankkiautomaatilla (en tiedä, onko kaikissa automaateissa sellainen ominaisuus, mutta ainakin niissä muutamassa minun pankkini automaateissa, joita olen käyttänyt, on näyttänyt olevan oma aukko shekin lunastamista varten).

Onneksi moderni aika tulee kuitenkin tässä lunastusasiassa apuun: shekit voi lunastaa älypuhelimella pankin applikaatiota käyttäen. Tämä appi nauratti meitä jo heti silloin, kun muutimme tänne, ja mainitsinkin siitä ihan ensimmäisessä pankki- ja raha-asioita koskevassa postauksessani. Koska ovathan nuo shekit nyt todella vanhanaikaisia, näin suomalaisen mielestä ainakin. Minä päätin kokeilla palkkashekkieni lunastuksessa tätä appia, koska se vaikutti vähiten monimutkaiselta vaihtoehdolta ja koska oikeasti vähän kiinnostikin, miten homma käytännössä toimii.

Pankin applikaatio, jolla pystyy hoitamaan kaikenlaisia pankkiasioita. Pankki mainostaa kovin sitä, miten yksinkertaista ja helppoa shekkien lunastaminen tämän appin avulla on. Joo, onhan se. Helpompaa toki olisi se, että rahat vain alun perinkin maksettaisiin suoraan sinne omalle tilille...

Ensimmäisenä appiin piti syöttää shekin summa. Minä vähän mietiskelin, mitä tapahtuu, jos syötetty summa on eri kuin shekissä on. Kukahan meksikolais-parka noitakin jossain tarkistelee...?

Tältä se appi näyttää. Valitaan oma tili, jolle rahat halutaan tallettaa, sitten syötetään shekin summa ja otetaan valokuvat shekin etu- ja takapuolelta.

Summan syötön jälkeen shekistä piti ottaa valokuvat sekä etu- että takapuolelta. Kamera piti vain suunnata shekkiä kohti ja kun se oli kohdillaan, appi otti valokuvan automaattisesti. Paitsi että kummankaan lunastamani shekin kohdalla appi ei tunnistanut shekin takapuolta eikä siis ottanut kuvaa automaattisesti, vaan kuva piti itse napsaista manuaalisesti. Appi antoi valokuvan ottamiseen kuitenkin hyvät ohjeet. Tyhmempikin siis varmasti onnistuu.

Tässä esimerkki siitä, miten valokuvaa ei kuulu ottaa: shekki ei ole ollenkaan tuon ruudun sisällä. Siinä vaiheessa, kun se on tuon ruudun sisällä ja kun valoa on tarpeeksi, appi napsaisee kuvan automaattisesti. Minulla oli lieviä ongelmia, koska valoa ei ilmeisesti ollut ihan riittävästi, joten tässä kohtaa oli menossa manuaalinen kuvanotto.

Appista löytyy hyvät ohjeet valokuvan ottamiselle. 

Kun valokuvat oli otettu, painettiin nappia "deposit". Hetken kuluttua omaan sähköpostiin ilmestyi kuitti. Sähköpostissa oli ohjeet myös siihen, mitä tehdä sille paperiselle shekille.

Täytyy sanoa, etten ole toiminut näiden ohjeiden mukaan. Shekkini lojuvat edelleen keittiönpöydällä.

Rahat ilmestyivät tilille näkyviin jo seuraavana päivänä. Se vähän hämmästytti, koska jotenkin ajattelin, että tämäkin asia voisi viedä monta päivää aikaa.

Täytyy siis sanoa, että pankin applikaation mainos on todellakin oikeassa - depositing checks has never been easier! :D

Mitä en vieläkään osaa Amerikassa

Olen asunut Yhdysvalloissa yli vuoden, mutta on paljon sellaisia yksinkertaisia ja arkisia asioita, joita en vieläkään täällä osaa. Tässä joitakin:

- En osaa käyttää käteistä rahaa, tarkemmin sanottuna kolikoita. Kun on olemassa yhden dollarin seteleitä, kolikoista tulee aika turhia. Sitä paitsi amerikkalaiset kolikot ovat vähintäänkin vähän hämmentäviä, sillä niiden arvoa ei mitenkään pysty päättelemään niiden koosta. Dime eli kymmenen sentin kolikko on pienempi kuin viidensentin ja yhdensentin kolikko. Kaiken lisäksi 25-, 10- ja 5-sentin kolikot ovat samanvärisiä; vain yhdensentin kolikko on eri värinen. Lompakkoni on aina välillä täynnä kolikoita, ja minä olen ihan pihalla, mikä on mikäkin.

Lähes käyttökelvotonta rahaa...

Sitä paitsi missä noita kolikoita edes voisi käyttää? Ainoastaan 25-sentin kolikoille on käyttöä, koska ne menevät parkkiautomaatteihin. Mutta ne muut... Siis ihan oikeasti - minkälaisessa tilanteessa niitä voisi fiksusti käyttää? Ehkä jos ostaisi jonkun yhden halvan tuotteen, voisi maksaa kolikoilla. Paitsi että silloinkin sitä vaan maksaisi niillä dollarin seteleillä. En ole varmaan koskaan nähnyt, että kukaan maksaisi täällä kolikoilla mitään.

Me tulimme jo aikoja sitten miehen kanssa siihen tulokseen, ettei täkäläisillä kolikoilla tee yhtikäs mitään. Ratkaisimme ongelman ostamalla pienen säästölippaan, johon nykyään tungemme kaikki kolikot.

Meidän Rainy Day Fund. Niin tuossa kyljessä lukee.

Säästölippaasta parhaan tekee sen, että se laskee, kuinka paljon sisällä on rahaa. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin muutaman kolikon, ja 15 dollaria meni rikki. Jes! :D

Joo-o... Tällä tavalla noita kolikoita ei ainakaan tule koskaan käytettyä.

- En osaa mitään, mitä aikoinaan ihmettelin tässä postauksessa (paitsi ehkä ne vaatteiden koot, päivämäärät ja kellonajat sentään). Olen edelleen yhtä pihalla. En osaa fahrenheitteja. Sään suhteen käsittelen niitä vain suuntaa antavasti. Joka kerta kun tarvitsen uunia, googletan celsiukset fahrenheiteiksi. En tiedä, miksen ole kirjoittanut yleisimpiä käyttämiäni asteita ylös paperille, sillä googletan aina uudelleen ja uudelleen niitä samoja.

En osaa myöskään mittayksiköitä. Ihmeen jaardit ja jalat, ei niistä nyt kukaan ota selvää. Nesteiden tilavuudet ovat myöskin aika epäselviä. Meillä on mittakuppi, josta löytyvät fluid ouncejen ja cupsien lisäksi vanhat kunnon desit ja millilitrat. Totta kai osaan mitata mittakuppiin cupsit ja muut, muttei minulla ole kyllä silloin hajuakaan siitä, kuinka paljon tavaraa minulla siinä on. Paitsi esimerkiksi kaksi cupsia. :D Jos etsin käsiini uuden reseptin, etsin sen suomeksi ja teen sen mukaan.

Lapsuudenkodistani eli vanhemmiltani käännetty mittanauha, jossa toisella puolella on sentit ja toisella tuumat. Inchejä on ihmetelty lapsena ja niitä ihmetellään edelleen.

- En osaa englantia yhtään paremmin kuin osasin tänne muuttaessa. "Vitsit sä saat sitten jenkkiaksentin", totesivat jotkut ennen muuttoa. Haha, niin varmaan. En ole enää lapsi. Jotkut aikuiset osaavat omaksua uuden aksentin, mutta minä en todellakaan kuulu heihin. Sitä paitsi minun ei tarvitse puhua englantia päivittäin eikä muutenkaan paljon, ja silloin, kun puhun sitä, puhun lähinnä muiden ulkomailta tänne muuttaneiden kanssa, joilla on minun tavoin vahvat aksentit. Eihän täällä kieltä siis opi (tässä elämäntilanteessa) muuta kuin sillä tavalla, että uskaltaa avata suunsa helpommin kuin ennen.

- En osaa käyttää ihmisten nimiä tervehtiessä. En vaikka miten yritän. Ei tunnu luonnolliselta. Tai sitten pelkään, että lausun jonkun nimen väärin, koska en ole oppinut sitäkään, että tavattaessa toistaisin toisen nimen muutaman kerran sen oppiakseni.

- En osaa small talkata. Ei tulisi mieleenkään mennä ja kysyä joltain puolituntemattomalta, onko hänellä suunnitelmia illaksi tai viikonlopuksi. Mitä se minulle kuuluu?!


Ikävä tosiasia taitaa olla se, että kaikki yllämainitut asiat olisivat sellaisia, jotka kyllä oppisi, jos vähän vaivaisi päätään ja ajattelisi. Mutta en jaksa. :D


Ps. Täällä satoi tänään vettä!? Kaikenlaisia kesäkuun sään ennätyksiä meni kait rikki. Esimerkiksi San Franciscossa moinen sademäärä tähän aikaan vuodesta on tullut viimeksi joskus 1800-luvulla. Eikä se sademäärä nyt mikään iso ollut, mitä vähän tihkutteli. Vettä Kaliforniassa riittää muuten kuulemma enää vain vuodeksi, jos Hesaria on uskominen.

Eka kokonainen bodyattack-tunti ja muita viikonlopun juttuja

Ohjasin eilen ensimmäistä kertaa kokonaisen bodyattack-tunnin, alkulämmittelystä venyttelyyn. Ihan oikealla kuntosalilla ja ihan oikeille osallistujille. Aiemmin olen vetänyt oikeilla tunneilla vain muutaman biisin putkeen. Oli kyllä huikea fiilis tunnin jälkeen, kun kaikki ohjauksessani sujui hyvin. Ja minulla oli hauskaa!

Mentorini kuvasi tämän tunnin, joten sain itselleni videon, josta nään virheeni ja sen, mitä kannattaa parantaa. Ja tietenkin myös sen, mikä on hyvää. Tekniikassa on paikkapaikoin jotain selkeää korjattavaa (ne käteni olivat edelleen paljon löysemmän näköiset kuin kuvittelin, apua!), mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, että näytin omiini silmiini ihan hyvältäkin, jopa ihan sellaiselta jumppamaikkamaiselta. :D Olin olettanut, että itsensä tuomitsee aivan kamalan näköiseksi - onhan sitä itse itsensä pahin kriitikko -, mutta ei. Kuulostan kyllä hassulta, etenkin kun puhun englantia, mutta oman äänensä kuuleminen nyt on tietenkin aina vähän outoa.

Siellä tää hyppii. Kuva on screenshotti iPadilla kuvatusta videosta. 

En aio lähettää tätä videota Les Millsille sertifiointivideoksi, eikä se ollut tarkoituskaan. Tämä oli vasta harjoitteluvideo. Mutta tunnillani mukana ollut, pari vuotta attackia ohjannut mies totesi minulle, että voisin aivan hyvin lähettää tämän videon, koska se varmasti menisi läpi, sillä tekniikkaongelmia saa aina olla jonkin verran - ja aivan varmasti niitä on aina, sillä koskaan ei voi olla täydellinen. Mutta en silti halua lähettää videota ihka ensimmäisestä tunnistani, etenkin, kun näin videolla joitakin isoja korjauksen aiheita, jotka pystyn korjaamaan pienellä vaivalla. Ja siis mentorinikin on sitä mieltä, että teemme uuden videon aivan niin kuin suunnitelmana olikin.

Ohjasin tunnin Palo Altossa YMCA:n salilla, jossa mentorini toimii. Itse en ole paikan jäsen, mutta pääsin ilmaiseksi ohjaajan vieraana. Tämä sali sallii sen, että ei-vielä-lisenssoitu-ohjaaja kuvaa tuntinsa oikealla tunnilla oikeiden asiakkaiden kanssa, kun taas esimerkiksi 24 Hour Fittness, jonka jäsen olen, ei salli kuvaamista oikealla tunnilla.

YMCA eli Young Men's Christian Association. Suomessa kulkee nimellä NMKY. YMCA:n Palo Alton salilla on aika hyvin tarjolla Les Millsin tunteja (esim. attackia joka päivä!), mutta silloin, kun minä etsin itselleni omaa salia, skippasin tämän ketjun ihan täysin, koska... noh, YMCA ja NMKY. Oikeasti minä en tiedä asiasta yhtään mitään, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, onko tämän mestan toiminta enää nykyään millään lailla kristillistä vai mitä se on. Mutta ilmeisesti YMCA:n tunneilla on hyvä meininki ja siellä toimivilla Les Millsin ohjaajilla tiivis pieni ryhmä (tosin samat ohjaajat ne ohjaavat 24 Hour Fittnessillakin, pienet on piirit). 

Mutta eka koko tunti siis korkattu ja vedetty, jes! Upea fiilis. Palkitsin itseni tunnin jälkeen jääkahvilla. Toisilla kaikenmaailman iced coffeet ja muut makukahvit kuuluvat arkeen, mutta minulla ne kuuluvat vain spesiaalitilanteisiin niiden korkean sokeripitoisuuden ja kalorimäärän takia (en vain käsitä starbucksihmisiä - miksi joku haluaa pelkästä kahvijuomasta reilusti yli 200 kaloria ja jopa enemmän?). Lähdin navigoimaan salilta lähimpään Starbucksiin (kyllä, Starbucksiinkiin pitää joskus navigoida, vaikka niitä onkin täällä joka kulmalla), mutta ajomatkalla ohitin Philz Coffeen, joten tein äkkikäännöksen ja meninkin sinne.

Palo Alton Philz Coffeella on vähän hippimäisen oloinen "terassi", joka oli täynnä ihmisiä lauantaina päivällä. Parkkipaikka oli ihan täysi, joten minun piti pysäköidä vieressä olevan viinakaupan ja pesulan parkkikselle (aijai).

Näitä ohjeita ei oltu noudatettu, koska juurikin siellä viinakaupan ja pesulan parkkipaikalla lojui muutama Philz-kuppi. Voi että, kun ihmiset eivät osaa käyttää roskiksia.

Olen käynyt ko. ketjun kahvilassa vain kerran San Franciscossa. Minut, miehen ja miehen kollegan vei sinne San Franciscossa asuva tyyppi, joka kehui ketjua ja erityisesti kahvilan mojitojääkahvia. Tilasin ekallakin kerralla tämän Mint Mojito Iced Coffeen, mutta silloin en ihan lämmennyt sille. Päätin antaa sille nyt toisen mahdollisuuden ja kyllä kannatti. Oli todella hyvää. Maistuu vähän kaukaisesti mojitolle, mutta todella kaukaisesti siis. Ihanan raikas.

Suosittelen minttumojitojääkahvia.

En tiedä, olinko niin fiiliksissä ekasta ohjatusta tunnista vai vaikuttiko kahvin kofeiini jollain tavalla, mutta olin ihmeellisen hyperenerginen vielä monta tuntia attackin jälkeen. Kävimme miehen kanssa Costcossa, ja vaikka yleensä vihaan Costcoa viikonloppuisin (ja silti olemme siellä aina juuri silloin), nyt kauppareissu ei herättänyt mitään kärsimättömyyden tunteita.

Tässä Costcon jono kassojen jälkeen ulko-ovelle, jossa tarkistetaan, että on maksanut kaiken, mitä ostoskärrystä löytyy. Eli ulko-ovelle päästäkseen pitää jonottaa. Costco <3 (Tuo jono menee kyllä todella nopeasti, vaikka näyttääkin pieneltä kaaokselta.)

Ihmiset eivät yleensä vie ostoskärryjä takaisin, kun ovat pakanneet ostokset autoonsa, mutta Costcon pihalla tämä tapa vaikuttaa olevan ainoa tapa toimia. Tällä kertaa oli ennätysmäärä kärryjä hylättynä parkkipaikan kulmaan. Nuo on sentään laitettu fiksusti tuohon yhteen kasaan, eikä jätetty siihen keskelle sitä parkkiruutua.

Yksi ostoskärry oli eksynyt myös kauas kaikista kaupoista, keskelle risteystä. Joko koditon saanut siitä tarpeekseen? Jostain syystä San Josessa näkyy usein tällaisia yksinäisiä, hylättyjä kärryjä milloin missäkin...

Minun kaikki aikani on tuntunut viimeisen parin viikon aikana kuluvan kuntosalilla harjoittelemassa attackia tai sitten attack-tunnilla, eikä tämä viikonloppu ollut poikkeus. Mihinkään viikonloppujen ulkoiluihin ei nyt ollut aikaa. Autosta pistimme merkille, että viimeistään nyt ne kukkulat ovat jo kellertyneet. Uskomatonta, miten aurinko ja sadettomuus tekee tehtävänsä parissa viikossa. Edellisyönä tosin satoi. Saa nähdä, tuleeko vielä sadekerta. Viime vuonna nähin aikoihin tulivat viimeiset sateet ennen monta kuukautta kestävää kuivaa kesää ja syksyä.

Keltaista on. Jossain suunnassa saattaa vihertää vielä hiukan, mutta ei kyllä paljoa. 

Edellinen postaukseni, joka koski luottohistoriakuvioita, herätti Facebookin puolella keskustelua. Olen nyt oppinut, että aina kun joku tarkistaa credit scoren - oli se sitten scoren omistaja itse tai luottokorttifirma, tuleva työnantaja tai jokin muu taho - score laskee. Osasta tarkistuksista vähän vähemmän (esimerkiksi siitä omasta tarkistuksesta), osasta enemmän. Tilanteen saa tietenkin korjattua käyttämällä taas lisää ja enemmän omia luottokorttejaan. Että näin täällä.

En muuten tiennyt, että työnantajatkin voivat tarkistaa työnhakijan credit scoren. Jotenkin hullua. Mutta kertoohan se toki ihmisen luotettavuudesta ja elämänhallinnasta jotain.

Ai niin, tänä viikonloppuna tapahtui viimein se, mitä vähän ennustin tyylipostauksessa. Lähdin ulos jumppahousuissa, vaikka en ollut menossa urheilemaan. Treenitrikoot oli tietenkin yhdistettynä flipfloppeihin. Tästä se lähtee. Tosin olin ollut jumpassa näissä housuissa, enkä vain jaksanut vaihtaa housuja enkä käydä heti suihkussa. Se selittää tilannetta hiukan. Ja sitä paitsi kävin urheilukaupassa, joten ei sellaista varten kannatakaan panostaa vaatetukseen yhtään enempää.

Jumppahousut ja flipflopit, eikä jumppaan menosta tietoakaan.

Minä pidän taloa seuraavan viikon ajan yksin, kun mies lähti lyhyellä varoitusajalla Montanaan Butteen työmatkalle. Tuo kaupungin nimi on herättänyt meissä vähän hilpeyttä, kun emme oikein tiedä, miten se lausutaan oikein...

Missä meidän luottohistoria on ja mitä sekoilua siitä on syntynyt?

Viime elokuussa kävimme pankissa mm. sen takia, että meitä hiukan ihmetytti, kun miehellä ei näkynyt mitään credit history - eli luottohistoriatietoa netin kautta (jos et tiedä tai olet unohtanut, miksi credit history on USA:ssa tärkeä, klik). Tällöin virkailija vakuutti, että miehen social security number (SSN) oli kyllä rekisteröity pankin tietoihin ja että näissä asioissa vain kestää. Kummallisen kauan tuntuu tosiaan kestävän, nimittäin sitä luottohistoriatietoa ei löydy vieläkään netin kautta katsoessa. Netissä on sivusto CreditKarma, jonka kautta pystyy tarkistamaan omat credit history -tiedot. Kun mies yrittää tarkistaa tietojaan kirjautumalla omalla nimellään, osoitteellaan ja SSN:llaan, sivusto herjaa, ettei tietoja tällä nimellä, osoitteella ja SSN:llä löydy. Minun tiedoillani tulee täsmälleen sama ongelma.

Kummallinen juttu siis. Me tiedämme, että meillä on molemmilla pakko olla jonkinlaista luottohistoriaa, sillä meille tulee jatkuvasti luottokorttitarjouksia molempien nimillä - ja nyt parempia tarjouksia kuin aikaisemmin. Mietimme, että ehkä vika on CreditKarmassa. Mutta miehen kollegalla, joka muutti tänne muutama viikko meidän jälkeemme, tiedot näkyvät sivustolla. Ja toisaalta sivusto ei siis sano, etteikö luottohistoriaa olisi, vaan herjaa nimen, osoitteen ja SSN:n puuttuvaa yhteyttä. Mies päättikin alkaa selvittää kuviota omalla kohdallaan.

Mistä tarkistaa oman credit historyn tiedot?

CreditKarma on sivusto, johon on kerätty tiedot kahdelta luottoluokituslaitokselta. Näitä luottoluokituslaitoksia, jotka ylläpitävät luottohistoriarekistereitä, on ainakin kolme, ilmeisesti neljä, mutta me emme tiedä, mikä se neljäs on. Itse asiassa noita voi olla enemmänkin, mutta emme ole vain kuulleet niistä. Mutta tuo CreditKarma hakee siis luottohistoriatiedot kahdesta laitoksesta. CreditKarmasta saa ilmeisesti aina tietonsa, joskaan emme ole tästä varmoja, koska emme ole koskaan mitään tietoja sieltä saaneet. Ja olen muuten kuullut, ettei näitä omia tietoja vissiin kauhean usein saisi katsoa. En tiedä miksi. Ehkä se vaikuttaa liian epätoivoiselta tai jotain.

CreditKarman lisäksi on sivusto nimeltä Annual Credit History. Sieltä saa lain mukaan kerran vuodessa ilmaiseksi omat luottotietonsa. Mies yritti katsoa tietonsa, mutta mitään ei tullut sitäkään kautta. Annual Credit History hakee tiedot kolmesta luottoluokituslaitoksesta, josta jokaisesta tuli miehelle sama ilmoitus: "We cannot display your credit file disclosure as the identifying information you provided does not match data currently in our system."

Eli miehen nimen, osoitteen ja SSN:n yhteydessä siis todellakin oli jotain häikkää. Jokainen luottoluokitustaho pyysi lähettämään kirjeitse identifiointitositteet: tositteen, joka näyttää identiteetin (esim. SSN-kortti, palkkakuitti SSN:n kanssa) ja tositteen, joka näyttää osoitteen (ajokortti, vuokrasopimus, palkkakuitti osoitteella tai utility bill). Yksi tosite per vaatimus olisi riittänyt, mutta mies päätti pelata varman päälle ja lähetti useampia tositteita. Tositteiden piti olla tietenkin kopioita. Siinä oli siis paperimäärää kaikille kolmelle taholle.

Luottoluokituslaitosten vastaukset

Vastausten saamisessa kesti 1,5-3 viikkoa, vähän luottoluokituslaitoksesta riippuen.

1) Ensimmäinen laitos lähetti suoraan miehen luottohistoriatiedot. Laitoksella oli kuitenkin väärä osoite. Tai no, osoitteita näkyi kaksi, joista toinen oli oikein. Emme tiedä, miten tiedot ovat taholle päätyneet - ovatko ne ehkä tulleet niiltä, jotka ovat kyselleet miehen luottohistoriaa? Sanotaan vaikka, että meidän osoite on 600 Kiemura Way Apt. 170.  Tämän oikean osoitteen lisäksi laitoksella oli osoite mallia tämä: 600 Kiemura 170 Wy. Ei siis mitään järkeä, kuka kuvittelee tuollaisen sotkun edes olevan oikea osoite? Maalaisjärki kannattaa nyt selvästi unohtaa, sellaista ei täällä tunneta. :D No ei, tuohan on varmaan vain jonkinlainen outo lyhennystapa.

Lisäksi laitoksella oli tiedoissa kahden eri osoitteen kanssa erilaiset Type of addressit eli talotyypit: toisessa osoitteessa oli single family, joka tarkoittaa googletuksen perusteella omakotitaloa, toisessa multifamily, joka tarkoittaa tällaista apartmentkompleksia ja joka on siis oikein.

2) Myös toinen luottoluokituslaitos lähetti luottohistoriatiedot suoraan. He lähettivät kaksi kirjettä samana päivänä. Toinen kirje oli vain yksi lappu, jossa taho ilmoitti investigoineensa asiaa ja että investigoinnin tuloksena he ovat hyväksyneet ja lisänneet miehen ilmoittaman SSN:n. Ihan hyvä joo muutoin, paitsi että tässä kirjeessä miehen syntymäaika oli väärin: päivä ja kuukausi olivat oikein, mutta vuosi oli väärä (sattumalta se oli minun syntymävuoteni). Ei hajuakaan, mikä pointti tällä kirjeellä oli, kun se tuli vielä samana päivänä kuin toinen kirje:

Tässä toisessa kirjeessä tulivat sitten ne luottohistoriatiedot. Ja näissä tiedoissa syntymävuosi onkin yhtäkkiä oikein! Myös nimi ja osoite ovat oikein. Kaikki olisi siis hyvin, ellei olisi tullut tuota toista kirjettä väärällä syntymävuodella sekoittamaan pakkaa.

3) Kolmas taho ei lähettänyt luottohistoriatietoja, vaan he olivat mielestään saaneet riittämättömät tiedot ja pyysivät proof of current mailing address. Alun perin mies oli lähettänyt osoitteen tositteeksi SSN-kortin (joka on edelleen kiinni kirjeessä, jossa näkyy osoite), utility billin ja sähkölaskun. Tositteeksi osoitteesta kelpasivat kirjeen mukaan esimerkiksi juuri nämä. Luottoluokituslaitos pyysi siis uudelleen näitä samoja tositteita, jotka mies oli jo lähettänyt. Tajutonta touhua. Tositteiksi osoitteesta olisivat käyneet muutkin asiakirjat, mutta mies lähetti uudelleen samat kopiot kuin ekallakin kerralla. Ja läpi meni.

Noin 1,5 viikon jälkeen tältä laitokselta tuli uusi kirje, jossa oli vihdoin ne luottohistoriatiedot. Tällä taholla oli kaksi eri tapaa ilmoittaa miehen nimi ja siten mies sai kaksi eri luottohistoriakuvausta. Oletetaan, että mieheni on Ville Juhani Virtanen. Hän sai tiedot Ville Virtaselle sekä Ville J. Virtaselle. Vain Ville J. Virtasella on luottohistoria, Ville Virtasella ei. Ville J. Virtasella myös osoite on oikein. Sen sijaan Ville Virtasella on kaksi eri osoitetta: oikea osoite ja sitten samaan asuinkompleksiin kuuluvan toisen asuinrakennuksen osoite. Tämä väärä osoite selittyy kyllä helposti: luottohistoriapaperista näkee, mikä taho on kysellyt luottohistoriatietoja, ja siitä näkee, että Ville Virtasen tietoja on kysellyt helmikuussa 2014 silloinen tuleva, nyt nykyinen vuokranantajafirmamme, joka käyttää toisen asuintalon osoitetta.

Nuo kaksi nimeä eivät oikeastaan ole virheitä. Täällähän on tapana käyttää tuota toisen nimen ensimmäistä alkukirjainta ilmoitetussa omassa nimessä. Mutta koska kahdella muulla luottoluokituslaitoksella mieheni nimi oli kirjattu Ville J. Virtaseksi ja koska tällä tyypillä selvästi on luottohistoriaa, mies päätti, että hänen kannattaa käyttää nimestään tätä versiota.

Miten korjata luottoluokituslaitosten väärät tiedot?

Luottoluokituslaitosten vastausten perusteella kävi nopeasti selväksi, miksi CreditKarmasta ei ole löytynyt tietoja miehen nimellä, osoitteella ja SSN:llä. Laitoksilla näytti olevan kaikenlaista tietoa vähän miten sattuu. Näitä vääriä tietoja piti siis ruveta korjaamaan.

Mies otti kopiot kaikkien luottoluokituslaitosten virheellisistä sivuista ja merkitsi virheelliset tiedot kopioihin. Hän kirjoitti kirjeet, joissa selitti virheelliset tiedot, ja lähetti tositteita, jotka todistivat nämä tiedot virheellisiksi ja jotka samalla ilmoittivat uudet, oikeat tiedot. Ekalle luottoluokituslaitokselle hän ilmoitti, että toinen osoite ei ole oikea osoite. Tokalle taholle hän ilmoitti, että syntymävuosi on väärin (paitsi että toisessa paperissa se oli oikein - tästä mies ei kyllä maininnut). Ja kolmannelle taholle hän kirjoitti, että Ville Virtasen - tyypin, jolla ei ollut historiaa - toinen osoite on väärin. Siinä oli jälleen kasa kirjeitä ja tositteita. Onneksi on niitä postimerkkejä.

Luottoluokituslaitosten vastaukset korjauspyyntöihin

Tällä viikolla saimme postissa luottoluokituslaitosten vastauksia miehen korjauspyyntöihin.

Ensimmäinen taho ilmoitti, että he olivat tulkinneet miehen kirjeen suspicious activityksi - he olivat "determined that it was not sent by you" -, eivätkä aio tehdä mitään. Ja lisäksi he ilmoittivat, että toimivat jatkossakin näin "in an effort to safeguard your personal credit information" eli eivät aio tehdä mitään. Siis voi elämä. Alan olla sitä mieltä, että näille ihmisille on ihan oikein se, että palkat täällä lähtevät jostain kahdesta dollarista per tunti, kun eiväthän nämä edes tee mitään töitä. Todetaan vain, että oh no, epäilyttävää toimintaa, en tee mitään enkä aio jatkossakaan tehdä, kiitos hei. (Tosin kuviolla on tietenkin kaksi puolta: en minäkään tekisi duunia, jos siitä maksettaisiin vain muutama dollari...) :D Mutta tokihan henkilökohtaisten tietojen turvaaminen on tärkeää.

Kirjeessä oli mukana puhelinnumero, johon voi soittaa. Luvassa on siis todennäköisesti aikamoista jonottelua langan päässä ja selvittelyä. Saas nähdä, tulkitaanko mahdollinen puhelinsoittokin epäilyttäväksi toiminnaksi.

Toinen taho ilmoitti, että miehen toimittamat identifiointitiedot eivät mätsää heidän rekistereissä oleviin tietoihin (no ei varmaan mätsääkään, kun heidän tiedot ovat vääriä syntymävuoden osalta, duh!) ja ettei kirjeen mukana tullut tarpeeksi identifiointitietoja. Eli heille pitää lähettää lisää tositteita.

Kolmas taho oli korjannut kaksi erilaista nimeä sillä tavalla, että mies on nyt Ville J. Virtanen. Paitsi että itse asiassa tuo toinen nimi ei ole enää vain tuo alkukirjain, vaan nimeksi on nyt laitettu Ville Juhani Virtanen. Väärä osoitekin on poistettu.

Kolmesta tahosta siis yksi on nyt hoidettu. Jes! One down, two to go. Katsotaan, miten homma etenee. Jostain pitäisi kaivaa esiin se neljäskin luottoluokituslaitos ja olla yhteydessä sinne. Ja niin... tämä sama kuviohan on minullakin edessä, sillä minultakaan ei siellä CreditKarmassa näy mitään. Todennäköisesti minustakin on siis virheellisiä tietoja ylhäällä, mikä aiheuttaa sen, etteivät ilmoittamani oikeat tiedot mätsää CreditKarman rekisterin kanssa. Voi että. En malta odottaa, että saan aikaiseksi tehdä jotain tämän asian eteen.

Mutta mites se itse luottohistoria sitten?

Vääristä tiedoista huolimatta miehelläni näkyy sitä luottohistoriaa laitosten lähettämissä selvityksissä. Luetteloissa näkyy vain luottokorttikäyttäytyminen, joka on helppo tulkita, koska siellä on rivi "OK"-merkintöjä. Syvemmästä analyysista ei ole tietoa, ihmeellisiä koodeja ja muita niissä papereissa kyllä vilisee. Mutta huomiomme kiinnittyi heti siihen, ettei papereissa näy mitään maksettuja laskuja. Meidän käsityksemme mukaan ne kait vaikuttavat luottohistoriaan. Niiltä ihmisiltä, jotka ovat saaneet tietonsa CreditKarman kautta, kuulimme, ettei laskunmaksukäyttäytyminen ole näkynyt siellä, eli tuskin tämän asian suhteen on syytä huoleen. Vaikka kukapa näistä selvää ottaa.

Ja minä puhun nyt siis credit historysta eli luottohistoriasta. Historian lisäksi luottoluokituslaitokset ylläpitävät jokaiselle credit scorea. Sen saaminen kuitenkin maksaa. Tai sitten ei maksa. Tämä(kin) on meille vähän epäselvä asia. Mies osti scorensa yhdestä laitoksesta laittamalla kirjeensä mukaan $18 shekin. Hän sai scoren, joka on numero, ja lisäksi graden (gradet ovat A-F, joskin E:tä ei ole tuolla välissä laisinkaan). Emme osaa tulkita näitä, emme scorea emmekä gradea. Mukana tuli kyllä jotain vertailutietoja, ja niiden perusteella miehen score vaikuttaa ihan hyvältä.

Ja uskomatonta mutta totta: CreditKarma-sivustolle on nyt ilmestynyt miehen tiedot! Ne ovat ilmestyneet molemmilta kahdelta luottoluokituslaitokselta niin kuin kuuluukin. CreditKarmassa näkyy myös miehen credit score, mikä puhuisi sen puolesta, ettei sen tietoon saaminen maksa, ei ainakaan tuon sivuston kautta.

Kadonnut ajokortti ja lahjakortti sekä uusi sirullinen pankkikortti

Mieheni ajokortti ei ole edelleenkään tullut. Hän suoritti ajokokeen elokuun alussa. Tuolloin sanoin, että ajokorttien hankkiminen vaikutti aika helpolta prosessilta niiden kaikkien kuulemiemme DMV:tä koskevien kauhukertomusten jälkeen. Voi miten väärässä olinkaan. Vaikka minun ajokorttini tupsahti postista parin viikon sisällä ajokokeen suorittamisesta, miehen korttia ei kuulunut. Lokakuun alussa mies sai soittamalla DMV:stä tiedon, että hänen tietonsa ovat Department of Homeland Securityssa arvioinnissa. Lokakuun puolessavälissä DMV:ltä tuli miehelle kirje, jonka mukaan hänen ajokorttiasiaansa ei ole voitu käsitellä, koska DMV ei ole saanut tietoa hänen laillisesta maassaolostatuksestaan. Tällöin DMV lähetti miehelle uuden väliaikaisen ajolupaperin ja lupasi käsitellä hakemuksen heti, kun tarvittavat tiedot on saatu.

Tuo miehen väliaikainen ajolupapaperi, joka oli toinen DMV:ltä saatu väliaikainen lupa, umpeutui tuossa jokin aika sitten. Uutta ei tullut postissa. Mies soitti DMV:lle, josta sanottiin, etteivät he lähetä enää uutta väliaikaista lupaa, vaan sellainen pitää käydä hakemassa toimistosta. Ja sanoivat oikean kortin tulevan sitten kun se tulee. Seeeelvä. Minä olen ajat sitten pudonnut kärryiltä siitä, saako meidän kaltainen mamu ajaa täällä ilman CA-ajokorttia vielä tässä vaiheessa vai ei. DMV:n Handbookia tulkitsemalla voisi saada sellaisen käsityksen, että vain Permanent Resident tarvitsee CA-ajokortin, ja mehän olemme Visitoreja emmekä noita pysyviä asukkaita... Mutta sitten taas olen kuullut, että jos asuu Kaliforniassa pidemmän aikaa (mitä "pidempi aika" sitten tarkoittaakin - tästä ajasta olen kuullut varmaan kolmea eri näkemystä alkaen 10 päivästä (!) ja käyden kolmessa kuukaudessa ja päätyen lopulta vuoteen), osavaltion ajokortti pitäisi ajaa. Eriäviä mielipiteitä siis on, ja epäilen, etteivät DMV ja poliisi varmaan itsekään tiedä. Niin ja sitten on vielä niitä näkemyksiä, joiden mukaan meidän Suomen ajokortit eivät ole olleet voimassa enää sen jälkeen, kun meille on myönnetty CA-ajokortti, vaikka niitä ei otettukaan meiltä pois...

Mutta oli miten oli, miehen tilanne ei ollut kovin hyvä, sillä hänellä ei ollut enää voimassaolevaa väliaikaista ajolupaa, muttei myöskään oikeaa ajokorttia. Ja Kaliforniassa asumista on kuitenkin takana jo se vuosi. Lopulta mies lähti käymään DMV:n toimistolla, koska on tässä käynyt jo aika selväksi, ettei se ajokortti taida sieltä postista enää omia aikojaan tipahtaa. Niin ja pitihän se uusi väliaikainen paperilappukin saada.

Mies kasasi kaikki mahdolliset viisumi- ja työlupaperit kasaan ja tulosti itselleen uuden I-94-lomakkeen, joka todistaa hänen maahantulonsa. Koska kävimme Suomessa jouluna ja sen jälkeen vielä Kanadassakin, alun perin tänne muuttaessamme saamamme I-94:t ovat totta kai vanhentuneita. Eikä amerikkalaisilla viranomaisilla ilmeisesti ole niin hienoja järjestelmiä, että he näkisivät tällaisia tietoja jostain tietokoneelta. Ehei, pitää olla tulostettu paperi mukana.

Mies oli DMV:n Los Gatoksen toimistossa tiistaina hiukan sen aukeamisen jälkeen ja sai vuoronumeron tiskille. Noin 45 minuutin odottelun jälkeen hän pääsi asioimaan. Virkailija oli todennut, että kyllä, kyllä sinulla pitäisi olla ajokortti, mutta jostain syystä ei nyt ole. Kaikki paperit tarkistettiin uudelleen ja otettiin taas sormenjäljet. Miehen piti myös täyttää uudelleen ajokortinhakupaperi. Hänelle sanottiin, että prosessi lähtee alusta, jos hän poistuu maasta (silloinhan myös I-94-asiakirja vanhentuu), ja hänhän on tämän prosessin aikana poitunut maasta jo kahdesti (tosin ongelmia DMV:n ja Homeland Securityn kanssa syntyi jo ennen ensimmäistä poistumista). DMV:n virkailija lupasi lähettää miehen paperit uudestaan jonnekin selvitykseen.

Mies oli ihmetellyt sitä, miten hänen laillisesta maassaolostatuksestaan voi olla mitään epäselvyyttä, kun hänen vaimolleenkin myönnettiin ajokortti - ja vaimon status on aika riippuvainen hänen statuksestaan. Mutta kuulemma toiset vain saavat kortit nopeammin kuin toiset.

Mies sai vielä virkailijalta DMV:n Legal Presencen numeron, johon hän voi soittaa ja selvittää asiaa. Hän yritti soitella puolen tunnin ajan, mutta "line is busy" eli linja oli varattu koko ajan. Hän googletteli asiaa, ja selvisi, että kyseessä on joku numero, joka on aina varattu. Muillakin oli siis ollut samoja hankaluuksia. Kun mies tarpeeksi monta kertaa yritti soittaa, puhelu tarttui lopulta jonoon, ja jonottelua langan päässä kesti noin vartin. Nettikeskusteluista päätellen useat rassukat ovat joutuneet soittelemaan monena päivänä ennen kuin puhelu on mennyt jonoon.

Miehen ajokorttiasiaa alkoi hoitaa Bill. Billille piti faksata kasa papereita - ne samat, jotka on näytetty ja kopioitu DMV:n toimistossa, nyt jo kahdesti. Mies, joka ei ole eläissään faksannut mitään minnekään, piti faksaamista hupaisana hommana, mutta hän ei saanut vastakaikua minulta, joka olen työssäni Suomessa faksannut lähes joka päivä ja joka siis pitää faksaamista ihan normaalina. ;) Bill antoi ohjeen siitä, että miehen pitäisi soittaa hänelle noin kahden päivän päästä ja tarkistaa, että paperit ovat faksautuneet perille. Vissiin menee aika tuhoton läjä faksia sinne minne-lieneekin, kun kerta pitää odottaa kaksi päivää siihen, että paperit löytävät Billin työpöydälle...

Mies sitten soitti kahden päivän kuluttua. Puhelu piti tehdä 40 kertaa (!) ennen kuin se meni jonoon. Sitten jonottelua kesti enää noin 10 minuuttia ennen kuin puheluun vastattiin. Paperit ovat menneet perille, ja kaiken pitäisi kuulemma olla kunnossa. Ja kuulemma ajokortin pitäisi tulla kuukauden kuluttua. Oho. Enpä muuten usko ennen kuin näen (mies suhtautuu tilanteeseen hiukan minua positiivisemmin). Mutta ehkä Bill hoitaa homman kotiin. Pakko tässä on ainakin nyt Billiin luottaa.

Mutta ei kai tässä mitään hätää oikeasti ole. Nimittäin jos tuota elokuussa ajettua ajokorttia ei kuulu, mies voi aina hankkia AB60-ajokortin. :D Tuon koodin takana on tämä: Assembly Bill 60, The Safe and Responsible Driver Act. AB60-ajokortti on laittomien maahanmuuttajien ajokortti Kaliforniassa. Tämän vuoden alusta tuli voimaan laki, jonka ansiosta Kalifornian laittomat maahanmuuttajat (lähinnä kait meksikolaiset) ovat voineet saada ajokortin. Kuulostaa ehkä hullulta jonkun korvaan, mutta aika fiksu ja elintärkeä päätös tämä kyllä on. Laittomia (meksikolaisia) maahanmuuttajia on ollut täällä aina ja tulee varmasti jatkossakin olemaan, joten riskejä kannattaa yrittää minimoida. Liikennemäärät ovat täällä valtaisat, ja onhan se pelottavaa, että aiemmin täällä ajoi lukemattomia ihmisiä ilman ajokorttia. Puhumattakaan niistä ongelmista, joita näillä laittomilla maahanmuuttajilla oli ja joita he aiheuttivat, kun piti pakoilla poliisia jopa maastakarkoituksen pelossa. Mutta me siis ajattelimme, että mies hankkii sitten tuon tuollaisen ajokortin, jos kerta hänen laillinen maassaolostatuksensa on niin epämääräinen, ettei DMV kykene käsittelemään ajokorttiasiaa... ;)

Ajokortin lisäksi kadoksissa on ollut Targetin $100 lahjakortti, joka meille luvattiin asuintalomme Resident Servicesta palkinnoksi siitä, että uusimme vuokrasopimuksemme (tämä lupaus on ihan kirjallisena uusimistarjouskirjeessä). Kävimme kirjoittamassa uuden sopimuksen 10. päivä. Meille luvattiin soittaa heti, kun lahjakortti on saapunut, todennäköisesti muutaman päivän kuluessa. Kukaan ei soittanut. Ei tietenkään, olipa typerää edes kuvitella, että amerikkalainen asiakaspalvelija tekee sen, mitä lupaa. Mies kävi kyselemässä toimistossa viime viikolla, mutta siellä ei ollut paikalla ketään sellaista, joka olisi tiennyt asiasta yhtään mitään. Mies lähetti viestin asuintalomme nettiportaalin kautta muutamalle työntekijälle ja sai yhdeltä vastauksen: "I will look into it and get back to you". Tämä vastaus tuli 23. päivä, eikä asiaan tietenkään palattu. Mies lähetti vielä kolme eri viestiä, mutta niihin ei enää vastattu. Hän kävi toimistolla kysymässä uudelleen kahteen otteeseen, mutta kukaan ei tiennyt mistään mitään. Kolmannella kyselykerralla miehelle sanottiin, että lahjakorttiasioita hoitaa leasing manager (vaikka meille allekirjoitustilanteessa sanottiin yhteyshenkilön olevan eri tyyppi). Vihdoin ja viimein tänään, 28. päivä, saimme lahjakortin, kun mies kävi toimistolla kyselemässä managerin perään, koska manager on näköjään töissä vain lauantaisin. Ilmassa oli selvästi tällaista väsytystaktiikkaa. (Lahjakortissa ei näy summa, ja mistä vetoa se ei ole luvatun $100 arvoinen...)

Muistatteko muuten, kun kerroin siitä, etteivät asuintalomme työntekijät vastanneet sähköposteihimme koskien vuokrasopimuksen uusimista? No, meidän vahingosta viisastuneena miehen kollega marssi suoraan toimistoon oman uusimistarjouksensa kanssa ja halusi neuvotella. Hänelle sanottiin, että pitää lähettää sähköpostia. Arvatkaa, vastattiinko siihen sähköpostiin? Ei, ei tietenkään.

Mutta ei tämä Jenkkilä ihan jälkeenjäänyt ole, vaikka asiakaspalvelutaidot ovatkin totaalisesti hukassa. Minä olen nimittäin saanut uuden pankkikortin. Enkä mitä tahansa pankkikorttia, vaan sirullisen pankkikortin! Tännehän sirut ovat vasta tulossa, eikä meidän vanhoissa korteissa ole sellaisia. Ennen kuin sain uuden kortin postissa, sain pankiltani sähköpostin, jossa sanottiin: "Many countries worldwide have already adopted enhanced chip technology - - and this technology will soon become the standard in the U.S. as well." Loistavaa! Ehkä nämä pääsevät niistä shekeistäkin jossain vaiheessa eroon... vaikka eihän shekeissä mitään vikaa ole.

Kyllä on uudenaikainen ja moderni siruteknologia, vau. Ja taas tuo minun ja mieheni lempparikuva eli hevosvankkurit, jotka aiheuttivat naurukohtauksen heti tänne muuton jälkeen ja jotka edelleen joka kerta jaksavat ihastuttaa jo pelkästään kuvan tuoman muiston takia. Kortti piti muuten aktivoida soittamalla sellaiseen automaattiin, ja minun piti tehdä puhelu kolme kertaa, koska ekassa puhelussa näppäilin ensin väärin ja toisella yrittämällä ylitin jonkun aikarajan, ja tokassa puhelussa näppäilin taas väärin ja keskeytin puhelun itse, koska aikaraja olisi varmaan jälleen ylittynyt. Kolmas kerta toden sanoo.

Täytyy kyllä sanoa, että vähän tylsää, kun ei voi enää aiheuttaa ongelmia Suomessa sillä, että yrittää maksaa amerikkalaisella pankkikortilla, jossa ei ole sirua. Mies yritti Turussa maksaa kortillaan eräässä ravintolassa ja myyjän ilme oli ollut aika näkemisen arvoinen, kun hän oli nähnyt magneettijuovan ja puuttuvan sirun.

Katsoimme, että minun pankkikorttini siru on kyllä aivan erinäköinen kuin siru suomalaisissa korteissamme, paljon pienempi. Naureskelimme siinä sitten, että olisihan se nyt ollut ihan liikaa odottaa, että Yhdysvallat olisi osannut siirtyä samanlaiseen ja yhdenmukaiseen teknikkaan kuin muutkin maat... :D Mutta sitten vertasin tätä uutta siruani kaverini suomalaiseen (eri pankin kuin minulla on) pankkikorttiin, ja sen kortin siru oli samanlainen kuin tässä. Eli ilmeisesti näitä siruja vain on erilaisia. Eli ehkä jenkkisirut sitten toimivat Euroopassakin. Ehkä.

Panoautomaatti

Yhdysvallat ei mielestäni huimaa päätä raha-asioiden hoidettavuuden moderniudessa. Shekkejä käytetään arjessa, niillä jopa maksetaan laskuja, verkkopankki on vitsi, rahaa ei voi siirtää kaverin tilille niin kuin Suomessa, ja olen jo muutaman kerran törmännyt pieniin liikkeisiin, joissa voi maksaa ainoastaan käteisellä. Mutta yhdessä asiassa tämä shekkien luvattu maa voittaa Suomen ihan kuusi-nolla: panoautomaateissa!

Suomessa talletusautomaatti on vielä kohtalaisen uusi juttu, vaikka niitä löytyykin nykyään monesta kaupungista. Elokuussa Suomessa uutisoitiin siitä, miten talletusautomaateille on löytynyt hyvä käyttäjäkunta. Joka nurkalta ei moisia TalletusOttoja kuitenkaan löydy. Täällä Kaliforniassa talletusmahdollisuus löytyy monelta, ellei jopa kaikilta, oman pankkini automaateilta. Ja varmaan sama pätee muidenkin pankkien automaatteihin.

Minulla meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin täällä, että automaatilla voi tehdä myös talletuksen. Siellä on reikä, jonne voi työntää sekä käteistä että shekkejä. Kaikki, mikä liittyy shekkeihin, on edelleen mielestäni ainakin hiukan huvittavaa, ja panoautomaatti oli jo todella huvittava. Mutta oikeastaanhan talletusautomaatti on älyttömän kätevä keksintö! Miksiköhän Suomi tulee tässä asiassa auttamattomasti jälkijunassa...? :D

Panoautomaatti eli deposit atm.

En ole kyllä käyttänyt talletusautomaattia, enkä tiedä, miten se toimii.