We made it!

Jes, kotona ollaan! Emme hyytyneet kotimatkalla emmekä kironneet suunnitelmaamme ajaa kotiin yhden päivän aikana. Ajoimme muutaman kilsan päälle 1200 kilometriä ja aikaa meni tasan 12 tuntia pysähdyksien kanssa. Lähdimme liikkeelle aamulla aikaisin ennen auringonnousua, koska halusimme olla kotona mahdollisimman ajoissa ja koska olimme jo edellisaamuna nousseet katsomaan auringonnousun ja siten saaneet itsemme vähän totuteltua tällaiseen aikaiseen herätykseen.

Starttasimme Arizonasta Grand Canyonin vieressä sijaitsevasta Tusayanin kylästä aamulla puoli kuusi. Google Mapsin navi näytti tuolloin ajoajaksi 11 tuntia. Me pysähdyimme matkan aikana kaksi kertaa. Ensimmäisen puolen tunnin pysähdyksen saimme kurottua kiinni hyvin sujuvan liikenteen takia. Toinen pysähdys oli tunnin, joka sitten pidensi matka-aikaa tunnilla.

Joku Kaliforniassa on alkanut vähän runoilla. Näitä näkyi torstaina menomatkalla todella usein Kalifornian teiden varsilla. Tärkeästä asiasta muistuttavat - täällä kun kännykän näprääminen on ihan arkipäiväistä kovissakin ajovauhdeissa.

Minä hoidin ajamisen lähes koko matkan. Mies ajoi aamulla ensimmäiset pari tuntia ennen kuin tuli kunnolla valoisaa. Sen jälkeen minä ajoin loput 9 tuntia. Meidän oli tarkoitus vaihtaa vielä loppua kohden, mutta se vähän jäi niissä hyvissä vauhdeissa.

Ei tehnyt erityisen tiukkaa. Viimeinen 1,5 tuntia oli paha, koska oltiin niin lähellä, mutta silti yhä niin kaukana. Kumpikaan meistä ei ole sitä mieltä, että matkan varrelle olisi pitänyt jäädä yöksi jonnekin. Se olisi ollut ihan turhaa ajan hukkaa, koska omaa sänkyä oli jo sen verran ikävä. Eikä tuossa nyt enempää ole istumista kuin mannerten välisessä lentomatkassakaan. :)

Matkan varrella ei ollut yhtikäs mitään muutamaa hassua kylää ja pientä kaupunkia lukuun ottamatta. Ajoimme toki useampaa eri tietä matkan aikana, mutta suurimmaksi osaksi tiet olivat lähes suoria keskellä erämaata meneviä. Kaukaisuudessa näkyivät kukkulat ja vuoret sekä Arizonan että Kalifornian puolella, mutta maa ennen kukkuloita oli silkkaa erämaata. Täytyy silti sanoa, että reitti oli mukavampi kuin odotin. Se ei nimittäin ollut betonilla vuorattua motaria.

Arizonan suora tie. Tässä ovat kaistat yhteen suuntaan. Toinen puoli menee ison penkan toisella puolella. Niin kuin suomalainen moottoritie siis.  

Kiinnitin huomiota muutamaan seikkaan ajomatkan aikana. Kuten olen jo ennenkin maininnut, porukka vetelee täällä oikeastaan aina ylinopeutta. Meininki maanteillä oli aivan samanlaista kuin muuallakin, eikä ilmoitetulla nopeusrajoituksella ollut mitään merkitystä. Arizonan puolella nopeusrajoitus oli 75 mph (noin 120 km/h), mutta Kaliforniassa 65/70 mph (noin 100-110 km/h). Nopeusmittari minulla näytti keskimäärin 85 mph/h (noin 135 km/h), monesti jopa reilusti yli 90 mph, ja kuljin nopeasti menevän liikenteen tahdissa. Nuohan ovat ihan hulluja vauhteja, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään autobahna ja etenkin kun kukaan ei harrasta minkäänlaista turvaväliä, vaan kaikki ajavat toistensa puskureissa kiinni. 90 mailia on jo 144 kilometriä. Totta kai monet noudattavat nopeusrajoituksia, mutta he ajavat oikean puoleisella "köröttelijöiden kaistalla". Mielenkiintoisesti Kalifornian puolella alkoivat heti kyltit "Slow traffic keep right". Arizonan puolella tällaisia kylttejä joko ei ollut tai sitten niitä oli niin harvassa, etten hoksannut.

Ylinopeuden ajaminen ei todellakaan ole mikään kehun aihe, päinvastoin. Mutta täällä nopeusrajoitus ei vain tunnu olevan samanlainen "sääntö" kuin Suomessa, ja jos menee rajoituksen mukaan, on yleensä vain muiden tiellä. Valitettava tosiasia. Tänään liikkeellä ei näkynyt edes highway patroleja valvomassa. Menomatkalla niitä näkyi kahdesti. Patroolin läsnäolo liikenteessä selvästi hidasti keskimääräistä ajovauhtia jonkin aikaa.

Kalifornialainen maantie. Meille tuli muuten vähän yllätyksenä se, että Arizonan Tusayanista ajoi Kaliforniaan jo alle kolmessa tunnissa. Suurin osa tämän päivän ajomatkasta meni siis läpi Kalifornian. 

Liikennettä oli paljon. Rekkoja oli niin runsaasti, että uskon niitä olleen liikkeellä enemmän kuin Suomessa on rekkoja yhteensä. :D Hulluja määriä ja jonoja! Tässäkin syy sille, miksi ylinopeus on tarpeen: jos ei aja ylinopeutta, on jumissa rekkojen keskellä, kun kaistoja per suunta on vain kaksi, eikä hitaasti ajava voi tukkia vasemman puoleista kaistaa. Mutta minne ihmeeseen ne kaikki henkilöautot olivat menossa maanantaina keskellä päivää?

Tosin amerikkalaisilla taitaa olla vielä käynnissä jonkinmoinen lomailukausi nyt, kun esimerkiksi Grand Canyonin tapaisessa kohteessa ei ole enää niin tuhottoman kuuma. Liikenteessä oli älyttömän paljon matkailuautoja. Eikä mitä tahansa matkailuautoja! Amerikassa kaikki on suurta, joten rv:t voivat olla jopa ison minibussin kokoisia. Sitä paitsi jenkille ei riitä vain pelkkä matkailuauto, vaan sen lisäksi mukana täytyy olla jäätävän kokoinen henkilöauto tai kunnon avolava. Jotenkin naurattaa näky siitä, kun joku ajaa isolla rv:llä, joka vetää mukanaan isoa avolavaa (tai sitten avolava vetää sitä matkailuvaunua, mutta harvemmin niin päin). Mitä tää porukka oikein tekee? Parkkeeraa minibussinsa ja sitten ajelee ympäriinsä sillä avolavalla? Tosin kai se on ihan ymmärrettävää, ettei kukaan määränpäässään sillä jättimäisellä matkailuautolla voi liikkua paikasta toiseen. Mutta siis voi luojan tähden niiden matkailuautojen kokoa! Liikkeellä oli esimerkiksi tällaisia:

Tämä on jo isompi kuin pelkkä minibussi. 

Kuva on täältä. 

Meidän pidennetty viikonloppu oli oikein onnistunut muutenkin kuin tämän kotimatkan osalta. Kirjoittelen tässä viikon aikana jotain. Täytyy kyllä myöntää, että nyt on vähän väsynyt olo. En ehkä aja autoa ihan heti uudelleen. ;) Tuntuu siltä, että olen ehkä ajanut tänään enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä...