lauantai 13. huhtikuuta 2019

Hei hei San Jose ja muita kuulumisia

Huh että onkin ollut tapahtumien täyteinen alkuvuosi ja kevät.

Tammikuussa yritin toipua Suomi-reissusta. (Tiedättekö fiiliksen, kun loman jälkeen on hankala palata arkeen? No minusta Suomi-reissujen jälkeen on melkein mahdotonta noin vain sujahtaa takaisin omaan piilaaksolaiseen arkeen ilman lievää melankoliaa.)
Piilaakson alkuvuosi oli hämmentävän kylmä ja sateinen. Luntakin satoi, tosin se näkyi pitkälti vain kukkuloiden huipulla. Olen nähnyt lunta aiempinakin vuosina kukkuloilla, mutta yleensä se on sulanut pois samana päivänä auringon paistaessa. Nyt lunta näkyi varmaan viikon.
Märkä talvi toi sekä lunta että vihreät nurmikot. 

Helmikuun alussa päätin alkaa opiskella personal traineriksi. Sain aloitettua opinnot ja opiskelin ehkä kaksi viikkoa intensiivisesti, kunnes opiskelu katkesi ja jäi katkolle.

Me nimittäin päätimme muuttaa. Muuton takana oli monia syitä, kuten vaihtelunhalu, kyllästyminen ja myös hullut naapurit ja vanhan asuinkompleksimme tohvelit työntekijät.

Uuden asunnon etsiminen oli mielenkiintoinen prosessi, joka olisi varmasti ollut hauskaa luettavaa, mutta minua ei kiinnostanut yhtään raportoida siitä blogiini. Opin asunnonhaun aikana sen, että täällä Piilaaksossa on aivan kamalia asuinalueita paikoissa, joissa en koskaan tiennyt sellaisia olevan. Olen asunut vieläkin suuremmassa (maahanmuuttajien) kuplassa kuin aiemmin olin edes kuvitellut asuvani.

Uuden asunnon etsinnän aikana olin kipeä. Osallistuin maaliskuun alussa myös BODYFLOW® (/BODYBALANCE®) -formaatin Advanced Instructor -koulutukseen ja läpäisin sen mahtavilla arvosteluilla huolimatta siitä, että taisin olla kuumeessa ja vedin päivän aikana koko ajan lääkkeitä.
Tai chin, joogan ja pilateksen peruspilarit bodyflowssa.
Lopulta uusi kiva asunto löytyi maaliskuun alkupuolella. Jäimme kahden asunnon loukkuun reilun kuukauden ajaksi, sillä meidän oli pakko ottaa uusi asunto, kun hyvä sellainen löytyi, ja valitettavasti asunto oli vapaana heti. Vuokrasopimus piti allekirjoittaa alkavaksi lähes heti, sillä Piilaaksossa tuntuu olevan vuokranantajan markkinat. Tulijoita on ihan riittämiin ja vaikka uusia vuokrakohteitakin ilmestyy päivittäin lukuisia, vitkuttelijat saavat jäädä jatkamaan asunnonmetsästystä. Täkäläisillä vuokrahinnoilla kahden asunnon vuokran maksaminen samalla, kun maksaa uuden asunnon vuokravakuuden, ei ole mikään ihan pikkusummien juttu, mutta elämässä pitää joskus priorisoida muutakin kuin taloudellista menetystä. Uusi asuntomme on muuten vanhaamme paljon kalliimpi, mutta toisaalta vanha asuntomme oli hämmentävän edullinen (tosin vuokramme olisi noussut parilla sadalla, jos olisimme sinne jääneet) ja uudessa kodissamme on kolme makuuhuonetta.

Kun oli aika alkaa pakata tavaroita kasaan, tulin uudelleen kipeäksi. Toivon, ettei sairasteluni muuttoprosessin aikana ole ennuste sille, miten onnellisia tulemme olemaan uudessa kodissamme... Muutaman viikon aikana sairastelin, yritin etsiä sijaisia tunneilleni, opettelin uusia Les Millsin formaattien koreografioita ja yritin siivota vanhaa asuntoamme ja pakata tavaroita. Siinä oli aikamoista hulapaloota hetkeksi.
Viimeisiä hetkiä nauttia vanhan asuinkompleksimme kuntosalista. (Tämä kuva on kesken bodyflown harjoittelun, siksi hämmentävä kuvakulma, haha.) Muutimme asuinkompleksista yksityishenkilön vuokraamaan town houseen, eikä meillä ole enää kuntosalia tai uima-allasta. Jos totta puhutaan, en oikeasti käyttänyt kotitalomme salia juuri koskaan ja uima-allastakin viime vuosina vain joskus kesäisin. Aion kaivata niitä silti.  
Minulla oli suuret ideat siitä, miten hoitaa muuttoprosessimme tilanteessa, jossa meillä oli avaimet kahteen eri asuntoon samaan aikaan. Ideat kuivuivat kasaan, kun olin niin kipeä, etten pystynyt menemään uuteen asuntoomme moneen päivään sen jälkeen, kun avaimet oli saatu. Mieheni on hoitanut siivous- ja muuttoasioita aika paljon.

Meidän onneksemme uusi asuntomme on todella lähellä vanhaa asuntoamme, joten loppujen lopuksi tavarat ja huonekalut oli helppo siirtää. Kovin pitkälle elämässämme emme siis päässeet, sillä muutimme vain muutaman mailin päähän vanhasta asunnostamme. San Josessa emme kuitenkaan enää asu. Nykyinen kotikaupunkimme on nimeltä Milpitas. Kaupunkien rajoilla Piilaaksossa ei ole isoa käytännön merkitystä, paitsi ehkä koulujen kannalta (tosin tämä pätee myös saman kaupungin sisällä, sillä alueita täällä on moneen lähtöön), mutta me emme mieheni kanssa onneksi ole enää kouluikäisiä. Tai no, sellainen käytännön merkitys muutollamme kyllä oli, että autovakuutuksemme hinta nousi hiukan, kun postinumeroksi tuli Milpitas. Syynä on ilmeisesti se, että Milpitaksen asukkaista suurin osa on (kauko)aasialaisia, jotka sitten vissiin kolaroivat enemmän. Näin saa varmaan kirjoittaa, kun se on kerta vakuutusmaksuissakin todettu fakta...?

Vajaa viikko sen jälkeen, kun olimme muuttaneet itsemmekin uuteen asuntoon, minun oli aika lähteä lomalle viikoksi Jamaikalle kaverini kanssa. Loma oli erittäin huonossa kohdassa, sillä vanha asunto ei ollut vielä täysin tyhjä ja uusi asunto oli vain puoliksi valmis. Toisaalta maaliskuu oli sen verran rankka, että loma tuli kyllä tarpeeseen.
Auringossa pötkötellessä unohtuivat muuttohuolet.
Jamaikalla oli mukava rentoutua viikko, mutta viimeisenä päivänä tulin jälleen kipeäksi. Nyt olen sairastellut kohta taas viikon ajan. Uusi koti on edelleen yhtä vaiheessa kuin se oli ennen lomalle lähtöäni. Mieheni tyhjensi vanhan asuntomme sinne jääneestä roinasta minun lomaillessa, ja avaimet palautimme viime keskiviikkona, minä flunssalääkkeiden alaisena.

Tällaista on siis kuulunut minun kevääseeni! Myös kulttuuria tuli harrastettua aika paljon tässä kaiken lomassa, sillä helmi-maaliskuun aikana kävimme mieheni kanssa katsomassa San Josessa Cirque du Solein Volta-esityksen (taidokas ja upea!) ja Broadway-kiertueen Cats-musikaalin (söpö!) sekä San Franciscossa pyörivän Broadwayn hittimusikaalin Hamilton, johon mieheni aikoinaan jonotti lippuja netissä yli 7 tuntia. Hamilton oli niin mahtava, etten edes tiedä, miten kuvailisin sitä. Rappia ja hip-hoppia musikaalina aiheesta vähiten tunnettu Yhdysvaltojen perustajaisä ja valtion ensimmäinen valtiovarainministeri, ei kai hittimenestykseen muuta tarvitakaan, hah? En tykkää rapista enkä hiphopista, en saanut sanoista edes kunnolla koko aikaa selvää, enkä tunne USA:n alun historiaa erityisen tarkasti, mutta tämä musikaali oli niin vaikuttava esitys, ettei sitä kyllä unohda ihan heti.

3 kommenttia:

  1. Kiva kun postasit pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin :) Kiva huomata, että joku tuli vielä lukemaankin!

      Poista
  2. On ollut mukavaa lueskella elämästäsi rapakon takana. Toivottavasti joskus kirjoittelet vielä lisää :)

    VastaaPoista