tiistai 28. maaliskuuta 2017

Laskenut vesi

Jouduin jättämään kävelylenkitkin pois viime viikolla, kun alaselkäni särky paheni niistä. Kuvittelisin kävelyn nimenomaan olevan parasta terveysliikuntaa ja apua selkävaivoihin, mutta ilmeisesti ei nyt ainakaan tässä minun tilanteessani. Tai sitten en vain osaa kävellä tarpeeksi rauhallisesti tai tarpeeksi lyhyitä lenkkejä. Pitäisi varmaan vain kiertää taloa ympäri tai jotain.

Eilen kävelin kuitenkin reilun sata metriä kotitalomme taakse katsomaan, miten Coyte Creek -joki voi. Sehän tulvi tuossa helmikuussa aiheuttaen evakuointeja ja kaaosta. Meidän kohdalla ei koskaan tulvinut, mutta joki tässä kohtaa toimi silti hyvänä mittarina siitä, miten paljon on satanut. Joulun aikaan vettä ei ollut nimeksikään (vaikka oli satanut paljon), sitten reilu puolitoista kuukautta myöhemmin rankkojen sateiden jälkeen vedenpinta oli noussut niin paljon, että oli vähällä, ettei vesi tullut yli meidänkin kohdalla.

Pahimmat sateet ovat loppuneet jokin aika sitten, ja tältä joen reunalla näytti eilen:
Aikalailla on siis fiilis taas hetkessä muuttunut siitä helmikuun lopusta, kun vesi virtasi hullunlailla:
Kuukausi sitten oli tällaista hetken aikaa. Kuvassa sama mötikkä kuin yllä olevassa kuvassa. 
Ehkä otan tästä joen veden pinnan tutkailemisesta itselleni vielä uuden harrastuksen...
Saman joen varrelta hiukan kauempaa viime viikolla otettu kuva. Tässä kohtaa alhaalla menevä kävelytie ei ollut enää edes veden peitossa. 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kyllähän ne kokolattiamatotkin kaipaavat pesua

Olen jo monesti ilmoittanut täällä rakastavani kokolattiamattoja! En pitänyt mattojen ajatuksesta muuttaessani tänne, mutta nopeasti huomasin kokolattimattojen olevan parasta ikinä. Lattia ei tunnu kylmältä, foam rollailu, venyttely ja muukin lattialla hengailu on paljon mukavampaa... Eikä pölykään näy vaaleasta matosta, kun se uppoaa sinne karvoihin, haha.

Yhdessä mielessä ne ovat kuitenkin ärsyttävät - eihän niitä pysty pesemään kuten muita lattioita. Täällä myydään erilaisia aineita, joilla yksittäiset tahrat saa puhdistettua hyvin. Kuulemma. Ei meille ole tullut tarvetta. Sitten on mattopesureita, sellaisia imureiden tapaisia isoja härveleitä. Joillakin on sellainen oma, jotkut käyvät vuokraamassa jostain.

Kahden aikuisen taloudessa, jossa ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä ja jossa ei harrasteta mitään bileitä, isoja kutsuja tai vieraskatraita, sotkua ei onneksi pahemmin tule. Kerran pudotin vähän jotain ruokaa matolle, mutta sen sai hyvin putsattua pois veden ja tavallisen pesuaineen kanssa. Muita onnettomuuksia ei ole käynyt. Erityistä tarvetta mattojen pesulle ei ole siis tullut, eikä kumpikaan meistä ole jaksanut miettiä mattopesurin lainaamista ja mattojen pesemistä. Mutta onhan se nyt vähän ällöttävää, ettei lattiaa ole pesty kolmeen vuoteen. Kyllähän "oikeita mattojakin" pitäisi pestä säännöllisesti. Onneksi helppo ratkaisu löytyi, kun uusimme vuokrasopimuksemme: vuokranantajamme nimittäin tarjosi sopimuksen uusijalle ilmaisen mattopesun.

Tästä ilmaisesta mattopesusta olen kuullut tarinaa... Me saimme viime vuonna lahjakortin kauppaan sopimuksen uusimisen yhteydessä, mutta naapurimme olivat saaneet mattopesun. He kertoivat, miten ensinnäkin pesun varaaminen vuokranantajan kautta oli aikamoista sotkua. Toiseksi kun varaus oli tehty, pesijät eivät tulleet silloin, kun oli luvattu. Tämä tapahtui kolme kertaa. Naapurimme olivat kolme kertaa joutuneet roudaamaan tavaroita ja huonekaluja pois tieltä vain tajutakseen, ettei kukaan taaskaan tullut silloin, kun oli luvattu. He kirosivat vuokranantajan ja mattopesufirman syvimpään ojaan ja sanoivat, että meidän kannattaa olla iloisia siitä, että me saimme lahjakortin.

Tuon tarinan jälkeen meille ei tullut minään yllätyksenä se, että pesuajan varaaminen todellakin oli hankalaa. Mieheni kävi vuokranantajamme Resident Services -toimistossa pyytämässä aikaa. Se luvattiin varata vielä saman päivän aikana ja hänelle luvattiin lähettää sähköposti iltaan mennessä. Mitään ei tapahtunut, sähköpostia ei kuulunut pariin päivään. Hän kävi toimistossa toisen kerran. Sama lupaus, aika varataan tänään ja saat siitä sähköpostin. Mitään ei tapahtunut. Sitten hän kävi kolmannen kerran, jolloin työntekijä yhtäkkiä sanoikin juuri saaneensa vahvistuksen aikavaraukselle hetkeä ennen mieheni tuloa. Niin varmaan joo. Työntekijä lupasi lähettää vahvistuksen vielä sähköpostitse. No, kukaan ei varmaan ylläty, kun kerron, ettei sitä sähköpostia tullut. Seuraavana aamuna mieheni meni neljännen kerran toimistolle kysymään vahvistuksen perään ja sitten se lopulta tuli. Ei siihen vaadittu kuin vajaa pari viikkoa ja neljä käyntiä.

Tämä taas vaihteeksi vain esimerkkinä siitä, miten hommat täällä joskus toimivat. Ne eivät usein toimi, eivät ainakaan ekalla tai tokalla kerralla. Väsytystaktiikkaa, välinpitämättömyyttä tai kulttuurieroa, en tiedä, mutta joka tapauksessa todella ärsyttävää.

Koska minä olen pessimisti realisti, en uskonut, että matonpesijä tulee silloin, kun hänen on luvattu tulla. Se on täällä päin ilmeisesti aika tavallista, etteivät korjaajat tai vastaavat tule ihan silloin, kun he ovat sanoneet tulevansa; naapuriemme kokemus ei ole mikään erityinen poikkeus, vaikka kolmet oharit ehkä on vähän liioittelua. Tällä kertaa tämä pessimisti eikunsiis realisti sai kuitenkin yllättyä positiivisesti. Matonpesijä nimittäin tuli luvatusti!

Itse asiassa pesijä tuli jopa etuajassa. Meille oltiin sanottu, että pesijä tulee klo 9-12 välillä, mutta tyyppi soitti ovikelloamme jo puoli yhdeksältä aamulla. Positiivinen yllätykseni kaikkosi kuitenkin nopeaan:

*matonpesijä*: "Morning. I came to clean the carpets."
*minä*: "Yeah, come on in."
*matonpesijä*: "But... I have one problem."
*minä*: "Oh?"
*matonpesijä*: "My car is parked outside. It does not start. I need the car to use the machine to clean the carpets. So the machine to clean not working."
(Tämä on yksinkertaistettu dialogi. Todellisuudessa tämä pieni keskustelu vaati vähän enemmän ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse, sillä meillä oli pesijän kanssa pieni kielimuuri, kun hän ei oikein puhunut hyvin englantia ja minä en puhu sanaakaan espanjaa.)

Pesijä siis tuli. Ilmoittamaan, ettei hänen pesurinsa toimi. Jotenkin huvittavaa. Hän kysyi, onko meillä käynnistyskaapelit, jotta voisimme tulla auttamaan häntä hänen autonsa kanssa. No ei ollut. Hän lähti sitten hakemaan apua muualta.

Vajaan tunnin kuluttua hän palasi sellaisen erillisen mattopesurin kanssa. Olen nähnyt täällä autoja, joista puhdistusletkut vedetään asuntoon ja auto on käynnissä koko ajan käyttäen sitä konetta. Kielimuurin takia en saanut selvyyttä, olisiko se ollut suunnitelma vai mikä oli homman nimi. En tiedä, miksi oli alun perin mitään ongelmaa, kun kerta erillinenkin pesuri löytyi, mutta oli miten oli, pienten mutkien jälkeen työntekijä pääsi hommiin.
Tällainen härveli. 
Ekana työntekijä suihkutteli mattoihin jotain ainetta, josta tuli niin paha kloorisen pesuaineen käry, että olin tukehtua. Sitten hän täytti koneen vesikanisterin. Koska täällä ei ole käteen otettavia suihkuja, hän täytti pientä kippoa hanastamme ja kaateli siitä sitten laitteeseen. Kätevää, haha. En tiedä, mitä siivousprosessissa tapahtui, mutta laite piti hirveää meteliä, letkuja oli paljon ja vähän imuroinnilta se touhu näytti.
Letkukaaos.
Prosessi oli nopea, eikä nyt ehkä erityisemmin vakuuttanut minua. Meillä ei ollut mitään tahroja matoissa, joten ei voi tutkailla, millaista hyötyä siivouksesta oli. Tuntui vähän siltä, että hommasta jäi vain kaamea haju, mutta toisaalta mitäs minä tiedän, kun matot näyttivät ihan puhtailta ennen toimenpidettäkin. Pesuaineen löyhkän sai onneksi tuuletettua nopeasti pois, ja matotkin kuivuivat iltaan mennessä. Mitään hajua niihin ei jäänyt. Ne tuntuvat nyt ehkä ihan hitusen vähemmän pehmeiltä kuin aiemmin. En tiedä, onko se yleistä mattopesun jälkeen vai jotain kuvitelmaani. Toisaalta mieheni sanoi vähän samaa, tosin vasta sen jälkeen, kun huomautin asiasta.

Mutta tulipa siis testattua tällainenkin, näin kolmen vuoden jälkeen.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Amerikkalaisessa hammaslääkärissä

Kun olin asunut täällä Piilaaksossa vain ihan hetken, olin jo kiinnittänyt huomiota siihen, miten joka nurkan takana on Starbucksin ja jonkun pikaruokapaikan lisäksi dental-paikka. (Kirjoitinkin tästä huomiosta kesäkuussa 2014.) Aluksi luulin niiden olevan vain hampaidenvalkaisua tarjoavia paikkoja, mutta ei, ihan oikeita hammaslääkäreitä ne ovat. Hammaslääkäreitä, jotka tekevät myös hampaidenvalkaisuja. Koska Kalifornia. Valkaistut hampaat ovat täällä vakiovaruste.

Myöhemmin hoksasin sen, että porukka tuntuu ravaavan täällä koko ajan teeth cleaningissa eli hammaskiven poistossa. Ihmettelin, miksi sellaisessa pitää koko ajan käydä. Suomessa kun oli tottunut siihen, että hyvä jos kerran vuodessa käydään, yleensä se oli enemmänkin kerran kahdessa vuodessa, jos asioi julkisella. Yksityisellä tietenkin pääsisi niin usein kuin haluaisi. Sitten syy tuohonkin ihmettelyyn selvisi: hammasvakuutukset korvaavat täällä monesti hammaskiven poiston 6 kuukauden välein.

Minä hoidatin hampaani kuntoon ennen muuttoa tänne, yli kolme vuotta sitten. Vähän ajattelin, että jos asumme täällä vain kaksi vuotta, niin turhaankos sitä täällä mihinkään hammaslääkäriin menee. Etenkin, kun olen kuullut paikallisilta suomalaisilta vähän kauhujuttuja amerikkalaisista hammaslääkäreistä: Röntgen-kuvia otetaan monta ja koko ajan, eikä niistä voi kieltäytyä, koska sitten lääkäri kieltäytyy hoitamasta... Pienetkin alkavat reiät halutaan ehdottomasti paikata, eikä hammaslääkäri tunnu antavan edes muuta vaihtoehtoa... Suomessa tai ylipäänsä Euroopassa tehtyjä paikkoja pidetään huonoina ja ne halutaan korvata... Koko suu halutaan laittaa priimakuntoon... Ehkä huhupuheet vain leviävät, todennäköisesti negatiivisista kokemuksista puhutaan enemmän kuin positiivisista ja varmasti epäluulo ruokkii epäluuloa, mutta joka tapauksessa tällainen saamaton ihminen kuin minä ei saanut sitten koskaan aikaiseksi etsiä itselleen sitä hammaslääkäriä.

Olen ollut hyvä asiakas hammasvakuutukselle, koska minulla on ollut vakuutus jo kolme vuotta, mutten ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Olisin päässyt tässä ajassa jo kuusi kertaa hammaskiven poistoon ilmaiseksi. Miehelläni on sama juttu, hänkään ei ole koskenutkaan vakuutukseensa. (Monesti (usein?) terveysvakuutus ja hammasvakuutus ovat täällä erikseen, samoin kuin silmälääkärivakuutus. Meillä on esimerkiksi perusterveysvakuutus ja sitten yhdistetty silmä- ja hammaslääkärivakuutus.)

Nyt oli kuitenkin vihdoin aika mennä hammastarkastukseen, kun näköjään kerta jäimme asumaan tänne toistaiseksi. Täällä toimii yksi suomalainen hammaslääkäri, jolla monet suomalaiset käyvät, ja hänen asiakkaakseen meno olisi ollut helppo ratkaisu. Minä olen kuitenkin asunut täällä jo sen verran aikaa, että pahin epäluuloni kaikkea uutta kohtaan on hälvennyt, ja päätin haluta ihan vain reilun rehelliselle paikalliselle hammaslääkärille (jota se suomalainenkin toki on, mutta ehkä nyt ymmärrätte pointtini). Halusin sellaisen oikean amerikkalaisen kokemuksen. Pari suomalaista kaveriani on käynyt täällä muilla hammaslääkäreillä kuin sillä suomalaisella, joten kyselin heidän kokemuksensa, tsekkasin vähän Yelp-arvosteluja (tämä on tärkeä vaihe, kun täällä valitsee terveydenhuoltoa - lääkäriasemia arvostellaan Yelpissä kuin ravintoloita) ja valitsin sitten itselleni paikan.

Ajan varaaminen oli helppoa ja sen sai melkein heti seuraavalle päivälle, jona hammaslääkärimesta oli auki. Monet hammaslääkäripaikat täällä taitavat olla pieniä yhden tai kahden lääkärin toimipisteitä, esimerkiksi monen strip mallin (ulkoilma"ostarin") yhteydessä on hammaslääkäripaikka. Minun valitsemani paikka sijaitsi rakennuksessa, jossa oli monia erillisiä, toisistaan riippumattomia terveyspalvelujen tuottajia omissa toimistoissaan. Kävin aikoinaan jalkaongelmani kanssa samantapaisessa paikassa. Jos olisin ekan tai tokan vuoden aikana eksynyt moiseen mestaan, olisin varmaan ollut ainakin ihmeissäni, ehkä jopa vähän hädissäni, mutta nyt vain tiesin, että monet lääkärit ja terveyspalvelut sijaitsevat täällä tällaisissa paikoissa, eikä siinä ole mitään kummallista.
Tämän näköisiä rakennuksia oli vierekkäin pari ja niissä jokaisessa on erillisiä toimistoja erillisille terveyspalveluille, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Ulkokäytävien varsilla oli erillisiä toimistoja.
Aikani oli tiistaina. Minut otti vastaan hammashoitaja tai -hygienisti. En tiedä, ovatko ammattinimikkeet samanlaisia täällä kuin Suomessa. Hän otti ensiksi röntgen-kuvat. Niitä otettiin monta. Sekosin laskuissa viiden kuvan jälkeen, mutta epäilen, että ehkä noin 8-10 kuvaa. Kaverillani yhdessä toisessa paikassa oli otettu kuulemma 12 kuvaa. Hampaistani ei ole varmaan yhteensä koko aiemman elämäni aikana otettu yhtä montaa kuvaa! Syy lukuisiin kuviin on kuitenkin selvä: (ainakin minun) vakuutus maksaa röntgen-kuvat kokonaisuudessaan tietyin väliajoin, joten totta kai niitä kuvia sitten otetaan kaikista mahdollisista kulmista.

Kuvien jälkeen hoitaja aloitti poistamaan hammaskiveä. En muista paljon entisten kotikaupunkieni Vaasan tai Turun käynneistäni, mutta minusta tuntuu siltä kuin täällä homma olisi tehty huomattavan paljon rauhallisemmin ja hitaammin. Työ kesti ainakin 45 minuuttia, todennäköisesti vähän kauemminkin. Joka välissä huuhdeltiin. Siis oikeasti ihan joka välissä. Hoitaja aina sanoi "I'm going to rinse now, do not close your mouth", varmaan koska ekoilla kerroilla vain suljin suuni ja nielin. Huuhtelulla yritettiin todennäköisesti välttää sitä, ettei kellään tulisi kirjaimellisesti veren maku suuhun. Jotenkin vähän paapomista minun mielestäni. Yhdellä kaverillani on traumoja hammaslääkäreistä ja hän oli maininnut peloistaan käydessään täällä hammaslääkärillä (eri kuin tämä minun) ja siitä paapomisen määrästä ei sitten ollut meinannut tulla loppua, häntä oli kohdelta kuin herkkää höyhentä. Hammashuolto on vähän kuin asiakaspalvelua täällä, joten asiakkaalle pitää jäädä hyvä maku suuhun. Kirjaimellisesti. Minulla meinasi kuitenkin loppua kärsivällisyys kaiken sen huuhtelun keskellä, mutta toisaalta olen ehkä poikkeuksellinen tyyppi, sillä pidän hammaskiven poistosta ja siitä raaputtelusta ja pieni veri suussa on aina vain kivaa vaihtelua.
Hammaslääkärin pieni odotushuone. Tämä odotushuone herätti paljon keskustelua etukäteen, sillä Yelpissä oli muutaman vuoden takainen kuva, jolle minä ja mieheni nauroimme. Siinä näkyi kokolattiamatto, kamala tapetti ja muutenkin sen verran kulahtanut olemus, että jälleen kerran mieheni kanssa mietimme, miksi monet paikat täällä näyttävät siltä kuin ne olisivat jostain 70-luvulta. Kaverini, jonka mielestä suhtaudun amerikkalaiseen terveydenhuoltoon pessimistisesti ja epäluuloisesti, ei pitänyt lainkaan kommenteistani. Hän oli käynyt tässä paikassa, eikä ymmärtänyt mielipidettäni. Noh, nyt selvisi ainakin yksi mahdollinen syy siihen, miksi ei - paikka oli selvästi tehnyt remontin sitten sen Yelp-kuvan. Oli miten oli, tällaisen modernin odotushuoneen minäkin hyväksyin mukisematta. ;) 
Kun hampaat oli putsattu, minun piti nousta ylös huuhtelemaan suutani. Sitten istuttiin takaisin alas ja odoteltiin ihan pieni hetki sitä, että hammaslääkäri tulee tekemään tarkistuksen. Kuvio kulki siis täysin päinvastaista suuntaa kuin minulla on kulkenut Vaasassa ja Turussa, jossa hammaslääkäri ensin tarkistaa ennen kuin mitään muuta tehdään. Sanoisin, että paljon kätevämpi tapa tämä paikallinen. Suomessa ainakin Turussa ensin olisi ollut tarkistus lääkärin kanssa, sitten uusi aika hygienistille hammaskiven poistoon ja sitten vielä mahdolliset toimenpideajat. Niin paljon kätevämpää hoitaa putsaus ja tarkistus samassa tilassa ja samalla kertaa.

Yllätyksekseni minulla ei ollut reikiä, vaikka edellisestä käynnistäni oli yli kolme vuotta ja vaikka hampaani reikiintyvät todella helposti. Lääkäri sanoi, että minulla on yksi pieni reiänalku, mutta sitä ei kannata lähteä paikkaamaan. En päässyt siis testaamaan, miten paljon olisin joutunut maksamaan reikien korjauksesta. Täsmälleen samalla vakuutuksella liikkeellä oleva kaverini on kertonut minulle omien toimenpiteidensä omavastuuosuuksia, ja täytyy kyllä sanoa, että ehkä voisin olla vähän taas vaihteeksi ärsyyntynyt tästä terveysvakuutussysteemistä, jos jotain kamalan suurta olisi pitänyt tehdä. Mutta nämä asiat ovat tietenkin vakuutuskohtaisia.

Jos jotkut suomalaiset täällä levittävätkin kertomuksia siitä, että paikalliset hammaslääkärit yrittävät kehittää työtä kaikesta pienestä, jotta saataisiin rahat vakuutuksesta, minun kokemukseni on päinvastainen. Pientä reiän alkua ei todellakaan haluttu operoida, ja kaikki vanhat Suomessa tehdyt paikkani (ja niitä on muuten monta! Hoitaja ihmettelikin sitä, miten minulla on niin paljon paikkoja, haha) hyväksyttiin mukisematta. Minulla on myös yöhammaskisko, joka on aika vanha ja joka oli mielestäni todella kulahtaneen näköinen, ja olin varma hammaslääkärin sanovan, että tarvitsen uuden. Sittenhän he saisivat paljon työtä minusta, sillä sellaisen kiskon tekeminen ei ole mikään ihan pieni prosessi. Lääkäri kuitenkin katsahti kiskoani hetken, sanoi sen näyttävän oikein hyvältä ja lupasi hoitajan putsaavan sitä. Odottelin viitisen minuuttia ja sitten hoitaja toi minulle puhdistetun ja jälleen kiiltävän kiskon.

Toki täytyy muistaa, että kertomukset ja kokemukset perustuvat usein vain yhteen käyntiin, niin kuin tämä minunkin tapaus. Mutta summa summarum, tämä kokemus oli loistava! Turhaan olen epäillyt paikalliselle hammaslääkärille menoa. Hyvä maku jäi suuhun. Ja köyhdyin tasan nolla dollaria, kiitos vakuutukseni ja hampaideni kunnon. Nyt kun saisin vielä mieheni motivoitua tälle samalle hammaslääkärille... Ehkä saisimme laajemman kokemuksen, mahdollisesti myös kokemusta omavastuuosuuksista.
Hammaslääkäriltä sai mukaan myös tällaisen goodie bagin. Tai itse asiassa tämän antoi hoitaja. Tämä sisälsi valkaisevan hammastahnan. Hammaslääkäri totesi minulle, etten saa koskaan alkaa käyttää sellaisia. Ei siis ollut ihan yhteydessä sanat ja annetut sponssaustuotteet. 
Nyt olen sitten ilmaisesti pudonnut siihen täkäläiseen tapaan, jossa hampaita käydään putsauttamassa koko ajan, sen kaksi kertaa vuodessa. Minulle ei nimittäin annettu mahdollisuutta mihinkään muuhun kuin 6 kuukauden puhdistusväliin. Hoitaja löi jopa jo sen uuden ajanvarauksen käteeni, se on tasan kuuden kuukauden kuluttua. "We'll see you next time, Hanna!" Noh, tuleepahan olemaan ihanan puhdas olo hampaissa säännöllisesti. Parempi näin.

Seuraava amerikkalainen kokemus voisikin sitten olla se kalifornialainen hampaidenvalkaisu... Olen oikeasti jo kauan haaveillut sellaisesta, sillä kuten jo mainitsin, se on niin vakiovaruste täällä. Itsellä on aina sellainen likainen olo, kun oikeasti lähes kaikilla kaupan kassasta kollegoihin ja lähiraflan tarjoilijoihin on kiiltävän valkoiset hampaat. Nyt en vain saanut aikaiseksi vielä kysyä siitä mitään hammaslääkäriltä. Onko joku haksahtanut moiseen, kun kerta "kaikilla muillakin on"? Tai jostain muusta syystä? Kuulisin mielelläni kokemuksista.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Aamupäiväkävelyllä

Ensimmäisen vuoden aikana täällä asuessa kävin jonkun verran kävelylenkeillä kotimme ympäristössä. Sitten se jäi, kun jumppatunnit alkoivat viedä enemmän aikaani ja energiaani. Koska kävely ei tosiaan ole mikään lempilajini, en ole enää ensimmäisen vuoden jälkeen pahemmin käynyt lenkeillä missään lähiympäristössä. Jos haluan kävelemään, lähden mieluummin täkäläisittäin ja suomalaisittain sanottuna haikkaamaan eli kävelemään luontoon ja kukkuloille. Nyt, kun en saa jumpata ja kun selkäni ei tykkää mäkisestä maastosta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hankkia kevyttä liikuntaa kävelemällä.

Eilen aamupäivällä ei vielä satanut, joten ei muuta kuin vaatteet niskaan ja menoksi. Korvissa soi bodyattack-musiikki, mutta vauhtini oli rauhallinen ja leppoisa. Oli kuin olikin ihan kiva tunnin kävelylenkki!
Maaseutua eli North San Joseta.
Appelsiini(?)puutarha, vajaa pari kilometriä meiltä.

Appelsiineja ei parane lähteä poimimaan, sillä nurkilla on isoja kylttejä "Private Property. No Trespassing.".
Puut kukoistavat osa 1.
Osa 2.
Jostain syystä appelsiinipuutarhan luona on myös kaktuksia. Hmm...
Vuosi sitten kirjoitin tästä paikallisesta ruohonleikkauspalvelusta. Goat rent on päivän sana. Ne olivat siellä taas, jo tammikuussa, aivan kuten viime vuonnakin. Sitten ne katosivat ja nyt olivat tulleet uudelleen. Ne eivät olleet niin kiinnostuneita minusta kuvaushetkellä, koska joku työntekijä oli juuri tuomassa niille jotain. Niin parhautta!
Täällä on ihan järkyttävä määrä siitepölyä! Kaduilla, autojen päällä, uima-altaamme jokaisessa lepotuolissa, ulko-ovien karmeissa ja kynnyksissä, autohallissa... En ole koskaan nähnyt näin paljon siitepölyä. Ei kahtena aiempana keväänä ole ollut näin paljon. Suomessa kärsin joka vuosi pahoista siitepölyallergiaoireista, mutta täällä oireita ei ole ollut tai ne ovat olleet todella lieviä. Nyt kuitenkin aloin ottaa allergialääkkeitä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Täytyy myöntää, että oli ihan virkistävä kävelyhetki. Joskin mieluummin olisin ollut siellä jumppatunnilla. Vaikka kävelyhän se on parasta terveys- ja kuntoliikuntaa.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Niin kuin työkyvytön taas

Joudun (taas vaihteeksi) olemaan poissa töistä, ainakin kolmen tai neljän viikon ajan. Sen lisäksi, etten saa ohjata tuntejani, en myöskään saa harrastaa sellaista liikuntaa, johon olen tottunut. Ei hyppimistä ja juoksentelua, ei high impactia, eikä mitään painojen nostelua. Hyvin kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, saa ja pitäisikin tehdä.

Mistään vakavasta ei onneksi ole kyse, mutta alaselkäni on kipuillut pitkän aikaa ja viimeiset noin 6-7 viikkoa kipua on ollut lähes 24/7. Lepäsin kuukausi sitten viikon, mutta koska se ei auttanut ja koska olen vain jatkanut säryn kanssa ohjaamista, nyt tuli sitten totaalistoppi hetkeksi.

Itseään saa (taas vaihteeksi) syyttää. Hetken pelkäilin kuitenkin jo kaikkea pahaa, mutta turhaan, joten kai pitää olla iloinen siitä, ettei mitään vakavampaa ole ehtinyt syntyä. Ja ehkä voisi nyt pikkuhiljaa ymmärtää, että siihen on ehkä syynsä, miksi kroppani kehittää kaikenlaista ongelmaa koko ajan.
Röntgenissä. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään. Kuvausta varten sai kaavun ja oman pukuhuoneen, jossa sai sitten omassa yksityisyydessään odottaa sitä, että hoitaja kutsuu nimeltä. 
Tässä nyt sitten ollaan. Ohjasin maanantaina vimpat tuntini. Sen jälkeen olen käyttänyt tuntitolkulla aikaa sähköpostien lähettelyyn ja hankkinut itselleni sijaisia. Lääkärintodistus tai ei, olen käytännössä itse velvollinen etsimään tuuraajat tunneilleni. Tai ainakin se on suotavaa.

Olen nyt jo totaalisen tylsistynyt. Itse asiassa olen oikeastaan tylsistynyt jo silloinkin, kun voin tehdä tätä hyvin osa-aikaista osa-aikatyötäni, ja nyt tilanne menee niin kuin potenssiin sata. Mitenköhän jaksan viihdyttää itseäni viikkotolkulla...
Olin kavereiden kanssa pedikyyreissä ja sitten kehtasi vihdoin kaivaa sandaaalit kaapista. Viime viikon (tai siis tämän viikon, nyt on sunnuntai) aikana oli todella lämpimiä päiviä.
Myös shoppailuun kaverin kanssa oli kerrankin aikaa ja energiaa. Tämä paita jäi kyllä kauppaan. 
Perjantaina tuli avattua myös tämän vuoden poolikausi! Ihme kyllä altaalla oli pari muutakin tyyppiä kuin vain minä ja kaverini, mutta ehkä se ei ole ihme, sillä on kuitenkin jo maaliskuun puoliväli ja lämpöä oli kunnolla yli 20 astetta.
Esimerkiksi nämä tyypit hengailivat poolilla, ihan siellä altaassakin. Tällaisista vieraista olenkin jo kirjoittanut. Ei mitään uutta siis.
Mihinkään totaaliseen Netflixin katsomiseen ei kyllä saisi nyt rojahtaa. Liikkeessä pitäisi pysyä jonkin verran, nimittäin istuminen on totta kai selälle todella pahasta, makaaminen vähän parempi, mutta sekin liikettä huonompi. Kevyt liikunta on kuitenkin minun kohdallani helpommin sanottu kuin tehty, sillä olen aina ollut huono sellaisessa ja ylipäänsä kaikessa terveysliikunnassa. Jostain syystä aina pitää paahtaa täysillä (vaikkei kroppa kestäisikään). Kävelyäkin oikeastaan inhoan, varsinkin kun raskaisiin ylä- ja alamäkiin ei nyt ole oikein asiaa, sillä viime sunnuntaina ulkoilu mäkisessä maastossa pahensi kipuani. Nyt on kuitenkin tulossa taas sadeviikko, joten saas nähdä, miten kävely edes onnistuisi.
Kävimme tänään mieheni kanssa kävelemässä 10 minuutin automatkan päässä Alvisossa.
Kevät valtoimenaan. Miehelläni oli liian kuuma takissaan.
Tunnin kävelyn jälkeen menimme syömään meksikolaista. Nachoja ja salsaa syödessä voi opiskella vähän espanjaa pöytäpaperista.
Meksikolainen ruoka ei ole esteettisesti mitään kovin kivaa. Yleensä ne näyttävät siltä kuin joku olisi yökännyt ne lautaselle. Piilaaksosta (ja Kaliforniasta) löytyy paljon meksikolaista, osa on ketjumoskaa, osa autenttisempaa, sillä täällä asuu luonnollisesti paljon meksikolaisia. En syö meksikolaista usein, mutta tykkään siitä kyllä. Me tiedämme tämän yhden perinteisen ja hyvän meksikolaisravintolan. Ehkei tämän lähemmäs autenttista meksikolaista voi päästä, ellei mene Meksikoon, mutta toisaalta en kyllä edes tiedä, edustaako tämä vain USA:n meksikolaista vai oikeaa meksikolaista.

Näin siis täällä. Hyvää viikonalkua kaikille!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Hyvää synttäriä, 3-vuotias blogini!

Kolme vuotta sitten uunituore kotirouva sai yhden päivän aikana aikaiseksi perustaa itselleen blogin, jota oli suunnitellut jo silloin, kun suunnitteli muuttoa ulkomaille. Blogin perustaminen taisi viedä aikaa noin 15 minuuttia, mutta kotirouvan elämässä (vaikkakin uudessa sellaisessa) se oli silloin iso saavutus yhdelle päivälle.

ISO KIITOS kaikille niille, jotka käyvät täällä lukemassa juttujani!
Olen näköjään ottanut tavaksi kirjoittaa blogini synttäripäivänä googletuksista, joilla blogiini on löydetty. Ekan vuoden jutun, jossa puhun bloggaamisestani muutoinkin, voi lukea täältä ja viime vuoden täältä. Yhdessä vaiheessa tajusin käydä säännöllisesti vierailemassa Bloggerin tilastoissa ja kirjaamassa näitä hauskoja googletuksia ylös, mutta viime vuoden postauksen jälkeen siitä tuli monien kuukausien tauko. Olen varmasti missannut monia hauskoja juttua, Bloggerin tilastot kun eivät tallenna näitä tietoja kovin pitkäksi aikaa. Jotain olen kuitenkin saanut ylös, joten jatkan nyt siis perinnettä.

Nämä ovat siis lähinnä viime vuoden loppukuukausilta ja tämän vuoden alusta kerättyjä satunnaisia googletuksia, joilla jotkut yksittäiset ihmiset ovat löytäneet blogiini. Parhaat palat, olkaa hyvä:

mistä saa maitorahkaa usa
Öh, ainakin Whole Foodista, jos on valmis maksamaan jotain $5-6 per purkki. En ole koskaan ostanut, vaikka Suomessa kulutin maitorahkaa purkkitolkulla.

usa ruokakauppojan hinnat
Riippuvat ihan osavaltiosta ja niiden sisällä alueista. Kaliforniassa ja Piilaaksossa on kallista.

amerikkalainen ruokavalio
Vaihtelee varmasti ihan yhtä paljon kuin suomalainenkin ruokavalio, ihmisestä ja asuinalueesta riippuen. Täällä voi syödä hyvin epäterveellisesti hyvin helpolla tai sitten todella terveellisesti, eikä sekään mitään vaikeaa ole. Oma ruokavalioni on muuttunut huomattavasti epäterveellisemmäksi tänne muuton jälkeen ja olen luonnostellut tästä aiheesta jopa postausta valmiiksi kerran. Ehkä saan sen joskus valmiiksi.
Olennainen osa uutta ruokavaliotani: käyn ulkona syömässä aivan liian usein. Tässä Korean BBQ -ravintolassa.
amerikkalaisilla ei kattolamppua
Totta. Ei usein olekaan. Meidän ainoat kattolamput ovat keittiössä ja olohuoneessa on spottivalo. Makkareissa ei ole paikkaa kattolampulle, eikä meidän asunto ole mikään poikkeus.

mitä rollonit sisältää
En tiedä, mutta roll-onit ovat läheinen asia sydämelleni. Roudaan niitä tänne Suomesta tai laitan vieraat tuomaan. Roll-oneja ei täällä myydä kaupoissa niin paljon kuin stickejä ja aerosoleja (olen nähnyt kahta erilaista roll-onia). Amazonista saisi tilattua jotain. Juuri pari viikkoa sitten eräs venäläistaustainen kaverini, joka muisti yhden aiheeseen liittyvän Face-postaukseni ja jotenkin oli ymmärtänyt minua, lahjoi minulla parilla Amazonista tilatulla roll-onilla.
Kaverini lahja minulle.
las vegas ei uudestaan
Hahaha no ei todellakaan! Inhoan Las Vegasia yli kaiken. Silti jostain syystä olen käynyt siellä elämäni aikana jo kolme kertaa...

bodystep kokemuksia
Omat kokemukseni ovat vähäisiä, mutta erittäin mukavia. Olen käynyt kahdella Les Millsin bodystep-tunnilla. Sitten olen käynyt bodystepin ohjaajakoulutuksessa ja läpäissyt koulutuksen ja lisenssivideoni kevyesti ja kohtalaisen vähäisellä harjoittelulla. Olen siis sertifioitu bodystep-ohjaaja. Yhtäkään tuntia en ole kyllä ohjannut, ellei lasketa sertifiointivideota varten ohjaamaani tuntia, enkä ehkä ihan heti tule ohjaamaankaan.

ikea jouluruoka
On meidän perheessä täällä Piilaaksossa lähes perinne jo.

luumuhillo usa
Täällä päin maailmaa harvinainen, muttei mahdoton tuote. Joistain kaupoista löytyy joskus, ei aina. Omani tilaan Amazonista joulutorttuja varten.

san jose ruuhka
On arkipäivää ja varmaan aika käsittämätöntä sellaiselle, joka ei ole sitä nähnyt. Hyvin kevyttä niille, jotka ovat tottuneet L.A:n alueen ruuhkiin.

jillian jumppaohjaaja tv
En tiedä Jillian Michaelsin tv-ohjelmista mitään, mutta olen lisenssoitu ohjaamaan hänen kehittämäänsä bodyshred-tuntia ja ohjaankin sitä säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Sekä minä että osallistujani tykkäävät siitä.
Tämä kuva on vuoden takaa. Harjoittelin bodyshredin ohjaamista koulutukseni jälkeen. 
oregon+piilaakso
Öh, eivät liity toisiinsa? Tai no, tuolla Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden suunnalla on kyllä aluetta, jota kutsutaan vähän niin kuin kai seuraavaksi Piilaaksoksi.

les mills ohjaaja työpaikat
Suomesta en tiedä, mutta täällä yksi LM-ohjaaja ja työpaikkoja on alla useampikin. Töiden saaminen oli helppoa.

sauna asut
Ovat valitettavasti totta.

Ja sitten vielä yksi, jota kummastelin aikoinaan hyvin paljon ja kummastelen nyt taas uudelleen, kun se muistui mieleeni:

hirvitaidetta latinaksi
Siis en kyllä tiedä mitä ihmettä....


Tunnustaako kukaan lukija löytäneensä blogiini millään yllä mainitulla googletuksella ja jääneensä lukijaksi...?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kolme vuotta Piilaaksossa

Tuossa perjantaina, 10. maaliskuuta, meillä oli Kaliforniaan muuttomme vuosipäivä. Kolme vuotta sitten muutimme San Josehen "kahdeksi vuodeksi". Emme viettäneet tätä merkkipäivää mitenkään erityisemmin, vaikka toisaalta moista päivää voisi olla hauska juhlistaa.
Kävimme kyllä lauantaina ravintolassa syömässä, mutta siinä juhlimme lähinnä sitä, että olimme saaneet siivottua asuntomme. Ei siis kovin juhlava syy, ja itse asiasssa tällaista herkuttelua tapahtuu lähes aina siivouksemme jälkeen. 
Koko viikonlopun oli aivan upea ilma: aurinko paistoi ja oli yli 20 astetta lämmintä. Kuin lievä kesä olisi yhtäkkiä tullut. Ravintolan pihalla kukoistivat ihanat kukat.
Olen miettinyt kauan, että tässä kohtaa voisin kirjoittaa blogiini syvällisesti siitä, millaista vuoristorataa täällä asuminen on tietyssä mielessä ollut minulle ja tunteilleni. Siitä, miten ensimmäinen vuosi kului kivasti, kunnes sitten alkoi ahdistaa se, ettei ollut töitä eikä mitään "oikeaa tekemistä". Siitä, miten toisena vuotena innostuin löytäessäni itselleni uuden työn, jollaiseen en koskaan olisi kuvitellut päätyväni. Ja sitten siitä, miten tämän kolmannen vuoden aikana minulle selvisi, etten pysty tekemään uutta työtäni niin paljon kuin haluaisin ja siitä, miten kolmas vuosi on ajanut minut työstäni (ja toki muustakin) johtuvien terveysongelmien ja väsymyksen takia lähes samankaltaiseen ahdistukseen, jota ensimmäisen vuoden aikana koin.

Mutta en kirjoita. Suoraan sanottuna en tällä hetkellä henkisesti kykene sellaiseen urakkaan. En etenkään, kun lukaisin vuosi sitten tästä muuton vuosipäivästä kirjoittamani tekstin ja tajusin, miten jo silloin mainitsin väsymyksestä ja ylirasituksesta. Niinpä niin... Muuton vuosipäivän lisäksi elellään nyt hulluimman kauteni vuosipäiviä: vuosi sitten vetelin yli 20 ja 30 päivän liikuntaputkia ilman lepopäiviä, valitin väsymystä ja pahaa oloa, mutta jatkoin menoa ja päädyin tuhoamaan osan terveydestäni. En pysty lukemaan vanhoja tekstejäni, koska ahdistun niistä vain liikaa, sillä selvästi en ole oppinut virheistäni vuodessa, vaikken enää ohjaa varmaan edes puolia siitä, mitä vuosi sitten.

Koska rivien välistä tästä ehkä pystyy lukemaan, niin ei, ei todellakaan mene erityisen kirkkaasti nyt. Olen kuitenkin iloinen, että asumme täällä, enkä haluaisi tällä hetkellä muuttaa takaisin Suomeen.
Viikko sitten oli vielä sadepäiviä. Huomasin yhtäkkiä, että sisäpihamme puut ovat kasvaneet pituutta huimasti. Hoksasin asian, kun avasin sälekaihtimemme (jotka olisivat kuvassa oikealla, mutta eivät näy nyt tässä) ja tajusin näkeväni tuon kauempana olevan puun latvan vastapäätä asuvan naapurin ikkunan edessä. Tätä se jatkuva sade kai teettää. 
Jatkamme asumista tässä samassa asunnossa, sillä vuokrankorotus oli vielä pienempi kuin viime vuonna, vain noin $60/kk. Allekirjoitimme uuden vuoden sopimuksen juuri reilu viikko sitten. Ilmeisesti Piilaakso taitaa edelleen kärsiä pienestä muuttotappiosta ja vuokrat ovat jopa tippuneet, mutta tämä käsitykseni perustuu vain siihen, mitä olen kuullut, eli enemmän mutua kuin oikeaa tilastotietoa. Pitää kuitenkin tarkentaa, että vuokrat ovat tippuneet vain uusissa asunnoissa tai uusille muuttajille. Kyllä näissä vanhoissa tulee vuosittain pieni korotus, jos jää asumaan samaan asuntoon. Hyvä esimerkki on tässä: Mieheni kollega muutti juuri Suomesta naapuriimme yksiöön ja sai halvemman vuokran kuin myöskin naapurissamme samanlaisessa yksiössä asuvalla toisella mieheni kollegalla on. Kuvio vain kulkee täällä näin. Vuokra perustuu muuton ajankohtaan.
Puiden lisäksi kevätkukat ovat alkaneet kukkia.
Green Card -prosessikin on edennyt siten, että saimme postissa väliaikaiset Employment Authorization & Travel Document -kortit. Olen semisti pihalla siitä, mitä teemme tuolla kortilla, sillä minullakin on jo valmiiksi L2-viisumiini haettu työlupa ja miehellänikin luonnollisesti on työlupa. Eikä tuo kortti edes takaa sitä, että saa palata maahan, jos täältä nyt lähtee GC-prosessin ollessa kesken. (Tästä saako lähteä maasta vai ei -kuviosta minulla ei vieläkään ole selkoa. Meillä on voimassa olevat L-viisumit leimoineen ja nyt myös tuo väliaikainen kortti, joten tuskinpa on ongelmaa.) Jos näistä ottaisi selvää, niin olisi fiksu ihminen...
Kukkuloilla vihertää. 
Täällä oli muuten tänä viikonloppuna todella kaunis ja lämmin ilma. Tänään sunnuntaina tuntui oikeastaan kesältä, kun oli 24 astetta. Kävimme vähän ulkoilemassa ja olin sortseilla ja topilla. Suurin osa ihmisistä näytti ihanan kesäisiltä vähissä vaatteissaan. Tämä talvi ja alkuvuosi on ollut niin erilainen viimeiseen kahteen vuoteen verrattuna järkyttävien sateiden takia, etten oikein tiedä, mitä nyt odottaa keväältä.
Näkymiä tänään Calero County Parkista.
Joku kalalampikin siellä oli.
Kakkakeijuja ei ole olemassa. Onneksi suurin osa ihmisistä korjaa koiriensa jätökset kävelypolkujen varsilta, mutta valitettavasti hevosten jätöksiä näkyi tänään useita, vaikka nekin pitäisi korjata pois. 
Ulkoilun jälkeen kävimme syömässä ja istuimme terassilla. Terassit ovat harvinaisia San Josessa, joten oli kiva hetki, vaikka terassi aukenikin parkkipaikalle ja pään yli laskeutui lentokoneita San Josen lentokentälle noin 5-10 minuutin välein. Näistä postauksistani saa ehkä joskus sellaisen käsityksen, ettemme muuta teekään kuin käy syömässä ravintoloissa. Viime kuukausina se on kyllä ollut aika totta. Termi "amerikkakilot" ovat tuttu monelle täällä asuvalle ulkosuomalaiselle ja valitettavasti arkea myös meille, varsinkin näillä koko ajan vähenevillä liikuntamäärilläni, haha.
Minun annokseni näyttää aivan liian terveelliseltä, mutta jotenkin tuohonkin oli saatu upotettua yli 900 kaloria. 
Vain Yhdysvalloissa ravintolan ulkoterassilla on televisio, josta näytetään urheilua?!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Maksulliset potilastiedot

Kun terveysvakuutuksemme vaihtui vuodenvaihteessa, tajusin tarvitsevani potilastietoni ääniongelmani takia. Mitään hoitoa tai oikeastaan edes hoitosuhdetta vanhan lääkärini kanssa ei ole kesken, enkä nyt oikein tiedä, mitä edes tarvitsisin, sillä ongelman hoitaminen on tällä hetkellä vain omista toimistani kiinni, mutta onhan potilastiedot kuitenkin hyvä olla varmuuden vuoksi. Voin sitten tarvittaessa kiikuttaa ne uudelle omalääkärilleni.

Ensiksi minun piti selvittää, miten saan kopiot minua koskevista kirjauksista. Soitin terveysasemalle, josta puheluni ohjattiin Release of Information -yksikköön. Puhelimessa sain ohjeistuksen etsiä nettisivuilta lomake, jolla annan lupani potilastietojeni luovuttamiseen ja lähettämiseen. Lomake piti täyttää ja faksata tai postittaa yksikköön.
En nyt keksinyt tähän postaukseen mitään muuta kuvia kuin viime viikkoisen ravintolareissumme kuvat. Löysimme ihan kotimme läheltä tapas-ravintolan, jonka sisustukseen oli panostettu täkäläisen mittapuun mukaan älyttömän paljon. Täällä harvemmin tulee käytyä ravintoloissa, joissa olisi erityisesti panostettu sisustukseen. (Ehkä koska käymme paljon etnisissä ravintoloissa, joissa keskitytään hyvään ruokaan.)
Faksasin lomakkeeni tammikuun puolessa välissä. Kului parisen viikkoa eikä mitään kuulunut. Olin vakuuttunut siitä, että minun pitäisi soittaa faksauksen perään aivan niin kuin minun piti silloin, kun halusin itselleni MRI-kuvaukseni kuvat. (Koskamikääneikoskaantoimitässämaassaekastapyynnöstä.) Kunnes sitten kotiini tupsahti kirjekuoressa ilmoitus siitä, että minun pitää maksaa potilastietojeni luovuttamisesta.

Kyllä, he vaativat maksun. Siitä, että he antavat minulle minua koskevat kirjaukset. Olin jo nähnyt maksullisuudesta merkinnän lomakkeessa, jonka täytin, mutta siitä olin saanut sen käsityksen, että tietojen luovuttaminen on vain tietyissä tapauksissa maksullista. Olin ajatellut, että ei kai potilaalle itselleen antaminen voi maksaa.

Saatoin ehkä kirota tätä systeemiä muutaman kerran. Kyllä olisi Suomen potilasasiamiehellä sanomista tähän. Mutta nyt ei ollakaan Suomessa. Asiat vain toimivat eri tavalla eri paikoissa, vähitellen voisi kai jo get over it. Enkä minä sitä paitsi tiedä, mikä Suomessa maksaisi. En ole ikinä vaatinut saada omia tietojani mistään rekisteristä, paitsi väestörekisteristä, ja hups, sehän maksaa. :D Toisaalta eihän se paperi ole ilmaista.
Tapakset olivat kohtalaisen mitäänsanomattomia, aikalailla kalifornialaisella tvistillä, mutta sangria oli hyvää ja huomattavan vahvaa.
Maksu oli onneksi aika nimellinen, 15 senttiä per sivu, jos tiedot halusi paperilla. Vaihtoehtoina oli myös kirjaukset CD-levyllä, $12, tai online-palvelun kautta (minulla ei ole sellaista online-tiliä), $5, tai suoraan uudelle lääkärille lähetys, $12. Kumma juttu on se, että kun aikoinaan pyysin MRI-kuvaukseni kuvat, ne olivat ilmaisia. Edes levystä ei pyydetty maksua. Mutta pyysinkin kuvat silloin toimenpiteen yhteydessä potilaana ollessani. Mieheni epäilee, että dokumentit maksavat nyt, koska en ole enää potilaana ko. paikassa. Mutta mistäs he sen tietäisivät? Ei kai siellä nyt kukaan voi tai jaksa selvittää, onko vakuutukseni vaihtunut? Sitä paitsi vaikka minulla olisi edelleen sama vakuutus, se ei kertoisi mistään, sillä voisin silti vain vaihtaa paikkaa, koska vanhalla vakuutuksellani olisin voinut mennä melkein minkä tahansa terveysaseman potilaaksi.

Tietoni saadakseni minun piti lähettää yksikköön viiden dollarin shekki pantiksi. Uutta lomaketta ei sentään tarvinnut täyttää, ihme kyllä. Postitin shekkini helmikuun 6. päivä. Ohjelomakkeen mukaan tietojen käsittely kestäisi shekin vastaanottamisesta noin 3-7 arkipäivää. Ohjeistuslomakkeen kirjoittajalla on tainnut käynyt pieni virhe, sillä minun kokemukseni mukaan käsittely kestää pikemminkin 3-7 viikkoa kuin päivää.

Viime viikolla minulla oli mennä hermot, kun mitään ei vieläkään ollut tullut postissa, eikä shekkiäni oltu lunastettu. Yritin soittaa yksikköön vihaisena (koskamikääneikuitenkaankoskaantoimitässämaassaekastapyynnöstä...), mutta eihän sinne päässyt edes läpi. Onneksi ei päässyt, sillä nivaska papereita tupsahti postilaatikkoomme perjantaina, melkein 4 viikkoa shekin lähetyksen jälkeen. Se siitä 3-7 vuorokaudesta siis. Mutta sainpahan tietoni ilman peräänsoittamista. Tästä pitäisi kai olla positiivisesti yllättynyt.
Ravintola löytyi yhden massiivisen apartment-kompleksin rakennuksesta. Osa asuinkomplekseista on täällä niin isoja, että niiden yhteydessä on ravintoloita ja Starbuckseja, joka kuvassakin näkyy. Meidän kotikompleksi on sympaattinen ja tiivis vain kolmella pienellä rakennuksellaan, eikä meillä ole ravintoloita eikä edes Starbucksia (sellainen on kyllä muutaman sadan metrin päässä). 
Olin ajatellut, ettei se 15 senttiä per sivu ole mikään suuri maksu, kun minulla on ollut vain neljä käyntiä. Tuskin minusta olisi paljoa kirjauksia. Mutta vielä mitä - sain 46 sivun nivaskan! Oikeita kirjauksia siinä on ehkä noin 14 sivua, niistäkin suurin osa on samoja kirjauksia monta kertaa. Loput sivut ovat jotain tietojärjestelmän turhanpäiväisiä lomakkeita, joita ei minun osaltani ole täytetty, mutta ne on kuitenkin tulostettu. "Tietävät, miten tehdä rahaa", mieheni totesi vitsillä. Hah. Bisnestä mitä bisnestä, myös - tai etenkin? - Yhdysvaltojen terveydenhuolto.

Meni siis ihan hiukan yli sen viiden dollarin minun nivaskani. Katsotaan, koska tulee lasku postissa jollekin pienelle mitättömälle summalle. Koska kyse on siis todellakin pienestä summasta, tarvinnee kai mainita tässä, että tämä asia ärsyttää minua vähän vain periaatteesta jos nyt oikeastaan siitäkään. Tulipahan asiaa tänne blogiin!