Kulttuuri- ja reissurientoja

Eilen perjantaina kävin taas musikaalissa, tällä kertaa miehen kanssa. Nyt kyseessä ei ollut Broadway-esitys. Menimme katsomaan Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Streetin. Esitys oli Mountain Viewissa. Tätä musikaalia mainostettiin silloin, kun kävin katsomassa Wickedin. En ole koskaan nähnyt Sweeney Toddista muuta kuin sen Tim Burtonin elokuvaversion. Ihastuin silloin musiikkiin ja lauluihin ihan totaalisesti, joten tätä oli nyt pakko päästä katsomaan, kun kerran tilaisuus oli tarjolla. Sitä paitsi liput olivat halvat, vain $25/kpl (noin 20 euroa).

Mountain Viewin Center for the Performing Arts. Pihalla oleva suihkulähde oli suljettu kuivuuden takia. Tämä kuva on otettu eilen illalla seitsemän aikaan. Täällä tulee nykyään superpimeää todella aikaisin.

Esitys oli ihan jees, ei mikään kovin ihmeellinen eikä lainkaan niin mukaansatempaava kuin oletin. Laulut olivat toki edelleen kivoja, ja olihan tämä musikaali hauska nähdä liveversionakin. Samalla tuli nähtyä myös Mountain Viewin Center for the Performing Arts, joka on kohtalaisen pieni paikka. Olin vähän pettynyt siitä, ettei meininki teatterissa ollut lainkaan niin amerikkalaista kuin Wickedin esityksessä San Josen vastaavassa teatterissa. Teatterisalin ovella oli kyltit, joissa kiellettiin juomien (pl. vesipullojen) ja ruokien vieminen saliin. Mitä se sellainen on olevinaan, ettei jenkki saakaan viedä sipsipusseja teatteriin? :D No ei, vakavasti ottaen, onneksi tuolla oli nuo kiellot. En oikeastikaan käsitä niitä sipsejä teatterissa. Tai juustotarjottimia, joita Wickedissa ihan myytiin.

Mountain Viewin downtownin pääkatu on koristeltu samanlaisilla valoilla kuin monen muunkin Piilaakson pikkukaupungin keskustan pääkatu.

Meillä alkaa tänään yli viikon kestävä kiire, tosin mukava sellainen. Päädyimme lopulta siihen, että lähden miehen mukaan Dallasiin työmatkalle. Päätimme lähteä matkaan jo tänään lauantaina, jotta ehtisimme yhdessä katsella paikkoja sunnuntaina. Tässä ehtii vielä hyvin bloggailla ennen kuin tarvii lähteä lentokentälle. :) Lento Dallasiin kestää 3,5 tuntia ja kahden tunnin aikaeron takia olemme perillä vasta illalla, joten jäämme yöksi lentokenttähotelliin. Mutta nyt meillä on siis koko sunnuntai aikaa puuhastella, mikä on miehen kannalta kiva, sillä muutoin häneltä olisi jäänyt kaikki näkemättä. Takaisin kotiin lähdemme tiistaina illalla miehen töiden jälkeen eli perillä olemme joskus yöllä.

Teatterin lehdessä oli tällainen mainos. Täältä löytyy totta kai Marimekon oman liike. 

Sinänsä tämä miehen työreissu tuli vähän huonoon kohtaan, sillä meillä oli jo seuraava reissu suunniteltu ja varattu ja lähtö sinne on heti torstaina. Ei paljon siis hengähdellä. Pidämme pidennetyn viikonlopun ja teemme pienen road tripin Nevadaan ja Arizonaan.

Ai niin, teatterista löytyi tämä:

Täällä Kaliforniassa siis on näitä kylttejä, vaikken ollut asiasta ihan varma silloin, kun kerroin näistä amerikkalaisten hauskoista ohjekylteistä ja kun muistelin nähneeni näitä. Voi että. Täytyy kyllä myöntää, etten pitänyt kaiteesta kiinni...