Takana kaksi viikkoa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla

Postauksen otsikko herättää varmasti monissa vahvoja tunteita, niin puolesta kuin vastaan. Niin minussakin. En ole koskaan seurannut tietynlaista ruokavaliota, vaan ajatellut, että "kaikkea kohtuudella" (tosin en ole elänyt ihan tämän opin mukaisesti, haha) ja että kunhan ei liho, asiat ovat kohtalaisen hyvin. Vähähiilihydraattista ruokavaliota olen aina kummaksunut - miksi kukaan haluaisi elää syömällä kauheat kasat pelkkää proteiinia? Viime vuonna ennen kiitospäivää kokeilin yhden Les Millsin puhdistushaasteen avulla vähähiilihydraattista dieettiä kahden viikon ajan, enkä vakuuttunut. Olin niin väsynyt, etten jaksanut kääntää edes auton rattia, ja siinä kunnossa piti ohjata lukuisia omia tunteja. Tuomitsin vähähiilihydraattisen ruokavalion epäsopivaksi minulle, joka liikkuu, ellen jopa kaikille, jotka liikkuvat. Sitä paitsi kun hiilarit toi takaisin ruokavalioon, pöhötys ja kilot palasivat. Ihan hullun hommaa siis, totesin, ja ajattelin, etten enää koskaan ryhdy moiseen kidutukseen.

Noh, nyt olen ollut kaksi viikkoa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Koska ammattilainen on käskenyt. Otan osaa ryhmäohjelmaan nimeltä 90 Days Challenge. Ohjelmaa myy TeamEvansFit, joka on Jeremiah Evansin yritys. Nimi ei varmasti sano mitään kenellekään muulle kuin Les Mills -ohjaajille. Evans on tunnettu Les Mills -videoista. Hänellä on mm. urheilu- ja ravintopuolen vankka yliopistokoulutus, liikunta- ja ravintoalan yhdysvaltalaisia sertifikaatteja ja yli 10 vuoden kokemus personal trainingista sekä tietenkin oma pitkä urheiluhistoria.

Mitä on kokeiluni taustalla?

Palataanpas hiukan taaksepäin. Mikä ajatus muhii mielessäni, kun olen ryhtynyt tällaiseen haasteeseen? Alkukesästä kyllästyin lopullisesti noidankehään, jossa olen elänyt jo aivan liian pitkään: olen ollut liian väsynyt, unohtanut kaikki omat treenini ja elänyt pelkästään ohjausteni varassa (pahin virhe, jonka ryhmäliikunnanohjaaja voi tehdä!); olen syönyt liian vähän ja huonoa perusruokaa ja sitten kompensoinut energiavajettani päivittäisellä herkuttelulla; kehno ruokavalio on aiheuttanut vieläkin väsyneemmän olon; ja siitä sitten palataan kehän alkuun ja kuvio toistuu.

Tekemässä omaa käsitreeniä asuintalomme kuntosalilla ennen omaa työkeikkaani, koska 90 Days Challenge käski. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi harrastanut liikuntaa kotisalillani. 

Olen tiedostanut ongelmakohtani pitkään, muttei se ole tarkoittanut sitä, että olisin jaksanut katkaista kierteen. Myös terveyteni kanssa kokemat vastoinkäymiset ovat vähentäneet motivaatiotani, vaikka kuvion olisi ehkä kannattanut olla päinvastainen. Nyt kuitenkin vihdoin päätin kokeilla, josko saisin muutoksia aikaiseksi. Realistina tiesin, etten ehkä ilman ulkopuolista motivaattoria saa muutettua mitään. Tarvitsin myös kipeästi vinkkejä omaan treeniin. Yksityiseen personal traineriin en kuitenkaan kokenut olevani valmis, jotenkin sellainen tuntui liian isolta. Sitä paitsi halusin ehdottomasti myös ravintopuolen suosituksia, eikä silloin pelkkä PT riittäisi, vaan pitäisi olla joku, joka on myös licensed nutritionist.

Päädyin siis Evansin ohjelmaan, joka alkoikin sopivasti juuri tässä elokuussa. Kyseessä ei ole yksilöllinen ohjaus, vaan 30 henkilön sosiaalinen ryhmä, jota Evans valmentaa sosiaalisen median ja sähköpostin välityksellä. Ryhmässä treenataan kovaa ja tosissaan ja katsotaan tarkasti, mitä syödään, näin lyhyesti tiivistettynä. Nimensä mukaisesti homma on haaste ja muuten isolla H:lla.

Käytännössä teen kaikki omat treenini omien ohjausteni jälkeen. Saankin siis viikossa treenata kolmella tai neljällä eri kuntosalilla. Näissä maisemissa tein vatsalihasliikkeitä. Kyseessä on hyvin kallis ja arvostettu sali, jonka tiloissa kelpaa liikkua. Koska olen vakituinen ohjaaja, saan käyttää tiloja ilmaiseksi. Ikinä aiemmin en vain ole käyttänyt. 

Tällaiselta näyttää vähähiilihydraattinen ruokavalio

Siirrytäänpäs takaisin siihen vähähiilihydraattiseen (VHH) ruokavalioon. Haaste alkoi 10 päivän metabolic resetilla eli ruokavaliolla, josta karsittiin kaikki turhat hiilihydraatit pois. Ainoat hiilarit tulivat kuitupitoisista, vähähiilihydraattisista kasviksista, käytännössä vihreistä kasviksista. Olen syönyt kananmunia, kanaa, valkoista kalaa, kalkkunan jauhelihaa, sieniä, pinaattia, lehtikaalia ja paljon vihreitä kasviksia sekä muutaman mantelin päivässä. Päälle ravintolisät. Siinä kaikki. Minun osaltani metabolic reset -vaihe kesti muuten käytännön syistä 11 päivää.

10 päivän tiukan kuurin tarkoituksena oli saada kehosta pois turhat glykogeenivarastot, jotta kroppa alkaisi käyttää energianlähteenään rasvaa.

Ruoan valmistaminen ja aterioiden kokoaminen etukäteen on mielestäni avain onnistuneeseen tiukkaan ruokavalioon. 

Nämä kasvikset tulivat tutuiksi.

Nälkä ei 10 päivän aikana tullut, sillä tällainen annos oli esimerkiksi ihan vain välipalana lounaan ja päivällisen välissä. Kalkkunan jauhelihaa löytyy tuosta aika kiitettävä määrä. 

Mitä kropassani tapahtui ja miltä minusta on tuntunut vähähiilihydraattisen kahden viikon aikana

Koska olin aiemmin kokeillut VHH-dieettiä, tiesin, mitä odottaa vähähiilariselta ruokavaliolta, enkä odottanut sitä innokkaana. Onneksi Evans antoi ryhmälle tieteen ruokavalion takana, mikä paransi motivaatiotani huomattavasti. Hän oli kirjoittanut auki, mitä kropassa tapahtuu minäkin päivänä, kun turhat hiilarit jätetään pois. Joka kerta, kun voin pahoin ja väsyneesti, palasin katsomaan faktapommia todetakseni oloni olevan "normaali". Siitä sai vähän apua.

VHH-ruokavalio on aiheuttanut minussa paljon oireita. Jokainen ihminen on erilainen ja kokee hiilarittomuuden vaikutukset yksilöllisesti. Minä lähdin haasteeseen niin sanotusti isolla pudotuksella ja täysin seinästä: olin vetänyt hiilareita ja herkkuja ihan viimeiseen päivään saakka. Mistään kevyestä aloituksesta ei siis ollut tietoakaan. Ehkä sen takia kroppani ja mieleni ovat oireilleet voimakkaasti.

Ensimmäinen viikko oli kamala, eikä toinen välttämättä yhtään helpompi

Ensimmäinen päivä, maanantai, sujui kevyesti. Olin edellisenä päivänä vetänyt kasan thai-ruokaa, joten olihan siinä kiva keventää. Omat tunnit ja haasteeseen kuuluva oma treeni sujuivat sutjakkaasti. Tiistaina alkoi vähän väsyttää. Bodyattackin ohjaaminen tuntui kohtalaisen työläältä. Cxworx vasta kamalaa olikin. Ohjausteni jälkeen tekemä oma treenini loppui lähes siihen, etten vain yksinkertaisesti kyennyt enää (tein kyllä kaiken). Kolmantena päivänä eli keskiviikkona alkoi väsyttää jo toden teolla, enkä meinannut päästä ylös keittiönpöydän äärestä sen jälkeen, kun olin saanut syödä aamiaiseksi vain kananmunia, sieniä ja kasviksia. Bodypumpin ohjaaminen ja oma treeni päälle, ja olin kuin kuoleman oma koko loppupäivän. Torstaina olotila paheni. Se oli neljäs päivä ja ehdottomasti pahin päivä. En saanut muodostettua kunnollisia lauseita bodypump-tunnillani ja tunsin olevani aivan loppu. En koskaan halua kokea sellaista uudelleen. Perjantaina helpotti, kunnes sitten lauantaina ja sunnuntaina eli 6. ja 7. päivä olivat taas pahoja. Herätessä ei ollut energiaa ja tuntui kuin en olisi nukkunutkaan (enkä oikeastaan paljon ollutkaan, siitä lisää alempana).

Kerran oli pakko syödä lounasta ohjausteni ja oman treenin välissä. Kuntosalin seinät ovat oranssit, siksi omituinen valaistus. Oli muuten todella surullinen lounashetki, enkä tuntunut saavan ruoasta yhtään lisää energiaa, kun ei siinä ollut hiilareita.

Toinen eli tämä nyt päättynyt viikko on myös tuntunut hyvin väsyttävältä. Ohjaukset ja omat treenit eivät ole kulkeneet edelleenkään kovin energisesti, tosin onneksi osaan feikata omia tuntejani ohjatessani eivätkä osallistujani tiedä mitään, haha. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin huomata, miten kehoni selvästi hiukan tottui siihen, ettei se saanut hiilareita eikä niitä herkkuja, joilla yleensä olen kroppani tankannut. Keskiviikkona tuntui helpottavan. Sitten valitettavasti sotkin kroppani juomalla kahvia, ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä nukuin kaksi tuntia. Sen jälkeen olikin sitten vaikea tietää, mikä väsymys johtui mistäkin. Myös seuraavana yönä unitunteja kertyi vain viisi, joten univelka jatkui. Univaikeudet muutoinkin ovat olleet koko tämän kahden viikon aikana todella iso ongelma minulle, joten ylipäänsä on vaikea sanoa, miksi olen ollut niin väsynyt. Toisaalta hiilarittomuus aiheutti minulle univaikeuksia, joten oikeastaan sitä voi syyttää.

Kahvi, joka sotki nukkumiseni entistä pahemmin. Itsekurini on muuten sittenkin parempi kuin luulin: tapasin kaverini kahvilla ja hän joi hyvän näköisen smoothien, mutta minä join vain mustaa jääkahvia ilman maitoa ja makeutusta ja minä muuten inhoan kahvia mustana. 

Tämä viikonloppu ei ole tuonut helpotusta. Oloni on vain kertakaikkiaan hyvin vetämätön. Toistaiseksi en ole saanut lisää energian tunnetta, mitä moni kuvaa tapahtuvan, kun hiilarit ja etenkin sokeri jätetään pois. Toisaalta takana on vasta kaksi viikkoa - muutos varmasti ottaa aikansa.

Kahden viikon aikana olen läpikäynyt paljon sivuvaikutuksia, sekä huonoja että hyviä. Alla niitä.

Negatiiviset sivuoireet

Jos googlettaa VHH-ruokavalion sivuvaikutuksia, minä koin varmaan useimpia niistä. Kävin läpi esimerkiksi näitä:

• Väsynyt ja täysin energitön olo. Kropassani ei ole tuntunut olevan paljon energiaa liikuntaan. Siitä huolimatta olen totta kai ohjannut omat tuntini ja niiden lisäksi vääntänyt haasteeseen kuuluvat omat treenit. Liikuntaa on tullut vajaa 15 tuntia viikossa. Intensiteetti on tosin ollut paikoitellen turhan matala.

• Nukahtamisvaikeudet ja unihäiriöt. Olen aina ollut huono nukkumaan ja nyt ongelmani ovat paisuneet potenssiin miljoona. Ensimmäisen viikon aikana heräsin joka yö ensin kahden ja kolmen välillä ja sitten uudelleen viiden aikoihin. Joka ikinen yö. Toisen viikon aikana heräsin jälleen kahden aikoihin, mutten välttämättä enää joka yö myöhemmin uudelleen. Yleensä heräsin järkyttävään vessahätään.

• Lisääntynyt tarve käydä vessassa. Ks. ylempi.

• Edellisestä huolimatta kuitenkin myös ummetus. TMI?

• Jatkuva janontunne, vaikka olen juonut vettä koko ajan.

• Äärimmäisen paha maku ja tahmea tunne suussa, mihin mikään juominen tai hampaiden pesu ei tunnu auttavan.

• Lihasten puutuminen. Melkein joka aamu jaloissani on ollut sellainen olo kuin olisin istunut niiden päällä vuorokauden. 

• Aivokapasiteetin nollaantuminen. Oikeasti, yksinkertaisten lauseiden saaminen ulos suusta on ollut paikoitellen aika raskasta.

Entäs sitten ne positiiviset vaikutukset?

Vaikka tällä hetkellä pidän VHH-ruokavaliota pahimpana mahdollisena keksintönä, tokihan olen huomannut itsessäni myös hyvin myönteisiä vaikutuksia:

• Hiilaripöhötys on kadonnut ja nesteet ovat lähteneet liikkeelle. Vaaka näyttää huomattavasti alempaa lukemaa kuin tasan kaksi viikkoa sitten. Laihtumisesta ei kuitenkaan ole missään nimessä kysymys, vaan nimenomaan nesteiden katoamisesta. Jos hiilarit toisi nyt takaisin, painokin palaisi. Yksi syy siihen, miksi olen pitänyt VHH-dieettejä typerinä. 

• Aamuisin ei ole niin ällöttävä olo, kun illalla ja edellisenä päivänä on syönyt puhtaasti. Vanhoihin tapoihini on kuulunut iltamässyttäminen, ja olotila seuraavana aamuna on luonnollisesti ollut sen mukainen. Vaikka nyt syön viimeisen ateriani hyvin myöhään iltaisin, aamuisin on silti hyvä olo. 

• Ihoni kunto on parantunut mielestäni selvästi. Olen kärsinyt todella huonosta ihosta Kaliforniassa asumisen aikana, ja olen aina tiennyt ruokavaliollani (niillä herkuilla...) olevan vaikutusta asiaan, vaikka haluankin aina syyttää kaikkea muuta. Nyt näyttäisi siltä, että ruokavaliolla on ehkä suurin merkitys koskaan, mutta jatkan tutkintaa. Ärsyttävää kyllä, kun perjantaina sain syödä vähän hiilihydraatteja (kauraa ja perunaa), heti lauantaina ihossani oli pari uutta näppyä. Sattumaako?

• Aina halkeilevat kynsinauhani ovat hiukan parantuneet. Olen kokeillut monia eri saippuoita ja käsirasvoja täällä ja todennut kaikki kohtalaiseksi myrkyksi, sillä kynsinauhani ovat oireilleet pahemmin kuin Suomessa koskaan. Näyttäisi siltä, että ruokavaliolla on siihenkin osuutensa, mutta empiirinen koe jatkukoon vielä.

• Alaselkääni ei ole sattunut kertaakaan koko kahden viikon aikana! Tämä on HUIMA asia! Sen jälkeen, kun kipuni kroonistui alkuvuodesta, se ei kertaakaan ole ollut poissa muutamaa päivää kauempaa. En tiedä, voiko ruokavalio oikeasti vaikuttaa tuollaiseen kipuun... Tuntuu vähän omituiselta. Syynä kivun katoamiseen saattaa ehkä olla se, etten ole ehtinyt enää maata sohvalla niin paljon, sillä olen viettänyt aikaa omia treenejä kuntosalilla tehden. Ehkä entistä aktiivisempi elämä parantaa kivut, vaikka selvästi ryhmäliikunnan ohjaaminen ei pelkästään ole riittänyt... Katsotaan, mitä tapahtuu. 

Mitä seuraavaksi?

Tämän 10 päivän metabolic resettin jälkeen ruokavalioon tuli muutos. Niinä päivinä, kun tehdään salitreeni, saa syödä hiilihydraatteja: steel cut -kaurahiutaleita tunti ennen treeniä ja heti treenin jälkeen perunaa. Määrät ovat mielestäni vielä kohtalaisen pieniä. Niinä päivinä, kun salitreeniä ei tehdä, ei syödä myöskään noita hiilareita. Onneksi toistaiseksi salitreeni on tehty 6 krt/vko, joten hiilarittomia päiviä tuskin on monia tulossa. Tänä viikonloppuna tosin en ole saanut syödä yhtään hiilareita, sillä lauantaina oli lepopäivä ja tänään sunnuntaina salitreenin sijasta plyo-treeni. VHH on siis käytännössä jatkunut. 

Nämä hiilihydraatit sai tuoda 10 päivän jälkeen treenipäiviksi. Määrät ovat edelleen pieniä. 

Kauran ja perunan lisäksi ruokavalioon sai tuoda myös entisiä hiilaripitoisempia kasviksia, kuten kukkakaalia, ruusukaalia ja vihreitä papuja. Tällaisella ruokavaliolla on tarkoitus jatkaa seuraavat kaksi viikkoa. 

Ei aamupuuroa, josta haaveilen, vaan ennen treeniä syötäviä annoksia, joita ei missään nimessä saa syödä yksinään, vaan jotka on yhdistettävä proteiiniseen ruoka-annokseen.

Jos jotakuta alkoi nyt huolettaa ruokavalioni, niin voin kertoa, että se proteiinin ja kasvisten määrä, jota tässä haasteessa syödään, on mielestäni TOLKUTON. Hyviä rasvoja unohtamatta, niitäkin on paljon. Ruokaa syödään säännöllisin väliajoin ja sitä tulee sellaisia määriä, ettei kyllä muuten ole nälkä. Jos joku haluaa toteuttaa VHH-ruokavaliota, kannattaa pyytää ammattilaisen apua. 

Onneksi täällä on olemassa Costco. Sieltä löytyy halvalla eväät terveelliseen ruokavalioon: kananmunia, kalaa, kuusi salaattikerää, melkein kilo vihreitä papuja ja melkein kilo kukkakaaliriisiä (ihan perus-costcokokoa, gotta love Costco!). Kurkut ja tomaatit ovat valitettavasti miehelleni. 

Tällaista kuuluu siis minun elämääni tällä hetkellä. Ruokien ostaminen ja valmistaminen vie älyttömiä määriä aikaa, samoin ne omat salitreenini, sillä en vielä liiku laitteiden ja irtopainojen seassa samalla tehokkuudella kuin ryhmäliikunnan puolella. Odotan myös sitä hetkeä, kun saan energiani takaisin. Toivon kokevani sen valaistuksen, josta kaikki puhuvat: miten hienolta tuntuu, kun sokeri ja turhat hiilarit jätetään pois. Toistaiseksi en pysty uskomaan moiseen.... Mutta onhan kaksi viikkoa lyhyt aika.

***

Onkos joku lukija kokeillut koskaan vähähiilihydraattista ruokavaliota? Tai elääkö joku ihan arkipäiväisesti ja säännöllisesti sellaisen kanssa? Olisi kiva kuulla kokemuksia.