San Josen Willow Glen ja sen Halloween-koristelut

Tänään oli liian kuuma päivä lähteä minnekään ulkoilemaan, joten päätimme mennä tutkimaan San Joseta. Suuntasimme Willow Glen -nimiselle alueelle, koska tällä alueella on oma downtown, jossa pystyy kävelemään. Jotenkin hämmentävää, että koko kaupungin downtownin lisäksi jollakin tietyllä alueella voi olla downtown. Willow Glen on ilmeisesti oma pieni communitynsa tai ehkä jopa town, en oikein tiedä miten nämä nimitykset menevät, mutta kuitenkin siis osa San Josen kaupunkia.

Willow Glen - San Jose's local treasure. Tuossa on suojatie, ja nuo pienet liput on ilmeisesti tarkoitettu siihen, että sellaisen voi ottaa käteensä, kun ylittää tien. Tai ainakaan emme keksineet, mitä muuta ne olisivat. Lipputelineessä lukee "Be seen, be safe!". En kyllä ehkä ymmärrä, miten tuollainen lippu tekee ketään yhtään näkyvämmäksi... Tai sitten ne loistavat pimeässä? Heijastimia täällä kun ei harrasteta.

Katutaidetta. 

San Josessa tuntuu olevan vähissä paikat, joissa voi kunnolla kävellä, mutta Willow Glenin downtown on mukava poikkeus. Tämä downtown muistuttaa paljon Piilaakson pikkukaupunkien downtowneja: yksi katu, jonka varrella on ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, että tällainen paikka on edes olemassa täällä - törmäsin siihen vahingossa San Josen alueita googletellessani.

1000 dollarin sakko roskaamisesta. Tämä laki tarvittaisiin niin Suomeenkin!

Jonkin vaatekaupan edessä oleva kyltti.

Mitään ihmisvilinää Willow Glenin keskustassa ei näin sunnuntaina päivällä ollut. Ei ainakaan ensisilmäyksellä. Huomasimme kuitenkin, että monissa ravintoloissa oli paljon ihmisiä syömässä brunssia tai lounasta. Me kävimme yhdessä leivoskahvilassa. Täällä ei ole kunnon kahviloita (kun siis ei lasketa Starbuckseja ja muita vastaavia ketjumestoja) sillä tavalla kuin Suomessa, ainakaan minun mielestäni. Olikin ihana päästä paikkaan, jossa oli tarjolla kakkuja ja pullia. :) Makean lisäksi kahvilassa myytiin myös viinipulloja, mikä oli ehkä vähän omituista. Toisaalta siellä tarjoiltiin ruokaakin, niin kaipa ruoan kanssa täytyy olla viiniä.

Tässä esimerkki tällaisista keltaisista/oransseista/vaaleanruskeista kaupparakennuksista, joita täällä riittää. Minulle tuli näistä alussa kauheat kanariansaarivibat. Voisin niin kuvitella, että jossain etelän turistirysäpaikassa olisi tuollaisia.

Garden-leffateatteri, joka on auennut ilmeisesti 1949. 

Kävimme katselemassa myös Willow Glenin asuinkatuja. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, minkälainen asuinalue Willow Glen on. Sanjose.org-nettisivujen mukaan siellä asuu Piilaakson tietokoneteollisuuden eliittiä, mutta erään keskustelupalstan mukaan taas keskiluokkaa ja myös alempaa keskiluokkaa. Mutta tuskinpa yhtäkään asuinaluetta voi kutsua vain tietynlaisten ihmisten alueeksi. Willow Glenissäkin vaikutti olevan vähän isompien ja hulppeampien talojen katuja ja sitten vähän pienempien ja enemmän "tavallisten" talojen katuja.

Kelpaisi minullekin. Tosin tämä kotirouva ei kyllä jaksaisi siivota. 

Ero viime viikolla tsekkaamaamme East San Josen asuinalueeseen oli kyllä huima! Willow Glenissä vihertävät nurmikot ja etupihan kasvillisuudet. Oli koripallokoreja ja yhdessä pihassa jopa niin amerikkalaisella tavalla baseballia heittelevä isä ja tytär.

Vihreät nurmikot. Tuo nurmikko vaikutti jotenkin erittäin epäaidon näköiseltä, eikä se varmaan aito ollutkaan. Koska Kalifornia kärsii kuivuudesta ja koska jenkit eivät ole valmiita luopumaan vihreän nurmen antamasta statuksesta, täällä mm. maalataan nurmikkoja (ja se on ilmeisen iso bisnes). 

Willow Glenissä näkyi jonkin verran Halloween-koristeita pihoilla (niitä ei muuten East San Josessa ollut missään). Täällähän jotkut ottavat nämä Halloween-koristukset täysin tosissaan ja tunkevat talonsa ja etupihansa täyteen kaikenmaailman hirviöitä, hautakiviä, seittejä ja kurpitsoita.

Tällaiset hämähäkinseitit vaikuttivat suosituilta. 

Me emme ole nähneet tällaisia koristuksia missään aikaisemmin. Täällä meidän kotialueella North San Josessa ei ole koristuksia, koska suurin osa asuintaloista on isoja komplekseja. Minua ehkä vähän yllätti se, ettei kovin monella pihalla tuolla Willow Glenissakaan mitään ollut. Kilpavarustelusta ei ollut merkkiäkään.

En uskaltaisi tulla kotiin, jos meidän ovella olisi tällainen...

En välttämättä haluaisi myöskään tuollaista vangittua ihmistä roikkumaan katostani.

Halloween-koristelujen lisäksi Willow Glenissä on ilmeisesti joulun aikaan jokin pihajoulukuusenkoristeluperinne. Täytyy käydä tsekkaamassa silloin, mikä on meininki.

Sen sijaan nämä eivät pelottaisi. En tiedä, mitä nämä olkihahmot ovat, mutta näitä on täällä paljon myynnissä tähän aikaan.

Ihmisten pihojen kuvaamisesta voi olla montaa mieltä. En ole ihan varma, mitä mieltä itse olen, mutta kuvasinpa nyt kuitenkin. Ja nyt vielä julkaisenkin. Toisaalta haluan uskoa, että ihmiset, jotka näkevät vaivaa koristuksiensa eteen, tykkäävät, jos niitä ihastellaan. Toki ihastelu on eri asia kuin kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen. Mutta netti on pullollaan tällaisia kuvia, joten ehkä minäkin, kun kerta muutkin... Sitä paitsi, kun on olemassa Googlen Street View, jossa todellakin on ihmisten taloja ja pihoja, niin ehkä tämä kuvaaminen ei ole maailman pahin synti.

Ei ihan auennut, mikä tämä oli. Mutta tuosta ikkunasta pilkistävästä alienin naamasta tykkään!

Joku oli koristellut myös jalkakäytävän puun.