Ryhmäliikunnanohjaajan ja liikuntahaasteessa elävän maanantai näyttää esimerkiksi tällaiselta

Monissa blogeissa näkyy aika ajoin postauksia, joissa seurataan kirjoittajan arkipäivää kellon tarkkuudella. Siitä huolimatta, että tykkään itse lukea tuollaisia postauksia (ihmisten arki on mielenkiintoista!) muiden blogeista, en ole pitänyt omaa arkeani niin ihmeellisenä, että olisin tehnyt samanlaisia postauksia.

Tänään päätin kuitenkin kertoa, millaiselta jumppaohjaajan ja liikuntahaasteessa elävän maanantai saattaa näyttää. Joskus esimerkiksi tällaiselta:

Herätyskelloni olisi ollut soimassa aamulla kello 5:45am, muistuttamassa minua siitä, että pitäisi mennä kotitalon kuntosalille hoitamaan haasteeseeni kuuluva cardio-treeni pois alta. Mitään syytä herätykselle ei tänään ollut, sillä olin heräillä jo viiden jälkeen. Takana on noin 5 tunnin yöunet, jotka ovat katkenneet kerran vessareissuun. Ei siis mikään paras lähtökohta nousta ylös liikkumaan, mutta haluan hoitaa treenin pois alta, sillä myöhemmin päivällä minulla ei ole aikaa ja illalla en jaksa. Nousen sängystä hiukan puoli kuuden jälkeen.

Vedän jumppakamat nopsasti päälle, avaan hiukan kehoani foam rollerilla ja lähden ulos ovesta. Kuntosalille päästäkseni minun pitää kävellä pihan poikki ja sen takia vedän ylleni kevyen pitkähihaisen, sillä inhoan kylmyyttä. Vaikka mittari näyttää 14 astetta, Pohjois-Kalifornian aamukuuden hämäryys on oikeasti aika vilpoinen, vaikka ehkä Suomen lokakuuta tällä hetkellä elävä ei sitä uskokaan. 

Matka kuntosalille vie sisäpihan poikki. Kukaan ei ole uimassa aamulla kuudelta. Sen sijaan kuntosalilla oli minun lisäkseni kaksi muutakin ihmistä vetämässä aerobista. Olin tänään siellä kolmannen maanantain putkeen samaan aikaan ja kahdella edellisellä kerralla siellä on ollut ne kaksi täysin samaa ihmistä. 

Olen valinnut aamuaerobiseksi liikuntahetkekseni spinningpyörän polkemisen. En ole koskaan tykännyt sisäpyöräilystä, mutta olen nyt yrittänyt antaa sille mahdollisuuden. Se ei aiheuta impaktia alaselkääni, kuten juoksumatolla juokseminen aiheuttaisi. Asento pyöräilyssä ei tietenkään ole paras alaselän kannalta, mutta koitan elää. Ulkona olo voisi tehdä hyvää, mutta en oikein voi juosta sielläkään, eikä kävely nosta sykettäni mielestäni tarpeeksi ylös tätä treeniä ajatellen. 

Kotitalomme kuntosalilla on cycle room. Siellä on aika ajoin ohjattuja tunteja. En ole eläissäni käynyt, eivätkä ne kyllä olisi edes ilmaisia.

Alhaalla salin puolella on lisää cardiovälineitä. En tajua, miksi salillamme on panostettu moniin juoksumattoihin, pyöriin ja steppereihin lihaskuntolaitteiden sijasta. 

Valitsen Youtubesta jonkun kohtalaisen kämäisen cycling-videon, joka kestää 30 minuuttia. Kokeilin tänään aamupyöräilyä kolmatta kertaa ja kolmannen erilaisen Youtubesta löytyvän videon voimin. Ne kaksi edellistä (enemmän HIIT-tyylisiä) olivat kamalan teennäisiä, enkä voisi kuvitella käyväni niitä uudestaan lävitse. Tubessa on mielestäni hyvin kaikenmaailman jumppavideoita, mutta jostain syystä en ole onnistunut löytämään hyvää cycling-videota... (Vinkkejä?)

En ole mikään haka sisäpyöräilyssä, enkä oikein jaksa pysyä videon tahdissa. Haasteeni cardiotreenin minimiaika on 30 minuuttia, ja jaksan juuri sen. Eikä pidempään olisi kyllä aikaakaan, sillä minun pitää mennä töihin. 

Pimeys katoaa täältä aamuisin nopeasti. Seiskan aikaan oli jo valaistunut. 

Hiukan ennen seitsemään palaan asuntooni, otan pikasuihkun, vedän päälle uudet jumppavaatteet, venytän hiukan jalkojani, keitän kahvia ja syön aamupalaa. En näköjään ottanut valokuvaa mistään. Aamupalani oli egg cupcake: munan valkuaisia, lehtikaalia, selleriä ja kesäkurpitsaa paistettuna uunissa muffinssivuoassa - valmistin ne eilen. Muffinin sivuun toinen kasa samoja vihanneksia kuin muffinissa jo on. Syön ja selaan uutisia (voi Las Vegas ja joukkoampumiset sentään). Tarkkailen samalla vähän liikennetilannetta navigaattorista. Minulla on bodypump-tunti Mountain Viewssa puoli kymmeneltä. Viime viikolla olin lähes myöhässä pahan aamuruuhkajumin takia, enkä halua olla myöhässä kahta viikkoa putkeen. Kun kello alkaa lähentyä kahdeksaa, navigaattori näyttää moottoritiet jo pitkälti punaisella ilmoittamassa siitä, että ruuhkaa ja jumeja on. Matkaa minulla on vajaa 20 kilometriä, mutta lähden yleensä vähintään 50 minuuttia ennen tuntini alkua. Yleensä matka vie 30-40 minuuttia. Tänään lähdin jopa vähän aikaisemmin, jotta varmasti ehtisin ja olinkin paikalla hyvissä ajoin.

Jono motarin liittymään. Tänään olin tässä vain ehkä jonkun reilun 5 minuuttia. Viime viikolla varmaan melkein vartin. 

Ohjaan tälle ryhmälle ensimmäistä kertaa bodypumpin 103-ohjelman. Kyykkyybiisi saa jotkut kadottamaan hymynsä, hah. Samoin ojentaja-biisi (se on kyllä aika armoton!). Jostain syystä Justin Bieberin Let me love you -hauisbiisi saa osan laulamaan ääneen... Noh, hyvä että tykkäävät. Askelkyykkybiisi nyt odotetusti saa ihmisissä aikaan voimakkaita reaktioita. Nautin sen ohjaamisesta, sillä tiesin, että 32:n bottom-half pulsen (miksi tätä kutsutaan Suomen pumppitunneilla?) esiin tuominen on rajua monelle perusjumpparille. Tuntini menee hyvin ja nautin ohjaamisesta, vaikka lyhyet yöunet ja pyörällä solkkaaminen painaakin päälle jo tässä vaiheessa. 

Tuntini jälkeen vedän nopeasti vatsaani vähän steel cut -kauraa ja munan valkuaisista tehtyä mössöä, kirjaan tuntini kuntosalin järjestelmään palkkani saadakseni ja sitten siirryn lihaskuntolaitteiden ja vapaiden painojen puolelle. Ei muuta kuin omaa treeniä tekemään taas! 

Bodypumpin ohjaaminen ei ole mikään minun treenini, vaan treenaan omat juttuni tunnin jälkeen. Tai siis treenaan nyt, kun haasteeni niin käskee. Normaalisti paneutuisin kehonhuoltoon ja foam rollaisin. Tykkään itse asiassa enemmän tästä lihaskunnon jynssäämisestä. PS. Nuo painot ovat muuten ihan paunoissa, eivät kiloissa, hih. 

Maanantaisin haasteessani treenataan selkää. Minulla on vajaa 60 minuuttia aikaa ennen kuin joudun lähtemään seuraavalle tunnilleni. Liikun ehkä liian hitaasti ja aikani loppuu lähes kesken. Menee jopa vähän hosumiseksi. Varttia vaille kaksitoista ryntään parkkipaikalle autolleni, vedän esiin takaluukun coolerista perunapussin (haasteeni mukaan heti salitreenin jälkeen pitää syödä perunaa) ja lähden ajamaan kohti seuraavaa työpaikkaani, Googlea, jossa ohjaan bodyshredin ja cxworxin puoleltapäivin. 

En siinä kiireen keskellä ehtinyt kuvata perunoitani, mutta tämä kuva on parin viikon takaa ja kiteyttää tilanteeni: uunissa kypsennettyjä perunaviipaleita kevyillä mausteilla (ei suolaa, ei öljyä). Tällä kertaa jouduin syömään ne samalla, kun ajoin autoa. Onneksi niitä on helppo syödä ja tarvitsee vain yhden käden, sitäkin vain välillä. 

Googlen kampus on onneksi lähellä, mutta lähdin hitusen liian myöhään ja olen jumppasalissa 12:01pm, kun tunnin pitäisi alkaa tasalta. Hups. Kukaan ei yleensä ole ajoissa näillä tunneilla; normaalisti minä odottelen kiireisiä googlelaisia. Tänään totta kai minua odottaa neljä ihmistä. Ei hyvä. Pyytelen anteeksi, mutta kukaan ei tunnu olevan kovin kiireinen tänä maanantaipäivänä. Tosin paikalla on vain 7 ihmistä, normaalin noin 12-15 sijaan. 

Vaikka söin salitreenini jälkeen perunani autossa, vetoni alkaa loppua ohjatessani. Onneksi osaan fake it 'till you make it -linjan, enkä anna oman fiilikseni vaikuttaa ohjaukseeni. Bodyshredin ja cxworxin päätyttyä hoipertelen takaisin autolleni ja suhautan kotiin. Piti ottaa valokuvia, mutta unohdin. En ole muuten saanut nauttia Googlen lounaista kahteen kuukauteen haasteeni takia - tavallisesti menisin tuntieni jälkeen syömään viereiseen ravintolaan ilmaisen lounaan.

Nykyään syön vain kotona. Tällaista oli tänään. En muista, milloin olisin syönyt punaista lihaa kotona (paitsi satunnaista naudan jauhelihaa), mutta nyt koitin sen ikuisen kanan, kalkkunan ja kalan tilalle vähän lihaa, sillä haasteeni ruokavalioon sisältyy mahdollisuus syödä vähän vähärasvaista, punaista lihaa. Tässä on London Broil -nimellä löytyvää nautaa (ei mitään hajua, mitä se on suomeksi) sekä sipulia, purjoa ja paprikaa. 

Googlen ruoan sijaan väkerrän kotona kasaan proteiinia, vähän hiilareita ja vihanneksia ja vedän ruokani nopeasti samalla Facebookia ja taas uutisia selaillen. Sitten vedän päälle bikinit, levitän aurinkorasvaa ja suuntaan uima-altaalle. En suinkaan rentoutumaan, vaan opiskelemaan. Minulla on ollut melkein vuosi aikaa suorittaa ryhmäliikunnan ohjaajan sertifikaatti. Homma on kerta toisensa jälkeen jäänyt, ja nyt kun vuosi on kulumassa umpeen marraskuun lopussa, otan tällaista paniikkimaista loppukiriä.

Tämäkin kuva on viime viikolta. Tänään oli sama meininki, miinus kahvi. Olin viime viikolla niin väsynyt, että oli pakko vetää Starbucksin jääkahvia (mustana, ilman makeutuksia - lisäsin itse kotona vähän mantelimaitoa), jotta jaksaisin opiskella. Tänään sinnittelin ilman.

Vaikka lokakuu juuri alkoi, täällä on vielä lämpöä. Tänäänkin oli kunnolla yli 20 astetta ja altaalla oli juuri sopiva. Aurinko tosin paistaa iltapäivästä jo aika matalalta ja jouduin vaihtamaan paikkaani kolme kertaa parin tunnin aikana, jotten jäisi asuintalojen luomaan varjoon. Kahden tunnin luku-urakan jälkeen hengasin hetken porealtaassa ja sitten palasin kotiin. Tein 30 minuutin mobility- ja venyttelyjumpan Youtubesta ja sitten söin taas. Olikin jo kaamea nälkä! Naudan lihaa ei riittänyt enää yhteen annokseen, joten jouduin tekemään emävirheen ja ottamaan lihan vierelle kanaa. Oheen taas vähän hiilareita ja iso kasa vihanneksia. Tuo annos ei todellakaan ansainnut valokuvaa. 

Syömisen jälkeen aloin kirjoittaa tätä postausta. Osa valokuvista on tosiaan viime viikolta, sillä minun piti tehdä tämä postaus jo silloin, mutta se jäi (viime maanantaini oli lähes täysin samanlainen kuin tänään, sillä erotuksella, että kävin kiropraktikolla altailun ja opiskelun sijasta). Kirjoittaessani vedin tässä hiukan samalla vielä lisää vihanneksia, vaikka haasteeni sallima kourallinen tuli kyllä jo täyteen ruoka-annoksen yhteydessä. Noh, vihanneksia tuskin voi syödä liikaa. 

Nyt kello on jo puoli kahdeksan. Pitäisi mennä suihkuun (ihossani haisee kloori, hyi) ja kohta olisi jälleen aika syödä uudelleen. En malta odottaa.

Huomenna samanlainen rumba käynnistyy uudelleen: aamulla on taas herätys ennen kuutta, edessä oma salitreeni (vuorossa rintalihakset) ja heti sen perään HIIT-treeni (yäk apua!) ja sen jälkeen bodyattackin ja cxworxin ohjaus. Ja lisää opiskelua. 

Jillian Michaels BODYSHRED™ -ohjaajakoulutus

Viime sunnuntaina kävin kouluttautumassa Jillian Michaelsin BODYSHRED™-formaatin ohjaajaksi. Minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, kuka on Jillian Michaels. Tiedän vain, että hän on liikunta-alan ihminen ja valmentaja, joka on ollut mm. reality-tv-sarjassa The Biggest Loser, josta olen ehkä kuullut kerran tai kaksi. Ilmeisesti tämä ohjelma on tullut Suomessa nimellä Suurin Pudottaja. Minä olen oikeasti autuaan tietämätön kaikista reality-tv-sarjoista. Ja Jillianin urasta olen edelleen tämän bodyshred-koulutuksen jälkeenkin lähes yhtä tietämätön kuin olin ennen koulutusta. Hän ei tietenkään itse kouluta ohjaajia, vaan kouluttajat ovat hänen valitsemiaan ihmisiä.

Mutta joka tapauksessa Jillian on kehittänyt bodyshredin™. Minä tiesin bodyshredin sen takia, että silloin kun muutimme tänne, minulla oli ensimmäisen kevään aikana joka perjantai tietynlainen jumppaputki: bodypump, bodyshred ja bodycombat. (Nykyään muuten ohjaan itse juuri tuon kyseisen bodypump-tunnin!) Kävin bodyshredissa aikalailla koko ensimmäisen asuinvuoden ajan, ja tykkäsin siitä paljon.

Jillian kysyy, oletko valmis. (Lähde Jillian Michaels Bodyshred nettisivut.)

Kun kuulin, että Piilaaksoon tulee ohjaajakoulutus, mietin hetken, että menisin. Olisihan se hyvä ohjata jotain muutakin kuin Les Millsin tunteja. Sitten kuitenkin päätin, etten mene, sillä bodyshredin nettisivuilta sai vähän sellaisen kuvan, että koulutukseen vaaditaan periaatteessa ryhmäliikunnan ohjaajan national certificate eli koulutus, jota minulla ei ole. En jaksanut alkaa kysellä, pääsisikö koulutukseen ilmankin.

Kun olimme Espanjassa lomalla, sain sähköpostin yhden kuntosalin koordinaattorilta. Hän kyseli, olisinko kiinnostunut lähtemään koulutukseen, ja lupasi osittaisen sponsoroinnin. Päätin lähteä, sillä itseni maksettavaksi koulutuksesta jäi vain alle puolet, reilut sata dollaria. Päätin olla mainitsematta, ettei minulla ole tätä vaadittavaa koulutusta - lähinnä sen takia, että tämä minut sponssaava kuntosali on itse asiassa työnantaja, joka vaatii tämän national certificaten. Työsopimuksessani lukee, että minun pitäisi hankkia tämä sertifikaatti 6 kuukauden sisällä työllistymisestä, mutten ole saanut aikaiseksi, eikä kukaan ole sitä kysellytkään. Totta kai bodyshred-koulutukseen ilmoittautumisen yhteydessä kävi ilmi, ettei minulla ole tätä sertifikaattia, mutta eipä sellaista sitten lopulta tarvittukaan. Se riitti, että on jo valmiiksi jonkun muun lajin ohjaaja. Eikä toistaiseksi minua sponssaava työnantajani puuttunut siihen, ettei minulla vieläkään ole tätä sertifikaattia.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, bodyshredia on vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Bodyshred on HIIT-tyyppinen circuit training -treeni, joka kestää 30 minuuttia alkulämmittelyn ja loppuverryttelyn kanssa. Siinä on neljä 6 minuutin pituista circuitia eli kierrosta periaatteella 3-2-1: kolme minuuttia resistance-treeniä, kaksi minuuttia cardio-treeniä ja yksi minuutti aktiivista palauttelua vatsalihasliikkeitä tekemällä. Yhtä liikettä tehdään aina 30 sekuntia kerrallaan; resistance-vaiheessa on yleensä kolme liikettä, joita vuorotellaan, ja cardiossa sekä aktiivisessa palauttelussa on kaksi vuorottelevaa liikettä. Kun yksi 6-minuutin kierros on tullut tehtyä, uusi kierros lähtee heti perään. Yleensä HIIT-tyyppisissä treeneissä ja tabata-treeneissä on tauko, jolloin ei tehdä mitään, mutta bodyshredissa ei ole mitään taukoja, vaan kaikki tehdään putkeen. Jopa aktiivisessa palauttelussa syke pysyy noin 70 %:ssa maksimista.

Tätä on bodyshred. (Lähde Jillian Michaels Bodyshredin nettisivut.)

Youtubesta löytyy totta kai videoita, jos jotakuta kiinnostaa, mutta meininki näyttää niissä aika pahasti sellaiselta ostostv-jumppavideomeiningiltä. Tai siis itse asiassa ei vain pahasti, vaan aivan täydellisesti juuri sellaiselta meiningiltä, before- ja after-kuvineen sekä "get sexy body fast!" -sloganeineen kaikkineen (katso vaikka! :D). Itse asiassa bodyshred on zumban tapaan tilattavana DVD:nä varmaan juuri jonkun ostostv:n kautta, mutta meininki oikealla tunnilla ei kyllä ole ollenkaan noin typerän oloista kuin mainosvideoissa annetaan ymmärtää. Jos tykkää HIIT- tai tabata-tyyppisistä treeneistä, bodyshred on aika huippu tunti!

Siitä, kun olen viimeksi itse käynyt bodyshred tunnilla, on yli vuosi aikaa. Muistin kyllä, minkälainen formaatti on kyseessä, mutta siihen tietoni sitten jäikin. En esimerkiksi lainkaan tiennyt, että kyseessä on formaatti, johon koreografian saa tehdä itse, kunhan pysyttelee formaatin sallimissa rajoissa. En todellakaan ole kovin mielissäni tekemässä omia koreoita (vie vielä enemmän aikaa kuin niiden Les Millsin valmiiden opetteleminen, ja jo sekin vie tuhottomasti aikaa!), mutta onneksi bodyshred tarjoaa myös valmiita liikepaketteja.

Koulutuspäivää varten sai 15 sivua materiaalia luettavaksi etukäteen. Materiaalin piti tulla 5 päivää ennen, mutta se tuli vasta 3 päivää ennen. Mitään muuta etukäteisvalmistelua ei tarvittu. Luin, että koulutuksessa on käytännön koe, ja vähän ihmettelin, miten siellä voi ohjata mitään, jos liikkeitä ei anneta etukäteen. Olen niin tottunut Les Millsin jämptiin meininkiin, jossa musiikki ja koreografia annetaan ennen koulutusta ja jossa jokaisen osallistujan pitää opetella ohjaamaan oma kappale. Loppujen lopuksi bodyshred-koulutuksessa ei pahemmin ohjattu mitään itse.

Minä olen käynyt vain Les Millsin koulutuksissa, ja voin todeta, että niihin verrattuna bodyshred-koulutus oli aivan älyttömän helppo. Ensinnäkin ainoa liikuntasuoritus koko koulutuksessa oli yksi ainoa bodyshred-tunti. LM-koulutuksissa vedetään sama tunti lävitse monta kertaa, ohjataan omaa kappaletta monta kertaa, hiotaan tekniikkaa ja sitten on vielä jokaiseen lajiin kuuluva oma challenge, jossa viimeistään liikutaan ihan hullun lailla. Bodyshredissa yhden 30 minuutin tunnin jälkeen ei enää liikuttu, paitsi vähän sinne päin siinä käytännön kokeen aikana. Koulutus oli lähinnä vain 127-sivuisin ohjaajan oppaan läpikäymistä. Aika kevyt kokemus siis fyysisesti.

Toiseksi koulutuksessa ei katsottu sen yhden 30-minuutin tunnin lisäksi lainkaan sitä, miten ohjaaja itse hallitsee liikuntasuoritukset. Totta kai kouluttaja tunnin aikana näki, kykeneekö jokainen osallistuja vetämään bodyshred-tunnin lävitse - kyllähän sen kunnon ja liikunnallisuuden tai sen puutteen siinä ajassa ehtii nähdä - mutta jotenkin mielestäni jäi sellainen kuva, ettei kyllä paljoa vaadita. Tosin muistan, että ajattelin vähän samaa myös LM-koulutuksissa. Todennäköisesti aliarvioin omia taitojani ja edelleen pidän ohjaajia jonkinlaisina yli-ihmisinä, enkä tajua, että he ovat juuri sellaisia ihmisiä kuin minäkin. (Tämä kehäpäätelmä on tarkoituksellinen. ;) )

Se käytännön koekin oli aivan älyttömän helppo. Bodyshredin ohjauksessa tärkeää on se, että jokaisen 30 sekunnin viimeisen 10 sekunnin aikana ohjaaja näyttää, mikä liike on seuraavaksi. Aikaa on siis tasan 10 sekuntia. Käytännön kokeessa piti osoittaa osaavansa tehdä tämä. Itse asiassa ajoitus on huomattavasti vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa, mutta kun sitä pari kertaa sai harjoitella, niin hommasta alkoi päästä jyvälle. Lisäksi piti osoittaa osaavansa tuon 10 sekunnin jälkeen itse lopettaa liikkeen tekeminen ja lähteä tsemppaamaan niitä omia osallistujiaan. Tämä vasta muuten vaikeaa olikin sellaiselle, joka on tottunut ohjaamaan Les Millsin formaatteja, sillä LM-tunneillahan ohjaajan ei pidä itse lopettaa liikettä juuri koskaan (paitsi GRITissa). Mutta voi autuus - nyt repertuaarissani on siis formaatti, jossa minun ei itse tarvitse jumpata mukana!

Mutta ei bodyshredin ohjaajaksi pääseminen ihan noin helppoa kuitenkaan ollut. Koulutuspäivän jälkeen piti tehdä kirjallinen koe kotona. Olin ehkä sekunnin ajan panikoitunut tästä, kunnes tajusin, että tällaiset kokeet on varmasti tehty juuri niin helpoiksi, että kaikki läpäisevät ne halutessaan, koska totta kai formaatit haluavat saada lisää ohjaajia saadakseen lisää rahaa ja näkyvyyttä. Itse asiassa koe oli vielä helpompi kuin edes luulin. Olin miettinyt, että se on varmaan ajastettu, mutta ei se ollut. Koetta sai tehdä niin kauan kuin halusi, vaikka monta päivää (kuitenkin kahden viikon sisällä), ja siinä sai käyttää ohjaajan opasta apuna.

Kysymykset olivat monivalintaisia tai oikein/väärin-kysymyksiä ja niitä oli 42 kappaletta. Vähintään 80 prosenttia piti saada oikein. Ohjaajan oppaan sisällysluetteloa tutkimalla löytyi aina aika helposti kohta, josta vastaus löytyi, kunhan vähän jaksoi lukea (tämän neuvon kouluttajakin antoi koulutuspäivänä). Minä taisin käyttää kokeen tekemiseen noin kolmisen tuntia yhteensä, mutta tein kokeen kahdessa erässä kahtena eri päivänä. Kysymykset eivät olleet niin helppoja kuin olin ajatellut. Maalaisjärjen avulla ei olisi pärjännyt, vaan kyllä opasta piti oikeasti lukea.

Ohjaajan opas, jota kyllä tuli selattua. En silti edelleenkään ole lukenut sitä kokonaan kunnolla enkä antaumuksella. Pitäisi tehdä se(kin).

Kun painoi submit-nappulaa, ruudulle ilmestyi teksti, läpäisikö kokeen vai ei. Minä läpäisin, ja scoreni oli 93. Eli ilmeisesti sain oikein 93 prosenttia vastauksista. Älyttömän typerää on se, ettei mistään pääse näkemään, mitkä vastaukset olivat väärin ja mikä olisi oikea vastaus. Minä merkitsin ylös kysymykset, joiden vastauksista en ollut varma, ja mielestäni olisi ihan hyvä oppimiskokemus päästä palaamaan näihin kysymyksiin. Mutta ehkä olen vain ihan liian hikke, eikä ketään muuta kiinnosta koko koe enää sen jälkeen, kun sen on läpäissyt.

Mutta nyt olen siis sertifioitu Jillian Michaelsin bodyshredin ohjaaja. Jee! Tämä kuntosali, joka minut koulutukseen sponsoroi, aikoo ottaa tämän formaatin ohjelmistoonsa jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Ehkä siis saan oman tunnin sinne. YMCA ei tätä formaattia tarjoa. 24 Hour Fitness tarjoaa jonkin verran, mutta sinne minun pitää koe-esiintyä, sillä he vaativat koe-esiintymisen aina, kun ohjaaja haluaa alkaa ohjata jotain uutta lajia. Jotkut muutkin saliketjut tällä alueella tarjoavat bodyshredia, mutten tiedä vielä, jaksanko hakea minnekään uuteen työpaikkaan.

Yksi oma tunti minulla on kuitenkin jo tiedossa: tarkoitus olisi alkaa ohjata bodyshredia Googlella kerran viikossa. He tarvitsivat kipeästi jotakuta ottamaan yhden vapautuvan tunnin, joka oli alunperin sellaista lajia, jota minä en osaa ohjata. Tämä bodyshred tulee nyt siis tilalle ja sen perään cxworx, yhteensä siis tunnin. En tiedä vielä, koska ohjaan ensimmäisen tunnin. Heti kun uskallan.

Hieno sertifikaattini. 

Les Millsin tunteja saa ohjata vain kuntosaleilla, joilla on lisenssit niihin tunteihin. Bodyshredia saa ohjata missä vain, mutta se ei ole ilmaista. Valitettavasti bodyshredin kohdalla ohjaajan itse pitää maksaa pientä kuukausittaista maksua. Periaatteessa maksu on vapaaehtoinen, koska se ei sinänsä ole lisenssimaksu, vaan maksu siitä, että pääsee netissä käsiksi kaikkeen bodyshredin materiaaliin (jota välttämättä ei tarvitsisi, sillä ohjaajan oppaassa on jo paljon materiaalia ja koska koreot ja liikkeet saa päättää itse). Mutta käytännössä jos maksua ei maksa, oman sertifikaatin saa pitää vain vuoden ja sen jälkeen koko koulutus pitää käydä uudestaan. Älytön systeemi siis. Mutta kuulemma monet ei-LM-formaatit, kuten vaikkapa zumba ja U-Jam, ovat sellaisia, joissa ohjaaja itse maksaa tällaista kk-maksua. Niin ja musiikit ostetaan tietenkin myös erikseen, ihan niin kuin Les Millsillakin uudet ohjelmat aina maksavat. Jumppaohjaajan työ ei siis ole ihan ilmaista puuhaa.

Onko joku lukija joskus kokeillut bodyshredia? Jos ei ja jos sattuu asumaan paikassa, jossa tuntia on tarjolla, suosittelen kokeilemaan! :)