maanantai 28. joulukuuta 2015

Edelleen kipeä

Flunssani ei ota loppuakseen sitten millään. Sain onneksi eiliselle attack-tunnille sijaisen, joten oli liikkumisesta vapaa päivä. Paitsi että koska meillä oli liput siihen Harry Potter -parodiaesitykseen, oli pakko lähteä, sillä rahoja ei olisi saanut takaisin. Sitä paitsi Harry Potter on aina sen arvoista. Enkä nyt ollut kauhean kipeä. Oloni toki huononi, kun lähdin matkustamaan San Franciscoon ja kävelemään kaupungin kylmässä, vaikka kävelymatkaa parkkikselta teatteriin olikin vain vähän.
Teatterin parkkipaikalta (eli yhden Yacht Clubin parkkipaikalta) oli ihan kivat näkymät.
Potted Potter oli harvinaisen levoton esitys, mutta hyvällä tavalla levoton eli oikein hauska ja viihdyttävä. Kahden miehen esitys, kaikki seitsemän Potter-kirjaa tiivistettynä 75 minuuttiin. Onko joku nähnyt tämän esityksen joskus jossain? Tämähän on pyörinyt jo vuosia. Kiertue on täällä päin San Franciscossa parisen viikkoa, ja ainakin tämä meidän esitys oli muutamaa hassua paikkaa lukuunottamatta aivan täynnä. Lähinnä lapsia ja nuoria vanhempiensa kanssa, haha.
Esitys oli Palace of Fine Arts -teatterissa. Olen luullut sitä museoksi, mutta se onkin teatteri. :D Tässä sisäänkäynti Palace of Fine Arts -puistoon. Vähän kuin Roomaan olisi tullut, vaikken ole kyllä Roomassa koskaan käynyt.
En itse asiassa edes tiedä, mikä näiden rakennelmien virka on. Itse teatterirakennus oli sellainen pieni ja ikävän näköinen rakennus näiden vieressä, puiston reunassa. 
Tänään maanantaina minulla olisi ollut 3,5 tuntia ohjattavana. Hankin sijaiset omille tunneilleni, mutta kävin ohjaamassa yhden 60 minuutin bodypump/cxworx-combon, sillä olin itse luvannut sijaistaa sen, enkä jaksanut ruveta sijaisena hankkimaan sijaista. Olisi ehkä pitänyt, koska oloni on edelleen heikko, eikä se ehkä parane, jos kiertelen ympäriinsä niiskuttamassa mikrofoniin. No okei, liioittelen ehkä hivenen - en minä niiskuta mikrofoniin. Lääkitys on sen verran kovalla siinä vaiheessa. Äänikin kesti tänään oikein hyvin.

Huomenna minulla olisi ollut kaksi tuntia, mutta sain niihinkin sijaiset. Lepopäivä siis tulossa, onneksi. Tämä on kyllä inhottava työ, kun sairastuu. Pitää alkaa kaivella yhteystietoja ja lähetellä lukuisia sähköposteja. Niin ja hyvä, etten tee tätä rahan vuoksi, koska mitään sairauskorvauksia ei tietenkään heru. (Mahtaisikohan Suomessakaan herua, jos on tällaisessa työssä... Ei mitään hajua.) Pakko muuten mainita, että ihan kaikki saliketjut eivät ole sitä mieltä, että ohjaajan on tultava töihin, jos ei saa sijaista, oli sairas tai ei. Enkä nyt tiedä, onko se yksikään aina sitä mieltä, vai oliko managerilla vain joku holiday-stressi.

Eipä tässä muuta. Olen juonut litratolkulla inkivääri-sitruuna-hunaja-juomaa. (Kiitos vain vinkistä, Jonna! Tosin en kyllä blendaa niitä, vaan keitän vain kiehuvassa vedessä ja juon pelkän veden :) ). Kaipa se tästä. Parempi olisi, sillä keskiviikkona olisi 4 tuntia...

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulu tuli ja joulu meni, meidän osalta vähän kipeissä oloissa

Jos joulu tuntuukin Suomessa joskus menevän ohi ihan hujauksessa, täällä se meni ihan yhdessä silmänräpäyksessä. Se kesti oikeastaan vain yhden päivän. Tai no, ehkä meille suomalaisille juuri ja juuri sen kaksi, aaton ja joulupäivän.

Jouluaatto ei ole täällä mikään erityinen päivä eikä todellakaan mikään pyhä. Toki monet ovat ottaneet vapaata töistä tai tekevät etätöitä, ihan koko jouluviikon ajan. Joulu on näkynyt esimerkiksi liikenteessä ruuhka-aikana: keskiviikkona suoritin normaalisti lähemmäs 45 minuuttia vievän työmatkani 15 minuutissa. Mutta mitään yleisiä vapaita ei ole ennen joulupäivää (eikä sekään tietenkään kaikille ole vapaa, ihan niin kuin ei ole Suomessakaan), vaan monet ihan toimistotyötäkin tekevät ovat töissä vielä jouluaattona.
En ole ennen keittänyt riisipuuroa (paitsi sellaisista pikahiutaleista), mutta nyt keitin useammankin kerran. Riisipuuroa ei täällä tietenkään tunneta, eikä hiutaleita löydy, mutta kuulin muilta ulkosuomalaisilta, että arborio-risottoriisi tai sushi-riisi toimivat hyvin riisipuuron tekoon. Ostin risottoriisiä. Testasin ekan satsin alkuviikosta ja siitä tuli todella onnistunutta. Teimme puuroa nyt joulun aikaan kahteenkin otteeseen ison kattilallisen, niin hyvää se oli. 
Meillä miehelläni oli vapaata jouluaattona, koska firma on suomalainen. Muutoin joulu ei lähtenyt meillä hirveän hyvin käyntiin, sillä minä heräsin aattoaamuna kipeänä: flunssaa ja lievästi kuumetta. Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla, ei voi muuta sanoa. Aattona olisi saanut mennä ohjaamaan jumppaa, mutta en ollut halunnut ja hyvä, etten ollut, koska en tosiaan ollut missään liikuntakunnossa.
Riisipuuroa isolla kanelimäärällä ja ruisleipää. Ihan hyvä jouluaaton aamupala.
Oli pakko vähän fiilistellä joulurauhan julistusta Yle Areenasta jälkikäteen. Ei oikein päässyt fiilikseen, kun tiesi, että julistus oli oikeasti mennyt jo ajat sitten ja että Suomessa oli jo aatto melkein ohitse, mutta ajatus se kai tärkein on. Sitä paitsi Turku <3 Siellä oli ihanan aurinkoinen ilma! Täällä satoi aamulla vain vettä.
Onneksi kaupat olivat täällä aattona auki iltaan (tai ainakin myöhäiseen iltapäivään) saakka, joten flunssan lievittäjät sai haettua helposti. Kun lääkitys oli kunnossa, oli hyvä lähteä viettämään aattoa naapuriin kavereidemme luokse. Söimme heidän kanssaan perinteisiä joulukalaruokia lounaaksi, mm. itse graavattua lohta ja itse tehtyä saaristolaisleipää, mätiä ja Ikean sillejä, nam! Sitten katselimme elokuvia (kunnon joululeffat Rare Exports ja Home Alone) ja illalla söimme kinkkua suomalaisella sinapilla ja laatikoita.

Me emme mieheni kanssa todellakaan edes harkinneet, että alkaisimme itse tehdä jotain jouluruokia. Emme ole niin suuria faneja, emme joulun emmekä kokkailun suhteen. Mutta olihan se ihana saada porkkana- ja lanttulaatikkoa ja myös bataattilaatikkoa. Sitten vielä joulutorttuja ja pipareita, niin olihan se meininki lopulta aika jouluista. Hyvin erilaista kuin koskaan aiemmin jouluna, mutta jouluista silti. Jos ei voi hengailla perheenjäsenten kanssa, niin hyvät kaverit ovat ehdottomasti heti toiseksi parasta jouluna.
Kaverit olivat tehneet piparitaikinan valmiiksi, joten aattona meidän ei tarvinnut kuin vain paistaa pari pellillistä. 
Joulupäivänä meillä olisi ollut kutsu toisten kavereidemme luokse, mutta valitettavasti oli pakko perua tämä vierailu aamulla, koska kuntoni oli sen verran huono. Joulupäivä meni sohvalla levätessä ja telkkaria katsellessa.
Jouluaaton sää. Aamulla satoi vettä, sitten kirkastui. Lämpöä oli noin 10 astetta eli aikalailla samanlainen sää kuin Turussakin voisi jouluna olla. Jos tuota palmua ei oteta lukuun. ;) Joulupäivänä ja tänäänkin on tosi hieno ilma, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Olisi ollut kiva mennä ulkoilemaan, mutta flunssan takia on pakko pysytellä vain kotona.
Minä olin muuten luullut, että joulupäivä on Yhdysvalloissa vuoden ainoa päivä, jolloin ne kaupat ovat oikeastikin kiinni. Tai siis suurin osa kaupoista, koska jokaisella kaupalla on täällä vähän omat aukioloajat (esim. Costco pysyi visusti kiinni jouluna). Mutta meidän lähikauppa Safeway, joka on aina auki, oli auki myös joulupäivänä. Ei tosin sitä ympäri vuorokautta niin kuin tavallisesti, sillä se meni kiinni jouluaaton ja -päivän välisen yön ajaksi ja sulkeutui aikaisin illalla, mutta kuitenkin. Joidenkin paikkojen aukioloajoissa joulu ei näkynyt oikein mitenkään. Esimerkiksi aasialainen hierontapaikkani oli auki koko joulun ihan normaalisti, ja kavereideni Face-kuvista päätellen myös moni (aasialainen) ravintola oli auki. Kuvion selittää tietenkin se, ettei joulu ole täällä juhla kaikille, eikä edes monelle. Kuntosalit sentään olivat joulupäivänä kiinni.
Edelliseen postaukseeni viitaten: jumppaohjaajaa ei tietenkään tipata, mutta joululahjoja kyllä annetaan. Sain muutamankin rasian suklaata ja karkkia, tässä ei ole kaikkea (koska osa oli jo syöty, haha). Kortteja ei ollut mukana kuin yhdessä paketissa, mutta kun korttiin oli kirjoitettu "I love your class!", se riitti enemmän kuin hyvin. :) Ihmiset täällä ovat todella mukavia. Kuinka moni Suomessa antaa jumppaohjaajille joululahjoja?
Tänään on tapaninpäivä, jota täällä ei tietenkään tunneta millään tavalla. Normaali lauantai siis on jo eli joulu tuli ja meni ihan naurettavassa hetkessä. Kuntosalitkin aukesivat ja minun piti mennä aamulla ohjaamaan yksi tuntini, vaikka olen edelleen hieman kipeä. Ilmoitin jouluaattona managerille olevani kipeä ja yritin saada sijaista. Manageri ilmoitti minulle, että jos en saa sijaista, minun on mentävä paikalle ohjaamaan tunti. Ymmärrän tietenkin, koska eihän kuntosali halua perua tuntejaan, etenkään yhden kiinniolopäivän jälkeistä ensimmäistä tuntia. Enkä minä nyt ollut niin kipeä, ettenkö olisi pystynyt ohjaamaan yhtä pumppituntia. Mielenkiintoista silti, ettei manageri mitenkään tiedustellut sitä, miten kipeä olen tai nähnyt tarpeelliseksi palata asiaan lähempänä lauantaita; hän vain ilmoitti, että paikalle on mentävä ja sillä selvä. Olisi kiintoisaa tietää, miten sairas pitäisi olla, ettei paikalle tarvitsisi mennä. Olen joskus aikoinani ollut täällä tunneilla, joissa ohjaaja oli hyvin kipeän oloinen eikä hänellä ollut edes ääntä. Ihmettelin asiaa silloin. Enpä ihmettele enää.

Tuntini meni ihan hyvin, sillä olin tänään jo selvästi paremmassa kunnossa kuin eilen. Ääneni kyllä loppui loppua kohden ja olkapääbiisissä oli pakko pysähtyä juomaan vettä, koska muutoin en olisi saanut enää sanaakaan suustani. Huomennakin minulla olisi yksi bodyattack-tunti, joka on myöskin pakko mennä ohjaamaan, ellen saa siihen ketään tämän päivän aikana. Attackin ohjaaminen vähänkään flunssaisena ei tunnu hyvältä ajatukselta, mutta minkäs teet, jos ei muutakaan voi. Meillä on huomenna liput myös Harry Potter -parodiaan Potted Potter. Esitys on San Franciscossa. En malta odottaa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Holiday Tipping & Donations

Amerikkalaisuuden ydin(kö): tippaus ja lahjoitukset? Molemmat ovat näin Holiday Timen aikaan pinnalla, tavallistakin enemmän.
Lähdimme eilen sittenkin vielä katsomaan vähän jouluvaloja iltatuntini jälkeen. Tämä talo oli hieno! Yleensä omatalot täällä ovat todella matalia tönöjä, mutta tässä oli korkeutta, joten valot pääsivät nätisti oikeuksiinsa.
Täkäläiseen kulttuuriin liittyvästä tippaustavasta en edelleenkään ole oppinut pitämään, vaikka monissa paikoissa se meneekin helposti. Tämä juhlapyhien aika on saanut minut inhoamaan tippausta vieläkin enemmän. Täällä on nimittäin ilmiö nimeltä Holiday Tipping.

Monia eri alojen ihmisiä kuuluu tipata ja tähän aikaan vuodesta tipin tulee olla tavallistakin isompi. Koska tarvitsevathan ihmiset rahaa näitä kaikkia juhlia varten. Jenni on kirjoittanut Globe Called Home -blogissaan hyvän ja hauskan postauksen aiheeseen liittyen. Myös Amerikan Ihmemaa -blogista löytyy aiheesta juttua. Jos et siis tiedä, mitä Holiday Tipping käytännössä tarkoittaa, lue vaikkapa noista.
Kaikenlaista oli taas laitettu esille. Kokonaisuuden kruunasivat moottoroidut ja liikkuvat pehmoleluarmeijat ikkunoissa ja kaiken tuon krääsän keskellä olevat kaksi joulukuusta. Tähän kokonaisuuteen kuului myös Jeesus-lapsi seimessä -asetelma. Amerikkalaisten jouluvalot ovat lähinnä tyyliä överi ja disney, uskonnollisia viitteitä näkyy vain harvoin.
Talon toinen seinusta näytti tällaiseltä.
Ovella oli moottoroitu joulupukki. Se liikkui ja piti ihmeellistä mölinää. Pelottava.
Meillä ei onneksi käy puutarhuri eikä uima-altaan huoltaja omasta takaa. Eikä meillä ole siivoojaa. Lehtiä meille ei tule. Paketteja Amazonista ja muista verkkokaupoista sen sijaan tulee sitäkin enemmän. Emme tosin koskaan näe niiden jakajia, sillä jos olemmekin kotona ja avaamassa oven, jakaja on siinä vaiheessa vain jättänyt paketin oven eteen ja kadonnut jo jonnekin kauas nurkan taakse ja jos huudamme kiitoksen perään, vastaus kuuluu vain joskus. Myöskään tavallisen postin jakajaa emme koskaan näe, koska meillä on postihuone. Luottokampaajia tai partureita meillä ei ole. Pedikyyriin en ole ajatellut mennä ennen kuin vasta joskus tammikuun aikana, koska kuitenkin on liian kylmä olla paljain jaloin. Personal traineriakaan ei ole - olisikin. Paitsi että nyt tämän tippaustavan takia olen vain iloinen, ettei ole.
Monilla on pihoillaan laskureita. Tässä ei ollut mennyt ihan kaikki putkeen, sillä kuva on eiliseltä, jolloin oli 22. päivä. 
Holiday Tipping kuitenkin kosketti minua ja pahasti, sillä minulla on kosmetologi, jonka luona olen käynyt kohtalaisen säännöllisesti melkein vuoden. Minulla oli hänelle aika viime viikolla. Ja voi itku miten ihmettelinkään tätä tippiasiaa ennen käyntiäni! Kosmetologini omistaa salonkinsa ja on sen ainoa työntekijä. Minä en tavallisesti tippaa häntä, sillä olen lukenut, ettei omistajaa tarvitse tipata. (Tästäkin on tosin eriäviä mielipiteitä.) Mitäs ihmettä näin joulun ja hanukkan ja mitä-näitä-nyt-kaikkia-juhlia-onkaan alla siis kuuluu tehdä?
Onneksi ihmiset panostavat jouluvaloihin, sillä kun katuvaloja ei ole, tällaiset valot valaisevat naapurustoa kivasti.
Luin paniikissa erilaisia ohjeistuksia netistä. Niiden mukaisesti holiday tipin määrä riippuu siitä, kuinka pitkä asiakassuhde on, kuinka säännöllisesti käy ja kuinka paljon yleensä tippaa sekä myös siitä, kuinka paljon rahaa itsellä on käytettävissä. Ei paljon auttanut tuollaiset ohjeet. Yleisin ohje tuntui olevan, että noin yhden käyntikerran määrä voi olla hyvä, ellei normaalisti tippaa todella avokätisesti. Siis yhden käyntikerran määrä?! Minun yksi käyntini maksaa noin 85 dollaria (noin 77 euroa) ja jos mukana on kulmien ja ripsien värjäys, niin hintaa tulee joku 40 dollaria lisää. Minusta tuollainen tipin määrä tuntuu aika liioittelulta. Noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Mutta ehkä en vain tajua tätä tapaa.

Mistään en löytänyt vastausta siihen, miten tipata juhla-aikaan omistajaa, jos ei normaalisti tippaa. Kuuluisiko omistajaa nyt sitten ainakin tällaisena ajankohtana tipata? Ja jos holiday tipin määrä riippuu siitä, miten avokätisesti muutoin tippaa, ja jos tavallisesti ei tippaa, pitäisikö nyt antaa ihan älyttömän iso tippi? Netti ei antanut selkeää vastausta. Sen sijaan löysin lisää keskustelua siitä, pitäisikö sitä omistajaa sitten kuitenkin tipata ihan normaalistikin ja aina. Hulluksihan täällä tulee!
Jos ei ole lunta, levitä maahan valkoinen harso.
Ja laita harson päälle mahdollisimman monta puhallettavaa hahmoa. Näissä vilkkuivat valot ja musiikki soi. Luonnollisestikin.
En oikein tiennyt, kumpi on nolompaa: se, että tippaan nyt holidayn kunniaksi edes jonkin verran ja todennäköisesti täysin vääränlaisen summan, vaikka en normaalisti tippaa ollenkaan, vai se, etten edelleenkään tippaa ollenkaan, koska hän on omistaja. Tuntuu jotenkin hölmöltä yhtäkkiä nyt tipata, mutta toisaalta tuntuu hyvin nololta myös olla noteeraamatta Holiday Tippingia, kun sellainen ilmiö kerta on täällä vallassa.

Päädyin tippaamaan noin puolet siitä kokonaishinnasta, mitä yksi käyntikerta tällä kertaa oli, joten todennäköisesti tippasin aivan liian vähän. Mutta kun mielestäni kosmetologini antama palvelu ei ole mitään erityistä, joten en halua tippailla siitä paljoa. Tosin todennäköisesti palvelu ei ole mitään erityistä juuri sen takia, että minä olen asiakas, joka ei koskaan tippaa. Ikuinen noidankehä?
Seimiasetelmia ei täällä niin paljoa harrasteta, mutta kaikenmaailman disneykamaa kyllä löytyy.
Minulla on tänään aika myös hierojalle. Olen käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti yhdessä aasialaisessa hierontapaikassa. Yleensä minulla on sama hieroja, mutta nyt on eri tyyppi. Hänen luonaan olen käynyt vain kerran aikaisemmin. Ehkä hänelle riittää tavallinen tippi, koska en asioi hänen kanssaan säännöllisesti... Tai sitten ei?

Holiday Time on hyvä aika keräillä rahaa myös muulla tavoin. Moni paikka tässä maassa pyörii lahjoitusten varassa, ja erilaiset lahjoitukset ovat todellakin amerikkalaisuuden ydintä (esimerkiksi puistojen penkeissä joskus lukee, kuka sen on lahjoittanut ja kenen muistolle). Minä olen käynyt muutamia kertoja katsomassa San Josessa balettia, joten baletti päätti lähestyä minua näin joulun alla ja pyytää lahjoitusta toimintansa tukemiseen.
Baletti lähetti minulle sivun mittaisen kirjeen.
San Josen baletti taisi muistaakseni tuossa aiemmin tänä vuonna olla lopetusuhan alla, mutta sitten kerättiin lahjoituksia, saatiin tarpeeksi rahaa kasaan ja toiminta jatkui. Nautin baletista ja haluan nähdä sitä tulevaisuudessakin, mutta aion silti olla nyt lahjoittamatta. Hyi minua.
Lahjoittaminen olisi ollut helppoa tällä lomakkeella.
Minä en harrasta joulukortteja enkä edes joululahjoja, joten tällainen rahan jakelu joulun - tai siis Holiday Timen - kunniaksi ei todellakaan tule luonnostaan eikä edes pienen harjoittelun jälkeen helposti.
Toivottavasti teillä kaikilla on ihana joulu! Minulla on tänään keskiviikkona vielä kolme työtuntia ja kun olen tehnyt ne, olen ohjannut 8,5 tuntia kolmen päivän aikana. Jouluaatto ja joulupäivä on onneksi vapaata. Olen niin lepopäivien tarpeessa!

HYVÄÄ JOULUA! :)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukirkko, joulukuusi ja amerikkalaisten joulupihat

Meidän viikonloppu oli täynnä joulumeininkiä. Kävimme lauantaina tilaisuudessa nimeltä Kauneimmat Joululaulut. Siis suomalaiset joululaulut. Ihan perinteisesti kirkossa. Paitsi ettei voi sanoa perinteisesti, sillä minä en ole koskaan aikaisemmin käynyt moisessa tilaisuudessa tai edes joulukirkossa, ellei lasketa peruskoulun pakollisia kirkkoja. En ollut veisaillut joitakin niistä lauluista (etenkään virsistä) sitten kouluajan. Kaikenlaista sitä pitääkin tulla tekemään Kaliforniaan saakka...
Sunnyvalessa oleva kirkko, jossa on Suomi-kirkon tilaisuuksia.
Tilaisuuden järjesti Suomi-kirkko. Meininki oli tietenkin ihanan suomalaista. Olimme mieheni kanssa paikalla tosi aikaisin, eikä kirkossa ollut silloin vielä muita kuin tilaisuuden järjestelijöitä ja kuorolaisia. Kukaan ei tervehtinyt meitä. Ei tietenkään, sillä eihän kukaan tuntenut meitä, eikä tuntemattomille puhuta, heidän ohi vain kävellään ja teeskennellään, etteivät he ole siinä. Mekään emme tervehtineet näitä ohikävelijöitä. Emme tietenkään, sillä emmehän tunteneet heitä, eikä tuntemattomille puhuta. Vasta kun pastori bongasi meidät, hän tuli äärimmäisen iloisena tervehtimään.
Kirkon penkeiltä löytyi tällaisia. En ole ikinä ennen ollut amerikkalaisessa kirkossa. Tämä oli minulle siis uusi ja mielenkiintoinen ilmiö.
Tilaisuus oli oikein mukava, ja pieni kirkko oli lähes täynnä. Vaikea arvioida, kuinka paljon porukkaa oli. Ehkä joku noin 90...? Joululauluja oli ihana laulaa. Olen kuunnellut amerikkalaista jouluradiota autoillessani, ja päässäni soivat vain iloiset kulkushelytykset koko ajan (siis oikeasti koko ajan, tyyliin heti ekana aamulla - pitäisi vissiin vähän rajoittaa joululaulujen kuuntelua). Oli siis hauska päästä laulamaan suomalaisia lauluja, niitä sellaisia vähän rauhallisia, masentavia ja synkkiä. En tiedä, kuinka monella kostui silmät, mutta itsellä ainakin kostui ja useasti.

Kirkollisuus ja uskonnollisuus tilaisuudessa olivat tosi minimissään. Evankeliuminkin pastori luki stadin murteella humoristisesti. Laulujen jälkeen oli kahvitilaisuus, jonne oli pitkä jono. Vain suomalainen jonottaa kahvia? ;) En tiedä, jonottaako moni muukin, mutta joka tapauksessa sai jonottaa. Onneksi jonon lopussa odottivat joulutortut.
Kauneimpien Joululaulujen anti. Kyllä kelpasi!
Kirkosta lähdimme katsomaan amerikkalaisten pihoilleen asettamia jouluvaloja. Koska epämääräinen hortuilu massiivisilla asuinalueilla ei välttämättä tuottaisi parasta tulosta, kannattaa tsekata nettisivustolta Lights of the Valley parhaimmat valoshowt, ihan vain vinkkinä paikallisille lukijoille. Jouluvalot ovat täällä kova juttu ja niiden eteen nähdään paljon vaivaa, joten totta kai ne pitää raportoida nettiin.
Joillakin on vain nätisti vähän valoja pihalla. Yksinkertaista ja rauhallista.
Jotkut hankkivat ihan vain yhden tai kaksi hahmoa - jotka tosin kooltaan ovat pienen talon korkuisia.
Näyttää ehkä yksinkertaiselta, mutta tuo joulupukkinalle oli tuon talon korkuinen ja tässä pihassa välkkyivät valot. Onnistuin vain ottamaan kuvan tällaisella rauhallisella hetkellä.
En tiedä, miten Paavo-pesusieni liittyy jouluun.
Tämäkin oli vielä sarjassamme aika yksinkertaista.
Koska toisilla on tällaista.
Ja tällaista.
Ja Star Wars -teemaakin totta kai. Aiheeseen liittyvä musiikki vain raikui. East Bayssa on kuulemma talo, jonka pihalla on megalomaaninen Star Wars -jouluvaloshow, mutta se on sen verran kaukana, ettemme jaksa (tai ehdi) lähteä ajamaan sinne saakka.
Kävimme viime vuonnakin katsomassa valoja kerran (postauksen niistä voi lukea täältä). Emme ehtineet viime vuonna nähdä valoja enempää Suomeen lähdön takia, ja ajattelin silloin, että tänä vuonna pitää katsella sitten senkin edestä. Noh, emme me tietenkään nytkään ole kerenneet. Minulla on tällä viikolla joka ilta töitä (sijaistustunteja) ennen joulua, joten taitaa jäädä katselut vähäisiksi tänäkin vuonna. Onneksi kuitenkin tällä yhdelläkin pikkukierroksella näki taas, miten uskomattomia nämä koristeet voivatkaan olla.
Tämä oli meidän lemppari. Jos et osaa päättää, mitä koristeita haluat laittaa, laita ne kaikki esille yhtä aikaa. Tämä kuva ei tietenkään mitenkään tee oikeutta tälle talolle. Siis katsokaa nyt vaikkapa vain noita härveleitä tuolla katolla, ne olivat massiivisia!
Tässäkin oli vähän yritystä.
Jos joskus asun Amerikassa omakotitalossa, aion varmasti tunkea pihalleni kaikkea mahdollista valokrääsää. :D
Huomatkaa postilaatikossa Joulupukin osoite: North Pole. Amerikkalaisille Pukki tulee Pohjoisnavalta ja piste. Google Maps näyttää ajan Joulupukin lähtöön ja myös siinä lähtöpaikkana on Pohjoisnapa. Olen miettinyt, että jos koko muu maailma on sitä mieltä, että Pukki on Pohjoisnavalta ja vain suomalaiset (ja ehkä japanilaiset) sitä mieltä, että Pukki on Suomesta, niin eikö se Pukki silloin oikeasti ole vain sieltä Pohjoisnavalta...? Vai onko koko muu maailma vain väärässä?
Suurin ilo ovat valot, jotka vilkkuvat musiikin tahdissa. Yleensä musiikki ei soi pihalla, vaan taloilla on oma radiokanava ja pihalla kyltti, jossa lukee, miltä taajuudelta musiikin löytää. Musiikin saa siis kuuluviin oman auton radiosta. Omasta autosta voi sitten kätevästi katsoa showta, ei tarvitse nousta edes ulos.

Poikkeuksiakin toki on, sillä joillakin pihoilla musiikki raikui. Kuten esimerkiksi tässä (musiikki ei kuulu tässä videossa hyvin juuri sen takia, että se tuli jostain pihan kaiuttimesta):

(Edit: Videot eivät todennäköisesti näy puhelimella tai padilla katsottuna. Toivottavasti muutoin näkyvät.)
video
Tuota taloa vastapäätä oli talo, jossa oli samanlainen meininki. Musiikki sentään molemmille taloille oli sama. Talojen valot oli selvästi synkronoitu täydentämään toinen toistaan, joten ihan puhtaasta naapurikilpailusta ei ollut kyse.

Tätä kaunista showta mekin katsoimme amerikkalaisesti eli omassa autossa istuen:

video
Taloilla ei ollut vain yhdenlaista valoshowta, vaan useampi erilainen, totta kai. Tässä vielä kaksi pätkää, samasta talosta. Ihan parasta! Nämä ihmiset ovat neroja!
video
video
Joulumenomme jatkui sunnuntaina, kun kävimme ostamassa joulukuusen. Täällä on tapana ostaa kuusi heti Kiitospäivän jälkeen, mutta me emme ole amerikkalaistuneet vielä sillä tavalla. Meidän molempien lapsuudenkodeissa kuuset on tuotu sisälle vasta aatonaattona tai aattona, joten tuntuisi oudolta tuoda se yhtään aiemmin. Tosin täytyy kyllä sanoa, että kun saimme kuusen koristeltua, minua alkoi heti harmittaa, ettei otettu sitä aikaisemmin. Siitä tuli niin hieno!

Minä olin vähän kahden vaiheilla, vedämmekö överiksi ja hankimmeko kunnon amerikkalaisen tekokuusen (tyyliin valkoinen glitter-kuusi tai jotain muuta hirveää) vai menemmekö perinteisellä linjalla ja hankimme oikean kuusen. Mieheni oli sitä mieltä, että todellakin oikea eikä mitään järkyttäviä tekomalleja, joten ostimme oikean. Täällähän on tietenkin vain viljeltyjä kuusia, joten ne kyllä näyttävät täydellisessä symmetrisyydessään ja tuuheudessaan tekokuusilta. Eivätkä ne edes haise kuuselta. Aidon kuusen tuoksun sijaan täällä myydään kaupoissa kuusituoksua, sellaisia suihkeita. Emme ajatelleet kokeilla.
Kuusien myyntipisteitä on monella kulmalla. Me ostimme omamme Home Depotista, koska se oli lähellä. Kuusia oli paria eri lajia. Samaa lajia edustavat olivat keskenään aika samannäköisiä, kasvatettuja kun ovat. Lähinnä koossa oli vähän eroja.
Jotta kaikki varmasti tietävät, mitä tarvitaan.
Tällainen kohtalaisen pieni yksilö lähti mukaan. Hinta oli $50 + verot.
Päätimme koristella kuusemme vähän sillä tavalla amerikkalaisesti, koska ei siitä kuitenkaan saisi suomalaisen näköistä, kun se on niin täydellisen mallinen. Täytyy sanoa, että ei tarvittu kuin värivalot ja tuuhea kuusi, niin johan tuli amerikkalainen fiilis! Valojen paketin mukaan valoissa olisi pitänyt olla sellainen vilkkumoodi, mutta ei niissä kyllä ole. Ei se vissiin ole niin justiinsa, mitä paketin päällä luvataan... Onneksi emme nyt niin kauheasti kaipaa vilkkuvia valoja, nimittäin meillä on jo yhdet sellaiset, haha.
Tällainen siitä tuli. Sanoin miehelleni, että tämä on hienoin kuusi, mitä meillä koskaan on ollut. Meidän kuuselta puuttuu tree skirt eli hame: sellainen ikään kuin matto, mutta joka peittää koko kuusen jalan, ei siis ole vain kuusen alla.
Arvatkaapa muuten, miten kuljetimme kuusen kotiin. Avoautolla tietenkin - kunnon kalifornialaiseen tyyliin! Oli 12 astetta lämmintä ja melkein satoi vettä, joten älkää edes yrittäkö kuvitella mielessänne jotain kesäisen lämmintä avoautoilukeliä. Täällä ei tosiaan ole nyt sellaista. Meidän piti ajoittaa kuusenhakureissu siten, ettei satanut vettä, koska avoauto ja vesisade on aika ikävä yhdistelmä.
Lastausvaihe. Huvittavaa oli se, että tässä operaatiossa kesti hetken ja koska olimme ison ostoskeskuksen pihalla, parkkipaikkaamme jäi heti odottamaan yksi auto (parkkis oli täpötäynnä ja autoja vain kierteli ympäriinsä). Mahtoivatkohan odottajat kovastikin kirota meitä ja meidän hullua operaatiota...
Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuusen kuljetukseen. Automme on niin pieni, ettei sen takaluukussa kuljeteta yhtään mitään matkalaukkua suurempaa, eikä myöskään katolle saa mitään, koska meillä ei ole telineitä. Olemme aikaisemmin kuljettaneet kotiin Ikean huonekaluja siten, että olemme vain avanneet katon ja lastanneet kamat sisään. Päätimme toimia kuusen kanssa samoin. Luonnollisestikaan emme sitoneet kuusta mitenkään kiinni, koska täällä on ihan tavallista, että porukalla on jossain avolavojen lavoilla kaikenlaista kamaa ilman kunnon kiinnityksiä. Matka ei onneksi ollut pitkä, emmekä todellakaan menneet motarille.
Emme edes herättäneet mitään erikoista huomiota. Täällä on ihan normaalia, että ihmisillä on kaikenlaista kamaa viritettynä autojen kyytiin miten sattuu. Enemmän huomiota herättävät varmasti ne ihmiset, jotka kantavat kuusen kotiin kävellen (eli muut suomalaiset, haha).
Täytyy kyllä sanoa, että pienestä avoautobemarista on moneksi!

torstai 17. joulukuuta 2015

Liian monta manageria?

Me täkäläiset suomalaiset naureskelemme aina välillä keskenämme sille, miten tehottomasti hommat tuntuvat hoituvan täällä Yhdysvalloissa (ja olen naureskellut asiaa myös muutaman muun eurooppalaisen kanssa). On kaikenmaailman työntekijää ja assistenttia ja manageria ja assistant manageria hoitamassa samoja hommia ja silti mitään ei saada aikaiseksi. Perustason työntekijä ei voi edes tehdä mitään hiukankaan erityistä, vaan aina paikalle pitää pyytää joku turhanpäiväinen manageri. Asioita luvataan hoitaa, mutta mitään ei kuitenkaan hoideta. Liian monta lusikkaa yhdessä pienessä ja tehottomassa sopassa. Työttömyysaste saadaan ehkä alhaiseksi tällaisilla toimilla, mutta siihen se sitten jää.  Ja sitten jotkut vielä väittävät, että Suomessa muka olisi "suojatyöpaikkoja"...

Minulla on pieni kertomus, joka kuvastaa hyvin sitä, miten mitään ei tapahdu, kun liian monta ihmistä on mukana kuviossa ja sitä, miten täkäläisen elämänmenon mukaisesti asioita luvataan hoitaa, vaikkei niitä kuitenkaan aiota hoitaa.

Ensin täysin vastakkainen, positiivinen esimerkki siitä, miten asiat hoituvat helposti ja nätisti: Kun ohjasin ensimmäisen jumppatuntini kuntosaliketjulla X, minulla ei vielä ollut tunnuksia heidän online-palkanmaksujärjestelmäänsä, enkä saanut syötettyä omaa tuntiani järjestelmään. Tällä salilla ryhmäliikunnan kanssa pelehtii vain yksi koordinaattori, joka toimii esimiehenäni. Hän lupasi syöttää tuntini järjestelmään heti, kun minut on siihen järjestelmään lisätty. Homma hoitui hänen yhdellä lupauksellaan: heti kun sain tunnukset, hän syötti tunnin sisään, ja seuraavassa palkassa sain rahallisen korvauksen tekemästäni työstä.

Kuntosaliketjun Y kanssa minulla oli samanlainen tilanne. Ohjasin ketjun kahdella eri salilla yhdet tunnit ennen kuin sain tunnukset, joilla kirjautua syöttämään työtuntini palkanmaksujärjestelmään. Tällä ketjulla pitää täyttää paperinen lomake, jos tehtyä työtä ei jostain syystä saa heti syötettyä tietokoneohjelmaan. Minä täytin tällaisen lomakkeen kahdesta tunnistani sekä yhdestä koulutuksesta, joka oli pakollinen ja johon osallistumisesta piti kuulemma saada palkkaa. Koulutuslomake piti antaa oman kotisalin club managerille. Tämä tyyppi oli nähnyt minut koulutuksessa, ja jätin lomakkeen hänen pöydälleen, sillä hän ei ollut enää paikalla siinä vaiheessa, kun lopetin. Jo tässä vaiheessa olin silloin aivan satavarma siitä, etten koskaan tule saamaan koulutuksesta mitään palkkaa. Eihän pöydälle jätetty lomake koskaan tiedä hyvää.

Kahdesta ohjaamastani tunnista täytetyt lomakkeet olisi pitänyt jättää a) sen tietyn kuntosalin, jossa tunnin ohjasi, service managerille tai b) sen tietyn salin club managerille, jos service manager ei ole saatavilla. Minut ohjaamaan buukannut ylempi manageri - ryhmäliikunnan aluemanageri, joka on vastuussa kaikista saman alueen saleista - oli kuitenkin käskenyt minun skannata lomakkeet ja lähettää hänelle. En tiedä lainkaan miksi näin. Tein kuten käskettiin (paitsi että täytin lomakkeen tietokoneella ja syötin siihen allekirjoitukseni valokuvan avulla, koska en ole niin amerikkalainen, että pitäisin skannausta järkevänä vaihtoehtona). Lähetin aluemanagerille myös kopion siitä koulutuslomakkeestani, ihan vain varmuuden vuoksi.

Kului aikaa joitakin viikkoja, enkä saanut palkkaa ohjaamistani tunneista saati siitä koulutusajasta. Lähetin sähköpostin aluemanagerille, joka lähetti sähköpostin eteenpäin kolmelle eri service managerille. Kolmelle siksi, että olin ohjannut tunnit kahdella eri salilla ja sitten tehnyt koulutukseni siellä kotisalillani. Aluemanageri käski näiden service managerien hoitaa asia kuntoon. Eli siis hän sähköpostitti niille hemmoille, joille minun alun perinkin olisi pitänyt lomakkeeni antaa. Jostain syystä aluemanageri oli vain halunnut lomakkeet itselleen, jotta voi sitten kuitenkin delegoida työn eteenpäin alemmalle tasolle. Kukaan kolmesta service managerista ei koskaan vastannut sähköpostiin. Ei tietenkään. Eihän täällä yleensä vastailla sähköposteihin, ei ainakaan minun kokemukseni mukaan.

Kului taas aikaa muutama viikko, enkä saanut palkkojani. Lähetin uudelleen sähköpostia, nyt sekä aluemanagerille että kolmelle service managerille. Aluemanageri vastasi jälleen ja taas käski service managereita hoitamaan asian kuntoon. Tällä kertaa yksi kolmesta service managerista vastasi ja ilmoitti lähettäneensä lomakkeen palkanlaskentaan. Kahdesta muusta ei koskaan kuulunut mitään.

Joku ehkä miettii, miksi hoidin asioita sähköpostilla. Syy on se, etten ole koskaan tavannut näitä service managereita, en tiedä keitä he ovat. Täällä managereita riittää niin paljon, ettei sellaisia opi tuntemaan, kun ohjaa niin monella salilla. Jokaisella salipisteellä on omansa, niin club managerit kuin service manageritkin. Sitä paitsi en koskaan uudelleen enää käynyt siellä yhdellä salilla, jossa ohjasin toisen näistä tunneista, josta en ole saanut palkkaa.

Kului jälleen aikaa. Yhteensä noin kolme kuukautta siitä, kun olin osallistunut koulutukseen ja ohjannut tunnit. En vieläkään ollut saanut palkkaa, en edes siitä yhdestä tunnista, jonka lomake oli muka lähetetty palkanlaskentaan. Lähetin kolmannen sähköpostin aluemanagerille ja service managereille ja pyysin ihmisiä hoitamaan asian, jotta saisin palkan tekemästäni työstä. Aluemanageri vastasi, pahoitteli viivästystä ja lupasi nyt itse hoitaa asian kuntoon. Sen jälkeen, kun hän oli ensin kolmen kuukauden ajan delegoinut asiaa alaspäin ihmisille, jotka eivät selvästikään tee mitään, hän päätti itse hoitaa asian.

Sain palkanlaskennasta vahvistuksen, jonka mukaan yksi tunneista oli jo aiemmin syötetty järjestelmään ja jonka mukaan toinen tunti ja koulutusaika oli lisätty. Mitään palkkaa näistä en kyllä edelleenkään ole saanut. Tai no, voi toki olla pieni mahdollisuus siihen, etten vain ole huomannut, koska palkkakuitit ovat vähintäänkin hiukan mystisiä, mutta aika varma silti olen, ettei näitä tunteja ole niissä näkynyt. Olisi varmaan pitänyt aloittaa uusi viestittelyruljanssi palkanlaskennan kanssa, mutta luovuin toivosta, enkä jaksanut enää. Aivan sama joku kaksi tuntia, jotka tein joskus heinäkuussa - rahallinen korvaus niistä ei ole suuri, joten menkööt. Mutta periaatteesta ärsyttää tällainen toiminta aivan suunnattomasti! Etenkin sen takia, että tämä kuvastaa niin paljon täkäläistä menoa. Äitini ihmetteli, mikseivät moiset managerit saa potkuja. Noooh, tätä asiaa ei ehkä voi selittää sellaiselle, joka ei ole asunut täällä, mutta juuri näin asiat täällä vain usein toimivat. Liian monta lusikkaa pienessä tehottomassa sopassa. Eli siis asiat eivät toimi.

Enkä viitsi nyt edes aloittaa siitä, miten tämä samainen kuntosaliketju ilmoittaa maksavansa jumppaohjaajan "extra-ajasta" (esim. tunnin alku- ja loppujärjestelyt) ja harjoitteluajasta palkkaa, mutta ei ilmoita missään selkeästi sitä, millaisella tuntitaksalla. Kyseessä on minumum wage, eli varmaan jokin osavaltion määrittelemä minimitaksa, jonka määrä tietenkin selviäisi muuta kautta (niin ja tietty palkkakuitista asiaa voi vähän tutkailla, vaikka sieltäkin tämä taksan määrä kyllä nätisti puuttuu). Menisikö Suomessa lävitse se, ettei työnantaja ilmoita tuntipalkkaa selkeästi? Tuskin. Enkä jaksa kertoa siitä, miten kerran kysyin aluemanagerilta, kuinka paljon tuota harjoitteluaikaa saa ylipäänsä syöttää järjestelmään - kyllähän nyt pitäisi tietää, millaisesta ajasta on oikeutettu samaan palkkaa; onko se esimerkiksi kaksi vai kaksikymmentä tuntia?! - ja kuinka hän ei vastannut kysymykseeni. Käytännössä hänen vastauksensa voisi tiivistää näin: "Se harjoittelutaksa on niin pieni osa kokonaispalkkaasi, ettei asialla ole mitään merkitystä." Siis ihan oikeasti.

Voi miten onnellinen olenkaan päästessäni työelämään täällä! Olisihan se nyt aivan kauheaa, jos eläisin sellaisessa kuvitelmassa, että kaikkialla maailmassa hommat hoituvat yhtä yksinkertaisesti ja säännönmukaisesti kuin suomalaisessa työelämässä. Tosin onneksi tämä kuvio koskee vain tätä yhtä saliketjua. Niiden muiden kanssa ei ole ollut ongelmia. Tosin heidän palkanmaksujärjestelmänsä ovatkin yksinkertaisemmat ja taksoja on vain yksi, mutta toisaalta mistään extra-ajasta ei makseta. Niin ja managereita ja koordinaattoreita on sellainen kätevä määrä, yleensä vain yksi tai kaksi.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Lauantai-ilta San Franciscossa

Eilisestä ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Paitsi että matkustin elämäni ensimmäistä kertaa limusiinissa. Oli vähän noloa. :D Meillä oli kyyti San Josesta San Franciscoon limusiinissa. Mikäs siinä motarilla matkustaessa, kun sai vetää skumppaa ja vaahtokarkkeja. Muuten täytyy kyllä sanoa, että limusiinissa istuminen ei ole kovin mukavaa eikä ergonomista. Mieluusti siis jatkan tulevaisuudessa matkojeni tekemistä ihan vain henkilöautolla.

Olen aiemmin kerran ollut yökerhossa San Franciscossa, eikä kokemus kauheasti sytyttänyt. Tämä toinen kerta ei ollut parempi, mutta toki täytyy huomioida se, etten ole mikään baari-ihminen. Daruden DJ-keikka ei kauheasti innostanut minua, koska sellainen teknojumputus tai mihin genreen se musiikki nyt ikinä luokitellaankaan, ei ole niin minun makuuni. Näytti kyllä uppoavan koko muuhun baarin porukkaan, sillä klubi oli ihan täynnä. Siellä lemusi muuten kannabis aika monessa kohtaa, yäk. Niin ja vanhat kokolattiamatot. Voitteko kuvitella, että amerikkalaisessa yökerhossa on kokolattiamatot!? Ihan siinä tanssilattiallakin. Ja kyllä, täällä ihmiset pudottelevat juomiaan ihan yhtä lailla kuin Suomessakin.

Ainakin Turussa yökerhoissa tanssitaan yleensä sillä tavalla kaveriporukoissa ringissä, oli DJ tai ei. Täällä porukka on klubilla DJ-keikallakin kuin konsertissa: tanssitaan "yksinään" naama lavalle päin ja tuijotetaan ihan euforisesti sinne lavalle, vaikkei siellä edes tapahdu mitään. Kaverini on ollut klubeilla täällä useammin ja sanoi, että se on tapana täällä. Minusta vähän outoa, jos kuitenkin baariin yleensä lähdetään kavereiden kanssa. Tosin täytyy kyllä myöntää, etten ole koskaan ollut Suomessa missään julkkis-DJ:n keikalla, joten en tiedä, miten suomalaiset sellaisissa tanssivat.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että enemmistö ihmisistä yökerhossa oli miehiä. En tiedä, johtuiko musiikista, kyseisestä klubista vai siitä, että täällä Bay Arealla nyt vain sattuu olemaan niin paljon enemmän (sinkku)miehiä kuin naisia (koska it-nörtit), mutta oli kyllä hassua olla baarissa, jossa valtaosa oli miehiä.
Siellä se Darude oli. Ja kyllä, tuli Sandstorm ja niitä sointuja useassakin kohtaa.
Tänään sunnuntaina minun piti opiskella uusia Les Millsin ohjelmia (ohjaajat saavat alkaa ohjata niitä täällä tammikuun puolen välin paikkeilla), mutta sen sijaan kävimme vain kaupassa ostamassa kasan herkkuja ja olemme katselleet Netflix-sarjoja monta tuntia. Lähdimme kauppaan, koska piti käydä hakemassa lisää glögiä. Koska se Ikean glögi ei ollut niin hyvää, olisimme halunneet jotain toista glögiä, mutta kaikki glögit oli jo myyty loppuun World Marketeista ja kuulemma myös sieltä Ikeasta. Saksalaista Glühweinia sentään löytyi vielä pullokaupalla World Marketista. Pakon alla on siis tyydyttävä alkoholilliseen versioon.
Koska aioimme kantaa ostoksemme käsissämme autolle, kaupan myyjä pakkasi Glühweinin tällaiseen pussiin. Koska eihän alkoholipullo kädessä missään tapauksessa saa kävellä parkkipaikan läpi. Ja tällainen pussihan ei sitten huuda sitä, että hei minulla on alkoholipullo tässä kädessä...

lauantai 12. joulukuuta 2015

Ikean Julbord Buffet

Eilen olimme Ikean joulupöytäbuffetissa syömässä. Ei sieltä kauheasti sitä joulufiilistä saanut lisää, mutta ehkä hiukan kuitenkin.
En olisi koskaan arvannut, että Ikealla tulee olemaan näinkin suuri osa elämässäni... Nimimerkillä En koskaan Suomessa asuessani ollut edes käynyt Ikeassa. Kerran kävin siellä syömässä lihapullia ja sekin oli Ruotsin puolella.
Menomatkalla mietin, mahtaako kyseessä olla paikka, jossa on paljon pohjoismaalaisia, vai enemmän vain piilaksomainen paikka eli mesta, jossa on aasialaisia ja sitten me. Jälkimmäinen vaihtoehto osui enemmän oikeaan - niin kuin nyt arvata saattaa, koska Piilaakso. En tiedä, miksi aasialaisia kiinnostaa ruotsalainen jouluruoka, mutta aasialaisia oli paikalla paljon ja hyvin tuntui maistuvan. Mutta ehkä se oli se ikeamainen ruoka eikä niinkään jouluruoka, mikä heidät veti paikalle. Oli paikalla myös jokunen ruotsalainen. Niin ja muutama suomalainen rouva glögipisteellä ihmettelemässä, "onko tää muka jotain glögiä". Rouvilla oli pointti - meidänkään suomalainen porukka ei ollut tyytyväinen siihen glögiin, se oli sellaista vaaleaa ja vielä kaiken lisäksi haaleaa. (Suomessa kyllä tykkäsimme sellaisesta vaaleasta glögistä.)
Näitä ruokia oli tarjolla.
Ruoka oli enemmän ikeamaista kuin ruotsalaisen jouluista: lihapullia ja nakkeja. Mutta jouluista oli keitetyt perunat, kinkku sinapin kanssa ja kalat sekä joku rosollin oloinen salaatti. Joskin lohi oli kuivinta ikinä eikä todellakaan hyvää. Ruotsalaisen jouluista oli Janssonin kiusaus - eli Jansson Temptation, joka kuulostaa mielestäni söpöimmältä ruoalta ikinä! -, mutta jostain syystä siinä oli vain perunaa. En tiedä, miten ruotsalainen tekee kiusaansa jouluna tai miten muulloinkaan, mutta mielestäni Janssonin kiusaus, jossa on vain perunaa, ei ole Janssonin kiusaus. Mutta ehkä sellainen anjoviksillinen kiusaus olisi ollut liikaa niille aasialaisille...
Ikeamaista ruokaa, ihan hyvää. En muuten edes syönyt niitä "ruotsalaisia" ruokia, kuten vaikkapa silliä tai perunasalaattia.
Jälkkäriksi oli jotain perus-Ikea-herkkuja, esimerkiksi niitä marsipaanijuttuja, joita Ikean pakasteissa myydään, ja Daim-karkkeja. Oli myös omenapiirakkaa ja sellaista valkoista riisipuuromaista mömmöä, Rice pudding with almonds. Tuo wannabe-riisipuuro aiheutti minulle sen pienoisen joulun tunteen, ei niinkään muu ruoka.
Jälkkärit. Olisin voinut syödä vaikka pipareita, mutta sellaisia ei ollut tarjolla.
Ja sitten paikalla oli myös Lucia-kulkue! Viimeistään siinä vaiheessa oli vähän jouluista.
Tämä kasa vaaleita lapsia tuli jostain paikallisesta Ruotsi-koulusta.
Joulun tunnelmaa ei siis niinkään kauhean paljon löytynyt, mutta kyllä tämä oli oikein mukava kokemus. Varsinkin, kun jää väliin kaikki suomalaiset joulupöytälounaat ja muut. Hintakin oli vain noin 13 dollaria, joten oli todellakin hintansa arvoista. Ikea järjestää pääsiäisenä Påskbordin. Ehkä pitäisi mennä sinnekin... ;)

Tänäänkin tapahtuu muuten jotain jännää. Menemme illalla San Franciscoon yökerhoon, jossa esiintyy Darude! Emme todellakaan ihan "muuten vain" ole menossa tuollaiselle keikalle, vaan kyseessä on mieheni työpaikan pikkujoulut. En tiennyt, että Darude on edelleen aktiivinen, vaikka täällä sitä hitsin yli 10 vuotta vanhaa Sandstormia kuuleekin hämmentävissä paikoissa ja mystisen usein...

tiistai 8. joulukuuta 2015

Suuri Cola Testi

Terveiset sekä luonnos-kansioni syvimmästä nurkasta että nykypäivästä! Tämä postaus on ollut suunnitteilla melkein vuoden ajan.

Viime vuoden syksyllä minua fiksummat täällä kauemmin asuneet suomalaiset kertoivat, että amerikkalainen Coca-Cola maistuu aivan erilaiselta kuin suomalainen. En ollut koskaan itse kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, joskin juon vain Coke Zeroa tai light-colaa ja niitäkin vain harvoin ja vain ravintoloissa.

Erot Coca-Colan maussa johtuvat useasta seikasta. Coca-Cola tehdään tiivisteestä, joka on sama kaikkialla maailmassa. Eri maiden ja alueiden Cola-tuottajat tekevät limsan tästä tiivisteestä sekä omasta vedestään ja makeuttajistaan. Sanomattakin selvää, että vesi maistuu erilaiselle eri paikoissa, joten se on yksi tekijä erilaisen maun selittäjänä. Myös makeuttamiseen eri maat ja alueet käyttävät eri aineita. Suurin osa eri maiden pullotustehtaista käyttää sokeria, myös Suomi. Mutta eivät kaikki. Yhdysvalloissa ei käytetä aitoa sokeria, sillä on halvempaa käyttää ainetta nimeltä high fructose corn syrup (HFC). Milloinpa USA ei käyttäisi jotain teollista myrkkyä ainetta, jos se on mahdollista... HFC ei ole kielletty Euroopassa, mutta sen käyttö on kait jotenkin säänneltyä - en ole perehtynyt tähän asiaan.

Vesi ja makeuttajat siis selittävät kuviota. Ja kaiken taustalla on se, että colan maku tehdään sopivaksi kunkin maan asukkaiden mieltymysten mukaisesti. Esimerkiksi amerikkalaiset tunnetusti tykkäävät enemmän makeasta, joten heidän colansa tehdään makeammiksi kuin jossain muualla.

Kun olin kuullut näistä eroavaisuuksista, oli totta kai pakko ruveta testailemaan. Vuosi sitten joulukuussa matkustimme mieheni kanssa Suomeen ja minä roudasin täältä mukanani amerikkalaista colaa: yhden tavallisen Coca-Colan ja yhden Zeron. Päätin toteuttaa Suuren Cola Testin.

Viime jouluna istuimme mieheni kanssa pöydän ääreen Suomessa ja aloimme testailla. Toteutimme testin sokkona ja testasimme, osaammeko tunnistaa suomalaisen ja amerikkalaisen colan toisistaan. Ensin tutkailimme ulkonäköjä: väriä ja kuplintaa. Sitten maistelimme. Kumpikaan meistä ei aluksi tiennyt, kumpi oli kumpi, vaan yritimme arvailla. Virallisena valvojana toimi äitini. Kaikki limsat olivat tölkkilimsoja.
Testiaineisto: amerikkalaista ja suomalaista.
Tulokset

Tavallinen Coca-Cola

Amerikkalainen Coca-Cola kupli suomalaista sisartaan vähemmän. Oikeastaan se ei kuplinut juuri yhtään. Väri oli tasaisempi kuin suomalaisessa. Maku oli selvästi makeampi. Itse olin maistellessa ensin sitä mieltä, että tämä voisi olla amerikkalainen Cola juuri sen takia, että maku oli makeampi kuin toisessa. Mutta sitten kuitenkin veikkasin, että tämä on suomalaista, koska tämä maistui mielestäni aidommalta kuin toinen cola, joten ajattelin tämän olevan oikeasta sokerista eikä mistään teollisesta aineesta. Olin väärässä. Olisi pitänyt luottaa ensimmäiseen vaistoon: jos joku on makeaa, se on amerikkalaista.

Suomalainen Cola kupli enemmän kuin amerikkalainen ja jatkoi kuplimistaan koko ajan lasissa. Maku oli mielestäni mauttomampi, vähän sellainen viemäriveden makuinen. Uskoin tämän ensin olevan amerikkalaista juuri sen takia, ettei maku ollut niin aidon oloinen, mutta väärin siis meni.

Tässä kohtaa on ehkä huomioitava, että amerikkalainen Cola oli vanhempaa kuin suomalainen. Se ehkä saattoi vaikuttaa esimerkiksi kuplintaan.

Valitettavasti en tiedä enää, mitä mieltä mieheni oli, sillä en ilmeisesti ole tehnyt muistiinpanoja hänen käsityksistään tuolta ajalta.
Vasemmalla amerikkalainen, oikealla suomalainen. Erot kuplissa ovat selkeät. Amerikkalainen oli kuitenkin vanhempaa, mikä saattoi selittää kuplien puutteen.
Coke Zero

Se, että tavallinen Cola makeutetaan Suomessa sokerilla ja USA:ssa HFC:lla, selittää ehkä ainakin osittain tavallisen Colan makuerot. Koska Zeroa ei mausteta sokerilla, sokerin ja HFC:n vaikutuksen voi unohtaa. Halusin kuitenkin ehdottomasti vertailla, onko Zeroissa keskenään eroja, koska maiden erilainen vesi vaikuttaa kyllä niihin. Otimme Zerot siis mukaan vertailuun.

Amerikkalainen Zero oli aika pliisua, ei maistunut oikein miltään. Suomalainen maistui makeammalta (!) ja aidommalta kuin amerikkalainen ja oli meidän molempien mielestä parempaa. Makueroihin oli kuitenkin vaikea päästä kiinni, emmekä osanneet arvata yhtään, kumpi on kumpaa. Kun olimme maistelleet aikamme, tulimme siihen tulokseen, että toinen maistuu jotenkin pilaantuneelta. Ja sitten huomasimme, että amerikkalainen Zero oli kokenut parasta ennen -päiväyksensä muutama kuukausi aiemmin (olin kaivanut tölkin kaapin perukoilta matkalaukkuun - emme tosiaan juo limsaa kotona kovinkaan usein). Se siitä vertailusta siis.

Jos nyt kuitenkin unohtaa sen, että jenkkiversio oli parhaat päivänsä nähnyt, niin voi todeta, että Zerojen makuerot keskenään olivat paljon pienemmät kuin tavallisten Coca-Colien erot keskenään. Zerot myös käyttäytyivät keskenään samalla tavalla, toisin kuin ne normi-Colat: molemmat Zerot, sekä suomalainen että amerikkalainen, kuohuivat samalla tavalla ja näyttivät samanlaisilta.
Molemmat näyttävät aika samanlaiselta.
Diet Coke / Coca Cola Light

Suomessa ollessa meillä ei ollut mukana amerikkalaista Diet Cokea eli suomalaisittain Light Colaa. Minua muuten ärsyttää, että Amerikassa tuo on nimellä Diet. Ihan kuin olisi jollain dietillä, jos haluaa juoda tuota.

***

Koska ensimmäinen vertailumme tuntui menneen vähän mönkään sen takia, että Amerikasta tuodut colat olivat vanhoja, halusin toteuttaa testin uudelleen. Kun palasimme viime vuonna joululomalta takaisin Kaliforniaan, roudasin jälleen matkalaukuissa limsaa, tällä kertaa suomalaista sellaista ja päinvastaiseen suuntaan. Perheenjäseneni olivat sitä mieltä, että olen vähän hullu, kun kuskailen limsoja ympäriämpäri maapalloa.

Uuden Suuren Cola Testin toteuttaminen kuitenkin jäi. Aihe ei jaksanut kiinnostaa ihan niin paljoa. Suomi-limsat lojuivat jääkaapissamme kuukausia ja varjelin niitä kuin suurintakin aarretta. Sitten äitini tuli käymään meillä tuossa syyskuussa ja erehtyi juomaan yhden tölkin. Siitähän perheriemu repesi. :D Nekin Colat olivat tainneet jo parhaat päivänsä nähdä, eikä asialla oikeasti ollut merkitystä - olihan minulla ollut yli puoli vuotta aikaa toteuttaa uusi testini, mutten ollut sitä tehnyt.

Sitten lähdimme Suomeen lokakuussa. Siinä vaiheessa, kun minä olin jo Suomessa ja mieheni vielä kotona Kaliforniassa, päätin lopulta haluta sen uusintaotoksen. Käskin miestäni tuomaan jenkkilimsoja mukanaan ja hänhän toi. Niin naurettavaa kuin se onkin. Ja vielä mitä... Enhän minä tietenkään saanut aikaiseksi tehdä testiä Suomessa ollessani! Ei muuta kuin taas uusi rundi: amerikkalaiset limsat jäivät äidilleni (joka muuten joi yhden ja totesi sen maistuvan aivan erilaiselta kuin suomalainen!) ja jälleen kerran kuljetimme suomalaisia limsoja Kaliforniaan. Putositko jo laskuissa siitä, kuinka monta kertaa erinäiset colat ovat matkustaneet mukanamme Atlantin yli eri suuntiin? Ei hätää- minäkin olen pudonnut.

Lopulta, muutama viikko sitten, sain aikaiseksi toteuttaa Suuren Cola Testin, Vol. 2. Nyt meillä ei ollut virallista valvojaa, joten teimme testin vuorotellen siten, että toinen tiesi oikean vastauksen ja valvoi, kun toinen arvuutteli. Tällä kerralla kaikki limsat olivat pienistä limsapulloista ja mukana oli myös Diet/Light-versio.
Uusi testiaineisto.
Testin Vol. 2 tulokset

Tavallinen Coca-Cola

Molemmat Colat näyttivät aika samanlaisilta. Kaataessa ei ollut mitään huimaa eroa eikä myöhemminkään. Mistä lienee johtunut ensimmäisen testin erot... Ehkä siitä vanhasta tölkistä?

Mieheni mielestä toinen cola oli selvästi laimeampaa ja toinen makeampaa. Hän veikkasi, että laimea on suomalaista ja makea amerikkalaista. Hän oli väärässä. Makunystyränsä kullakin siis. Mieheni mielestä suomalainen Cola maistui enemmän makealta kuin amerikkalainen, sanokoot muut mitä tahansa.

Minun mielestäni molemmat maistuivat aika samalta alussa. Pystyin havaitsemaan vain pienen eron. Mutta kun jatkoin maistelua (ennen kuin tiesin tuloksen), toinen alkoi maistua selvästi makeammalta. Veikkasin sitä amerikkalaiseksi ja olin oikeassa. Ihan niin kuin ensimmäisessäkin testissä. Voisi siis sanoa, että amerikkalainen cola on oikeastikin makeampaa kuin suomalainen, mutta koska mieheni oli asiasta eri mieltä, täytyy vain todeta, että riippuu ihan maistajasta.
Samalta näyttää, mutta ei ehkä maistu ihan samalta.
Coke Zero

Zerot olivat jälleen ulkonäöllisesti samanlaisia keskenään. Sekä amerikkalainen että suomalainen Zero muuten kuplivat enemmän kuin tavalliset Colat, ihan näin sivuhuomautuksena.

Mieheni ei maistanut Zerojen välillä mitään eroa ja teki päätöksensä puhtaasti arvauksella. Hän arvasi väärin. Hänen mielestään Zeroissa oli paljon vähemmän makueroja keskenään kuin tavallisissa Colissa oli.

Minun mielestäni toinen Zero oli laimeampaa kuin toinen ja toisesta tuli selkeästi sellainen vähän makeampi vivahde. Jälleen veikkasin makeaa amerikkalaiseksi ja olin oikeassa. Minusta erot Zerojen välillä olivat siis samanlaisia kuin tavallisen Colan välillä: suomalainen laimeampaa, amerikkalainen makeampaa.

Diet Coke / Coca Cola Light

Tällä kertaa mukanamme vertailussa oli myös Diet- ja Light Colat. Näihinkään sokerin ja HFC:n välinen ero ei päde, koska kyseessä on light-limsa.

Näissä oli selkeä ulkonäöllinen ero keskenään: amerikkalainen Diet Coke kuohui enemmän ja kauemmin kuin suomalainen Coca-Cola Light. Vielä senkin jälkeen, kun limsat olivat seisseet laseissa hetken, amerikkalaisessa näkyi enemmän kuplia. Mieheni maisteli ensin, eikä hän ollut nähnyt, kumpi oli kumpaa. Hänen mielestään toinen oli selvästi makeampaa. Koska hän ajatteli oppineensa tavalliseen Colaan liittyvästä virheestään, hän veikkasi tätä nyt suomalaiseksi. Hän oli kuitenkin taas väärässä. Makea oli nimittäin amerikkalaista.

Minun piti maistella nämä limsat silmät kiinni, sillä olin nähnyt erot kaataessa ja olisin tunnistanut amerikkalaisen limsan ulkonäön kuplien perusteella. Mielestäni näiden välillä ei ollut isoa makueroa. Toisessa maistui enemmän kuohunta, joten tiesin sen olevan amerikkalaista, ja sehän oli tietenkin oikea vastaus.
Huima ero kuplinnassa.

***

Näin tuli siis päätökseen Suuri Cola Testi. Vuosi siinä meni! Mutta mikä oli testin lopputulos? Kaiken tämän vaivannäön jälkeen täytyy todeta, etten oikein itsekään enää tiedä. Maistuvathan ne amerikkalaiset Colat ja Zerot erilaisilta kuin suomalaiset. Mutta maistuvatko ne nimenomaan makeammilta ja teollisemmilta? Siihen emme löytäneet vastausta. Minusta maistui, miehestäni ei. Yksilöllistä on siis tämä(kin) makuasia.

Olisin oikeastaan halunnut lisätä testiin meksikolaisen colan, sillä sekin on kuulemma eri makuista kuin amerikkalainen. Täällä päin myydään kuulemani mukaan meksikolaista colaa monessa paikassa. Etsin sitä kerran meksikolaisesta kaupasta, mutten löytänyt. En jaksanut lähteä etsimään useammasta paikasta. Ja itse asiassa kuulemma Yhdysvaltojen sisälläkin eri osavaltioiden colilla saattaa olla makueroja... Cola-testien rajat olisivat siis rajattomat. Mutta joo, rajansa kaikella ainakin minun kohdallani.
Suuri Cola Testi jätti jälkeensä ison määrän limsaa, jota kukaan ei halunnut juoda. Viemäriin meni.
Mites on lukijat, oletteko te huomanneet eroja eri maiden Coca-Colien välillä? Entä mitä mieltä olette HFC:sta? Täällä Amerikassa HFC:tä on todella monessa herkussa sen sokerin sijasta, mikä on mielestäni vähän pelottavaa, vaikken oikeasti tiedä tästä aineesta mitään. Olen pikkuhiljaa alkanut tajuta sen, miten herkkujen syönti vaikuttaa ihoni kuntoon. Söin herkkuja paljon myös Suomessa, jossa ihoni ei reagoinut näin voimakkaasti. Olenkin alkanut epäillä, mahtaako HFC olla se aine, joka on syynä kaikkeen...