tiistai 28. huhtikuuta 2015

Leivoskahviloiden kaipuusta ja ilmaisesta pt-tapaamisesta

Yksi asia, jota kaipaan Suomesta, on leivoskahvila. Ikävöin sellaista kahvilaa, josta saa suolaista ja makeaa, ihania leipiä, pasteijoita, kakkupaloja ja pullia. Sellaista kahvilaa, jossa ruoat syödään paikan päällä ja jossa tilat ovat viihtyisät ja tehty juuri siihen tarkoitukseen, että kahvilassa hengaillaan. Tästä starbucksien, peet'sien ja muiden ketjujen luvatusta maasta on kumman vaikea löytää tuollaisia kahviloita. Täällä kukoistaa enemmänkin grab & go -tyylinen meno tai sitten se starbucks-hengailu läppäreineen kaikkineen, mutta sellaista kahvilakulttuuria, johon Suomessa on tottunut, täällä ei ole. Luin tänään uutisen, että Dunkin' Donuts -ketju haluaisi avata liikkeitä Suomeen, mutta ei löydä kumppania. Ehkäpä koska Suomessa ei harrasteta tätä "otetaan kahvi ja donitsit mukaan" -tapaa, tiedä häntä...? (Dunkin' Donutsia ei muuten löydy Piilaaksosta. En tiedä, mistä tästä osavaltiosta löytyisi lähin vai löytyykö ollenkaan. Omat kokemukseni ovat muista osavaltioista lentokentiltä. Minusta ne donitsit ovat hyviä, ja harmittaa, kun täällä ei niitä ole.)

Olen tähän mennessä törmännyt täällä kahteen kahvilaan, jotka täyttävät ensimmäisen kriteerini: niistä löytyy leivoksia ja kakkupaloja. Toinen kriteeri ei kuitenkaan oikein täyty, sillä erityisen viihtyisiä tiloja niissä ei ole. Ei mitään sellaista, mihin Suomessa on tottunut. Jossain kauppakeskuksen Aschanissakin on helposti mukavammat tilat kuin täkäläisissa mestoissa.

Minä tyydyn kuitenkin nykyään vähään. Jos kahvilasta löytyy kakkupaloja ja istumispaikka, olen tyytyväinen. Täytyy silti myöntää, että pikkasen tänään meni fiilikset, kun edessä oli tämä:
Jokin tässä kuvassa mättää minun mielestäni.
Kaunis ja hyvä kakkupala, mutta se piti syödä kertakäyttöhaarukalla.

Kertakäyttöastiat eivät todellakaan ole täällä ennenkuulumattomia. Mm. joidenkin hotellien aamupalalla saattaa joskus törmätä siihen, että ruoka syödään kertakäyttölautasilta ja -välineillä. Vaikka luontoasiat eivät kiinnostaisikaan, niin hiukkasen kyllä ainakin minua ärsyttää syödä kaunista viiden dollarin kakkupalaa kerttishaarukalla. Enkä ihan käsitä, miksi näitä kertakäyttöjuttuja harrastetaan, kun se työvoimakin on täällä niin halpaa, että vaikkapa monissa ravintoloissa tarjoilijoita ja blokkareita on usein melkein yhtä paljon kuin asiakkaita.

Vähän meni siis kahvilahetki pieleen. Jääkahvikin tarjoiltiin muovimukista, jonka olisi voinut ottaa mukaan, vaikka tilatessa tehtiin selväksi, etteivät juomat ja syötävät ole mukaan. Ehkäpä porukka täällä sitten on vain niin kiireistä, ettei heillä ole aikaa litkiä sitä koko juomaa paikalleen istuen (tosin niissä Starbuckseissa on kyllä aikaa istuskella tuntitolkulla... niiden kertakäyttömukien kanssa).

Kävin tänään saksalaisen naapurini (joka hänkin kaipaa eurooppalaista kahvilakulttuuria) kanssa lounaalla ja tuolla kahvilla. Lounaan söimme pitsaravintolassa, jossa tarjoillaan sellaisia pitsoja, joissa ei ole tomaattikastiketta. En ole aikaisemmin sellaisia syönyt. Oli aika mielenkiintoista. Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta toisaalta tavalliselta pitsalta se pitsa näytti, vain ilman sitä punaista kastikkeen väriä. Ei oikein maistunut miltään ilman lisättyä pippuria ja parmesaania, mutta toisaalta minun omassani olikin vain juustoja, oliiviöljyä, valkosipulia ja vähän basilikaa. Ei ollut siis kuivaa, vaikka vähän muistuttikin ehkä sitä, että söisi rapeaa ja ohutpohjaista leipää noilla täytteillä.

Kävin tänään myös kuntosalillani 24 Hour Fitnessillä ilmaisessa personal trainerin tapaamisessa. Sain tapaamisen, kun jäsenyyttäni tuli täyteen vuosi. Myös jo silloin, kun puoli vuotta tuli täyteen, minulle tarjottiin tapaamista, mutta unohdin käyttää sen. Nyt päätin olla unohtamatta, vaikka ajan saaminen vaikutti naurettavan hankalalta. Menin tiskille ja kerroin, että sain sähköpostilla tarjouksen. Aikoja pystyi antamaan vain fitness manager, joka oli kokouksessa, mutta minun nimeni ja numeroni otettiin ylös ja minulle luvattiin, että manager soittaa myöhemmin. Jo tässä vaiheessa tiesin, ettei kukaan koskaan soittaisi. Joskus olen kuitenkin pessimistisen sijaan toiveikas ja odotin kaksi päivää. Jatkossa jatkan pessimistisyyttäni, sillä kukaan ei tietenkään soittanut. Eilen sitten menin tiskille uudestaan ja nyt manager oli vapaana ja varasi minulle ajan. Täällä kyllä tarvitaan kummallisiin asioihin näitä managereita. Rivityöntekijät eivät tunnu saavan tehdä mitään.
Asiaan täysin liittymätön pikkupalmu. Oli ehkä minun korkuiseni eli noin 160 cm.
Tapaamisen sai jo täksi päiväksi, koska kalenterini on niin joustava. Osa 24 Hour Fitnessin salilla pyörivistä personal trainereista ei näytä kovin uskottavilta, jos nyt saa sanoa näin rumasti ja ulkonäköpainotteisesti, mutta minä sain ihan kovakuntoisen näköisen ja oloisen nuoren miehen. Kun kysyttiin, onko minulla toiveita, kenet haluan, sanoin, että jonkun "strong and coaching".

Tapaaminen oli tietenkin todella yleisluontoinen, eikä siitä nyt kauheasti saanut irti. En ollut valmistautunut siihen mitenkään, joten varmasti saan syyttää itseänikin. Olen kuullut, ettei pt-koulutus täällä ole välttämättä kovinkaan kummoinen, mutta tällä pt:llä tuntui olevan tietämystä ja osaamista sen verran, että ainakin tällainen pieni amatööri saatiin vakuuteltua. Hän näytti minulle salin puolella muutamia sellaisia liikkeitä, joita en ollut koskaan tehnyt ja joita en olisi missään nimessä osannut sellaisilla laitehärpättimillä tekemään. Minä olen yrittänyt käydä kotimme kuntosalilla, mutta enemmänkin vain häröilen siellä käyttäen apunani ohjelmaa, jonka minulle on tehnyt Motivuksen pt joskus pari vuotta sitten. Motivaatio on ollut kadoksissa (enkä viime aikoina ole kyllä enää käynytkään), koska en tiedä, mitä oikeasti kannattaisi tehdä ja koska sen takia en oikein saa kunnon tuloksiakaan. En kertonut tänään pt:lle, miten olen salilla treenaillut. Mutta kun kerroin, mitkä voisivat olla tavoitteeni, hän antoi vastauksia, joiden mukaan minun pitäisi tehdä salilla aivan muuta kuin sitä, mitä olen tehnyt. Aivan kuten olen pelännytkin.

Silloin, kun muutimme tänne, toiveissani oli, että voisin ruveta treenaamaan personal trainerin kanssa. Mutta se vähän jäi, kun ryhmäliikunta vei kaiken ajan. Luonnollisesti ilmaisen pt-tapaamisen tarkoitus on yrittää myydä asiakkaalle niitä maksullisia ja oikeita pt-tapaamisia. Yllättäen myyntiä oli jotenkin aika vähän. Tai se ei ainakaan ollut sellaista ihan hirveää tyrkyttämistä. Toisaalta ei ehkä tarvinnut tyrkyttää, sillä olin jo valmiiksi vähän kiinnostunut. Olisihan se nyt kivaa, jos joku neuvoisi ja treenittäisi minua siellä salin puolella nyt, kun elämäni on lähes pelkkää cardiota satunnaisia viikottaisia pumppitunteja lukuunottamatta. Hinnat vain valitettavasti ovat aika kovat tällaiselle tulottomalle kotirouvalle. Lisäksi minua jotenkin edelleen epäilyttää se näiden saama koulutus ja ammattitaito, vaikka en oikeasti tiedä asiasta hölkäsenpöläystä. En edes osaa sanoa miksi minua epäilyttää. Enhän minä mitään huippuosaamista tarvitse, kun en ole huippu-urheilija enkä sellaiseksi tulossa.

Minua hiukan epäilyttää myös sitoutuminen, vaikka kyseessä olisikin vain lyhyt treenausjakso. Olen valmis tekemään joitain muutoksia, mutta mitään kurinalaista elämää en aio ruveta elämään. En rupea erityisille dieteille enkä muillekaan, elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen, ja jos minun tekee mieli herkkuja, niin minä syön niitä. Mutta toisaalta ainakin tämä pt:n käsitys ruokavaliosta tuntui aika helposti lähestyttyvältä, ja hän sanoikin (ilman, että minä mainitsin asiasta mitään), ettei hän usko mihinkään dietteihin ja muihin, vaan että maalaisjärjellä pärjää hyvin. Joskin hän ilmoitti suoraan, että todennäköisesti minun tarvitsisi syödä enemmän ja varmasti enemmän proteiinia, vaikka hän ei tiennyt ruokavaliostani mitään. Mutta joo, eipä minulla tässä toukokuussa olisi aikaakaan sitoutua mihinkään personal treinaukseen, joten voin mietiskellä asiaa rauhassa. Ja etsiä rahoitusta. Saan varmaan vetää aika monta attack-tuntia saadakseni rahat kasaan, hmm...
Pienen lapsipalmun läheisyydessä oli tällainen todella kummallinen palmu. Mitähän tuollekin on tapahtunut...?
Tapaamiseen sisältyi muuten pieni kuntotesti. Tulokset kyllä motivoivat minua jatkamaan eteenpäin tällä urheilun saralla, oli personal traineria tai ei. (Omien urheilutulosten kehuminen on monen mielestä erittäin ärsyttävä tapa, myös minun mielestäni joskus, mutta hei tämä on minun blogini, joten ajattelin nyt kerrankin. Lupaan yrittää olla perustamatta mitään liikuntafitnessblogia. ;) ) Silloin, kun päätin mennä bodyattack-koulutukseen ja kun kuulin, että kurssilla on kuntotesti, halusin alkaa jostain käsittämättömästä syystä treenata juuri punnerruksia. Tiesin, ettei tuloksella ole kurssin arvosanan kanssa mitään tekemistä, mutta punnerrukset tuntuivat mielestäni tärkeiltä. Jaksoin minuutissa noin 36 ja pidin tavoitteenani saada 40 rikki. (En tiedä, mikä on hyvä ja mikä ei sellaiselle, joka oikeasti harrastaa liikuntaa, mutta yleistaulukoiden perusteella tuo 40 olisi jo minun ikäiselle miehelle erinomainen tulos, ja naisilla rajat ovat huomattavasti pienemmät.)

En minä kuitenkaan mitään harjoitella ehtinyt ja sitten tulin kipeäksikin. Eikä sitä kuntotestiäkään sitten lopulta kurssilla ollut. Mutta tänään meni minuutissa 40 rikki. Tai ainakin pt:n mukaan. Hiukan epäilen, koska hän vielä sanoi, että tein enemmänkin, mutta hän ei voinut laskea kaikkia, koska en punnertanut tarpeeksi alas. Kummallisesti siis olisin yhtäkkiä kehittynyt, ja vielä kaiken lisäksi tämä testi vedettiin ihan kylmiltään. Mutta elän nyt kuitenkin siinä uskossa, että tein 40. Seuraava tavoite 50 minuutissa, ja ehkä joskus 100, haha. :D Ja nämä ovat siis niitä ns. miesten punnerruksia eli varpailla. Inhoan tuota termiä "miesten punnerrus", sillä niillä tunneilla, millä käyn, suurin osa miehistä punnertaa ihan neitinä polvet maassa ja minä - ja pari muuta naista - aina varpaillaan. Että se siitä miesten punnerruksesta.

Kuntotestissä oli myös kyykkyjä minuutissa, missä pärjäsin myöskin hyvin, mutta en päässyt kiinni ennätykseen, joka pt:n naisasiakkaiden keskuudessa on (70 kpl minuutissa; tämä ennätys kertoo varmasti enemmän asiakaskunnasta kuin mistään muusta). Mutta lankkutesti oli mielenkiintoinen, sillä se kesti myöskin vain minuutin. Eihän tuo minuutti tuntunut oikein missään, vähän kuin olisi makoillut lattialla, ja pt kehuikin, että oli paras lankku, jonka hän on hetkeen nähnyt, vaikka minulla olikin vähän hankaluuksia olkapäiden ja lapaluiden kanssa. Pt kysyi, kuinka usein treenaan lankkua. No enhän minä mitään lankkuja - niin kuin en niitä punnerruksiaan - mitenkään erityisesti treenaa. Kunhan käyn attackissa ja pumpissa. Niin että eivät ne Les Millsin tunnit siis mitään ihan turhia ole, minä olen siitä elävä esimerkki. Kaikki kunnia lankuilleni kuuluu bodyattackille. (Ei, Les Mills ei maksa minulle tästä, vaikka heidän kyllä varmasti kannattaisi.)

Osaava pt totta kai motivoi ja kehuu, jotta saisi lisää asiakkaita. Amerikkalainen pt kehuu varmasti vielä suomalaista enemmän (ehkä? mutu-tuntuma? yleistys?). Osui ja upposi kuitenkin minuun, vaikka tiedostinkin tilanteeseen liittyvän markkinoinnin. Tällä hetkellä tarvitsin myös hiukan kehuja, sillä kaksi attack-mentorointiryhmässä kanssani ollutta on minua hiukan parempia attackissa tekniikan suhteen ja sekös jos mikä vähän minua ärsyttää. :D (Toinen heistä on muuttamassa pois, joten ei onneksi tule kilpailemaan samoista työpaikoista, hahaha.)

Yhden miinuspuolen kyllä huomasin. Joskus vain on sellainen olo, että nämä jenkit eivät yksinkertaisesti kuuntele. Eilen kerroin managerille tulevani bodyattack-ohjaajaksi. Pt:llä oli tänään käsitys, että tulen combat-ohjaajaksi. Korjasin asian. Lyhyen tunnin aikana minä vaihtelin hänen puheissaan attack-ohjaajasta combat-ohjaajaksi ja jopa pump-ohjaajaksi. Siinä oli miehen lesmillsit ihan sekaisin.

15 kommenttia:

  1. Mun tyokaverin vaimo on taalla personal trainerina yhella salilla ja naikkosella ei oo mitaan koulutusta :D On ite aikoinaan laihduttanut useamman kymmenen kilon pt:n avulla ja kokee nyt siis olevansa pateva ohjaamaan muita samanlaisessa elamantapamuutoksessa :D Meinasi menna mehut multa vaaraan kurkkuun kun tyokaveri tata mulle selitti! Kuka ihme maksaa jollekin "personal trainerille", jolla ei ole mitaan koulutusta :D Sitten kai taalla on niita, joilla on vaan joku nettisertifikaatti kaytyna (en luottais ite ees niihin!). Ja sitten aaripaana jotkut super-pt:t. jotka maksaa miljoonia ja treenaa julkimoita!

    Meilla on muuten terveysvakuutuksen kautta sellainen terveysohjelma, jonka saisi liittaa 24Hr-jasenyyteen (ja joka kerta salilla kaytya siita saisi pisteita tililleen) ja oon nyt puhunut asiasta kolmen eri 24Hr:n tyontekijan kanssa. Mun vakuutuskortti on skannattu kaksi kertaa heille "managerille annettavaksi". Oon pyytanyt heita hoitamaan asian, puhumaan managerin kanssa (puhunut itse managerin kanssa), mutta mitaan ei vaan tapahdu. Kukaan ei tieda asiasta mitaan :D On se kumma kun vakuutusyhtion edustajat kavi meilla toissa pitamassa tasta luennon ja myos vak.yhtion sivuilla on asiasta infoa..... :D Taidan luovuttaa! Hohhoijaa. (Tietenkaan en myoskaan koskaan saanut tasta mitaan puhelua/muuta yhteydenottoa myoskaan kuten mulle oli luvattu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, aikamoinen "kokemusasiantuntijapt" toi tyyppi. Voi jestas. Mun tarvii käydä tsekkailemassa 24 Hourin salin seinällä olevat pt:eiden sertifikaattitiedot. Jos niistä nyt saa jotain selkoa. Tai jos niihin edes voi luottaa. :D (Onpas kyynistä menoa.) Tarvis varmaan itsekin käydä joku kirjekurssi ja alkaa pt:ksi. Tosin tuskin 24 Hourin pt:t saa itse niitä kaikkia rahoja, joita asiakkaat maksaa, kun se saliketju vie kaiken. Ehkä perustan siis oman lafkan. ;) Näin kerran muuten salin seinällä mainoksen tulevasta pt-koulutuksesta. Ei tosiaan kestänyt kauaa ja maksoi jonkun parisen tonnia.

      Mitenköhän täällä asiat yleensä lopulta hoituu, kun kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään...? Onko kaikilla työpaikoilla sit just se yks ihminen (se manager?), joka tietää ja tekee lopulta kaiken... :D Älä lannistu ja antaudu väsytystaktiikalle, vaan ahdistele niitä niin kauan, et asia hoituu! Kuulostaa hyvältä. Oliskohan meidänkin vakuutuksessa jotain vastaavaa...

      Poista
    2. Mietin kans sitä että miten joku sali ees palkkaa,jonku "oman laihdutuskokemuksen pohjalta muita ohjaavan" kirjoilleen pt:ksi:D

      Varmaan aina surkee palkka noilla 24hr:n pt:llä, koska meijän asuntokompleksin salilla käy joku hiton EX-ASUKAS, joka on myös 24hr:n ex-pt, valmentamassa asukkeja koska saa tästä kuulemma paremmin rahaa ku 24:lla sai!! Meitä tietty ärsyttää että tää tyyppi on siellä viemässä kaikki laitteet ja välineet (sillä on aina joku 10 tyyppiä siellä yhtäaikaa ja jotkut ei ees asu näissä taloissa!). E valitti tästä tonne toimistoon, ja ei kuulemma ole ainoita valittaja. Saa nähä tehäänkö tällle asialle ikinä mitää. Tuskin:D

      Poista
    3. Siis se tyyppi ei asu tässä ite, ja osa sen "asiakkaistakin" tulee ulkopuolelta treenaamaan tähän meijän salille. ilmaseksi kaikki..mikä tässä kuviossa mätttää:D sit me asukit ei mahuta sinne .. huoh!

      Poista
    4. Mä oon kattonut vaatimuksia ryhmäliikunnan ohjaajalle 24 Hour Fittnessin työpaikkailmotuksissa ja samalla tsekkasin myös pt:n vaatimukset ja kyllä siellä ainaskin vaaditaan sitä jotain koulutusta / sertifikaattia. Eli kuulostaa kyllä oudolta, että olis palkattu ilman...

      Siis miten ihmeessä ex-asukas edes pääsee enää sille salille?! Vai onko joku sen asiakas sitten asukki siellä. Ihan hullua, eihän noin voi toimia. Meidänkin pienellä kotisalilla treenaa yksi nainen pt:nsä kanssa ja mua ärsytti jo joskus se, vaikka niitä oli vain kaksi. Tosin enemmän ehkä ärsytti se, et oli niin tehokkaan näköstä treeniä, et mäkin olisin halunnut. :D

      Poista
    5. Se ei oo 24hr:lla töissä se nainen, vaa jollai muulla salilla (en muista millä). outoa joka tapauksessa!

      Tältä tyypiltä ei ilmeisesti oo otettu ikinä sinä avainkorttia pois, eli se pääsee porteista sisään...Perus saamatont touhuu kuten täällä usein:D

      Poista
    6. On outoa joo. Ehkä jossain ei sit vaan oo ihan niin tarkkaa. Ja tämä lausahdus kommentoi sekä tuota ei-pätevää pt:tä että tuota teidän salin käyttöä. On tää vaan niin..... ;D

      Poista
  2. Tosiaankin mättää jotain kuvassa;D noin nätti leivos ja sitten kertakäyttöastiat:(
    Tuo varmaan riippuu myös missä päin Jenkkejä ollaan;ainakin Nykissä asuessa löytyi ihan hyviäkin ja myös Miamissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin toki riippuu. Mun "täällä" viittaa yleensä tähän Piilaaksoon. Vaikka sekin on aika paha yleistys, koska esimerkiksi lähistön pikkukaupungeista Los Gatoksesta ja Palo Altosta löytyy paljon kivempia paikkoja kuin täältä San Josen läheltä ja kauppakeskuksista. :)

      Poista
  3. En muista onko tästä ollut puhetta, mutta pitää vinkata Campbellin downtownin leivoskahvila La PanotiQ Bakery Cafe, on oikeen pitkät leivosvitriinit, posliiniastiat ja kaikki ;) Muistan olleeni tosi uuden ongelman edessä siellä, kun mietin mihin astiat pitää palauttaa vai jätetäänkö pöytään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo ollu puhetta. En oo varmaan koskaan avautunut tästä leivospuutteestani. :D Palo Altossa on kans ainaskin yksi mesta, missä on kunnon astiat, en kyllä muista nimeä. Ihanaa (eikä pitäs olla liikaa vaadittu). :)

      Poista
  4. Oma PT tilanne on nyt se, että haluan pitää taukoa ja luulen, että täytyy laittaa kirjallisena salille, koska PT ei tunnu tätä ymmärtävän. Se kalleus on yksi puoli ja toukokuu on niin kiirettä töissä,että en pääsisi käymään siellä säännöllisesti. Vähän tästä jää se rahastamisen maku päällimmäiseksi. Muuten ihan hyvä systeemi ja pakottaa liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä sun pt on? Kuntosaliketjusta? Mulle tarjottiin sellasia selkeitä 1-2 kuukautta kestäviä sopimuksia, joissa on tietty määrä käyntejä. Ei siis mitään avoimia sopimuksia. Tai niin ainakin selitettiin. Se on sit toinen juttu, mitä sopimuksessa oikeasti lukee... Varmasti on pitkälti vain raha mielessä näillä tyypeillä, ainakin jos on isosta kuntosaliketjusta kyse. Uskon silti, että tuloksia varmasti saa aikaiseksi, mutta tarkkana saa olla, ettei joudu systeemin jalkoihin ja sopimusten pyörteisiin.

      Poista
  5. Kuule ihan samaa olen kaivannut jenkeissä asustellessa. Ei sen puoleen että käyttäisin Suomessa kahvilapalveluita suuria määriä (15 euroa kahvista ja kakusta on opiskelijalle aika paljon), mutta ei tarvitse kauas mennä (ihan sama minkä kaupunki) keskustassa kun jo kiva kahvila löytyy posliiniastioineen ja kakkupaloineen. Ei ne kakut aina ole itsetehtyjä, mutta onpahan jotain mistä valita. Ei pidä tästä "to-go" kulttuurista ja olenkin tyytynyt juomaan kahvini kotona ja leiponut kakut ihan itse. Suomessa kun asuimme mies halusi aina kahville kahvilaan (enkä silloin ajatellut asiaa sen kummemmin) ja söimme usein aamiaisen kahvilassa, varmaankin sen takia koska kotimaassa tämä ei ole mahdollista.

    Niin ja voi hyvää päivää, miten niitä managereita tarvitaan ihan joka ikiseen tehtävään? On Junior Assistant Coffee Maker, sitten on Assistant Coffee Maker ja vielä kaupan päälle Senior Coffee Maker eikä kukaan heistä kuitenkaan sitten "saa" tilata sitä kahvia firmaan vaan pitää palkata vielä joku manageri hoitamaan tilauksia. Ja jos erehtyy kysymään onko kahvin kanssa maitoa, menee koko pakka sekaisin ja tarvitaan vähintään kriisipalaveri. Välillä tuntuu ettei kukaan oikeesti tiedä mikä niiden työtehtävä on ja palkataan vaan mahdollisimman paljon väkee, ettei mikään duuni jää tekemättä... Kulttuurieroja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään kauhean usein Suomessa käynyt kahviloissa, mutta sillä tavalla kuitenkin, että sitä kaipaa täällä. On se nyt kivempi kaverin kanssa istua kunnon kahvilassa kuin jossain Starbucksissa.

      Niin ja hei - kahvinkeitto on tärkeää puuhaa, pitää olla monta työntekijää sitä hoitamassa. ;)

      Poista