In Urgent Care ja apteekissa

Silmälääkärissä olenkin täällä jo käynyt, mutta nyt oli aika kokeilla myös muita lääkäripalveluja. Flunssani vain jatkuu ja jatkuu, ja kun minua alkoi pari päivää sitten vähän hengittäessä sattumaan, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut flunssien yhteydessä, päätin mennä lääkäriin. En normaalisti menisi lääkäriin "vain flunssan" takia, oli uusia oireita tai ei, mutta nyt on vähän paniikki parantumisen suhteen.

Vakuutuksemme tarjoaja oli päättänyt, että Easter Sunday on hyvä päivä laittaa nettisivut huoltoon ja kiinni koko päiväksi. En nyt olisi sunnuntaina lääkäriin vielä halunnutkaan, mutta tylsää oli, kun selvitystyö piti tehdä illalla sen jälkeen, kun nettisivut olivat jälleen auki. (Olisihan vakuutuksella ollut palvelunumero, johon soittaa, mutta en kokenut asiaani niin akuutiksi, ettenkö voinut odottaa iltaan.)

Olen kyllä aivan pihalla täkäläisesta lääkärikulttuurista. Vakuutuksemme nettisivuilta pääsi hakemaan kaikki lähiseudulla olevat, vakuutuksen piiriin kuuluvat lääkärit. Alle 4 mailin säteellä niitä listautui 5 sivua. Siinä oli vähän läpikäymistä. Nopeasti hoksasin, että listaan oli tullut kaikkien vaikkapa samassa lääkärikeskuksessa toimivien lääkärien nimet, missä ei ollut mielestäni oikein mitään järkeä. Ja sitten hoksasin, että osan pystyi ruksaamaan yli jo esimerkiksi sillä perusteella, että lääkäri työskentelee keskuksessa, joka on suunnattu "for the medically underserved Asian population". Voi olla, että hakutyylini oli väärä; varmasti sivuilta olisi saanut haettua myös vain keskuksia.

Seuraavaksi tajusin, että esimerkiksi näiden lääkärikeskusten sivuilla - ja myös vakuutuksen sivuilla - puhutaan Primary Care Physicianista eli PCP:sta. Tämä on niin kuin omalääkäri, jonka luona pitäisi asioida. Selitti siis sen, miksi listaan tulivat ne yksittäiset lääkärit keskusten sijaan. Mutta eihän meillä mitään omalääkäreitä täällä ole, kun emme ole koskaan käyneet lääkärissä täällä.

Jo ennen kuin muutimme tänne luin yhdestä blogista (valitettavasti sitä blogia ei ole enää) sellaisesta tutustumiskäynnistä, jossa tutustutaan valitsemaan omalääkäriin (tai ainakin ehdokkaaseen). Lääkärin luonahan kannattaisi ensin käydä selvittämässä oma terveyshistoria ja muut jutut ennen kuin niitä oikeita ongelmia ja sairauksia tulee. Sanoin silloin miehelleni, että meidän pitää mennä tällaiseen tapaamiseen. Pienoisten väärinymmärrysten ja liian ohimennen todettujen lauseiden takia takia sain kuitenkin mieheltäni sellaisen käsityksen, ettei meidän vakuutuksemme kattaisi tällaisia. Olimme asuneet täällä jo kuukausia, kun selvisi, että vakuutuksemme luonnollisesti kattaa tällaisen ja että mieheni oli tiennyt tämän koko ajan, koska hänen kollegansa oli käynyt ko. tutustumiskäynnillä. Me emme kuitenkaan saaneet koskaan aikaiseksi ruveta etsimään PCP:ta itsellemme.

Eilen rupesin sitten miettimään, voinko ylipäänsä varata aikaa randomisti johonkin lääkärikeskukseen jollekin lääkärille, joka ei ole minun PCP ja jota en koskaan ole tavannut. Ainakin yhdeltä lääkärikeskuksen sivulta sain sen käsityksen, että jos ei ole omaa PCP:ta, niin pitää ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön. Minkä siis mielestäni juuri olin tehnyt, kun olin etsinyt vakuutuksen sivuilta niitä lääkäriehdokkaita. Siis mitähähtäh. Putosin kärryiltä. Ihmettelin asiaa aikani, ja kun viimein päätin, että ehkä tarvitsee soittaa vakuutusyhtiön palvelunumeroon ja kysyä, mitä kannattaa tehdä, huomasin, että palvelunumero ei ollut enää auki.

Homma alkoi illan myöhäisinä tunteina tuntumaan liian hankalalta, joten tein päätöksen mennä aamulla yksinkertaisesti urgent careen. Se on kait vähän kuin päivystys. Lähiseudultamme löytyi vakuutuksen nettisivujen haun kautta kolmen eri firman tarjoamia urgent care -paikkoja. Täällä käytetään Yelpiä kaikkeen mahdolliseen, mutta valitettavasti päivystyspaikkoja ei ole kauheasti arvosteltu. Ja ne arvostelut, joita oli jätetty, olivat järkyttävän negatiivisia, ja tulin niistä vähintään pienoiseen paineeseen (joskus pitäisi kyllä oppia se, että niitä arvosteluja on ihan turha uskoa). Asiaa ei auttanut se, että joka paikassa - myös urgent care centereiden omilla sivuilla - hehkutettiin urgent caren olevan hyvä vaihtoehto niille, joilla ei ole terveysvakuutusta. Olen kauhean ennakkoluuloinen, kun ajattelin heti, että nämä paikat ovat sitten tästä syystä varmaan täynnä jotain ihme hiippareita ja laittomia maahanmuuttajia.

Kolmesta vaihtoehdosta yksi urgent care oli saanut vähän kahta muuta parempia arvosteluja Yelpissä, joten päätin mennä sinne. Vaikka urgent caret toimivat pääsääntöisesti walk-in -periaatteella eli ilman ajanvarauksia, valitsemani paikka ilmoittaa ottavansa ajanvarauksia, joten yritin soittaa sinne aamulla. Puhelinnumero ei toiminut kunnolla, vaikka yritin soittaa muutamia kertoja. Ehdin jo kirota sitä, kun mikään ei tässä maassa toimi kunnolla, kunnes huomasin soittaneeni koko ajan faksinumeroon. :D Kun sitten soitin oikeaan numeroon, puheluun vastattiin sekunnissa. Joskus vika on siis vain itsessä, ei Amerikassa. ;)

Eihän sieltä mitään ajanvarauksia saanut, joten piti vain mennä paikanpäälle. Minun lisäkseni paikalla odotushuoneessa oli yksi toinen asiakas eli mitään ruuhkaa ei ollut, eikä paikka vastannut käsitystäni päivystyksestä (tosin ainoa päivystys, jossa olen käynyt, on ollut joku tk-päivystys Vaasassa 90-luvulla eli ei kauhean hyvä vertauskohde, haha). Minun piti täyttää 4 paperia, ja olin panikoinut etukäteen lomakkeiden täyttämistä, koska olin varma, että ne olisivat jotain vaikeita. No, eivät olleet. Ensimmäiseen tuli yhteystiedot, vakuutuksen tiedot ja oma kirjallinen kuvaukseni oireistani ja käyntisyystäni. Toinen paperi oli kyllä/ei-vastauslomake omasta ja lähisuvun terveyshistoriasta; jokainen kyllä-vastaus piti selittää itse kirjoittaen auki (esim. mikä lääkitys, kenellä sukulaisella ollut korkea verenpaine jne.). Ymmärsin termistön hyvin - kysymykset olivat muuten englannin lisäksi espanjaksi. Kolmannella sivulla piti nimikirjaimin ja allekirjoituksin antaa lupa erinäisiin asioihin (esimerkiksi huumetestiin tarvittaessa??) ja neljännellä piti antaa allekirjoituksella lupaus siitä, että maksaa itse kaiken sen, mitä mahdollinen vakuutus ei kata.

Täytin lomakkeita kauemmin kuin odotin pääsyä tutkimukseen lomakkeiden täyttämisen jälkeen. Odotin ehkä 5 minuuttia, jos sitäkään, eli nopeaa toimintaa keskuksen osalta. Työntekijä selvitti vakuutuksenikin tässä välissä, ja laskutti minulta omavastuuosuuden, joka oli vakuutuksen korvauksen jälkeen $45. Käynti veloitettiin siis kokonaan jo ennen itse tutkimusta. Aivan kuten silmälääkärin kohdalla, en tiedä, mitä käynti olisi maksanut ilman vakuutusta, koska kuitissa ei ole ilmoitettu sitä summaa.

Itse tutkimus oli samanlainen kuin Suomessa vastaavissa tilanteissa, mutta työntekijöitä siihenkin vähäiseen hommaan tarvittiin kaksi. Ensimmäinen kyseli kysymyksiä, teki muistiinpanoja ja otti verenpaineeni. En tiedä, mitä ammattikuntaa hän edusti. Hän jätti minut hetkeksi yksin tutkimushuoneeseen ja ilmoitti, että "Doctor Garcia - no, I'm sorry - Mister Garcia will see you soon". En siis edes ollut niin kipeä, että olisin tarvinnut lääkärin. Herra Garcia oli nimikkeeltään PA eli Physician Assistant ja hirveän innokas smalltalkaaja. Hänen lempijuustonsa oli joku mikä-lie mukamas suomalainen juusto, ehkä joku Lappi-juusto, joskaan en saanut siitä lausuntatavasta selvää. Häntä kiinnosti enemmän se, onko suomenkieli sukua norjankielelle kuin se, mitä oireita minulla on (tosin oireet olin jo kerran kirjoittanut itse lomakkeeseen ja kerran selittänyt verenpainehoitajalle). Hän kuunteli keuhkot ja katsoi korvat, suun ja nenän ja tunnusteli kaulan, minkä jälkeen ilmoitti määräävänsä minulle antibiootit. Jos hän jonkun selkeän diagnoosin jossain vaiheessa antoi, se meni minulta vähän ohi, mutta joku infektio kuulemma vain.

En tiedä, minkälainen kanta Suomessa yleensä on antibiootteihin, mutta näköjään ne sai täältä nyt aika kevyin perustein ja tutkimuksin. En edes oikein tiedä, mitä mieltä itse olen antibiooteista (en ole syönyt sellaisia lapsuuden jälkeen muuta kuin kerran viisaudenhampaiden poiston yhteydessä), mutta kun minulla nyt tosiaan on kiire parantua, otan mielelläni vastaan lääkkeellisen avun. Ehkä en kuole, jos kerran aikuiselämässä syön antibiootteja muutaman päivän.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun hain täällä reseptilääkkeitä. En tajunnut ensin apteekin (eli keskellä ruokakauppaa olevan kopin) "drop-in medicine" -jonoa (siis miksi ihmeessä joku toisi lääkkeitä apteekkiin...? :D), mutta opinpahan nyt senkin, että tämä on jono, jonne mennään sen reseptin kanssa. Tietoni kirjattiin ylös apteekin järjestelmään. Jostain käsittämättömästä syystä reseptin jättämisen jälkeen piti odottaa noin 20 minuuttia ennen kuin lääkkeet olivat "ready". Työntekijöitä kopissa oli kolme, eikä ketään muuta asiakasta minun lisäkseni ollut jonoissa. Ihan kätevää ehkä, jos haluaisi odottaessa käydä hoitamassa päivän ruokaostokset, mutta minä lähinnä pyörin shampoo-osastolla ja ihmettelin, mitä hemmetin odottamista tässä nyt muka on, kun ne lääkepurkitkin olivat työntekijöiden takana hyllyköissä noin metrin päässä ja kun apteekin luona ei näkynyt muita asiakkaita. Noin vartin odotuksen jälkeen hiivin takaisin ja menin nyt tyhjään "pick-up medicine" -jonoon (se jono on sentään järkevästi nimetty), ja toinen työntekijä antoi lääkkeeni pikkupussissa ja rahasti. Antibiootit maksoivat korvauksen jälkeen $6. Koska en ollut aikaisemmin syönyt ko. lääkettä, jouduin astumaan sivuun, jotta se viimeinenkin eli kolmas kopin työntekijä tuli asioimaan kanssani. Hän oli farmaseutti ja antoi yhden ohjeen, joka luki myös lääkepakkauksen päällä.

Jännittävästi täällä ei ainakaan tämän lääkepakkauksen sisällä tullut sellaista lakanan kokoista paperilappusta, jossa on selitetty kaikki mahdolliset käyttötarkoitukset ja sivuoireet ja vastaavat (eikä ole tullut muuten käyttämieni käsikauppalääkkeidenkään kanssa). Ihmettelin ensin, miten voi olla, ettei Amerikassa, tässä oikeushaasteiden luvatussa maassa, ole ilmoitettu pikkupräntillä kaikkia mahdollisia seikkoja turvaamaan se, että kaikki on varmasti ilmoitettu etukäteen, jos ongelmia ilmenee. Mutta lukihan niitä varoituksia, nimittäin sellaisessa apteekin tulostamassa paperissa, jonka luulin ensin olevan vain tieto reseptistä. Mutta hirveän vähän niitä on, jos vertaa suomalaisten lääkkeiden kilometrien pituisiin pikkuteksteihin. Televisiota en ole täällä katsonut, mutta olen kuullut, että lääkemainoksissa (täällä saa mainostaa reseptilääkkeitä) tv:ssä joko luetellaan tai alareunassa pyörii tekstillä kaikki yleiset sivuvaikutukset. Jotenkin ristiriitaista.

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti voin kohta jo vihdoin sanoa parantuneeni. Ja korostan nyt vielä, että minulla ei ole mitään hajua näistä omalääkärikuvioista ja muista tai siitä, miten omalääkärin puuttuessa oikeasti voi ja kannattaa toimia. Mutta urgent care tuli ainakin testattua ja toimii.