Ulkosuomalaisen ensimmäinen äänestäminen (ja päivän ruoat :D)

Olen käynyt äänestämässä kaikissa vaaleissa siitä lähtien, kun sain äänioikeuden. Muutto Kaliforniaan toi kuitenkin muutoksen tähän tunnollisen kansalaisen historiaan: emme käyneet äänestämässä viime vuoden europarlamenttivaaleissa. Syy oli se, että lähin äänestyspaikka oli Los Angelesissa konsulaatissa. Vaikka olen sitä mieltä, että jokainen vaali on niin tärkeä, että pitäisi äänestää, kallistuimme kuitenkin siihen kantaan, että eurovaalit eivät ole niin tärkeät, että niitä varten jaksaisi ajaa yli 5 tuntia äänestyspaikalle ja sitten vielä takaisin.

Tänään oli vähän pilvistä. Kertomisen arvoinen asia. :)

Joku päättäjätaho oli nyt selkeästi päättänyt, että eduskuntavaalit ovat niin tärkeät, että niitä varten ennakkoäänestyspaikka kannattaa tuoda Piilaaksoon. Kuulin, että yleensä näissä "isoissa vaaleissa", kuten eduskunta- ja presidenttivaaleissa, Piilaksossa on oma äänestyspaikka. Eurovaaleja ei siis vain selvästikään pidetty riittävän tärkeinä... Itse asiassa äänestyspaikkoja oli täällä Bay Arealla kaksi: eilen perjantaina ennakkoäänestys oli San Franciscossa ja tänään lauantaina Palo Altossa. Suomalaisia täällä Bay Arealla siis selvästi riittää, kun äänestystä tarjottiin näin kahtena päivänä kahdessa eri paikassa.

Kaliforniasta löytyi muuten monta ennakkoäänestyspaikkaa. Losin konsulaatin lisäksi äänestys onnistui San Diegossa, San Franciscossa ja Palo Altossa.

Me suuntasimme tänään siis Palo Altoon. Äänestyspaikka oli Suomen kunniakonsulaatti, ja tilat olivat ilmeisesti Finpron. Minä muuten halusin äänestää, mutta en välttämättä olisi halunnut mennä sinne äänestämään. :D Eli siis en olisi halunnut mennä mestaan, joka kuhisee suomalaisia. Se tuntui jotenkin liian oudolta ajatukselta.

Mietin, onkohan Suomen kunniakonsulin mestaa ja äänestyspaikkaa vaikea löytää. Ei ollut, kun sisäänkäynnillä oli tämä.

Onneksi äänestyspaikalla ei kuitenkaan käynyt mikään kuhina. Jotain kyläkokouksia siellä joillakin oli, mutta onneksi sinne pääsi luikahtamaan sillä tavalla suomalaisittain nopeasti sanomatta kenellekään mitään. Ja luikahtaa sitten yhtä nopeasti pois paikalta. Haha. Kunnon suomalaismeininki siis. Ei mitään howareyouta eikä muuta.

Äänestyspaikkana toimineen toimiston oven vieressä oli ovi, jossa oli tällainen kyltti. Ovi oli kiinni, enkä omistanut sellaisia kykyjä, joilla oven olisi saanut auki. Googletus ei auttanut, enkä siis tiedä, mitä tuolla oli.

Tuli siis äänestettyä - ekaa kertaa ennakkoäänestyksessä ja ekaa kertaa ulkomailla ulkosuomalaisena. Tuli myös todettua, että hyvä, ettei politiikka ole erityisen lähellä minun tai miehen sydäntä. Nimittäin vaalikoneissa saimme melkein vastakkaisia puolueita: toinen puolueita vasemmalta ja toinen oikealta.

Santa Clarassa aamupalaa odottamassa.

Äänestyksen jälkeen palkitsimme itsemme aamupalalla. Tai ehkä enemmänkin brunssilla, kello kun oli jo melkein puolenpäivän. Menimme IHOP-pannaripaikkaan, jonka nimen minä lausun aina ruotsalaisittain, koska se on kivaa. Kyseessä on ketjupaikka International House of Pancakes. Tämä on ilmeisesti todella suosittu ketju, mutta minä olin vähän pettynyt. Suolainen ruoka (munakokkeli, pekoni ja hash brown eli paistettu perunaraastekasa) oli kuivaa ja todella kälyisen oloista. Makea ruoka eli ne pancakesit olivat hyviä, mutta ei mitään maata mullistavaa. Seuraavan kerran aion painottua tuolla vain makeaan ja jättää nuo suolaiset pois. IHOP:iin piti muuten jonottaa noin 40 minuuttia.

IHOP.

Aamupala. 

Tuo ei edes ollut mikään iso satsi aamupalaa. Yleensä, kun täällä käy syömässä aamupalaa, lähes koko loppupäivänä ei tarvitse syödä mitään. En tiedä, johtuiko ruoan kalorien pienuudesta (mikä ei kyllä oikeasti ollut pieni määrä, koska tuossakin combossa oli jotain 1000 kaloria) vai siitä, että jouduimme shoppailemaan tänään Targetissa ja Costcossa (joka on KAAOS viikonloppuisin) sekä Safewayssa, mutta dinnerikin oli pakko mennä hakemaan ravintolasta kokkauksen sijaan. Kävimme sushipaikassa, jossa käymme mielestäni liian usein, vaikkemme oikeasti käy siellä juuri koskaan. Tänään meidän tarjoilija kysyi meiltä, olimmeko juuri vähän aikaa sitten käyneet tässä ravintolassa. Epäröin ensin ja sanoin, että emme ole, mutta sitten tajusin, että ei siitä kovin montaa viikkoa ole ja sitä paitsi tämä tarjoilija muisti pöydän, jossa viimeksi istuimme, ja osoitti sen meille. Ja vielä kertoi, kuinka kauan siitä suurin piirtein oli, kun viimeksi kävimme. Emme ole edes varmoja, palveliko hän meitä viimeksi. Hyvää asiakaspalvelua, joku voisi sanoa. Mutta me epäilemme, että meidät muistaa vain yksinkertaisesti siitä, että olemme varmaan aina ainoat valkoihoiset aasialaisten ja meksikolaisten keskuudessa tuossa paikassa (ja kaikissa muissakin paikoissa täällä, haha).

Sushirafla on Milpitaksessa, joka oli täysin kuollut lauantaina alkuillasta.

Sushi on sen verran kevyttä ja terveellistä ruokaa, että jälkkärit/iltapalat saattoi hyvin hakea Cheesecake Factorysta.

Juustokakkuravintola. On muuten ihan hyvä ruokaraflaketju (ihan jo niiden kakkujenkin takia), jos jotakuta turistia kiinnostaa. Ja suosittu eli pöytää joutuu yleensä odottamaan.

Banana Cream Dream & Oreo Dream.

Olen muuten parantunut ihan hyvin. Urgent caren herra Garcia selvästi tiesi, mitä teki, kun määräsi minulle antibiootit ilman kunnon tutkimuksia ja tuosta noin vaan. Keskiviikkona oloni oli jo sen verran hyvä, että kävin vähän liikkumassa tämän kahden viikon tauon jälkeen (oli muuten aika kamalaa). Huomasin kyllä, etten olisi ollut oikeasti täysin kunnossa, ja torstaina sitten olikin taas sellainen olo, että liikuntahetki alkoi kaduttaa ja melkein itkien mietin sitä, miten kohta joudun soittamaan lääkärikeskukseen ja kertomaan, ettei kuuri auttanut. Mutta sitten kuin taikaiskusta olin perjantaina kunnossa. Ja perjantaina se lääkekuurikin loppui. En tiedä, oliko sattumaa vai ei, mutta samapa tuo.