Eka kokonainen bodyattack-tunti ja muita viikonlopun juttuja

Ohjasin eilen ensimmäistä kertaa kokonaisen bodyattack-tunnin, alkulämmittelystä venyttelyyn. Ihan oikealla kuntosalilla ja ihan oikeille osallistujille. Aiemmin olen vetänyt oikeilla tunneilla vain muutaman biisin putkeen. Oli kyllä huikea fiilis tunnin jälkeen, kun kaikki ohjauksessani sujui hyvin. Ja minulla oli hauskaa!

Mentorini kuvasi tämän tunnin, joten sain itselleni videon, josta nään virheeni ja sen, mitä kannattaa parantaa. Ja tietenkin myös sen, mikä on hyvää. Tekniikassa on paikkapaikoin jotain selkeää korjattavaa (ne käteni olivat edelleen paljon löysemmän näköiset kuin kuvittelin, apua!), mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, että näytin omiini silmiini ihan hyvältäkin, jopa ihan sellaiselta jumppamaikkamaiselta. :D Olin olettanut, että itsensä tuomitsee aivan kamalan näköiseksi - onhan sitä itse itsensä pahin kriitikko -, mutta ei. Kuulostan kyllä hassulta, etenkin kun puhun englantia, mutta oman äänensä kuuleminen nyt on tietenkin aina vähän outoa.

Siellä tää hyppii. Kuva on screenshotti iPadilla kuvatusta videosta. 

En aio lähettää tätä videota Les Millsille sertifiointivideoksi, eikä se ollut tarkoituskaan. Tämä oli vasta harjoitteluvideo. Mutta tunnillani mukana ollut, pari vuotta attackia ohjannut mies totesi minulle, että voisin aivan hyvin lähettää tämän videon, koska se varmasti menisi läpi, sillä tekniikkaongelmia saa aina olla jonkin verran - ja aivan varmasti niitä on aina, sillä koskaan ei voi olla täydellinen. Mutta en silti halua lähettää videota ihka ensimmäisestä tunnistani, etenkin, kun näin videolla joitakin isoja korjauksen aiheita, jotka pystyn korjaamaan pienellä vaivalla. Ja siis mentorinikin on sitä mieltä, että teemme uuden videon aivan niin kuin suunnitelmana olikin.

Ohjasin tunnin Palo Altossa YMCA:n salilla, jossa mentorini toimii. Itse en ole paikan jäsen, mutta pääsin ilmaiseksi ohjaajan vieraana. Tämä sali sallii sen, että ei-vielä-lisenssoitu-ohjaaja kuvaa tuntinsa oikealla tunnilla oikeiden asiakkaiden kanssa, kun taas esimerkiksi 24 Hour Fittness, jonka jäsen olen, ei salli kuvaamista oikealla tunnilla.

YMCA eli Young Men's Christian Association. Suomessa kulkee nimellä NMKY. YMCA:n Palo Alton salilla on aika hyvin tarjolla Les Millsin tunteja (esim. attackia joka päivä!), mutta silloin, kun minä etsin itselleni omaa salia, skippasin tämän ketjun ihan täysin, koska... noh, YMCA ja NMKY. Oikeasti minä en tiedä asiasta yhtään mitään, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, onko tämän mestan toiminta enää nykyään millään lailla kristillistä vai mitä se on. Mutta ilmeisesti YMCA:n tunneilla on hyvä meininki ja siellä toimivilla Les Millsin ohjaajilla tiivis pieni ryhmä (tosin samat ohjaajat ne ohjaavat 24 Hour Fittnessillakin, pienet on piirit). 

Mutta eka koko tunti siis korkattu ja vedetty, jes! Upea fiilis. Palkitsin itseni tunnin jälkeen jääkahvilla. Toisilla kaikenmaailman iced coffeet ja muut makukahvit kuuluvat arkeen, mutta minulla ne kuuluvat vain spesiaalitilanteisiin niiden korkean sokeripitoisuuden ja kalorimäärän takia (en vain käsitä starbucksihmisiä - miksi joku haluaa pelkästä kahvijuomasta reilusti yli 200 kaloria ja jopa enemmän?). Lähdin navigoimaan salilta lähimpään Starbucksiin (kyllä, Starbucksiinkiin pitää joskus navigoida, vaikka niitä onkin täällä joka kulmalla), mutta ajomatkalla ohitin Philz Coffeen, joten tein äkkikäännöksen ja meninkin sinne.

Palo Alton Philz Coffeella on vähän hippimäisen oloinen "terassi", joka oli täynnä ihmisiä lauantaina päivällä. Parkkipaikka oli ihan täysi, joten minun piti pysäköidä vieressä olevan viinakaupan ja pesulan parkkikselle (aijai).

Näitä ohjeita ei oltu noudatettu, koska juurikin siellä viinakaupan ja pesulan parkkipaikalla lojui muutama Philz-kuppi. Voi että, kun ihmiset eivät osaa käyttää roskiksia.

Olen käynyt ko. ketjun kahvilassa vain kerran San Franciscossa. Minut, miehen ja miehen kollegan vei sinne San Franciscossa asuva tyyppi, joka kehui ketjua ja erityisesti kahvilan mojitojääkahvia. Tilasin ekallakin kerralla tämän Mint Mojito Iced Coffeen, mutta silloin en ihan lämmennyt sille. Päätin antaa sille nyt toisen mahdollisuuden ja kyllä kannatti. Oli todella hyvää. Maistuu vähän kaukaisesti mojitolle, mutta todella kaukaisesti siis. Ihanan raikas.

Suosittelen minttumojitojääkahvia.

En tiedä, olinko niin fiiliksissä ekasta ohjatusta tunnista vai vaikuttiko kahvin kofeiini jollain tavalla, mutta olin ihmeellisen hyperenerginen vielä monta tuntia attackin jälkeen. Kävimme miehen kanssa Costcossa, ja vaikka yleensä vihaan Costcoa viikonloppuisin (ja silti olemme siellä aina juuri silloin), nyt kauppareissu ei herättänyt mitään kärsimättömyyden tunteita.

Tässä Costcon jono kassojen jälkeen ulko-ovelle, jossa tarkistetaan, että on maksanut kaiken, mitä ostoskärrystä löytyy. Eli ulko-ovelle päästäkseen pitää jonottaa. Costco <3 (Tuo jono menee kyllä todella nopeasti, vaikka näyttääkin pieneltä kaaokselta.)

Ihmiset eivät yleensä vie ostoskärryjä takaisin, kun ovat pakanneet ostokset autoonsa, mutta Costcon pihalla tämä tapa vaikuttaa olevan ainoa tapa toimia. Tällä kertaa oli ennätysmäärä kärryjä hylättynä parkkipaikan kulmaan. Nuo on sentään laitettu fiksusti tuohon yhteen kasaan, eikä jätetty siihen keskelle sitä parkkiruutua.

Yksi ostoskärry oli eksynyt myös kauas kaikista kaupoista, keskelle risteystä. Joko koditon saanut siitä tarpeekseen? Jostain syystä San Josessa näkyy usein tällaisia yksinäisiä, hylättyjä kärryjä milloin missäkin...

Minun kaikki aikani on tuntunut viimeisen parin viikon aikana kuluvan kuntosalilla harjoittelemassa attackia tai sitten attack-tunnilla, eikä tämä viikonloppu ollut poikkeus. Mihinkään viikonloppujen ulkoiluihin ei nyt ollut aikaa. Autosta pistimme merkille, että viimeistään nyt ne kukkulat ovat jo kellertyneet. Uskomatonta, miten aurinko ja sadettomuus tekee tehtävänsä parissa viikossa. Edellisyönä tosin satoi. Saa nähdä, tuleeko vielä sadekerta. Viime vuonna nähin aikoihin tulivat viimeiset sateet ennen monta kuukautta kestävää kuivaa kesää ja syksyä.

Keltaista on. Jossain suunnassa saattaa vihertää vielä hiukan, mutta ei kyllä paljoa. 

Edellinen postaukseni, joka koski luottohistoriakuvioita, herätti Facebookin puolella keskustelua. Olen nyt oppinut, että aina kun joku tarkistaa credit scoren - oli se sitten scoren omistaja itse tai luottokorttifirma, tuleva työnantaja tai jokin muu taho - score laskee. Osasta tarkistuksista vähän vähemmän (esimerkiksi siitä omasta tarkistuksesta), osasta enemmän. Tilanteen saa tietenkin korjattua käyttämällä taas lisää ja enemmän omia luottokorttejaan. Että näin täällä.

En muuten tiennyt, että työnantajatkin voivat tarkistaa työnhakijan credit scoren. Jotenkin hullua. Mutta kertoohan se toki ihmisen luotettavuudesta ja elämänhallinnasta jotain.

Ai niin, tänä viikonloppuna tapahtui viimein se, mitä vähän ennustin tyylipostauksessa. Lähdin ulos jumppahousuissa, vaikka en ollut menossa urheilemaan. Treenitrikoot oli tietenkin yhdistettynä flipfloppeihin. Tästä se lähtee. Tosin olin ollut jumpassa näissä housuissa, enkä vain jaksanut vaihtaa housuja enkä käydä heti suihkussa. Se selittää tilannetta hiukan. Ja sitä paitsi kävin urheilukaupassa, joten ei sellaista varten kannatakaan panostaa vaatetukseen yhtään enempää.

Jumppahousut ja flipflopit, eikä jumppaan menosta tietoakaan.

Minä pidän taloa seuraavan viikon ajan yksin, kun mies lähti lyhyellä varoitusajalla Montanaan Butteen työmatkalle. Tuo kaupungin nimi on herättänyt meissä vähän hilpeyttä, kun emme oikein tiedä, miten se lausutaan oikein...