Kotona ja uudessa vuodessa, jonka alkua juhlimme San Franciscossa

Vuosi on tässä vaihtunut, mutta ilotulituksista ja juhlinnasta huolimatta minulla ei ollut ihan sellainen olo kuin olisi uusivuosi. Vaikken kärsi lainkaan niin pahasta jetlagista kuin kärsin Suomessa, oloni on ollut vähän väsynyt sen maanantain ja tiistain välisen yön jälkeen, jolloin saavuimme kotiin. Kotimatkamme sujui hyvin, mitä nyt matkalaukuissamme oli reilusti ylikiloja, joista jouduimme maksamaan. Purkat, hammastahnat ja dödöt sun muut tulivat siis kalliiksi (ja saatoimme liioitella hammastahnan määrän - tuntuu, että sitä on ehkä koko loppuelämäksi). Meillä oli toinen matkalaukku lähes tyhjä, kun saimme sieltä pois muutamat lahjat, mutta jostain syystä onnistuimme saamaan molemmat laukut täytettyä aivan liian painaviksi. Ne lempikirjanikin joutuivat lopulta lentämään ulos, jotta ylikilot vähenivät edes hiukan, mutta sain kirjat onneksi pakattua käsimatkatavaroihin, joita kukaan ei punninnut. Tiesimme ylikiloja olevan, koska punnitsimme laukut ennen lentokentälle lähtöä, mutta emme suostuneet luopumaan mistään tavarasta. Emme edes niistä suomalaisista karkeista, joita lopulta kotiinpaluutuskissani päädyin ostamaan kaupasta, vaikkei minun pitänyt, emmekä Ruispalat-pusseista. Mutta samapa tuo, materia kotimaasta on niin tärkeää tässä elämänvaiheessa. Meitä ei edes laskutettu kaikista ylikiloista, vain noin puolesta - lentokenttätiskin työntekijä oli aika reilu.

Uber muuten ylitti odotuksemme, kun tulimme Oaklandin lentokentältä kotiin sen kanssa. Kyyti oli saatavilla heti terminaalin ovelta ja hinta oli käsittääksemme kohtalaisen halpakin ($54 eli noin 45 euroa vähän yli puolen tunnin matkasta).

San Franciscon ja Oaklandin välinen Bay Bridge hienossa yövalaistuksessa uudenvuoden aattona.

Mies meni töihin heti tiistaina aamulla, mutta minun tiistaini meni aika löysissä tunnelmissa. Uudenvuoden aatoksi eli keskiviikoksi olimme kuitenkin sopineet ohjelmaa, joten silloin piti ryhdistäytyä, vaikka takana olikin vain muutaman tunnin katkonaiset yöunet aikaerorasituksen ja yleisten nukahtamisongelmieni vuoksi. Eräs kaverini on maailmanympärysmatkalla ja nyt hän on saapunut San Franciscoon, joten sovimme treffit uudenvuoden aattoon. Kävimme syömässä hyvässä burmalaisessa raflassa. Paikka ei ota vastaan pöytävarauksia, mutta olimme ulkona pitkässä jonossa jo vähän ennen kuin paikka aukesi ja saimme pöydän ilman sen kummempaa odottelua.

Syömisen jälkeen siirryimme San Franciscon rantaan Ferry Buildingin luo, missä oli luvassa ilotuliteshow. Olimme paikalla reilua kolmea tuntia ennen vuodenvaihdetta, joten oli vähän aikaa tapettavana. Löysimme odottelupaikan yhden ravintolan terassilta. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun istun terassilla, vaikka lämpöasteita on alle 10 (eikä siellä terassilla todellakaan ollut mitään lämpölamppuja). Kukaan meistä ei uskonut, että saisimme ajan kulumaan tai ettemme jäätyisi pystyyn, mutta siinä ne tunnit kuluivat, eikä kukaan kuollut hypotermiaan. Näimme odottaessamme pienen mielenosoituksen, jossa osoitettiin mieltä Fergusonin tapahtumien takia. "Stop police murder." "No New Year under this old system. We can't breathe." Näitä Fergusonin tapahtumien jälkeisiä mielenosoituksia on nähty täällä Bay Areallakin niin kuin ympäri Yhdysvaltoja, mutta tämä mielenosoittajajoukko oli aika pieni. Rinnalla kulki kuitenkin muutamia poliiseja valvomassa järjestystä.

Lisää SF:n hienoja valoja.

Olin pakannut Suomesta mukaan untuvatakkini, jos vaikka tulevaisuudessa eksymme vielä Chicagon kaltaisiin kylmän viiman kaupunkeihin. Ei tarvinnut kuitenkaan odottaa mitään matkoja, koska untsikalle tuli heti käyttöä täälläkin. Untuvatakki oli juuri sopiva San Franciscon noin 8 asteiseen yöhön terassille ja monta tuntia kestävään ulkona värjöttelyyn. Ja vielä parempi takki oli San Josen noin 3 lämpöasteen yöhön! (Minun kohdallani ensimmäinen kerta ikinä, kun SF:ssa on San Joseta lämpimämpi.) Täällä ei siis todellakaan ole tällä hetkellä mikään lämmin, vaan pohjois-kalifornialainen talvi.

Hattaramyyjät olivat olennainen osa uudenvuoden juhlintaa.

Väenpaljous alkoi kerääntyä ilotulitusshowpaikalle jo paria tuntia ennen keskiyötä. Me istuimme kuitenkin rauhassa terassilla ja lähdimme etsimään seisomapaikkaa vasta noin 50 minuuttia ennen h-hetkeä. Saimme silti aika hyvät aitiopaikat. Vuoden vaihtuminen otettiin muuten vastaan yhteisellä countdownilla. Ja porukka oikeasti laski ääneen huutaen. Jälleen kerran yritän kuvitella vastaavaa johonkin Turkuun.

Ilotuliteshow oli hieno. Kuvittelen lukeneeni, että se kestäisi puoli tuntia, mutta se kestikin vain vartin. Tulitteiden kokoluokka oli kuitenkin aika huima ja räjähteitä tuli sen verran paljon, että tuskin voi puhua "vain vartin" showsta. Esitykseen kuului myös musiikki, joka sisälsi tämän hetken suurimpia hittibiisejä. Mielestäni musiikki oli todella päälleliimatun oloista, huonosti miksattua (sitä ei edes oltu miksattu, biisit vaihtuivat pienen hiljaisuuden kera) ja todella turhaa. Mutta sopi se kai siihen juhlatunnelmaan, joka tuolla oli.

On vähän kälyisen näköinen ilotulitus tällaisesta kuvasta. Tässä hienompi kuva, josta rakettien kokoluokkakin tulee vähän esiin:

Photo by Carlos Avila Gonzalez, The Chronicle. Kuva otettu täältä SFGaten kautta.

Tämä oli nyt toinen kerta, kun näin ilotulituksia Amerikassa. Ensimmäinen kerta oli 4th of Julyna San Josessa, ja mielestäni nuo itsenäisyyspäivän tulitukset olivat suuremmat ja hienommat. Taitaapi olla, että 4th of July on isompi juhlapäivä täällä. Tämän puolesta puhuu ehkä sekin, ettei esimerkiksi San Josessa ollut mitään ilotulituksia vuoden vaihtumisen kunniaksi. En tiedä, oliko jossain Piilaakson kaupungissa, koska en ole googlettanut asiaa, mutta olen kuullut, että San Franciscon ilotulitukset olisivat ainoat Bay Arealla.

Väenpaljous shown jälkeen. Taustalla Ferry Building.

Tein muutamia havaintoja uudenvuoden vietosta täällä, kun tutkailin ympärilläni näkyviä ihmisiä. Vuoden vaihtuessa ilotulitusshowssa kenelläkään meidän lähellä ei ollut kuoharipulloja. Yhtäkään poksautusta emme kuulleet. Kukaan meidän lähistöllä ei myöskään ollut kännissä eikä kukaan töninyt. Alkoholin sijaan ilmassa haisi kyllä vahvasti kannabis (niin kuin SF:ssa minun mielestäni usein haisee). Kuitenkin kun ajoimme San Franciscon kaduilla, näimme auton ikkunasta aika huonokuntoisia ihmisiä, joten oli sitä skumppaakin moni tainnut nauttia. Ihmisten omia ilotulituksia ei näkynyt eikä kuulunut. Emme ole myöskään nähneet mitään myyntimainoksia. Ehkäpä täällä ei myydä omia raketteja uudeksivuodeksi? Rakettien ja tähtisadetikkujen sijaan monilla näkyi kimaltavia hattuja, joissa saattoi olla vilkkuvia valojakin, sekä isoja 2015-numeroilla varusteltuja "silmälaseja".

Meininki San Franciscossa vaikutti olevan juhlaisaa, vaikka emme me kauheasti nähneet, kun istuimme siellä terassilla. Ihmisiä oli paikalla tietysti valtaisat määrät, mutta meitä ei haitannut, koska ihmispaljous vain lämmitti, haha. Nettiuutisten perusteella ilotulituksia oli katsomassa "kymmeniä tuhansia", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. San Franciscon julkinen liikenne tarjosi ilmaiset matkat klo 17 jälkeen aamuviiteen saakka. Uskomattoman hieno asia! Tarkoituksena on tietenkin saada ihmiset käyttämään julkisia eikä omia autoja, joiden tuontia SF:oon ei tietenkään suositeltu.

Me olimme paikalla omalla autolla ihan jo sen takia, ettemme todellakaan halunneet matkustaa junalla kotiin San Josehen keskiyön jälkeen. Koska olimme rannassa showpaikalla monta tuntia etukäteen, löysimme parkkipaikan helposti heti ensimmäisestä parkkihallista. Parkista pois pääseminen puoli yhden aikaan yöllä ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Automme oli 3. kerroksen ihan alussa, mutta meiltä kesti vajaa 50 minuuttia päästä hallista ulos! Parkkihalli oli todella pieni, ja katu oli todennäköisesti niin täynnä ihmisiä, etteivät autot päässeet ajamaan ulos hallista.

Joku mies, joka näytti pahasti siltä kuin melkein ihan kohta tippuisi ikkunasta, kun kurkotteli sieltä jonkin käsittämättömän syyn takia. Ja osataan sitä täälläkin törttöillä - vaikka kuvasta ei näy, noista ihanista jenkkipaloportaista yritti pari miestä kiivetä alas. Oven käyttäminen on vissiin aika tylsää. 

50 minuuttia parkkihallissa kuulostaa varmasti aivan absurdilta ajalta ja olihan se sitä, mutta kumman nopeasti se aika meni. Sitä paitsi hallissa oli hauskaa viihdettä. Välillä ihmisillä meni hermo ja he alkoivat tööttäillä. Tätä tapahtui pariinkin otteeseen. Ei tietenkään auttanut asiaa ollenkaan. Lisäksi jotkut ihmiset tekivät autojensa kanssa mielenkiintoisia liikkeitä, kun yrittivät peruuttaa parkeista autojonoon. Sympatiani kohdistuvat täysin niihin kanssaihmisiin, jotka eivät oikein osaa peruuttaa, koska minäkään en osaa sitä kauhean hyvin, mutta kyllä silti nauratti - ainakin siihen saakka, kunnes mies muistutti minua omista heikoista peruutustaidoistani. ;D Viereisessä autossamme eräs pariskunta alkoi kuluttaa aikaa pussailemalla sen jälkeen, kun olivat peruuttaneet autonsa jonoon auton nokka väärään suuntaan. Oli kova meno siis.

Kadulla todennäköisesti vallinnut ryysis oli vähän hälventynyt siinä vaiheessa, kun me vihdoin ja viimein pääsimme autohallista ulos. Kun olimme saaneet vietyä kaverimme heidän majapaikkaansa, kotimatka sujuikin nopeasti alle tunnissa, vaikka San Josehen vievällä 101-motarilla olikin mielestäni hämmentävän paljon ruuhkaa. Emme tainneet olla ihan ainoita, jotka olivat päättäneet lähteä tähän hullujen hommaan eli viettämään uuttavuotta San Franciscoon omalla autolla. Nopeasta motarista huolimatta olimme kotona vasta puoli kolmen aikaan. Ensimmäinen kerta, kun vietän uuden vuoden alun autossa istuen. Mutta kivaa oli!