Auringonottamista, iho-ongelmia ja kasvohoitoa

Eilen keskiviikkona avasin tämän vuoden poolikauden! Kävin uima-altaalla ottamassa aurinkoa näin tammikuun kunniaksi. Miehen kollegan vaimo naapurista kertoi käyneensä altaalla jo viime viikolla pari kertaa. Hän onnistui lopulta puhumaan minutkin ympäri, kun vakuutteli, ettei altaalla ole kylmä. Ja ei siellä ollutkaan. Eilen taisi olla jotain noin 18 astetta, ja suorassa auringonpaisteessa oli varmaan vähän enemmänkin. Bikineillä pärjäsi oikein hyvin, joskaan en varmaan olisi uskaltanut niissä ulos, ellei kaverini olisi sanonut niillä tarkenevan ihan hyvin. Edellisen kerran kävin altaalla marraskuun lopussa (silloin tosin en bikineissä), joten olihan tässä jopa yksi kuukausi välissä, kun ilmat eivät auringonottamista sallineet. Sanomattakin toki selvää, että olimme altaalla ainoat, ellei lasketa uimassa ollutta miestä.

Varpaissa kyllä tuntui, ettei ole mikään kesäsää, vaikka muu kroppa olikin lämmin. Ehkä pitää ottaa ne villasukat myös poolille. ;D 

Kummallista vaihtelua tämä Pohjois-Kalifornian talvi tuntuu olevan. Kaksi viikkoa sitten valitin siitä, miten olen ihan jäässä. Uutenavuotena päälle piti vetää talvitakki ja pipo, jos halusi olla illalla ja yöllä ulkona palelematta. Nyt lämpötilat ovat kuitenkin kahden viikon aikana hiukan nousseet. Iltaisin ja öisin on jo ainakin välillä vähän lämpimämpää kuin kuun alussa. Sisällä on kuitenkin edelleen todella kylmä. Mutta muutamana yönä olen herännyt siihen, että on kuuma. Piti laittaa päiväpeitto sivuun ja sammuttaa lämmitys ja silti aamulla herätessä ei ollut liian kylmä, vaan ihan sopiva. Kun ulkona onkin nyt öisin lämpimämpää, eron huomaa heti sisätiloissa. Pääsääntöisesti lämmitys kuitenkin vielä huristelee öisin, mutta sentään pärjään yhden peiton kanssa.

Vaikka yöt ovat edelleen viileitä, päivisin on nyt ollut monesti 17-20 astetta. Yhtenä päivänä kävin kaupassa ja meinasin tukehtua parkkipaikalla hupparini ja nahkatakkini kanssa. Viime viikolla yhtenä päivänä käytin sandaaleita ja pitkää hametta. Silloin oli kyllä pilvistä, ja varpaita hiukan sen takia paleli.

En tiedä, oliko meidän "talvi" sitten siinä. Täällä meidän kotiympäristössä ei ole satanutkaan enää sinä aikana, kun me olemme täällä olleet Suomen reissun jälkeen. Tai ainakaan päivisin ei ole satanut. En tiedä, onko öisin. Mutta se säästä nyt hetkeksi.

Kävin tänään täällä ensimmäistä kertaa kasvohoidossa. Olen aina kärsinyt iho-ongelmista, mutta parin viime vuoden aikana tilanne on ollut kohtalaisen hyvä. Kuitenkin tänne muutto muutti kaiken ja ihoni on mennyt todella huonoon kuntoon. Hirveän vaikea sanoa, mistä ongelmat johtuvat. Käytän eri ihonhoitotuotteita kuin Suomessa, mikä ehkä saattaa vaikuttaa, vaikka eivät käyttämäni tuotteet Suomessa nyt mitään erityisen ihmeellisiä olleet. Meikkiä käytän nykyään vain pari kertaa kuukaudessa ja Suomessa meikkasin sentään 5-6 krt/vko. Voisi kuvitella meikittömyyden olevan hyväksi iholle, mutta toisaalta olen aina kuulunut siihen koulukuntaan, joka uskoo hyvän meikin pikemminkin suojaavan ihoa kuin aiheuttavan pahaa... Aurinkorasvan kanssa täällä tarvii läträtä lähes koko ajan, ja suojakertoimethan ne vasta tukkivatkin ihohuokoset. Ja sitten on tietenkin ruokavalio. Täällä on ruoassa kaikenlaisia myrkkyjä ja lisäaineita, joita Suomessa ei ollut. Myös sokeria tulee syötyä paljon enemmän, koska sitä on monissa tuotteissa niin paljon. Olen kuitenkin syönyt kauheat määrät herkkuja ja karkkeja Suomessa asuessanikin, joten en ihan usko, että pelkkä sokeri olisi ongelmien taustalla. Mutta ne myrkyt ja muut kyllä mietityttävät.

Täällä on paljon spa-paikkoja, jotka tarjoavat kasvohoitoja. Etsin kuitenkin sellaisen suomalaista kosmetologista hoitolaa muistuttavan yhden työntekijän paikan. Hoito itsessään oli aika samanlainen kuin Suomessakin, mitä nyt siihen ei kuulunut mitään naamiota, vaan naamion sijaan naamani käärittiin jääpusseihin. Ja ennen hoitoa paita ja rintsikat piti ottaa pois ja päälle piti laittaa sellainen ihme froteekaapu (housut sai sentään jättää jalkaan).

Paikan omistajan ja ainoan työntekijän titteli oli aesthetician ja hän oli kyllä jotenkin aika amerikkalainen. Hän kyseli kauheasti kaikenlaista ja suu kävi koko ajan. Hän vähän kehui hoitolaansa ja mainosti tuotteitaan paljon enemmän kuin suomalaiset kosmetologit, ja Suomessakin sentään mainostetaan jo aika pahasti. "Customers who have bought products I recommend have got rid of their problems faster than the others." Just. En epäile, etteikö näin voisi olla, mutta inhoan räikeää mainostamista.

Hoitaja antoi niin paljon vinkkejä, etten muista enää puoliakaan. Monet tahot meuhkaavat nykyään siitä, että maitotuotteet voivat aiheuttaa iho-ongelmia ja jopa aknea, ja hoitaja oli vähän samoilla linjoilla. Hän kehotti jättämään kaikki maitotuotteet pois ainakin kuukaudeksi ja katsomaan, mitä tapahtuu. Aloitin joskus keväällä juomaan maitoa kohtalaisen usein, koska maitorahkat, jogurtit ja juustot jäivät ruokavaliostani pois, koska Amerikka. Lopetin maidon litkimisen kuitenkin loppusyksystä, kun tajusin, miten paljon täkäläisissa maidoissa on sokeria. (Tuskin maitolasillinen kannattaa, jos siitä saa yli 10 grammaa (!) sokeria.) Muutoin maitotuotteideni kulutus on jo aika pientä tällä hetkellä, jos ei lasketa muutamia juustoviipaleita viikossa ja kalakeittoon käyttämääni maitokermasekoitusta. Jännittävä neuvo oli myös se, että tyynyliinojen pitäisi olla valkoisia. Tässä taustalla oli joku väriainejuttu, jota en muista enää. Hoitajalla oli myös paljon sanottavaa pesuaineista, ja hänen mukaansa esimerkiksi huuhteluainetta ei pitäisi käyttää ainakaan lakanapyykissä ollenkaan.

Valitettavasti hoitaja mainitsi yhden sellaisen seikan, joka on saattanut vaikuttaa iho-ongelmieni pahenemiseen täällä ja johon on mahdotonta vaikuttaa. Se on kraanavesi. Olen itsekin vähän epäillyt veden vaikutusta, koska se haisee niin klooriselta ja maistuu oudolta ja on niin erilaista kuin Turussa, ja nyt sain varmistusta epäilyihini. Ja mitäs tälle muka mahtaa. Ei ole helppoa olla iho-ongelmainen... Hoitajan mukaan ruokavaliomuutoksilla voisi kompensoida vesiongelmaa, mutten ihan ymmärtänyt, miten muka.

Tämä hoitaja muuten luuli aksenttini perusteella minun olevan Islannista. Hänellä on asiakas Islannista ja kuulostamme kuulemma samalta. Hän jatkoi pitkin hoitoa puhumaan Islannista ja minun piti korjata kolmesti, että olen Suomesta. Hän kertoi käyneensä Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa, mutta hänen tietämyksensä Pohjoismaista oli aika hutera. "Is Finland a socialist country like Sweden?" Öh, ei. Ja ei ole muuten Ruotsikaan. "It's not? Then what are they? Democracies? Really?" No, ehkä pohjoismainen yhteiskunta on amerikkalaisen silmiin aika sosialistinen.

Kasvohoidon hinta oli ehkä hiukan enemmän kuin hinta niissä Turun mestoissa, joissa olen vastaavan pituisessa hoidossa käynyt (ja joissa hoito on sisältänyt sen kasvonaamion ja yleensä vielä kulmien muotoilunkin): $85 eli noin 74 euroa. Ilman tippiä. Minulla oli taas kauhea kriisi tippaamisesta. Olen lukenut, ettei omistajaa tarvitse tipata. Mutta sitten googlettelin asiaa, ja vastauksia on niin monta kuin vastaajaakin. Jotkut sanovat, että kyllä omistajaakin täytyy tipata hyvästä palvelusta. Jotkut sanovat, että ei tarvitse tipata, mutta sitten esimerkiksi joulun aikaan pitäisi antaa isompi rahalahja (?!), jos on käynyt samassa paikassa pitkään. Ja jotkut sanovat, että omistajan tippaaminen on vapaaehtoista, mutta suotavaa. Ulkomaalaisena olin taas niin paniikissa, että nolaan itseni ja työntekijän toimimalla väärin, joten tippasin. Miten voi olla tippaamatta, kun maksaa kortilla ja kun siinä kuitissa on se tippikohta? On se nyt noloa ja outoa jättää se tyhjäksi. Tosin ostin kolmen hoitokerran sarjan ja tippasin vain ensimmäisen käynnin hinnasta noin 18 prosenttia, joten tämähän tarkoittaa sitä, että seuraavista kerroista tippiä ei enää tule, sillä olen jo maksanut ne. Mielenkiintoista. Hoitaja kiitti minua tipistä, eikä tipistä yleensä kiitetä (tai kukaan ei ainakaan minua koskaan ole kiittänyt), joten ehkäpä omistajaa ei sitten todellakaan ole tapana tipata. Hitsit kun on sekava järjestelmä tämä tippauskulttuuri!

Ja puhuimme totta kai myös säästä kasvohoidon aikana. 40 vuotta Piilaaksossa asuneen hoitajan mukaan San Josessa paistaa aurinko 360 päivänä vuodessa (hän liioitteli; tarkempi luku taitaa olla nopean googletuksen perusteella noin 300 päivänä). Ja kevät on täällä kuulemma parin viikon kuluttua. Ja se, että aurinko D-vitamiineineen muka auttaisi kasvojen iho-ongelmiin, ei pidä hoitajan mukaan paikkaansa, eikä hän tietenkään suositellut minulle auringonottamista. Damn. :D