Tämä torstai

Tänään kävin taas ulkoilemassa, tällä kertaa kaverini (miehen kollegan vaimon) kanssa. Olen viettänyt viimeisten kuukausien aikana kotona ollessani hirveästi aikaa sisällä, jos ei lasketa autolla ajamista erinäisiin paikkoihin. Eiväthän ne säät tietenkään marras-joulukuussa aina suosineet, mutta enemmän kyse on ollut omasta laiskuudesta. Välillä alkaa kuitenkin tympiä se jatkuva jumpassa ja salilla käyminen, joten oli kiva päästä arkena liikkumaan ihan ulos.

Kasvoton bloggaaja jälleen vauhdissa. Polku näytti oikeastikin pelottavasti siltä, että se johtaa pudotukseen.

Koska en jaksa tällä hetkellä kirjoittaa mitään erikoista postausta, laitan nyt vain vähän kuvia tältä päivältä, koska ulkona oli mielestäni niin kaunista.

Tämä oli mielestäni älyttömän hieno asetelma, mutta ei minusta ehkä miksikään luontokuvaajaksi edelleenkään ole...

Joku mystinen ranchimökki keskellä ei-mitään. 

Täällä on muuten kohtalaisen yleistä, että joillain ulkoilualueilla on lehmiä vapaana tietyillä alueilla. Aitoja ja portteja on, mutta ulkoilureitit menevät joskus näiden sisäpuolelta. Tänäänkin lehmiä näkyi muutamassa paikassa. Lehmät saivat kaverini vähän levottomaksi, sillä hänellä on traumaattisia kokemuksia lehmien kanssa. Hän on kohdannut täällä yhden koirapuiston lähellä aggressiivisesti ja pelottavasti käyttäytyviä lehmiä, jotka lähes hyökkäsivät hänen ja hänen seurueensa kimppuun. Saman koirapuiston luona eräs kävijä joutui lehmien tallomaksi! En ole aikaisemmin ajatellut, että lehmiä pitäisi varoa, vaikka iso eläinhän se on, mutta tämän tallomistarinan jälkeen minuakin saattaa vähän arveluttaa. Tänään lehmät eivät onneksi häirinneet meitä, paitsi kaveriani henkisellä tasolla. Mutta minä lupasin harhauttaa lehmiä tarvittaessa. ;)

Maanantain kylmyydestä viisastuneena minulla oli tänään paksumpi urheilupaita t-paidan päällä ja takin lisäksi fleecehuppari. Pahimmillaan kaikki oli päällä. Parhaimmillaan pitkähihainenkin piti repiä pois ja t-paidalla pärjäsi. Suurimman osan ajasta takkia vedettiin edestakas t-paidan päälle ja pois. Ei ollut siis mikään helpoin sää pukeutumisen suhteen.

Kun aurinko paistoi kunnolla, tuli kuuma.

Mutta kukkuloilla oli sumua, mikä aiheutti kylmää.

Tuo alue, jossa ulkoilimme, on nimeltään Sunol Regional Wilderness. Kävin samassa paikassa miehen kanssa marraskuun alussa. Katsokaa, millaiselta silloin, reilut 2 kuukautta sitten, näytti:

Huh mikä ero! Ja jälleen tämän suuren eron tajuaa vasta näin valokuvista. Oma muistini pettää sen verran pahasti, ettei mielessään oikein voi uskoa eroja noin suuriksi ennen kuin kuvat havainnollistavat erot todellisiksi. Kukkuloilla oli nyt ihan kevät: bongasin mm. kukoistavia kukkia. Sadetta ei valitettavasti ole nyt toistaiseksi tiedossa. Luin pari päivää sitten uutisen siitä, että helmikuusta on tulossa enemmänkin kuin heinäkuu.

Ihana kevät!

Vettäkin löytyi! Tämän pikkujoen yli menevä silta oli suljettu korjaustöiden vuoksi. Kysyimme park rangerilta, mistä pääsee yli, ja hän opasti menemään näiden kivien kautta. Eihän tuo mikään hankala ylityspaikka ollut, mutta hiukan piti tasapainoilla, kun suurin osa kivistä oli irtonaisia ja märkiä eli liukkaita. Mietimme, olisimmeko voineet haastaa puiston oikeuteen, jos olisimme liukastuneet ja kaatuneet veteen (jota tuossa oli ihan puoleen sääreen saakka, vaikka kuvasta ei näykään).

Ulkoilimme parin tunnin verran. Ja kova työhän vaatii kovat huvit... Miehen työpaikka järjestää täällä Piilaaksossa konferenssin (jota varten Suomesta tänne on saapunut 9 ihmistä, ja mekin pyöritämme tällä hetkellä pienimuotoista bed&breakfastia), jossa oli tänään iltabileet. Me vaimotkin olisimme voineet mennä paikalle. Koska 200 nörttiä kaljapullot kädessä (näin tilaisuus minulle kuvattiin :D) ei kauheasti houkutellut, päätimme kaverin kanssa lähteä keskenämme ulos syömään, koska haikkikin oli niin rankka, haha. Menimme San Josen downtownissa olevaan kuubalaiseen ravintolaan. Oli mielenkiintoisen hyvää! Ja taas oli ruoka-annoksilla kokoa.

Tämä oli alkupala. Sentään jaoimme tämän kaverin kanssa (ja jaettavaksi se toki on varmaan tarkoitettukin), mutta silti emme pystyneet syömää kaikkea. Tuossa oli lihaa (kanaa ja possua) varmaan kahden pääannoksen verran! Ja tämän alkuruoan ja pääruoan välissä tulivat vielä pääannoksiin sisältyvät side-ruoat: minulle salaatti ja kaverille kanakeitto (jossa siinäkin oli kanaa lähes pääruoan verran). Jösses!

Pääruokana silputtua possunlihaa kuubalaisessa tomaattikastikkeessa haudutettuna papujen ja friteerattujen keitto-/jauhobanaanien kera.

Noiden lisäksi piti saada vielä jälkkiruoka, koska jälkkäri menee aina eri osastoon vatsassa. Ja kyllä, osa ruoista lähti doggybagissa kotiin.

Mietin usein, että pitäisi käydä enemmän ulkona syömässä täällä, kun vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on niin älyttömän runsaasti. Ehkä voisi tehdä sellaisen myöhäisen uudenvuodenlupauksen, että käyn useammin ravintoloissa. Tosin uudenvuodenlupaukset eivät koskaan pidä.