Hooverin pato

Road trippimme viime viikonloppuna pysähtyi Hooverin padolla, kun lähdimme Las Vegasista. Silloin, kun kävimme Vegasissa kesällä 2012, meille ei tullut mieleenkään lähteä katsomaan patoa, koska luulimme sen olevan jossain vähän kauempana. Vegasista ajoi padolle kuitenkin noin puolessa tunnissa eli pato on oikeasti todella lähellä.

Tällaisia piti kyltin mukaan varoa padon lähettyvillä menevällä tiellä. Ei näkynyt.

Hooverin pato sijaitsee Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla. Kun padolle ajaa, joutuu ajamaan turvatarkastuksen lävitse, ainakin Nevadan puolella. Oikeasti tässä "tarkastuksessa" vain vähän pysähdyttiin ja turvamies kysyi, onko meillä kotieläimiä mukana, ja sitten toivotti hyvät päivänjatkot. Ehkä se vähän vilkaisi takapenkillekin. Ehkä.

Nevadassa on näköjään sama meininki kuin Teksasissa. Näitä kylttejä ei Kaliforniassa näe.

Pysäköinti padolla maksaa $10 Nevadan puolella. Jos haluaa säästää, kannattaa kulkea padolle Arizonan puolelta, koska siellä pysäköinti ei ilmeisesti maksa mitään.

Siellä se pato luuraa.

Aika massiivinen Hooverin pato kyllä on. Padon pystyy ylittämään sekä autolla ajaen että kävellen. Me teimme molemmat, koska miehen mielestä oli hauska päästä ajamaan padon ylitse. Meidän varusteemme olivat hiukan vääränlaiset kävelyyn, sillä olimme pukeutuneet silmällä pitäen päivän määräänpäämme eli Grand Canyonin säätä, emmekä olleet huomioineet, että autosta pitäisi astua ulos vielä Nevadankin puolella. Meillä oli jalassa farkut, miehellä kaiken lisäksi mustat sellaiset, ja Hooverin padolla oli törkeän kuuma auringonpaiste. Siellä oli vielä kuumempi kuin Vegasissa, yli 30 astetta jo ennen puoltapäivää. Jo muutaman askeleen ottaminen aiheutti todella pahan kuuman ja hien pintaan ja kaduimme housuvalintaamme nanosekunnissa. Onneksi pato ei ole kovin pitkä, haha.

Voisin taas ihmetellä, tarvitseeko amerikkalainen oikeasti kyltin kertomaan, ettei kuumalla ilmalla lapsia ja eläimiä saa jättää autoon...

Mikäli tulkitsen Wikipediaa oikein, padolta löytyy korkeutta 221 metriä. Valitettavasti minulla nyt ei ole mitään kuvaa, joka vähän kuvittaisi korkeuseroa.

Vähän hirvitti, kun tuosta katsoi alas jokeen.

Näkymät padolta toiselle puolelle.

Osavaltio vaihtuu toiseksi keskellä patoa. Nevada ja Arizona ovat eri aikavyöhykkeillä, joten padon ylittäessä täytyy siirtää kelloa. ;) Paitsi että nyt ei tarvinnut, sillä molemmat osavaltiot olivat samassa ajassa. Arizonassa ei nimittäin mitään kesä- ja talviaikoja noudatella eikä siis siirretä kelloja. Ja Nevadassa niin kuin Kaliforniassakin kelloja siirrettiin vasta nyt tänä viikonloppuna (viikko Suomen jälkeen siis?), joten meidän patovierailumme aikana olimme siis yhä kesäajassa ja täten samassa ajassa Arizonan kanssa.

Meidän mielestämme kellot kyllä näyttivät hiukan eri aikaa: toinen vaikutti olevan vajaa 5 minuuttia edellä. :D

Kävimme katsomassa padon myös Colorado-joen ylittävältä isolta sillalta.

Silta ja siellä menevä autotie.

Sillalla menee motari (tie numero 93 tai toiselta nimeltään Hoover Dam Bypass), mutta sinne on rakennettu myös suojattu kävelytie, jotta padon pääsee näkemään kunnolla ylhäältä käsin. Me emme tajunneet ensin, että sillan kävelytielle päästäkseen pitää pysyä patoalueella ja pysäköidä auto jollekin ihme plazalle turvatarkastuksen jälkeen, joten lähdimme jo kokonaan pois patoalueelta. Kun olimme ajaneet joen ylittävälle sillalle ja Arizonan puolelle, tajusimme virheemme ja jouduimme palaamaan takaisin päin, koska eihän siitä motarilta mitään nähnyt korkeiden seinien takia. Hiukan siis ajelimme edestakaisin. Oli hyvä, että molemmat osavaltiot olivat samassa ajassa, sillä me kuljimme edestakas osavaltiosta toiseen monta kertaa, joten sekaisinhan siinä ajassa olisi mennyt. ;)

Tervetuloa Nevadaan ja Pacific Time Zonelle. Tämä kuva on joen ylittävältä sillalta, ja kuvaushetkellä astuin 8. kerran Nevadan ja Arizonan rajan yli saman tunnin sisällä. 

Kannatti palata uudelleen patoalueelle turvatarkastuksen lävitse, sillä näkymä sillalta padolle oli hieno. Kyllähän sen padon ihan sieltä itse padoltakin näkee, mutta kokonaiskuvan saa paremmin sillalta. Silta on aika korkealla, ja siellä tuuli todella paljon! Minua huippasi, reuna pelotti (vaikka siinä on kunnon kaide) ja tuntui siltä kuin tuuli voisi heittää minut kaidetta päin ja ehkä jopa siitä ylitse ainakin hyvällä mielikuvituksella. En kärsi korkeanpaikankammosta, mutta kova tuuli varmaan pahensi huippausta.

Näkymä sillalta.

Hmm, sain näköjään kevyesti tehtyä yhden postauksen aiheesta pato. Mielenkiintoista. Hooverin pato oli ihan kiva nähdä, mutta eihän siitä nyt pääse yli eikä ympäri, että se on vain iso pato. Paikka tarjoaisi kyllä erilaisia kierroksia, joissa pääsisi ilmeisesti jonnekin sisällekin, mutta me emme selvittäneet näitä mahdollisuuksia, koska meillä ei ollut aikaa hengailla padolla kovin kauaa.

Naureskelin hiukan tuota Arizonan osavaltion slogania: The Grand Canyon State. Mietin, eikö tässä osavaltiossa oikeastikaan ole mitään muuta, kun slogan pitää nimetä vain yhden nähtävyyden perusteella. Kun sitten lähdimme ajamaan Hooverin padolta Arizonaan kohti Grand Canyonia, kävi aika selväksi, ettei siellä Arizonassa kyllä oikein mitään ole niin kuin jo aikaisemmin mainitsin. Ei ainakaan tuolla puolella.

Tervetuloa Arizonaan.

Matkaa padolta Grand Canyonille on noin 240 mailia eli vajaa 390 kilometriä. Aikaa meillä taisi mennä nelisen tuntia yhden tehokkaan pysähdyksen kanssa.

Tuolla taisi jopa olla jotain tönöjä. Millaistakohan on asua keskellä erämaata?

Miehen mielestä muuten Hooverin patokin oli mielenkiintoisempi kuin Britneyn esitys. En tosin ole varma, kertooko tämä mielipide enemmän Britneyn showsta kuin tästä padosta...