Tuleva joululoma Suomessa ja huonoja uutisia

Lähdemme kolmen viikon kuluttua Suomeen viettämään joulua. Olemme siellä vajaat kaksi viikkoa ja palaamme kotiin ennen vuodenvaihdetta. Miehen työnantaja maksaa meidän matkat Suomeen kaksi kertaa vuodessa. Kesällä emme edes harkinneet lähtemistä, koska olimme juuri vasta maaliskuussa muuttaneet.

Minä en ollut automaattisesti innostunut Suomeen lähdöstä edes nyt jouluksi, vaikka totta kai haluan nähdä perhettäni ja ystäviäni. Muistan vielä hyvin sen sekavan tunteen, joka minulle tuli, kun palasimme tänne kotiin Havaijin-lomalta. Epäilen, että parin viikon loma Turussa sekoittaa mieltä vieläkin enemmän, enkä ole aivan varma, olenko valmis siihen. Varsinkin, kun tähän syksyyn on sisältynyt näitä matkoja jo aika monta (tosin nämä lyhyet matkat eivät ole sekoittaneet mieltä enää). Sitä paitsi en millään jaksaisi sitä pitkää matkustamista.

Mies oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kyllä meidän nyt pitää mennä jouluksi Turkuun. Joulu ei ole minulle erityisen tärkeä juhla, lähinnä se välillä jopa ärsyttää, enkä jäisi kaipaamaan perinteistä joulumenoa varmaan paljonkaan. Ajattelinkin, että jos joku perheenjäsen haluaa viettää joulua meidän kanssamme, niin tulkoon he tänne. Mietin, miten voisi olla kiva viettää kerrankin erilainen joulu, koska kyllä sitä samaa soopaa nyt on jauhettu viimeiset 27 vuotta.

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle siitä, että josko Suomeen meneminen voisi sittenkin olla ihan kivaa. Tosin totta puhuen minulla ei ollut vaihtoehtoja, koska mies halusi ja koska tiesin, että onhan se nyt hyvä sinne mennä. "Ei sitten olla kauaa", totesin miehelle voimakkaasti monia kertoja ennen kuin varailimme lentoja. Lopulta päädyimme siihen, että olemme Turussa 12 kokonaista päivää. Päivissä ei kyllä oikeastaan edes ollut muokkauksen varaa lentoaikataulujen takia. Halusimme lennot Norwegianin kautta, koska Norwegian lentää Oaklandista (joka on käytännössä yhtä lähellä meitä kuin San Francisconkin kenttä) suoraan Tukholmaan, eikä kokonaismatka-ajasta näin ollen muodostu sitä järkyttävää yli vuorokautta kestävää kamaluutta, jonka aikana kierretään turhaan yleensä jostain Keski-Euroopan kautta. Norwegian lentää täältä tällä hetkellä vain maanantaisin, joten vaihtoehtoja oli tasan yksi, koska kolmen viikon reissu olisi ollut jo ihan liikaa. :D Ja koska ehdottomasti haluan vuodenvaihteeksi takaisin kotiin.

Kun lähdimme Chicagoon aikaisin aamulla, terminaalin ikkunasta sai seurata hienoa auringonnousua. Aasinsilta sille, miksi tungin tämän kuvan kuvittamaan tätä tekstiä, on se, että kohta istuskellaan taas terminaalissa odottamassa lentoa. 

Minä käytän taas itseni kohdalla termiä "loma", mutta miehelle Suomen reissu ei ole pelkkä joululoma. Hän nimittäin aikoo tehdä ihan töitäkin Turun toimistossa, ainakin muutamana päivänä. Joitain lomapäiviäkin reissuun kuitenkin kuluu ihan pakostakin, sillä täällä Yhdysvalloissa ainoastaan joulupäivä on vapaapäivä. Ja miehen työsopparissa vapaapäivät ovat Amerikan mukaan (tosin ei vuosiloman kohdalla, sillä luojan kiitos miehelle kertyy vuosilomapäiviä suomalaisen tavan mukaan 5 viikkoa/vuosi - tällaisesta luksuksesta ei amerikkalainen voi edes haaveilla, sillä vuosiloma on täällä kohtalaisen tuntematon käsite).

Ajatus Turkuun pääsemisestä on lopulta muuttunut pelkästään miellyttäväksi, kun olen päässyt suunnittelemaan ystävieni näkemistä. Elättelen myös toivoa lumesta ja pakkasesta, vaikka todennäköisesti aika turhaan, haha. Yhdessä vaiheessa jopa vähän mietin, mahtaako 12 päivää sittenkin olla liian lyhyt aika. Sittemmin olen kyllä tullut tulokseen, ettei se varmastikaan ole.

Eilen sain kuitenkin huonoja uutisia perheenjäseniltäni Turusta. Kukaan tuhansien kilometrien ja kymmenen tunnin aikaeron päässä perheestään asuva ei halua aamulla löytää sähköpostistaan viestiä, jossa lukee "Ota yhteyttä heti, kun ehdit". Toki ei varmaan kukaan halua tuollaista löytää. Kuvittelin arvaavani heti, mistä on kyse, mutta todellisuus oli jotain vähän ihmeellisempää. Mitään kuolemanvakavaa ei ole tapahtunut, mutta tilanne on se, että jos asiat menevät oikein huonosti, en välttämättä edes pääse kunnolla viettämään aikaa perheenjäsenteni kanssa. En ole kova panikoimaan tällaisia asioita, elämä nyt vain menee niin kuin menee ja onhan tässä vielä viikkoja aikaa ennen reissua, mutta pessimistinen olen silti aina ollut ja totta kai silloin odotan aina pahinta vaihtoehtoa toteutuvaksi. Ja eilen pieni Suomeen lähdön angsti sitten taas nosti päätään uusien uutisten myötä ja sain itseni kiinni ajattelemasta, olenko nyt ihan turhaan lähdössä sinne Turkuun saakka... Käsittämätön ajatus, mutta ihmismieli on.