keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Vielä vähän credit historysta sekä eilisestä aiheesta tämän päivän kokemuksilla

Credit historysta kertovaan postaukseen tulleen Tiinan kommentin perusteella hoksasin, että credit history voi vaikuttaa niiden luottokorttien ja lainojen sun muiden lisäksi myös niinkin arkipäiväiseen asiaan kuin asunnon vuokraamiseen. Vuokranantaja saattaa vaatia tiettyä credit scorea, jotta suostuu vuokraamaan asunnon.

Meidän asuntoamme varten ei vaadittu mitään tiettyä credit scoren tasoa tai credit historya, kuten edellisen postauksen kommenteissa ehdin jo kertoa. Me vuokrasimme asunnon Suomesta käsin, eikä meillä siis luonnollisestikaan ollut luottohistoriaa. Tämä asuinalue onkin aikamoinen ulkomaalaisten keskittymä eli tuskin monelta ainakaan pitkää luottohistoriaa löytyy.

Mieheni muisti kuitenkin tuossa, että kyllä meidänkin asuinpaikkamme työntekijät tekivät jonkinlaisen credit approvalin ennen kuin vuokrasopimus kirjoitettiin. Yleensä luetutan miehellä nämä tietynlaisia käytäntöjä koskevat postaukset, koska yleensä toinen voi muistaa jotain, mitä toinen ei. Noh, mies on nyt työmatkalla, joten en voinut konsultoida häntä. Selvästi olisi kannattanut. ;)

Emme tiedä, mitä tämä credit approval käytännössä tarkoitti. Vuokranantajamme (joka on siis jonkinlainen yritys, joka tarjoaa näitä apartmentpaikkoja useampiakin) ilmoitti vain tehneensä jonkin screeningin, joka meni lävitse. Missään rekisterissä ei luulisi olleen tietoa meistä, koska asuimme tuolloin vielä Suomessa. Mutta käytännössä siis olemassa olevaa credit historya ei vaadittu meidän asuntomme kohdalla. Sama käytäntö taisi olla myös parissa muussa apartment-paikassa, joita Suomesta katsoimme.


Mutta tähän päivään ja takaisin aiheeseen, josta eilen postasin. Tapasin taas tänään kuntosalilla tämän small talk -käytäntöä mielessäni hämäävän herran. Pumppitunti oli alkamassa, ja laittelin siinä tavaroita kasaan, kun tämä samalle tunnille tullut mies käveli ohitseni. Hän otti siinä sitten asiakseen koskettaa kättäni (!? Tämä on ehkä melkein liikaa tälle suomalaiselle, vaikka käsitänkin kyseessä olevan vain kulttuurieron.) ja kertoa, että näytän kauniilta. Hän ei käyttänyt nimeäni eli oli varmaan unohtanut sen. :D Joo ihan kivahan se on, että tullaan kehumaan (täällä muuten kehutaan tuntemattomia aika helposti), mutta jotenkin kuvittelin, että kuvio olisi tullut jo hänelle selväksi.

Ei kauheasti siis hymyilyttänyt. Niin ja tämä mieshän on siis varmaan jotain 10 vuotta minua vanhempi. Ehdin jo hetken miettiä mielessäni kaikkia kauhuskenaarioita siitä, miten en voi enää tulla tälle salille, jos tämä äijä alkaa ahdistella pahemmin joka päivä. Oloni parantui kuitenkin, kun huomasin, että tämä mieshän puhuu usean naisen kanssa. Puhumisen lisäksi hän myös auttaa näitä naisia kantamaan pumppitarvikkeita. Hän vei myös minun lautani ja yhdet painot pois tunnin lopussa.

Ja rupesin taas ajattelemaan näitä tapahtumia. Ehkä hämmennyinkin turhaan, kun yritin miettiä eilen tapahtunutta amerikkalaisen small talk -kulttuurin näkökulmasta. Koska ehkäpä kyseessä onkin kolmen kulttuurin törmäys: amerikkalaisen small talkin, minun suomalaisen ja tämän miehen oman kulttuurin. Hän ei nimittäin ole natiivi, koska puhuu englantia selkeällä murteella ja muutoin puhuu espanjaa (olen kuullut). Hän on siis ehkä Latinalaisesta Amerikasta jostain? Olen aina ollut huono tunnistamaan ihmisten alkuperää ulkonäön perusteella.

Jos siis laitetaan sivuun ja unohdetaan se kummallinen treffikutsu, niin ehkäpä miehen jatkama käytös vain kuvastaakin hänen kulttuuriaan ja tapaa, jolla miehet siinä kulttuurissa toimivat. Tuntemattomien naisten kehuminen ja auttaminen tavaroiden kantamisessa? Ei kuulu suomalaiseen kuvioon ilman taka-ajatuksia, mutta kuuluu varmasti moneen muuhun (macho-?)kulttuuriin.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tervehtiä voi, mutta muut kehut kannattaa jättää sanomatta. Sitä paitsi jos jaksan pumpata, niin enköhän jaksa myös viedä ne omat tavarani takaisin paikoilleen. Yritän toki silti olla tuomitsematta ihmisiä pelkän kohteliaisuuden vuoksi, mutta vähän on itsellä kiusallinen olo. Kulttuurieroja parhaimmillaan?

No mutta katsellaan, mitä vielä tapahtuu. Huomenna ihan satavarmasti kohtaamme taas zumbassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti