Lauantai Ikeassa. Tai siis autossa liikenteessä.

Lähdimme tänään Ikeaan. Edellisestä kerrasta olikin jo vähän aikaa. ;) Kodin sisustaminen on jäänyt viime aikoina, koska mies on ollut niin paljon poissa. Ja koska uskottelin itselleni katsovani vielä tarvittavia huonekaluja jostain muualta kuin Ikeasta. No enpä katsonut. Tai no, vilkuilin parin kaupan nettisivuja. Näistä kaupoista saa yleensä yhden huonekalun sillä hinnalla, millä Ikeasta saa vähintään kaksi tai yleensä jopa enemmän. Pitäkööt kamansa siis. Skandinaavinen virtaviivaisuus miellyttää onneksi muutoinkin silmää, haha.

Etsinnässä olivat yöpöydät ja lipasto. Tiesimme jo etukäteen, mitä haluamme, koska jostain kumman syystä Ikean valikoima on suurin piirtein syöpynyt mieleen. Lähi-Ikeassamme eli East Palo Alton Ikeassa ei kuitenkaan ollut juuri sitä väriä, mitä kaipasimme, joten suuntasimme tällä kertaa tsekkaamaan Emeryvillen Ikean.

Emeryvillen Ikeassa oli ihan piha eikä vain parkkihalli.

Matkaa Emeryvillen Ikeaan on paljon, noin 67 kilometriä. Tää autoilu alkaa mennä jo hulluksi. :D Ruuhkaa oli lauantaina yhden aikaan päivällä tolkuttoman paljon. Motari oli täynnä autoja, ja jopa Google Maps näytti punaista. Vauhti oli kyllä hyvin nopeusrajoitusten mukaista, vähän jopa ylinopeutta. Paitsi sitten, kun oli ollut kolari. Sitten jonot matelivat ja välillä jopa seisoivat. Teimme pienen kiertoreitin Oaklandin bensa-aseman kautta, ja koko matkaan meni aikaa reilusti yli tunti. Myös takaisin tultaessa. Huoh.

Yleensä lauantaisin motarit vetävät hyvin, vaikka autoja olisikin paljon. Nyt autoja tuntui olevan enemmän kuin koskaan aikaisemmnin viikonloppuna (toisaalta käyttämämme motari oli kyllä eri kuin ne, mitä aiemmin lauantaisin olemme käyttäneet). Liikenne oli ruuhkaista vielä molempiin suuntiinkin. Ei mitään tietoa, miksi näin. Ehkä kyseiset tiet ovat vain äärimmäisen suosittuja lauantaisin. Tai sitten täytyy vain hyväksyä se, että täällä nyt vain on aina paljon autoja.

Ikeassa sitä ryysistä vasta olikin. Saimme kuitenkin mitä halusimme. Kotiinkuljetukselle ei onneksi ollut tarvetta. Kaksiovinen ja nelipaikkainen BMW vetää sisälleen yllättävän paljon ikealaatikoita - kysymys on vain lastaustavasta. Ei muuta kuin katto auki, kamat nostamalla sisään ja katto kiinni (tänään oli kylmä).

Mukaan olisi mahtunut vielä vaikka mitä.

Ikeasta löytyi myös jotain sellaista, mikä ei ollut hakusessa. Koska ou mai gaad, mitä sinne oli tullut myyntiin:

Toiveisiini on selkeästi vastattu.

Daimin lisäksi löytyi Maraboun suklaata. Tämä karkkihiiri oli aika onnessaan. Tuollaisista tuotteista voi amerikkalaisissa ruokakaupoissa vain haaveilla. Täällä ei ymmärretä mitään karkin päälle. Voipi olla, että tulen tulevaisuudessa ajelemaan East Palo Alton Ikeaan useasti. ;)

Ikean jälkeen suuntasimme syömään Emeryvilleen, koska Ikean lihapullat (ja jonot) eivät kauheasti innostaneet. Löysimme Yelpin kautta hyviä arvosteluja saaneen dinerin, jonka nimi valloitti: Rudy's Can't Fail Cafe.

Ei ihan niin perinteinen diner.

Meininki oli vähän perinteistä dineria erilaisempaa. Tarjoilijat olivat paljon tatuoituja, ja osalla oli pipo päässä. Sisustus oli väriltään isäinmaallisen sinipunavalkoista. Seinillä oli jotain mystisiä barbeja. Bongasin Ihmemaa Ozista tutut variksenpelätin- ja tinamies-naamaiset nuket. Myös ruoka oli hyvää, mutta aika peruskamaa kyllä. Eli todellakin can't fail.

Jännittäviä nukkeja. En tiedä, mihin nämä liittyivät.

Emeryville vaikutti tämän dinerin kulmilla ihan söpöltä mestalta. Vieressä oli esimerkiksi Town Hall. Kuitenkin, kun tuosta ajettiin vain kortteli toiseen suuntaan, tultiin aika ränskille kulmille. Meininki vaikutti muutoinkin semisti hiukan levottomalta. Kaduilla vaelsi paikallisia mustia, jotka näyttivät joko kodittomilta tai sitten köyhimpään yhteiskuntaluokkaan kuuluvilta. Talot olivat vanhoja ja ränsistyneitä. Uusia ja hienompiakin kyllä näkyi joukossa. Useat talot oli aidattu korkeilla aidoilla, myös osa niistä vähän ränskimmistä.

Town Hall Emeryvillessa.

Täällä on aika jännää se, miten yhden korttelinvälin aikana meininki ja ympäristö saattaa muuttua aivan täysin. Olemme havainneet tällaista useasti, mm. kerran, kun olimme menossa sinne East Palo Alton Ikeaan ja käännyimme vahingossa väärästä liittymästä, ja kerran San Josessa, kun eksyimme kummille kulmille Walmarttiin (ja jälkikäteen kuulimme olleemme jollain ghettoalueella). Yleensä ränskät kulmat korreloivat ihonvärin kanssa: kun kadut muuttuvat roskaisiksi, motariluuppien reunat ja talojen isot seinät graffitien peittämiksi ja talot ränsistyneiksi, ihmiset muuttuvat kertaheitolla tummaihoisiksi.

Taidetta Emeryvillessa.

Pistää aika lailla mietityttämään.

Ps. Joku omituinen hiippari kävi äsken pimpottamassa meidän ovikelloa ja lievästi aggressiivisesti koputtamassa oveemme. Emme avanneet. Hetken kuluttua tämä tyyppi palasi uudestaan ja jälleen pimpotteli ja koputteli. Ihme touhua. Jotkut asukkaat ovatkin valittaneet kerjääjistä, jotka onnistuvat livahtamaan sisään lukituista ulko-ovista ja porteista huolimatta.