Sosialisointia ja monikulttuurisuutta Campbellissa

Olen tällä viikolla sosialisoinut kahdesti ja molemmat kerrat Campbellissa. Campbell on pieni kaupunki San Josen eteläpuolella. Meiltä Campbellin keskustaan on matkaa noin 18 kilometriä. Keskellä päivää matka vei noin 15 minuuttia. Ruuhka-aikana matka-aika voi venyä totta kai piiitkäksi... Postauksen kuvat ovat Campbellin downtownista (muutaman kuvan väritys on erilainen, koska kännykkäkamerassani oli väärä asetus päällä).

Vanha Campbellin vesitorni.

Tapasin tiistaina erään suomalaisen naisen, jota en aiemmin ollut koskaan tavannut. Hän on minun tavoin nuori ja lapseton kotirouva, joka on asunut täällä kohta noin vuoden. Voitte arvata, että juteltavaa riitti! Kävimme kävelemässä yli 10 kilsan lenkin. Lenkki meni itse asiassa Campbellin lisäksi Los Gatoksessa, joka on myöskin kaupunki täällä. Näitä pikkukaupunkeja täällä Bay Areassa riittää.

Vesitorni alhaalta päin.

Lenkkipolulla luikerteli muuten käärme! Ja kyse ei nyt ole mistään metsäpolusta, vaan asfaltoidusta tiestä. Ihana luonto! Not.

Keskiviikkona sen sijaan menin Campbellin downtowniin lounaalle neljän kielikurssilta tutun naisen kanssa. Downtownin ravintola- ja kauppa-alue on pieni, käytännössä kait vain yksi katu. Se on kuitenkin todella söpö paikka. Ja siellä on meininkiä, jota ei San Josen business downtownista löydy. Kuten esimerkiksi terasseja!

Pitää vähän mainostaa, ettei turisti eksy.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tapasimme näiden muutaman kurssilaisen kanssa jo loppuneen kurssin ulkopuolella. Kolme naisista on Aasiasta (Kiinasta, Japanista ja Etelä-Koreasta). Neljäs on venezuelalainen naapurini. Itse asiassa tämä japanilainen nainen asuu myöskin ihan meidän lähellä, alle 10 minuutin kävelymatkan päässä.

Terassi ja ihmisiä. Ei itsestäänselvyys San Josessa asuvalle. :D

Jännitin hiukan etukäteen lounastamme, lähinnä mahdollisen kielimuurin vuoksi. Kuten olen kertonut, osa kurssilaisista puhui englantia aika huonosti. Näistä tuttavistani kahden kielitaito on hiukan heikommalla tasolla vielä. Keskustelu sujui kuitenkin hyvin (aiheet nyt eivät toki olleet mitään kovin syvällisiä), ja meillä oli kivaa!

Jännitin myös osittain sitä, miten aasialaisten naisten kanssa hengaaminen sujuu. Uskaltaisin väittää, että suomalainen ja aasialainen nainen ovat kuitenkin aika erilaisia kulttuurinsa ja käyttäytymisensä suhteen. Toki ulkomailla asuminen varmasti vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta silti. Itse asiassa kaikki ryhmämme jäsenistä ovat asuneet täällä vasta reilusti alle vuoden, suurin osa puoli vuotta. Ikämme puolesta olemme suht lähellä toisiamme. Vanhin meistä on minua 6 vuotta vanhempi. Hän kyllä näyttää minua nuoremmalta. Kadehdin aasialaisia ja heidän ikinuoruuttaan.

Campbellissa on paljon kivoja pikkukauppoja.

Turhaan kuitenkin jännitin, sillä hyvin me muodostimme ryhmän. Osa jännityksestä johtui varmasti myös ihan vain siitä tosiasiasta, etten ole oikeastaan koskaan tutustunut muunmaalaisiin ihmisiin lapsuusajan parhaiden ystävieni lisäksi (miksi tämä kuulostaa kauhean juntilta kirjoitettuna, vaikken varmasti eroa ollenkaan keskiverrosta ei-koskaan-ulkomailla-asuneesta suomalaisesta?). En ole koskaan ollut vaihdossa, enkä aiemmin asunut ulkomailla. Tämä muihin ihmisiin tutustuminen täällä onkin älyttömän mielenkiintoista!

Mitenkään yllätyksenä ei tullut se, että suomalaisena sitä vain tuntee olonsa hiukan jähmeäksi. Muistan, kun ensimmäisen kerran nimien vaihdon jälkeen venezuelalainen naapurini tervehti minua pienellä halausotteella ja poskisuudelmalla. Otin varmaan pienen askeleen taaksepäin pelästyen, miksi tämä lähes tuntematon nainen tulee kiinni iholle. :D Nykyään tervehdimme joka kerta näin oikein iloisesti!

Eurooppalaista suutarilaatua Amerikassa..?

Samaten aika puun takaa tuli kerran se, että tämä minua 6 vuotta vanhempi korealainen nainen tarttui minua molemmista käsistä kiinni ja alkoi heilutella niitä, kun hän oli innostunut kuullessaan, että osaan ajaa autoa.

Eilen lounaalla huomasin, että nämä aasialaiset naiset puhuvat paljon vapautuneemmin kuin minä. Siis näin lähes tuntemattomien kesken. Yksi eilinen aihe oli mm. se, haluammeko hankkia lapsia. Ei kai suomalainen ihan heti tuntemattomien kesken puhuisi tällaisia? Tosin meidän ryhmässämme kaikki olivat nuoria, joten ehkä se selittää asian. Tai en minä tiedä.

Kappeli downtownissa. Totta kai lippu pihassa.

Ja voi että minkälaisista erilaisista lähtökohdista sitä onkaan tullut! Minulle nimittäin kerrottiin, että monet Aasiasta kotoisin olevat haluavat synnyttää lapsensa Amerikassa, jotta lapsi saa Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Amerikassa syntynythän saa siis automaattisesti tämän maan kansalaisuuden. Kliseinen On lottovoitto syntyä Suomeen -sanonta tuntuu yhtäkkisesti kovin totuudenmukaiselta. Missä ikinä suomalainen asuukin, ei tarvitse keplotella lapselleen turvaa muun maan kautta, koska sitä vain tietää, että Suomessa on kaikki loistavasti. Tai sitten minusta on yhtäkkisesti vain tullut todella isänmaallinen.