Farmers' Market in Sunnyvale ja Meetup-tapaaminen

Koska mieheni on tuntunut lähes vakituisesti muuttaneen Arkansasin Little Rockiin (olemme asuneet täällä 3 kuukautta ja mies on kohta yhteensä 4 viikkoa hengannut Arkansasissa), minun piti keksiä yksikseni itselleni jotain tekemistä tänään lauantaina. En viitsinyt lähteä haikkailemaan yksikseni, jos vaikka eksyisin puuma hyökkäisi. :D

Kävin huhtikuussa yhdessä Meetup.com-sivuston tapahtumassa, josta mainitsinkin täällä ohimennen. Tällä viikolla huomasin, että kuulumassani ryhmässä lauantaille oli suunnitteilla tapaaminen Sunnyvale-kaupungin farmers' markettiin, joten ilmoittauduin sitten siihen.

Täällä farmers' marketit ovat yleisiä. Nämä ovat tapahtumia, joissa lähimaaston viljelijät tulevat myymään tuotteitaan suoraan kuluttajille ilman välikäsiä. Vähän niin kuin tori, mutta ei kuitenkaan. Marketit sijoittuvat yleensä joko lauantain tai sunnuntain aamu- ja keskipäivään. Tosin San Josen oma market on perjantaisin päivällä. Farmers' marketteja löytyy monesta tämän Piilaakson ja Bay Arean kaupungista joko lauantaisin tai sunnuntaisin. Marketit sijoittuvat yleensä jollekin kadulle, joka suljetaan liikenteeltä tapahtuman ajaksi.

Farmers' market Sunnyvalen downtownissa.

Tämän päivän kohteena oli siis Sunnyvalen farmers' market. Kyseessä oli oikeastaan elämäni ensimmäinen farmers' market. Yhden kerran olen eksynyt tällaiseen markettiin juuri sen sulkemisajan aikaan lomamatkalla, joko New Yorkissa tai L.A.:ssa, en edes muista enää.

Meiltä ajoi Sunnyvaleen lauantaiaamupäivän ruuhkassa alle 20 minuuttia. Iltapäivällä matka taisi mennä jopa hiukan alle vartissa. Eli todella lyhyt matka. Kilometreissä jotain noin 14 km. Parkkipaikan etsimiseen menikin kyllä sitten melkein 10 minuuttia - sitä samaa parkkialuetta kiersi nimittäin muutama muukin auto paikkaa etsien. Tässä yksityisautoilussa on selkeitä ongelmakohtia tolkuttoman bensankulutuksen lisäksi...

Farmers' market vaikutti aivan loistavalta! Muun muassa tuoreita vihenneksia, marjoja ja hedelmiä sekä salaattia suoraan kalifornialaisilta tiloilta. En ihan hirveästi tutkaillut hintoja, koska kiersin kojut aika nopeasti ennen Meetup-tapaamisen alkua ja koska tapaamisen aikana keskityin enemmän muihin asioihin. En osaa siis sanoa, olivatko hinnat alhaisempia kuin kaupoissa. Mutta ehdottomasti aion vierailla farmers' marketeissa tulevaisuudessa!

Paljon pikkukojuja ja ihanan tuoreita tuotteita.

Mutta siihen Meetup-tapaamiseen. Tämä oli tosiaan toinen kertani. En kertonut ensimmäisestä tapaamisesta aikoinaan juuri mitään täällä. Niin kuin ensimmäisellä kerralla, myös näin toisella kerralla ihmettelynaiheeni olivat samat. Olin ajatellut, että näissä tapaamisissa kävisi paljon ulkomailta tänne muuttaneita, jotka epätoivoisesti yrittävät etsiä sosiaalisia kontakteja. Epäilin myös suurimman osan olevan naisia tällaisessa ryhmässä, johon kaikki ovat tervetulleita. Molemmissa ennakko-oletuksissa olin kuitenkin väärässä näiden kahden tapaamiskerran perusteella.

Tänään tapaamisessa oli 8 ihmistä. Heistä vain yksi minun lisäkseni oli ei-amerikkalainen. Ja vain yksi minun lisäkseni oli nainen. Edellisessä tapaamisessa (minigolfissa) osallistujia oli huimasti enemmän, mutta kaava noudatteli samaa periaatetta: suurin osa amerikkalaisia ja miehiä. Silloin tosin intialaisia miehiä oli useampia.

No mutta eihän se mitään. Kivahan näiden natiivienkin kanssa on päästä puhumaan. Paitsi että keskusteluun mukaan pääseminen on välillä aika hankalaa. En osaa sanoa miksi, todennäköisesti vain oman persoonan takia. Kielimuuria ei tietenkään ole - päinvastoin viimeksi englantiani kehuttiin ja aksenttiani kutsuttiin söpöksi. Viimeksi muutama epäili minun olevan venäläinen (kun kysyin miksi, syyksi sanottiin hiustenvärini), mutta nyt yksi uskoi aksenttini perusteella minun olevan saksalainen. Puhun kuulemma vähän samalla tavalla. Mielenkiintoista.

Mutta siis hiukan hankala näiden jenkkien kanssa on keksiä puheenaiheita. Helposti tulee ulkopuolinen olo. Nytkin he esimerkiksi puhuivat koulutuksista, ja olin aivan pihalla, mistä ihmeen undergraduate-kouluista ja muista he puhuivat. (Kysyin, mutta en kauheasti viisastunut selityksestä.) Totta kai oma kotimaa on aina yksi puheenaihe, mutta yllättävän vähän Suomesta on kysytty mitään erityistä. Yleensä nämä tyypit vain haluavat kertoa, mitä itse tietävät Suomesta (tässä muuten jälleen oiva postausaihe tulevaisuuteen; hukun näihin muistiinpanoihini kohta!).

Hieno kello Sunnyvalessa.

Tänään puhuttiin kuitenkin jonkin verran säästä. Minua jaksaa vähän hymyilyttää. Tämän päivän osallistujista kaikki amerikkalaiset yhtä lukuunottamatta olivat itärannikolta; se poikkeus oli eteläkalifornialainen. Ilmeisesti Kalifornian sää kyllästyttää idästä tulleita. "It's nice, ya know, but I get so bored, ya know. I wish it'd rain at least once." Kuivunut luonto sanoo täällä varmaan samaa.

Sateesta puhuttiin enemmänkin. Kysyin tältä eteläkalifornialaiselta, joka on asunut Bay Areassa jo usean vuoden ajan, onko farmers' market auki sateella. Hän vastasi, ettei kesällä koskaan sada. Hän ei tiennyt, onko Sunnyvalen marketti ympärivuotinen, joten en saanut vastausta siihen, mitä sateella tapahtuu. Mutta hän kertoi, että viimeisen 5 vuoden aikana täällä ei ole paljon talvellakaan (jolloin siis on se sadakausi) satanut. Täällähän on nyt pahin kuivuus pitkiin aikoihin. Siitä uutisoitiin Suomesssakin alkuvuodesta.

Olen jotenkin saanut sen käsityksen, että kun täällä sataa, mikään ei toimi. Autoilijat eivät osaa ajaa, eikä kukaan halua ulos. Miehen työkaverin vaimo kertoi, että naapurit tuntuvat katsovan ikkunasta kuin hullua, jos hän menee tihkusateella 5-vuotiaan lapsensa kanssa ulkoilemaan. Kun tänään sanoin tällaisen toiminnan olevan minun mielestäni vähän huvittavaa, tämä eteläkalifornialainen totesi, että hänen mielestään sade on perusteltu syy perua kaikki jutut ja olla sisällä. Pitäisiköhän näiden jenkkien laittaa ne Selviytyjät ja muut vastaavat tositeeveet jonnekin Suomen loskaiseen ja vetiseen talveen niiden viidakkosaarten sijasta?

Mutta onhan se toki niin, että jos vain harvoin sataa, niin eihän siihen osaa suhtautua. En minäkään osaa suhtautua tähän jatkuvaan auringon paisteeseen. Olen taas viimeisen viikon aikana polttanut ihoni ulkoillessani kahdesti täysin samoista paikoista sk 50:stä (!) ja pohjarusketuksesta huolimatta!

Nämä kahdessa eri Meetup-tapaamisessa tapaamani amerikkalaiset miehet vaikuttavat muuten kohteliailta kavereilta. Tai no, tänään en erityistä kohteliaisuutta niin huomannut, mutta viime tapaamisessa minun ei tarvinnut ostaa itse omia limsojani (no okei, limsa maksaa baarissa ehkä $3) ja minut saateltiin autolleni parkkipaikalle, kun halusin lähteä kotiin (no okei, oli yö, mutta silti - ei kukaan minua ennen ole saatellut minnekään :D). Ja ei, nämä miehet eivät yrittäneet iskeä! Kuulumani Meetup-ryhmän säännöissä sanotaan, ettei kyseessä ole mikään parinetsintäryhmä, ja kaikki iskuyritykset ovat tiukasti kiellettyjä.

Näin ei kyllä ole jokaisessa Meetup-ryhmässä. Alkuviikosta tapaamani suomalainen nainen kertoi käyneensä Meetupin kautta tapaamisissa ja kysyi, olenko huomannut, että täällä miehet yrittävät iskeä. Ja ettei vaikutusta ole sillä, että sanoo olevansa naimisissa. Hah, vai että olenko?! Tämä eräs herra kuntosalilla tervehtii minua edelleen yleensä sanomalla "hello, beautiful"...