Sokeria, sokeria, sokeria, eikä kunnollista vertailun mahdollisuutta!

Aika ensimmäisiä asioita, joihin täällä kaupoissa kiinnitin huomiota, oli elintarvikepakkausten ravintosisältötaulukkojen epäkäytännöllisyys. Täällä ei ravintosisältöä ilmoiteta sillä tavalla selkeästi kuin Suomessa eli aina per 100g / 100ml. Täällä energiamäärät on ilmoitettu per one serving size eli per yksi annos.

Mutta jotta elämä ei olisi millään tavalla helppoa saati yksinkertaista, yksi annos voi vaikkapa myslituotteessa A olla 1 cup (n. 2,4 dl) eli 56 grammaa, mutta viereisessä myslituotteessa B taas jotain ihan muuta, esimerkiksi edelleen 1 cup, mutta nyt painoltaan 64 grammaa. Vertailu nopeasti on siis aika mahdotonta! Ainakin minun huonolla matikkapäälläni.

Tämä per annos -systeemi taitaa valitettavasti koskea kaikkia tuotteita. Ainakaan mitään muuta tapaa en ole nähnyt. Suomessahan elintarviketeollisuutta ja pakkaus- ja tuoteselosteita säädellään tiukasti, kaikkihan sen tietävät. Mutten ole edes ajatellut minkään muunlaisen kuin per 100g/100ml -ilmoitustavan olevan toteutuskelpoinen ja osa oikeaa elämää, koska tämä tapa on niin itsestäänselvä. Itse asiassa niin itsestäänselvä, ettei asiaa ole tarvinnutkaan ajatella. Tunnen nyt kasvaneeni vähintään tynnyrissä ja vähän hävettää.

Osittain näiden vertailukelvottomien ravintosisältöjen takia koinkin tässä eräs aamu aika pahan järkytyksen. Silmiini osui muropakettini energiamäärät. En ollut kauheasti tutkaillut pakettia sen jälkeen, kun toin sen kotiin kaupasta. Enkä paljon kaupassakaan, koska ohitin kaikki sokerisuklaallajatiesmillämyrkyllä-kuorrutetut murot ja valitsin paketin, joka näytti terveellisimmältä vaihtoehdolta ja kokojyvältä. Ja jonkin aikaa elin autuaassa tietämättömyydessä... Kunnes nyt sitten yksi aamu kaadoin aamiaisannokseni ja silmäni jotenkin vain pysähtyivät rekisteröimään paketin yläreunasta yhden annoksen sisältämät ravintomäärät.

Yksi annos muroja sisältää 18 grammaa sokeria! Jokin ruokajumala on päättänyt, että yksi annos tässä merkissä ja juuri näissä muroissa on nyt sitten 1 cup ja 59 grammaa. Huh huh! Saattoi lähteä muutama vähän vahvempikin sana suusta. Olen nimittäin vedellyt noita muroja tässä nyt jo usean viikon ajan melkein päivittäin ja jopa kerrallaan vähän enemmänkin kuin vain yhden cupin verran.

Muroja, olepa hyvä! Tutkaile saamasi ravinto yläreunasta.

Kyllähän minä tiesin, että täällä on sokeria joka paikassa enemmän kuin Suomessa. Etenkin vähärasvaisissa tuotteissa. En ole edes syönyt muroja kunnolla varmaan kymmeneen vuoteen, koska epäterveellisiä, sokerisia ja turhanpäiväisiähän ne ovat Suomessakin. Eli ehkä tilani ei ollutkaan tietämättömyyttä, vaan pelkkää in denial -tilassa oloa. Nyt vain olin kaupassa erehtynyt sen kummemmin miettimättä ostamaan jotain, mitä voin syödä aamupalaksi ilman kiukuttelua, koska leipä ja juustot ovat täällä mielestäni pahoja (kauppa- ja ruokapostaus on valmisteilla, älkää huoliko!), puuroon olin kyllästynyt, kananmunia ei viitsi koko ajan vetää, eikä turkkilaisesta jogurtista lähde kunnolla nälkä.

Fiksu ihminen olisi nyt työntänyt tämän ahaa-elämyksen jälkeen murot kaapin perälle ja jättänyt ne ehkä harvinaiseksi herkuksi. Tai jopa heittänyt menemään. Mutta ei, minä olen kyllä tyytyväisenä jatkanut niiden syömistä aamuisin. :D Uutta pakettia en kyllä taida ostaa, vaan palaan puuron pariin. Tosin näitä muroja nyt vielä riittää: paketti on nimittäin pieni ja vähäinen 2,1 kg:n paketti, josta puolet on vielä jäljellä. Siinä on siis sokeria ehkä koko loppuelämäksi. Tosin voi olla, että loppuelämä jää lyhyeksi, kun nurkan takana vaanii aikuisiän diabetes ja vyötärölihavuus ja ties mitä...

Ja nämä valitsemani murot olivat oikeasti hyllyn terveellisimmästä päästä. Tosin ko. kaupassa ei ollut suurta murovalikoimaa eli tämä kertoo kuitenkin ehkä enemmän kaupasta kuin näistä muroista, koska yleensä murovalikoimat täkäläisissä kaupoissa ovat valtavat. Täällä on yleensä metreittäin muroja, jotka on upotettu ties mihin kuoleman esiasteeseen. Ja yhtä kammottavia myslejä. Ja muut aamupalavaihtoehdot? No, kaikenlaisia einesaamupalapullia löytyy. Totta kai myös maapähkinävoita tsiljoonaa eri vaihtoehtoa. Leipähyllystä valitaan jokin noin 6 kuukautta säilyvä, umpiopakattu kammotus, jonka päälle Nutellat ja muut lätkäistään.

Stereotyyppisesti jotkut luulevat monia amerikkalaisia lihaviksi. Täällä Piilaaksossa ei paljon lihavia ihmisiä ole näkynyt. Ja nyt ihmettelen vain sitä, miten nämä ihmiset täällä voivat olla hoikkia...


Ps. Amerikassa ei tietenkään käytetä grammoja. Mutta monissa ruokapaketeissa tuo annoskoko on ilmoitettu myös grammoissa.