Amerikkalaistumisen ensiaskeleet

Ensi viikolla tulee täyteen meidän ensimmäinen vuosi Kaliforniassa. Nyt on hyvä hetki katsoa, millä tavalla olen tässä vuoden aikana vähän amerikkalaistunut.

- Auto pitää saada mahdollisimman lähelle ulko-ovea. Täällähän ihmiset pyörivät autojensa kanssa parkkipaikoilla ulko-ovien läheisyydessä ympyrää vapaata paikkaa etsien niin kauppojen, ostareiden kuin kuntosalinkin pihalla. Tosin jos totta puhutaan, niin minä olen aina ollut tässä suhteessa vähän amerikkalaistunut, sillä mielestäni auto piti jo Suomessa saada mahdollisimman lähelle ovea. Turussa kun asioimme kaupassa miehen kanssa ja jos hän pysäköi auton liian kauas ovesta, aloin yleensä valittaa. "Ne liikunnan harrastamiset on sit ihan erikseen hei!" Mutta oikeastaan jos ihan tarkkoja ollaan, niin auto pitää saada lähelle ulko-ovea silloin, kun mies ajaa. Jos olen yksinäni liikenteessä, auton voi pysäköidä myös vähän kauemmas, jos se tarkoittaa sitä, että on enemmän tilaa ja vähemmän yleisöä.

- Kerran olen mennyt kauppakeskukseen ja kuvitellut pysäköiväni auton sille puolelle, jossa tarvitsemani liike sijaitsee. Sisälle päästyäni huomasin erehtyneeni, sillä olin aika kaukana oikeasta kaupasta. Sen sijaan, että olisin kävellyt kaupalle ostarin sisällä, palasin autolle ja ajoin kauppakeskuksen ympäri lähemmäs kauppaa. Puolustuksekseni sanottakoon, että kyseessä on aika massiivinen ympyrähkön mallinen mesta.

Palmuja San Josen downtownissa. Taitaa olla heinäkuussa otettu kuva. 

- Olen turtunut autolla ajamiseen, ja tunnin ajomatka onkin mielestäni nykyään yhtä kuin "aika lähellä".

- Motareilla ajaminen ei pelota minua (ainakaan yleensä) ja ajan siellä niin kuin muutkin eli lujaa ja nopeusrajoituksen yli.

- En käytä aina vilkkua, kun käännyn, koska ei sitä kukaan muukaan käytä. (Hyi kamala mua!) Kaistaa vaihtaessa sentään käytän sitä edelleen ja toivottavasti en siinä suhteessa koskaan muutu.

- Autoa ajaessa tai siellä kyydissä istuessa on kiva juoda jotain, josta saa useita satoja kaloreita. Matkat sujuvat paljon rattoisammin. Lempparini ovat JambaJuicen smoothiet.

Onneksi autossa on mukitelineet. Tästä smoothiesta taisi tulla noin 400 kaloria kotimatkan aikana. En minä mitään kaloreita laske, mutta kun ne ilmoitetaan menussa.

- Jos matkan päällä alkaa huikoa, nälän voi ihan hyvin käydä tyydyttämässä roskaruoalla Kaliforniassa perustetun In-N-Out -ketjun ravintolassa. Suomessa en ikimaailmassa olisi mennyt minnekään Heseen tai Mäkkäriin, paitsi ehkä aamuyöllä. Mutta kun tuo In-N-Outin ruoka on oikeasti ihan hyvää ja roskaruoaksi freesiä. (No okei, olen käynyt ehkä muutaman kerran.)

In-N-Outin oikeasti tuoreen oloista ruokaa, jota ei tehdä etukäteen, vaan vasta asiakkaan tilatessa.

- Voin syödä peanut butteria osana arkiruokaa. Tosin jälleen jos ihan totta puhutaan, niin jääkaapissa on edelleen se ensimmäinen kesäkuussa ostamani purkki ja siitäkin on vielä puolet jäljellä. Ei siitä ihan jokapäiväistä herkkua ole siis muodostunut.

- Syön inkiväärikarkkeja ja olen alkanut tykätä inkivääristä liiankin paljon. Eräs kaverini on sitä mieltä, että inkiväärimässyjen vetäminen on tosi jenkkimäistä, joten lisäsinpä tämänkin tähän listalle. En tiedä, onko se oikeasti jenkkiä vai ei (karkitkin löytyvät itse asiassa aasialaisista ruokakaupoista).

Oi nam!

- Olen rakastunut kokolattiamattoihin, enkä halua muuttaa asuntoon, jossa niitä ei ole.

- Suunnittelen uusien sisäliikuntaan tarkoitettujen kenkien ostamista ja elättelen mielessäni suunnitelmaa siitä, että ehkä vain jatkossa menen sinne kuntosalille ne kengät valmiiksi jalassa sen sijaan, että laittaisin jalkaani ulkolenkkarit kymmenen metrin ulkona kävelyn takia. Niinpä niin, 6. tammikuuta kuntosalipostauksessani ilmoitin pitäväni sisä- ja ulkokengät tiukasti erillään. Mutta kun... :D

- Rakastin Suomessa asuessani laittaa aina hienot (korko)kengät jalkaan, mutta nykyään kuljen lämpimällä säällä lähinnä flipflopeissa, jotka sopivat mielestäni täällä melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Suomessa olin sitä mieltä, että moiset jalkineet kuuluvat vain rannalle. Talvella ja kylmällä säällä laitan tietenkin tennarit. Roudasin Suomesta kasapäin kenkiäni mukaan tänne, mutta mukavuudenhalu on näköjään iskenyt.

Minä, flipflopit ja järkyttävän kokoinen kapsäkki Half Moon Bayssa.

- "Hi, how are you?" tulee minulta jo ihan automaattisesti. Se tulee jopa puhelimessa: ensin esittelen itseni ja sitten perään heitän heti how are you:t. Kun tämä ensimmäisen kerran tuli suustani puhelimessa melkein automaattisesti ja huomaamatta, pelästyin.

- Waste Kingistä, siitä pelottavasta jätesilppurista, johon prosessin kaltaisesti tutustuin, on tullut melkein osa arkipäivää. Mies käyttää sitä meillä kyllä enemmän kuin minä, sillä suhtaudun edelleen vähän sillä tavalla, että jätteen voi laittaa myös roskikseen. Tässä vuoden aikana olen kuullut monia erilaisia näkemyksiä siitä, mihin tuota silppuria kuuluu käyttää. Toiset sanovat, että sinne voi laittaa vihannesten ja hedelmien kuoret ja ruoanjätteet. Mutta toiset taas sanovat, ettei sinne ehdottomasti saa laittaa mitään sormenpäätä suurempaa, vaan ainoastaan pienet ruoanjämät lautaselta. En tiedä, ketä uskoisin. Ehkei yksiselkoista totuutta olekaan.