Chinese New Year Parade

Tänään lauantaina juhlimme jälleen uuttavuotta, tällä kertaa kiinalaiseen tyyliin. Huomasin ihan sattumalta, että San Franciscossa järjestetään Chinese New Year Parade. Olin luullut, että nämä bileet on jo juhlittu, mutta kliimaksi olikin näköjään vasta nyt. Ensin vähän ajattelin, ettei oikein jaksaisi lähteä ajamaan San Franciscoon, parkkeeraamaan ja sitten taas ajamaan takaisin. Mutta sitten järkeilin, ettei tällaista paraatia ihan joka päivä pääse näkemään ja ettei sitä muutakaan tekemistä ole suunnitteilla lauantaille. Sitä paitsi muistin, miten meistä melkein alkoi tulla oikeita paraatiasiantuntijoita kesällä, kun olimme käyneet katsomassa sekä Memorial Day -paraatin, pride-paraatin että 4th of July -paraatin eli enemmän paraateja kuin edellisen 10 vuoden aikana yhteensä (ellei lasketa miehen partioparaateja). Päätimme siis lähteä. Matkakin sujui hyvin lauantai-iltapäivän ruuhkassa noin tunnissa ja parkkitalo vapaine paikkoineen löytyi helposti.

Ihanaa, kun vihertää.

Siellä se SF häämöttää. Huomatkaa muuten, miten huonossa kunnossa kalifornialainen tie on.

Paraati alkoi viideltä. Järjestäjänä toimi Southwest Airlines, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Katsojilla ei tällä kertaa näkynyt mitään kylmälaukkuja siinä kohdin, jossa olimme, mutta bongasimme kyllä muutamia retkituoleja, vilttejä ja eväitä. Meilläkin olisi pitänyt olla eväät, sillä oli vähän nälkä jo ennen paraatin alkua.

Paraati oli jotenkin aikalailla samaa sarjaa kuin muutkin täällä näkemämme paraatit. Kaikenlaista sakkia oli liikenteessä poliiseista, palomiehistä, torvensoittajista ja koululaisryhmistä avoautojen kyydissä istuviin ja heilutteleviin senaattoreihin ja pormestareihin. Ja sitten oli itsensä mainostajia pankeista lentoyhtiöihin. Mutta meininki oli tietenkin todella kiinalaisvivahteista, useilla firecrackereilla höystettynä.

Yhden pankin mainoskärrystä heiteltiin päälle kultahippuja, joita löytyi illan päätteeksi sekä paitani sisältä että vessamme lattialta.

Paraati kesti kolmisen tuntia. Me jaksoimme katsella sitä kaksi tuntia, minkä jälkeen oli pakko lähteä syömään, vaikka se tarkoittikin sitä, että missasimme paraatin loppuhuipennuksen.

Tällaiset kepin päässä temppuilevat tyypit olivat jänniä. Haluan tuollaiseksi!

Kuuden jälkeen aurinko laski ja tuli aika nopeasti pimeää. Paraatin valot alkoivat päästä oikeuksiinsa, mutta minun kamerastani (eli kännykästäni) loppuu yleensä tässä kohtaa tehot kuvata yhtään mitään.

Löysimme Yelpin kautta todella hyviä arvosteluja saaneen intialaisen, jossa ruoka oli kuitenkin mauttomampaa ja tylsempää kuin monessa useitakin asteita kälysemmissä ja pikaruokalamaisemmissa (sekä halvemmissa, mutta ehkä se johtuu vain SF:n hinnoista) intialaisissa. Onneksi olimme niin nälkäisiä, että meidät sai tyytyväiseksi aika pienellä. Ja ei muuta kuin mangolassit to go ja autolla takaisin lähiöön. Hitaasti nautiskellen lasseista riitti iloa puoleen väliin saakka tunnin kotimatkasta.

Kun mietiskelin sitä, mitä tässä ensimmäisen vuoden aikana on tullut tehtyä, huomasin, ettemme oikeastaan koskaan käy San Franciscossa. Olemme käyneet siellä vain vieraiden kanssa ja sitten katsomassa sen pride-kulkueen. En kyllä tiedä, miksi siellä olisi pitänyt käydä, mutta huomasimme tänään, että sinne olisi kyllä ihan kohtalaisen kivutonta mennä, sillä yleensä matka vie viikonloppuisin vain sen noin tunnin, ellei ole jotain ihan kamalaa kaaosta (tosin mitä lähemmäs kaupunkia tullaan, sitä kaameemmiksi ruuhkat yleensä muuttuvat). Jostain syystä vain se luonto on houkutellut viikonloppuisin enemmän kuin boheemi ja villi kaupunkimeininki. Olenkohan tullut ihan auttamattomasti liian vanhaksi...?