Vuosi Kaliforniassa täynnä!

Tasan vuosi sitten saavuimme San Josehen. Tarkalleenkin ottaen vuosi sitten, sillä lentomme saapui tänne 10.3 illalla. Vuokrasimme auton San Franciscon lentokentältä ja hurautimme auton kanssa San Josehen uuden asuintalomme luokse. Yövyimme ensimmäisen yön miehen kollegan ja tämän vaimon luona, sillä he asuivat ja asuvat edelleen samassa paikassa meidän kanssa, viereisessä talossa. Minä en ollut koskaan heitä tavannut etukäteen, joten uuden ympäristön kanssa tuli heti myös uusia sosiaalisia kontakteja.

Tänään olimme liikenteessä aika pahaan ruuhka-aikaan. Taivaalla lensi myös lentokone, ja niitä täällä lenteleekin koko ajan, kun San Josen kansainvälinen lentokenttä on ihan tuossa lähellä.

Sen kunniaksi, kun vuosi täyttyi, tein tänään jotain vähän amerikkalaista. Ensinnäkin a) ostin ulkolenkkarit sisäliikuntakengiksi. Kuntosalipostauksessani mainitsin, että täällä näkyy aika vähän sellaisia selvästi sisäliikuntaan tarkoitettuja kenkiä ja että moni vetelee täällä normilenkkareissa niin lenkkipolulla kuin kuntosalillakin. Nyt kuulun tähän samaan sarjaan. Tai no, en kyllä aio samoilla kengillä mennä ulos liikkumaan, mutta ehkä kuitenkin jatkossa teen sen, mitä en kuvitellut koskaan tekeväni: kävelen salille ne sisäkengät valmiiksi jalassa.

Ja toiseksi b) en ostanut mitä tahansa lenkkareita, vaan sellaiset paksupohjaiset. Ou nou. :D Jostain syystä täällä näkyy aika paljon paksupohjaisia lenkkareita. En tiedä miksi. Tai miksi niitä ei näy Suomessa? (Ei kyllä mitenkään, että pitäisi näkyä...)

San Josen downtownissa.

Kävin Campbellissa sellaisessa juoksutarvikekaupassa, jota eräs samoilla jumppatunneilla kanssani käyvä suositteli minulle. Itse en siis etsinyt juoksukenkiä, mutta täällä kun ei tehdä sitä erityistä eroa ulko- tai sisäkenkien välillä, en nyt koe kauheaksi ongelmaksi sitä, että kyseessä on oikeasti enemmän juoksukenkä. Halusin kauppaan, jossa on asiantunteva palvelu, eikä sellaista oikein saa mistään perusostarin ketjukaupasta. Palvelu olikin loistavaa! Selitin tarpeeni myyjälle ja toivon saaneeni sitä, mitä olin vailla. Jalkojani mitattiin ensin jollain ihme laitteella, jossa seistiin 20 sekuntia. Kuvasta näki mm. miten paino jakautuu. Minun painoni oli lähes kokonaan oikean jalan päkiällä ja kantapäällä. Myyjä selitti jotain myös jalan kaarista, mutta minulta meni vähän ohi. Sama laite mittasi myös jalan pituuden, minkä perusteella myyjä antoi minulle kokeiltavaksi US-koissa yhtä kokoa isommat kengät kuin olisin itse valinnut, jos olisin etsinyt ilman avustusta. EU-koissa ero vanhaan kokooni on 2 kokoa suuremmat. Huh. (Tosin osasyynä voi olla se, että merkityt EU-koot vain heittävät täällä vähän tai se, että aiemmat lenkkarini ovat Euroopasta ostettu ja niihin merkitty US-koko ei välttämättä ole ihan täysin oikea, vaikka kai niiden periaatteessa pitäisi olla.) Kokeiltavat kengät jalassa sai mennä ulos kaupasta juoksemaan ja hyppimään jalkakäytävälle. (Miksi tuohon ei ole mahdollisuutta kaikissa lenkkarikaupoissa?!) Toivottavasti ovat hyvät. Ja jos eivät ole, käytän niitä sitten ulkolenkkareina, sillä nykyiset ulkolenkkarini ovat nekin päivityksen tarpeessa. Tuohon pohjan paksuuteen pitää kyllä ehkä vähän totutella...

Tällaiset ne ovat. Nämä ovat Saucony-merkkiset. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta merkistä. Jokin amerikkalainen, joka ei ilmeisesti ole levinnyt Suomeen (tai ei ainakaan laajalti).

Juhlistimme ensimmäisen vuoden täyttymistä käymällä syömässä downtownissa. Kaduilla oli taas ihan autiota. Ravintola kuitenkin kuhisi ihmisiä, joten ilmeisesti ulkona ei ollut ketään, koska kaikki olivat syömässä. ;) Kävimme ravintolassa, joka on ollut San Josessa 50-luvulta lähtien. Kyseessä on amerikkalais-italialainen mesta. Oli todella iso pettymys. Miehen hamppariateria oli kuivin ja kälyisin koskaan näkemäni hampurilaisateria (miten sellaisenkin aterian voi pilata?). Makukin oli kuulemma aika kuiva. Minun pestopastani laatu oli totaalisesti korvattu määrällä, eikä sörsseli maistunut erityisen miltään, paitsi öljyiseltä spagetilta ja einespestolta. Eivätkä annosten hinnat olleet mitään halpoja. Ravintola on kuitenkin todella suosittu, olihan se nytkin tiistai-iltana täynnä. Ehkä me valitsimme täysin väärät annokset. Paikka vaikutti aika pihvipainotteiselta. Pointsit kuitenkin siitä, että ravintolan tarjoilijat olivat pukeutuneet vanhanaikaisesti kunnon pukuihin ja heillä oli rusetit kaulassa.

Raflan kulma.

Downtownin kaduilla oli jälleen aika autiota illalla. 

Ruokailun jälkeen kävimme toisessa suositussa paikassa, Psycho Donuts -donitsikiskassa. Paikan netissä oleva menu on aika silmiä hivelevä, mutta todellisuus oli hiukan karu. Paikka oli äärimmäisen pieni ja valikoima todella suppea. Ja kun vielä oli ilta, donitsit näyttivät jotenkin vähän kuukahtaneilta.

Nämä eivät olleet kauhean houkuttelevan näköisiä. Ihme kasakin tuo toinen.

Me valitsimme tällaiset. 

Donitsit eivät olleet erityisen meheviä, kun eivät olleet mitenkään tuoreita. Aika tylsiä itse asiassa. Oli siis jotenkin aika kälynen ilta, kun ruoka oli hintaansa nähden laadutonta ja donitsitkin kuivahkoja.


Seuraavassa postauksessa luvassa on tietoa asuntoasiastamme sekä ensimmäisen vuoden täyttymisen kunniaksi muuttoon ja asuntoon liittyviä kuvia, joita en ennen ole vaivautunut julkaisemaan.