Taas viikonlopusta

Olen ollut keskiviikosta alkaen vähän flunssassa. Olen edelleen sitä mieltä, että olen täällä useammin kipeä kuin Suomessa, enkä voi käsittää, miksi. Voisi kuvitella, että lämmin ilmasto vähentäisi flunssaa, mutta ilmeisesti ei. Juttelin aiheesta kerran saksalaisen kaverini kanssa, ja hänkin kertoi olevansa täällä usein kipeänä. Hän oli kuullut teorian, että kropalla menee yleensä noin vuosi sopeutua uudenlaiseen ilmastoon. Ja onhan täällä tietenkin usein kylmät illat ja yöt, vaikka päivällä olisikin lämmin...

Minä yritin viikonlopun aikana hoitaa kurkkukipuani kalifornialaisella lähestymistavalla: ottamalla aurinkoa poolilla. Joo-o, ei auttanut. Tai olisi se ehkä voinut auttaa, ellemme olisi lauantaina illalla lähteneet syömään muutaman uuden suomalaistuttavuuden kanssa. Ehkä viini, puhuminen ja ulkoilmassa oleilu illalla ei sitten kuitenkaan ole se oikea tapa suhtautua kipeään kurkkuun.

En ole käynyt poolilla alkuvuoden parin kerran jälkeen. Näköjään moni meidän naapureistakin on jo sitä mieltä, että voi tulla altaalle, sillä siellä oli paljon porukkaa viettämässä viikonloppua. Uv-indeksi oli eilen 5 ja tänään jo 6. Vertailun vuoksi katsoin, että Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä-Suomessa keskikesällä ja keskipäivällä pilvettömänä päivänä voi olla 5-7 (kait nuo indeksit ovat samat?). Uv-indeksi 6 on jo voimakasta tasoa. Jo vuosi on muuten ollut tarpeeksi siihen, että olen huomannut Kalifornian auringon huonot vaikutukset ihollani. Ehkäpä syytä tehdä siitäkin oma postaus jossain vaiheessa - ja pitää asia vahvasti mielessä tänä vuonna. Mieheni on fiksu, eikä hän suostunut viikonlopun aikana altaalle kertaakaan. 

Me menimme eilen illalla Santana Rowlle syömään. Tämä oli ensimmäinen viikonloppuilta, kun olemme käyneet Santana Rowlla. Olemme vain yhden ainoan kerran aikaisemmin käyneet Rowlla illalla ja silloin oli arki. Arki-iltana oli hiljaista, mutta näin viikonloppuna menoa ja meininkiä riitti.

Santana Rown alkuillan meininkiä ja totaalisen ylivalottunut taivas. Ja joku random kahviheppu keskellä kuvaa. 

Kävimme syömässä ketjuravintola Maggiano's Little Italyssa. Me kävimme miehen kanssa tutustumassa kyseisen ketjun ravintolaan Chicagossa, emmekä olleet silloin kovin vakuuttuneita. Kaikelle täytyy kuitenkin antaa toinen mahdollisuus, mutta Santana Rown Maggiano's ei vakuuttanut meitä yhtään sen enempää. Ylihinnoiteltua pastaa, jossa ei ollut mitään erityistä eikä edes kauheasti makua. Miksi ravintoloiden pastaruoat ovat lähes aina pettymyksiä ja antavat sellaisen olon, että "mä osaisin itsekin tehdä samanlaista ellen jopa parempaa"?

Maggiano'sissa harrastetaan kunnon amerikkalaista lähestymistapaa ruokaan: "Chose one for today and another for tomorrow". Eli ota pasta nyt ja saat toisen mukaan huomiseksi kotiin.

Siis kaikkihan haluavat ottaa ravintolasta kotiin seuraavankin päivän ruoan. 

En täysin ymmärrä, mikä pointti tuossa on, eli en selvästikään ole vielä tarpeeksi amerikkalaistunut. Ymmärrän vielä sen, että loppuannos otetaan doggy bagissa mukaan, mutta että oikein ostetaan valmiiksi toinen annos kotiin vietäväksi? Jos haluaa syödä ravintolaruokaa seuraavanakin päivänä, niin miksi ihmeessä seuraavana päivänä ei voi mennä uudelleen ravintolaan? Olisi vähän tuoreempaa ruokaa. Tosin kalliimpaa tietenkin...

Hinnat noissa "ota extrapasta kotiin" -ratkaisuissa ovat jotenkin hämmentävän halvat. Meidän seurueemme ihmetteli pitkän aikaa Maggiano'sin meal for twota eli kahden ihmisen menuuta. Siihen kuului yksi alkuruoka, kaksi pääruokapastaa, yksi jälkiruoka JA kaksi extrapastaa kotiin vietäväksi. Siis yhteensä neljä pastaa sekä alku-ja jälkiruoka. Ja hinta oli $40 (+verot +tippi). Siis mikä järki olisi ostaa erikseen pastat ja jälkkärit, kun tuolla dinnermenuulla saa halvemmalla ja hemmetisti enemmän?

Mutta niin, halpuus on vain yksi seikka tietenkin. Minä en ainakaan halua kasapäin ruokaa, enkä etenkään vietäväksi kotiin, koska ei se kuitenkaan olisi enää seuraavana päivänä niin hyvää jonkun mikrolämmityksen jälkeen ja jäisi varmaan vain syömättä. Enkä etenkään halua tuota Maggiano'sin ruokaa, haha. Mutta ilmeisen suosittua tuolta mestasta on ottaa extrapastoja mukaan, sillä useissa pöydissä näkyi pahvipusseja.

Jälkkärit olivat kyllä hyviä eli pointsit niistä raflalle! Eräs suomalainen suositteli omenapiirakkapaistosta, joten pakkohan sellaista oli kokeilla. Annos oli jättimäinen. Siitä olisi syönyt varmaan neljä - ja tarjoilija toikin pöytään erilliset pikkulautaset selkeästi sitä varten, että jälkkäreitä voisi jakaa. Hän ei kuitenkaan kommentoinut mitään siihen, että meistä kolme tilasi ihan omat omenapaistokset ja neljäs oman kakkupalan. Yleensä tarjoilijat sanovat täällä, jos jälkkäri on niin iso, että siitä söisi useampi.

Ihanan rapsakka omenapaistos. 

Noh, minä söin kyllä oman paistokseni kokonaan ihan yksin. Eikä tehnyt edes tiukkaa.

Ruokailun jälkeen ihmettelimme hiukan Santana Rown iltameininkiä ja kävimme ulkoilmaviinibaarisssa juomassa lasilliset. Pakkohan sitä on ulkona istua terassilla tuolla, jossa siihen kerrankin on mahdollisuus. Me emme kuitenkaan kovin usein eksy Santana Rowlle. (Samaan viinibaariin tuli muuten Maggiano'sissa kanssamme samaan aikaan olleet, ja heillä oli take away -pastapussi mukana. Hei mites se kylmäketju anyone??!)

Minulla saksalaista rieslingia, miehellä sentään kalifornialaista punkkua.

Voipi olla, ettei kyllä jatkossakaan eksytä usein Santana Rowlle. Ei ainakaan viinejä juomaan. Nuo kaksi lasillista maksoivat nimittäin yhteensä $30 veroineen ja tippeineen. Huh. Fiiniä viiniä, mutta tarjoilijoilla oli kyllä rönttöiset t-paidat työasuina...