Vähän viinin maistelua (taas) ja shoppailua

Yksi parhaimmista asioista täällä on se, että saa tutustua hyvin monenlaisiin ihmisiin. Sellaisiin ihmisiin, joiden seuraan en "normaalisti" varmaan mitenkään eksyisi ja jotka ovat erilaisia kuin minä itse. Tällaisten ihmisten kanssa oppii aina jotain uutta. Vähintään itsestään.

Yksi uusista tuttavuuksistani on keski-iän saavuttanut ja ehkä jo ylittänytkin venäläistaustainen nainen. Hän asuu tuossa naapurissa. Tapasin hänet, kun aioimme osallistua samaan tapahtumaan ja kun hän kyseli asuintalomme nettisivuilla carpoolia eli kimppakyytiä. Päädyimme menemään samalla kyydillä ja siinä sitten hieman tutustumaan.

Hän on asunut Kaliforniassa yli 20 vuotta. Sitä ennen hän on asunut parisen vuotta missäs muualla kuin Suomessa, jonne muutti Venäjältä. Minulla ja hänellä ei ole mitään yhteistä. Paitsi se, että olemme asuneet Suomessa. Ja ehkä se, ettemme ole töissä, joten meillä on aikaa.

Hänen kanssaan oli ihan hauska jakaa automatka, koska hän kertoili mielenkiintoisia juttuja esimerkiksi Neuvostoliitosta. Ja hän luetteli ne pahimmat stereotypiat, joita venäläisistä on ollut (mm. sen, että ennen muinoin jos jossain näkyi jonon pää, venäläinen asettui jonon jatkeeksi tietämättä, mitä jonosta saa) ja kertoi jokaisen pitävän paikkaansa. Lisäksi hän puhui mielestäni hassuja juttuja Suomesta. Hän kertoi esimerkiksi hävenneensä olevansa venäläinen Suomeen muuttaessaan, koska venäläisillä on ryyppääjien maine. Kunnes hän oli asunut Suomessa hetken ja huomannut, että siellä vasta ryypätäänkin. Kuulemma hänen venäläiset ystävänsä saattoivat juoda pari pulloa vodkaa ruoan kanssa eikä sitä huomannut heistä, mutta hänen suomalainen miehensä ja tämän kaverit makasivat jo yhden pullon jälkeen aina pöydän alla. Lisäksi hän oli usein ihastellut suomalaisia laittautuneita naisia, jotka menivät iltaisin ulos. Kunnes hän sitten näki nämä naiset palaamassa kotiin niistä iltariennoista tukat sekaisin ja meikit levinneinä (mitä ei Venäjällä näkynyt). Yöelämämeno Suomessa on siis ilmeisesti ollut samanlaista aina. ;)

Anyway, tämä uusi tuttavani pyysi minua jo tämän meidän ensimmäisen automatkamme jälkeen hänen kanssaan shoppailemaan outletteihin. En ollut kauhean innoissani, koska en nähnyt, mitä yhteistä meillä olisi, kun ikäeroakin on niin huimasti. Lupasin kuitenkin lähteä, vaikka jälkikäteen pohdinkin hetken, miten saan keploteltua itseni pois moisesta lupauksesta. Kamala minä. Itse asiassa ajattelin, ettei hän koskaan oikeasti ja konkreettisesti pyytäisi minua mukaansa. Täällä nyt ehdotellaan kaikenlaista, eikä monikaan aio ehdotuksiin palata.

Toissaviikolla hän pyysi minua kanssaan ruokaostoksille ja menin. Ja tällä viikolla hän sitten ehdotti sitä outlet-reissua. Ajattelin siinä sitten, että mikä ettei. Vaikkei meillä olisikaan yhteistä, hän on kuitenkin mukavan oloinen ja kaiken lisäksi puhuu loistavaa englantia, mikä on aina plussaa.

Oli kyllä mielenkiintoinen reissu, ei voi muuta sanoa! Kuvittelin, että olemme menossa vain shoppailemaan, koska en muistanut hänen puhuneen mistään muusta. Yhtäkkiä kuitenkin löysin itseni keskeltä viinitilaa, koska tuttavani halusi mennä maistelemaan viinejä. No, mitäs minulla pientä viininmaistelua vastaan on. Tuli vain vähän puskista.

Ajoimme Livermoreen, joka on hiukan alle tunnin ajomatkan päässä meiltä. Livermoressa on mm. Premium Outlets, mutta lisäksi siellä on näköjään jonkin verran viinitiloja. En ole aikaisemmin ollut täällä viinitiloilla maistelemassa niin kuin viime viikolla kerroin. Tämä ensimmäinen kokemus oli oikein miellyttävä. Valitsimme setin, johon kuului kaksi valkoviiniä ja kaksi punaviiniä. Setti maksoi $10, mikä oli mielestäni edullisempi kuin olisin olettanut. Tietenkään maistelumäärä ei ole suuri, mutta silti. Lisäksi maistoimme setin ulkopuolelta kolmea muuta viiniä, joita ei laskutettu erikseen.

En tiedä viineistä oikeastaan mitään. Tämä uusi tuttavani tietää. Hän selitti ummet ja lammet ja olin eksynyt koko kuviosta jo aika alussa. Mutta maistoinpa ensi kertaa elämässäni sellaista "vähän kalliimpaa" viiniä (minun mittapuullani "vähän kalliimpi" tarkoittaa sadan dollarin viiniä :D). Olisi kyllä kiva oppia viineistä jotain, ja tämä Kalifornia olisi ehkä aika sopiva opiskelupaikkakin...

Mutta siihen shoppailuun. Tuttavani on toiminut joskus personal shopperina ja ilmeisesti tapa on vähän jäänyt. Hän nimittäin tunki syliini taukoamatta kaikenmaailman asuja, jotka kuulemma sopisivat minulle. Harmi vain, ettemme olleet kaupassa, jossa olisi ollut mitään minun mielestäni minulle sopivaa. Hänen lempikauppansa kuhisi keski-ikäisiä rouvia ja vaatteet olivat vähän sellaista chanelmaista klassista tätityyliä (ja hinnatkin samaa luokkaa). Todella kaunista siis, muttei lainkaan sellaista, mihin itse pukeudun. Jouduin jo ensimmäisen vartin ajan tolkuttamaan hänelle, että ei, en halua kokeilla vaaleanpunaista paksua paitaa oli se miten laadukas tahansa enkä myöskään vihreitä suoria housuja ja ei, en tarvitse 700 dollarin juhlamekkoa enkä myöskään klassista jakkua. Eikä hän oikein ymmärtänyt. Kuulemma voisin oikein hyvin pukeutua klassisesti.

Sama meininki jatkui seuraavassa kaupassa, joka ei sekään ollut halpa outletmeiningistä huolimatta. Siinä missä hän otti itselleen sovitettavaksi yhden vaatteen, hän tunki minulle ainakin seitsemää. Jos vaatteet eivät olleet klassisia, niin sitten niissä oli suurimmassa osassa jotain ihme paljetteja tai muuta tilpehööriä, joita voin vain harvoin sietää vaatteissa, olivat ne kuinka laadukkaan näköistä designerkamaa tahansa. Yhdestä valkoisesta röyhelöpaidasta (jossa oli vielä kaiken lisäksi jotain kultaisia pikkupalleroita) totesin, että tuollaista käyttävät mielestäni vain 16-vuotiaat tyylittömät teinitytöt (vaikka teinit eivät maksa samanlaisista vaatteistaan satasia). Ainakin Suomessa. Ja arvatkaapa mitä sain tähän kommentiksi! "Well, you don't live in Finland anymore! Maybe it's time for you to wear something different!"

En tiedä, olisinko itkenyt vain nauranut. Tai no, itse asiassa nauroin. Ja itse asiassa osaa hänen minulle kiikuttamista vetimistä jopa kokeilin ja täytyy myöntää, että kyllä hänellä on silmää sille, mikä istuu ja mikä ei. En olisi ikimaailmassa valinnut sellaisia vaatteita, koska ne näyttivät henkarilla vähän oudoilta tai sitten liian klassisilta. Mutta vaatteen ilme muuttui täysin, kun vedin sen päälleni! Jäivät kuitenkin kauppaan.

Meillä oli silti kyllä täysin erilainen näkemys asioista. Mikä ei tietenkään tullut minään yllätyksenä. Miksi ihmeessä alle 30-vuotias suomalainen nainen ja keski-iän ylittänyt amerikkalaistunut venäläinen nainen jakaisivat samanlaisen tyylimaun? Yllätyksenä tuli kuitenkin hänen tyrkyttämisensä. Hän yritti varmasti vain olla ystävällinen, mutta en silti ymmärtänyt hänen intoaan tuputtaa minulle hänen mielestään hienoja vaatteita, koska toin useasti ja selkeästi ilmi, etten ole kiinnostunut. Toinen eriävä näkemys meillä oli alennuksista. Hänen mielestään minun olisi pitänyt ostaa kaunis, klassinen juhlamekko, koska se oli alennuksen jälkeen vain parisataa dollaria. Ja koska se on arvokas ja istuu täydellisesti (ja niin se kyllä istuikin). Totesin kuitenkin, etten tarvitse juhlamekkoa, enkä halua ostaa sellaista oli se alessa tai ei. Ei minulla ole mitään tilaisuutta sellaiselle mekolle. Hänellä oli kuitenkin ratkaisu kaikkiin ongelmiini. Ja itse asiassa se, ettei minulla ole oikeanlaista tilaisuutta mekolle, ei edes kuulemma ollut minun ongelmani, vaan aviomieheni ongelma. Minun pitäisi vain ilmoittaa miehelleni, että hänen täytyy viedä minut jonnekin, jonne voin pukeutua kauniiseen mekkoon. Öh, okei. Ehkä hän vähän vitsaili. Vähän. Todella vähän. Tai ehkä ei lainkaan.

Päädyin kuitenkin ostamaan pari vaatetta, ihan sellaisia itse omilla toimivilla silmilläni ja tyylitajullani löytämiäni. Tuttavani ei muuten pitänyt niistä lainkaan, toista hän oikein inhosi kovaan ääneen. :D

Kävin tällä viikolla myös erään toisen naapurini kanssa kauppakeskuksessa. Siitä ei kuitenkaan saa edes huteran aasinsillan avulla minkäänlaista blogipostausta aikaiseksi, koska olemme molemmat tällaisia saman ikäisiä ja samansuuntaisen tyylimaailman omistavia tylsyyksiä...