Amerikkalainen tippikulttuuri

Tippaus. Tapa, joka herättää tunteita puolesta ja vastaan ja josta monella on hyvin vahva näkemys. Tippaus on olennainen osa amerikkalaista elämää. Koska olen aina ennen asunut Suomessa, en ole tottunut tippaukseen osana arkipäivää. Koska olen kuitenkin lomaillut Yhdysvalloissa muutaman kerran, olen sentään onneksi tutustunut tippaustapaan ennen tänne muuttoa, eikä siinä enää ollut paljoa opettelemista.

Mistä tipissä on kysymys?

Amerikkalaisissa hinnastoissa ilmoitettu hinta on vain työn tai ravintolassa ruoka-annoksen hinta. Palvelu ei siis kuulu ilmoitettuun hintaan ja siitä täytyy erikseen maksaa tippaamalla, oli sitten kyseessä tarjoilijan, kampaajan, taksikuskin tai pitsalähetin antama palvelu. Monissa ravintoloissa tipin tarpeesta muistutetaankin menun ja/tai kuitin alareunassa olevalla tekstillä "Gratuity not included".

Eräs Suomessa asuva, monien asioiden suhteen erittäin älykäs ihminen totesi minulle, ettei tällaiseen tippausjuttuun kannata noin vain lähteä mukaan, kun mietiskelin hänelle, miten työmiestä pitäisi tipata. (Terkut vain sinne ruudun toiselle puolelle itsensä tunnistavalle! ;) ) Eri maissa on erilaiset tippauskäytännöt, ja oman kohdemaan tapaan kannattaa totta kai perehtyä ennen kuin lähtee maailmalle nolaamaan itseään. Amerikan käytännöstä voi todeta, ettei tippaaminen ole asiakkaan valinta. Se on palvelun hinta, joka on maksettava. Miehen työkaveri lähti tässä taannoin ravintolasta jättämättä tippiä ja henkilökunta juoksi hänen peräänsä kadulle. Se, ettei jenkkiraflassa tippaa, on vähän sama kuin lähtisi maksamatta ollenkaan. Jos et ole tyytyväinen, jätät vähän vähemmän tippiä. Tästä toki jotkut amerikkalaiset voivat olla eri mieltä ja saattavat sanoa, ettei tipin jättäminen ole pakollista. Ja ei kai se nyt periaatteessa olekaan. Käytännössä kuitenkin, maan historia, tavat ja palkat huomioiden, tippaus on osa elämää. Palvelusta on maksettava erikseen ja piste.

Tippaustapa on tullut tänne tietenkin Euroopasta, lähinnä kai Englannista, ja levinnyt entisaikojen tavernoihin sun muihin. Ilmeisesti 1900-luvun alussa amerikkalaiset ovat kokeneet tippauksen olevan vastoin egalitaarisia ja demokraattisia arvoja, ja tällöin tippaustavalla on ollut voimakkaita vastustajia. Silti tippaus jäi pysyväksi tavaksi. Olen lukenut myös sellaista (täältä), että kieltolailla ja raittiusliikkeellä olisi ollut osansa tippaustavan juurruttamisessa: kun alkoholin myynnistä ei tullut voittoja, tipeistä tuli monille välttämättömiä.

Historiallisen taustansa lisäksi tippauksella on totta kai myös poliittinen puoli. En jaksa edes yrittää ymmärtää näitä kuvioita. Jos asiasta haluaa tehdä mustavalkoisen ja yksinkertaisen kuuloisen, ei tarvitse kuin miettiä sitä, keitä tippauskulttuuri hyödyttää. No, työnantajia totta kai. Isoja yrityksiä ja niiden omistajia. Tippaustavan säilyttämiselle on varmasti suuret puolestapuhujansa tässä maassa.

Mitä tekemistä tipillä on palkan kanssa?

Amerikassa on määritelty liittovaltiotasolla työnantajan maksettava minimipalkka eli summa, joka työnantajan on vähintään maksettava työntekijälle suoraan palkkana. Siis sellaiselle työntekijälle, joka saa tippejä säännöllisesti (muunlaisia työntekijöitä koskevat omat säännökset). Tämä summa on vain $2.13/h (noin 1,60 euroa/h)! Tipit tulevat sitten tuohon päälle ja muodostavat loppuosan palkasta.

Olen ymmärtänyt, että liittovaltio olisi määritellyt rajan myös sille, kuinka paljon palkan olisi oltava yhteensä työnantajan maksaman minimipalkan ja tippien kanssa. Jos raja ei mene tipeillä rikki, työnantajan täytyisi maksaa erotus työntekijälle. Mutta en nyt ihan ymmärrä tätä kuviota kaikkien osavaltioiden osalta. Ilmeisesti tämä yhteisminimipalkka ei velvoita osavaltioita ja niissä toimivia työnantajia. Tai ainakin sellaisen käsityksen saan tästä taulukosta, josta näkyvät osavaltiokohtaiset erot. Oma ymmärrykseni loppuu hiukan kesken, koska joissain osavaltioissa tuo $2.13 on tosiaan ainoa raja. Ehkä joku jossain toisessa osavaltiossa asuva osaa valaista, miten hommat toimivat? (Tai joku, joka osaa tulkita tuota taulukkoa. :D)

Kalifornian osalta tilanne on kuitenkin selkeä. Osavaltiot voivat päättää omat suuremmat minimipalkkansa, ja Kaliforniassa onkin määritelty, että työnantajan on maksettava työntekijälle suoraan palkkaa $9/h (noin 6,78 euroa/h). Kalifornia tuntuu näin mutu-tuntumalla olevan aika fiksu monissa asioissa ja myös tässä palkka-asiassa. Tuosta yllä olevan linkin takaa löytyvästä taulukosta näkee, että $9/h-minimipalkka on osavaltioiden keskuudessa yksi korkeimmista. Vain kahdessa muussa osavaltiossa minimiraja on suurempi kuin Kaliforniassa ja ero on vain muutama sentti.

Tipit tulevat tuon $9/h-palkan päälle. Todella kälyinen tuo 9 dollarin tuntipalkka kyllä on, etenkin ottaen huomioon Kalifornian kalliit hinnat. Tipit tulevat siis todellakin tarpeeseen. Kuinka moni kehtaa vielä sanoa, ettei viitsisi tipata?

Tipit ovat verotettavaa ansiotuloa. Esimerkiksi ravintoloissa tuodaan lasku, jossa on ruoan loppusumma veroineen. Sitten on viiva, johon kirjoitetaan gratuity eli tippi, jonka asiakas päättää. Asiakas laskee sitten summat yhteen, merkitsee summan kuittiin ja allekirjoittaa. Näin tippi menee virallisesti. Oma lukunsa on tietenkin käteisellä maksava. Varmasti osa tipeistä menee virallisen tien ulkopuolelta työntekijän taskuun...

Mikä on oikean tipin määrä?

On olemassa lukuisia sääntöjä siitä, minkä suuruinen tippi missäkin tilanteessa ja kenellekin on hyvä. Voitte arvata, että neuvot riippuvat usein myös vastaajasta. Vinkkejä löytyy netistä paljon. Tässä hiukan yleisimpiä neuvoja, joita olen kuullut ja jotka ovat olleet samoja vastauksen lähteestä riippumatta:
- Ravintoloissa "oikean tipin" määrä on usein 15-20 % ruoan ja juomien verottomasta yhteishinnasta. Hinnathan täällä ilmoitetaan aina ilman veroa ennen itse maksutapahtumaa. Joissakin ravintoloissa (ja kampaamossa, jossa kävin) kuitin alareunaan on muuten valmiiksi laskettu eri tippien määrät hinnasta (usein 15 %, 18 % ja 20 %).
- Pitsalähetille $2-$5.
- Baarimikolle $1-$2 per juoma tai 10-20 % kokonaislaskusta, jos juo pidemmän aikaa.
- Partureille, kampaajille, hierojille ja kynsisalonkien työntekijöille 15-20 % työn hinnasta. Jos kampaamossa joku muu kuin kampaaja pesee tukan, pesijää tipataan $5.
- Taksikuskille 10-20 % ajon hinnasta.
- Hotellissa siivoajalle $2-$5 per päivä.
(- Siitä, kuuluiko sitä työmiestä tipata vai ei, en vieläkään ole varma. Tippasin $5, ja hän näytti ehkä hivenen hämmentyneeltä. Toisaalta hän kyllä kuului asuinkompleksimme henkilökuntaan, joten häntä todennäköisesti ei olisi tarvinnut tipata.)

Tässä myös video yleisistä tippimääristä. Kuten huomaatte, prosentit vaihtelevat hiukan näistä minun antamista "yleisistä". Kukin tavallaan siis.

On myös paikkoja, joissa en vieläkään tiedä, miten tippi kuuluu hoitaa. Niissä rafloissa, joissa ruoka tilataan tiskiltä ja maksetaan samalla ja joissa juomat kannetaan itse pöytään, olen vähän hukassa. Työntekijä tällöin vain tuo ruoan pöytään, muuta palvelua ei ole. Miten kuuluu tipata? Ei kai samalla tavalla kuin rafloissa, joissa tarjoilija hoitaa kaiken?

Ajatuksiani tippauksesta.

Tippauksen hyviä puolia on vaikea keksiä. Näin siksi, ettei tippaustavalla tunnu olevan sen työntekijän näkökulmasta kovinkaan paljon hyviä puolia, kun se työnantajan maksama peruspalkka on surkea (ja jostain syystä ajattelen asiaa sen työntekijän näkökulmasta). Jos jotain plussapuolia tuleekin mieleen, ne kumoutuvat aika nopeasti, kun tilannetta pohtii tarkemmin.

Nopeasti ajateltuna voisi sanoa, että tippaustapa takaa hyvän asiakaspalvelun. Täällä esimerkiksi hyvin harvoin törmää tylyyn tarjoilijaan. "Mä oon täällä vain töissä, ei kiinnosta" -asennetta ei paljoa ole näkynyt. Mutta eihän asia oikeasti ole näin! Tippi ei takaa hyvää palvelua. Kyllä kunnon asiakaspalvelua saa myös siellä, missä ei tipata. Monissa maissa palvelun hinta ja työntekijän palkka on onnistuttu laskemaan vaikkapa sen ruoka-annoksen hintaan ja silti palvelu pelaa.

Entäs sitten työntekijöiden määrä? Kun osa palkasta tulee asiakkaalta tippien muodossa, työnantaja voi maksaa matalaa palkkaa ja näin ollen työntekijöitä voi palkata riittävästi. Joku voisi sanoa tätä hyväksi puoleksi. Itse en ehkä sanoisi, koska ajattelen taas sitä rassukkaa matalapalkkaduunia painavaa. Sitä paitsi Kaliforniassa on riittävästi työntekijöitä, vaikka tuo minimipalkka onkin "korkea".

Ajattelin myös hetken, että ehkä työn/ruoan/tuotteen hinta on paremmin läpinäkyvä, kun siihen ei ole sisällytetty palvelun hintaa. Mutta eihän tämäkään pointti ole ihan näin yksinkertainen, koska toki hinnoissa on muitakin kuluja kuin vain raaka-ainekuluja.

Miinuspuolia sen sijaan onkin helppo löytää. Itseäni kauhistuttaa se, ettei työantajan tarvitse maksaa kunnon palkkaa. Oikeasti, $2.13 per tunti, huh! Ihmiset eivät saa kunnon palkkaa työnantajaltaan, koska osa palkasta tulee tipeistä. Jos tulee. Tämä "jos" onkin systeemin pahin aukko mielestäni. Kaikenlaisia idiootteja on aina liikenteessä, ja uskon, että monet jättävät piheyttään liian vähän tippiä tai eivät tippaa ollenkaan. Tästä piheydestä kärsii työntekijä, jolle tipit saattavat merkitä sen, onko kotiin varaa ostaa kunnolla ruokaa vai ei. Ja se tipin määrä ei oikeasti riipu palvelun laadusta. Se riippuu asiakkaasta ja asiakkaan halusta maksaa "vähän lisää".

Mutta oli tippauksesta mitä mieltä tahansa, se on kuitenkin osa elämää Amerikassa. Olen jo kauan sitten hyväksynyt tippaustavan enkä enää kyseenalaista sitä, koska se on ihan turhaa. Joskus silti edelleen ihmetyttää, sillä mielestäni työn tai tuotteen ja palvelun välinen ero ei ole aina ihan selkeä. Esimerkiksi hieronnassa tai kampaajalla koen, että työ ja palvelu menevät päällekäin - jos vaikka tukka on leikattu huonosti, eikö se ole sitä palvelua? Vai onko se palvelu sitten vain sitä työntekijän käyttäytymistä? Tukka on leikattu paskasti, mutta työntekijä oli iloinen - tippaa kunnolla?!

Niin ja mitä ihmettä on se, ettei tippiä saisi maksaa kolikoilla? Tämän kiellon olen kuullut useasti, mutten koskaan ole saanut siihen selitystä. Onko se alentavaa? Ärsyttävää, koska niillä kolikoilla ei oikeasti kukaan tee mitään (miksi niitä edes tässä maassa on?)? Olen silti päätellyt, että tämä kielto oikeasti pitää paikkaansa. Ainakaaan meidän lomareissun hotellisiivoajalle ei kelvannut kolikoilla yöpöydälle jätetty tippi...