Kynsien huoltoa ja Broadway-musikaalia

Kävin tänään manipedissä. En lähes koskaan jaksa lakata sormenkynsiä, mutta on kiva, kun välillä joku tekee sen puolestani. :)

Täällä on paljon kynsisalonkeja. Niitä löytyy yleensä sekä sisä- että ulkoilmaostareilta. Salongit taitavat olla aina aasialaisten, usein vietnamilaisten, pitämiä. Toistaiseksi en ole nähnyt yhtäkään ei-aasialaista. Olen käynyt vain kerran Aasiassa (juurikin Vietnamissa), joten en oikeasti voi tehdä tällaista pienen yleistyksen tapaistakaan, mutta nämä täkäläisillä ostareilla olevat kynsisalonkipaikat tuntuvat olevan aivan kuten Aasian turistikaupungeissa: ulkoapäin välillä hyvinkin epäilyttävän näköisiä paikkoja, joissa työntekijät osaavat ehkä välttävää englantia jos sitäkään ja joissa palvelu on massapalvelua ja hinnat halvat ja joihin ei tarvitse aikavarausta. Näin kärjistäen totta kai. :) Eiköhän näitäkin mestoja löydy joka lähtöön.

Itse olen käynyt täällä itse asiassa vain yhdessä kynsisalongissa, mutta siellä kolme kertaa. Kaverini suositteli paikkaa ja kertoi sen olevan siisti ja hygieenisen oloinen. Salongin työntekijöistä ainakin suurin osa on vietnamilaisia, todennäköisesti kaikki. Paikan omistaa ilmeisesti eräs vietnamilainen mies, joka usein hengeilee paikalla. Työntekijät vaikuttavat puhuvan englantia juuri ja juuri niin hyvin, että osaavat tervehtiä ja sanoa muutaman kynsiin liittyvän asian. Lisäksi he jostain kumman syystä osaavat kysyä, onko minulla tänään töitä. Tätä on kysytty jokaisella kolmella kerralla (työntekijä ollut eri)! Englannin ja asiakkaalle puhumisen sijaan työntekijät usein puhuvat keskenään omalla äidinkielellään tai sitten ovat vain hiljaa.

Kynsisalonkini. Tämä kuva on Yelpistä, ei siis minun ottamani.

L.A. Madde jakoi blogissaan jokin aika sitten tämän huikean hauskan kynsisalonkeja kuvaavan stand up -videon. Tuo nainen osaa aivan loistavalla tavalla tiivistää kynsisalonkien menon ja ilmapiirin! Ja lisäksi hän imitoi työntekijänaisten aksenttia aivan todella hyvin! Naurattaa ihan hirveästi, vaikkei meno nyt tietenkään ihan tuollaista ole. :)

Olen käynyt nyt kaksi kertaa manipedissä, jossa lakkaus tehtiin ihan kynsilakalla, ja kerran pedikyyrissa, jossa lakka oli geelauksella. Manipedin hinta kynsilakalla oli noin $35 + tippi. Tänään tippasin juuri ja juuri 18 % ja maksoin yhteensä $41 eli noin 31 euroa. Geelauksella tehdyn pedikyyrin hinta taisi olla yhteensä tippeineen jotain noin $47 dollaria eli noin 36 euroa. Olen ollut joka kerta tyytyväinen kynsien ulkonäköön, mutta geelaus ei kestänyt niin kuin se minulla Suomessa on kestänyt.

Olen kuullut monien suomalaisten valittelevan sitä, kun geelauksen hinta Suomessa on niin korkea. Haluan tuoda nyt esiin, ettei Suomessa ja täällä tehdyn geelauksen laatua oikein kannata verrata toisiinsa. Minulla on ollut aikoinaan Suomessa geelikynnet yhteensä lähes 5 vuoden ajan sormissa ja monena kesänä varpaissa eli kokemusta on. Varpaissa geelaus on minulla kestänyt aina lähes koko kesän eli vajaan 3 kuukautta. Täällä geelaus varpaissa kesti alle kuukauden. Siinä missä Suomessa varpaiden geelauksen laittaminen kestää noin tunnin, täällä samassa ajassa tehtiin lyhyt jalkakylpy, minimaalinen hieronta, kynsien viilaus ja se itse geelaus. Geelauksen laittotapakin oli erilainen: Suomessa laitetaan monta kerrosta, täällä vain muutama. Geeli itsessään täällä taitaa myös olla erilaista kuin se, jota minulla on Suomessa ollut: Suomessa  aina lopuksi geelin päältä viilataan se vielä ohueksi ja kauniiksi, täällä geelaus ei edes kestä kunnon viilausta siitä päältä. Ohutta kamaa siis.

Voi olla, että olen tottunut Suomessa vain erittäin hyvään laatuun. Toki geelauksia on joka lähtöön, mutta minä sain aina loistavaa työtä ja laadukasta, kestävää jälkeä. Ja totta kai täälläkin varmasti on erilaisia paikkoja, joista osasta ehkä saakin vähän kestävämpää työtä. Jotenkin kuitenkin epäilen, että aasialaisissa on aikalailla samanlainen meininki... Mutta mistäs sen tietää. Omalla kynsityypilläkin on totta kai vaikutuksensa. Ja se hyvä puoli näissä ei-niin-kestävissä geelauksissa täällä on, että ne saa itse viilattua pois, kun niihin kyllästyy. :)

Onko jotakuta muuta Amerikassa asuvaa muuten vaivannut kynsisalonkien asetelma? Siis se, että työntekijät ovat poikkeuksetta tietystä maasta ja asiakkaat usein jotain aivan muuta? Itselleni tuli kerran jotenkin jopa pieni häpeän tunne. En kuitenkaan oikein saa kiinni tästä tunteesta. Päättelin sen sitten jotenkin liittyvän tähän "rotuasiaan". Valkoisen naisen häpeää kenties? Kysehän on totta kai vain omasta tavasta ajatella asiaa. Eivät ne kynsisalonkien asiakkaat vain valkoihoisia ole. Ehkä omat tunteet johtuvat eniten omasta taustasta. Suomessa ei kuitenkaan tällaisia selkeästi tietyn kansalaisryhmän tarjoamia kauneudenhoitopalveluja oikein ole. Olenko ainoa, joka pohtii näitä juttuja? :)

Manipedin jälkeen lähdin tänään rentoutumaan parin suomalaisen kaverin kanssa ravintolaan ja sitten musikaaliin. Heti kun tajusin, että San Josessa on mahdollisuus nähdä Broadway-musikaaleja, tuli kauhea into päästä katsomaan. Broadway tulee tänne totta kai vain kiertueillaan, ja ilmeisesti kiertueet ovat täällä kesäisin, joten ei tämä arkipäiväistä herkkua ole. Mutta onneksi yksi kiertue oli juuri nyt täällä.

Kävimme katsomassa Wicked-musikaalin San Josen Center for the Performing Arts -paikassa. Lippu kustansi $73.85 eli noin 56 euroa. Ei ollenkaan paha Broadwaysta, etten sanoisi! Ja paikat olivat kohtalaisen hyvät.

Suihkulähde oli valaistu teemaan sopivalla värillä. Taustalla kiertuebussi.

Esitys oli loistava! Taattua Broadway-tyyliä lavastuksineen kaikkineen! Ei voi valittaa, kun asuu paikassa, jossa on mahdollisuus nähdä tällaista. Jenkeillä on muuten jännä meininki teattereissa. Rivillämme istui nainen, jolla oli pieni sipsipussi mukana! Bongasin myös yhden pienen juustotarjottimen, ja juomajonossa joku tyyppi kyselikin tarjoilijalta juustotarjottimien perään.

Teatterisaliin saa totta kai viedä myös juotavia. Mukitelineitä ei sentään ollut. Wicked-teeman väritykseen sopivasti muovisten drinkkilasien varret loistivat pimeässä vihreänä. Ja näitä mukeja jenkit toivat esityssaliin! Voin sanoa, että lähes yhtä ärsyttävää kuin kännykät. Huoh. Onneksi kuitenkin drinkit olivat pieniä, joten mukit katosivat nopeasti lattialle piiloon.