Huvipuistoilua ja viinin maistelua

Kävimme eilen pyörähtämässä California's Great America -huvipuistossa. Näimme jo keväällä teiden varsilla paljon mestan mainoksia, mutta jotenkin ajattelimme paikan olevan jossain vähän kauempana. Hämmästys olikin suuri, kun kartasta sitten selvisi, että puisto on ihan tuossa vieressä Santa Claran kaupungissa, noin 10 minuutin ajomatkan päässä.

Meidän piti mennä tsekkaamaan puisto jo heinäkuun lopulla. Huomasin silloin kuitenkin netistä, että puisto myi tarjouslippuja parillakympillä normaalin hinnan (jotain $50-60) sijasta. Näissä lipuissa oli käyttöaika elokuun ekat kolme viikkoa. Ostimme alennusliput ja jäimme odottamaan sopivaa vierailupäivää.

Tässä on nyt kuitenkin ollut kaikenlaista viikonloppuisin, emmekä ole ehtineet huvipuistoilemaan. Tarkoitus oli mennä tänään sunnuntaina. Onneksi tällä viikolla tutkailin vielä aukioloaikoja ja hoksasin, että puiston onkin kiinni tänään. Olisi tietenkin pitänyt perehtyä asioihin hieman tarkemmin etukäteen, mutta ei nyt tullut mieleenkään, että huvipuisto olisi kiinni elokuussa sunnuntaina.

Kiinniolemisen syy on kuitenkin ihan selkeä - eihän tällainen taukki vain tajunnut. Huvipuiston viereen on juuri avattu iso stadion, jossa on tänään päivällä San Francisco 49ersin peli. Tai no, en nyt sanoisi, että ihan selkeä syy... Kyllä me hiukan mietimme, mikä suurin syy on. Stadion on järjettömän kokoinen ja vaatii isoa parkkipaikkaa, ja stadion käyttääkin Great American parkkipaikkaa. Tämä on selkeästi (yksi?) syy sille, miksi huvipuiston pitää olla kiinni. Mutta ehkä muitakin syitä on? Ehkä peli vie asiakkaita huvipuistolta liikaa? Ehkä huvipuistosta tulee liian kova mekkala? Tai sitten se on vain tuo parkkiongelma.

Levi's Stadium huvipuiston vieressä.

Joka tapauksessa meidän suunnitelma meni uusiksi. Liput piti käyttää tämän viikonlopun aikana. Valitettavasti meillä oli sovittua menoa lauantaina iltapäivällä, joten meille jäi vain alkupäivä aikaa käydä puistossa. Silleen pikapikaa. Pakko oli, kun ei lippuja viitsinyt jättää käyttämättäkään.

California's Great America on amerikkalaisella mittakaavalla hyvin pieni huvipuisto. Kooltaan se on kuta kuinkin kuin Särkänniemi tai Lintsi. Meitä kiinnostivat lähinnä vain vuoristoradat, joita Great Americasta löytyy useampia. Kooltaan nämä vuoristoradat ovat pieniä ja kesyjä. Tai siis jenkeille pieniä, mutta meille ihan tarpeeksi isoja. Kaliforniassahan on mm. Six Flagsin huvipuisto, josta löytyy suuria vuoristoratoja. Katsoimme puistoa viime kesänä, mutta jo kuvista päättelin, etten uskalla varmaan yhteenkään rataan, eikä meillä olisi ollut edes aikaa, joten jäi käymättä.

Ehdimme olla puistossa eilen kolme tuntia, minä aikana ehdimme käydä neljässä vuoristoradassa. Yksi oli puinen ja sellainen perinteinen. (Olen kyseenalaistanut jo parin vuoden takaisin Coney Islandin puisen vuoristoradan ajelun jälkeen sen, miksi Lintsin puisessa radassa täytyy olla ne jarrumiehet. Lintsin rata on aika hidas, kun vertaa täkäläisiin, vaikka onkin ihana!) Kolmessa muussa menikin kaikissa pää alaspäin ja ne olivat hauskoja, vaikkeivat olleetkaan suuria. Yhdessä seistiin, mikä oli aika jännää. Lempparini oli Särkänniemen Tornadoa muistuttava rata, mikä oli todella kiva! Ja Tornado onkin ollut lempparini Suomen huvipuistolaitteista siitä asti, kun se aukesi.

Yksi pienempi rata jäi vielä kokeilematta (ja itse asiassa ihan näkemättäkin). Lisäksi jäi kokematta se, mikä minua olisi kiinnostanut kaikkein eniten: suuri, pitkä ja kuulemma hyvin vauhdikas puinen vuoristorata. Se ei valitettavasti ollut auki ollenkaan. Se on suljettu, koska se on aiheuttanut liian kovaa meteliä. Ilmeisesti kiljuvat ihmiset ovat naapurustolle liikaa. :D Kalifornian Great Americasta löytyy vuoristoratojen lisäksi myös pari muuta aikuisille sopivaa kieputinta, mutta ei haitannut, vaikkemme nyt ehtineet niihin. Olen nimittäin auttamattomasti liian vanha huvipuistoihin. Vuoristoradat menevät, mutta muissa pyörimissä tulee vain paha olo.

Tein totta kai joitain huomioita amerikkalaisesta huvipuistomeiningistä. Toiminta vaikutti paikoitellen hieman tehottomalta. Yksittäisiä vaunupaikkoja ei tarjottu kenellekään jonossa odottavalle. Suomessa aina huudellaan niiden yksinäisten odottajien perään, jotta paikat saataisiin täytettyä kokonaan. Okei, eihän nyt ollut enää pahin sesonkiaika. Mutta kyllä jonoja silti oli. Ratoihin piti odottaa vähintään puoli tuntia. Pisin jono oli hiukan yli tunnin. Eikö tällöin kannattaisi yrittää nopeuttaa prosessia täyttämällä täyteen, jos vain mahdollista? Toki täällä suuressa maailmassa tunnin jono on ihan lyhyt jono, mutten silti ymmärrä, miksei paikkoja tarjottu. Vaunut eivät olleet kertaakaan täynnä liikkelle lähtiessään silloin kun näin...

Suurikokoiset ihmiset eivät oikein mahtuneet vuoristoratoihin. Työntekijät yrittivät kyllä, mutta näimme kahdesti, kun lopulta asiakas oli pakko käännyttää pois. Eräs perhe yritti vuoristorataan yhdessä. Ensin äiti todettiin liian isoksi ja käskettiin pois. Sitten työntekijät yrittivät ähertää isää ja pientä poikaa vaunuun. Mies ehtikin siinä todeta minulle, että nyt näyttää pahasti siltä, ettei turvakaide turvaa lasta tarpeeksi, koska isän vatsa on pahasti tiellä. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että työntekijät käskivät isänkin pois. Poikarassukka oli kuitenkin liian pieni matkustaakseen yksin eikä siis saanut mennä rataan ilman vanhempaa, joten lopulta hänetkin pienen sananvaihdon jälkeen lähetettiin pois. Lapsiparka! Toinen tapaus, jonka näimme, oli nuori nainen, joka ei edes ollut mikään kovin lihava.

Itse asiassa kukaan näistä kolmesta poisajetusta ei ollut mikään sairaalloisen lihava. Mutta toki vuoristoratojen vaunut ovat pieniä, ja kohtalainenkin vatsakkuus estää turvakaiteen mahtumisen alas. Mietimme kuitenkin miehen kanssa, onkohan viime vuoden onnettomuus vaikuttanut toimintatapoihin. Viime kesänähän joku nainen lensi vuoristoradasta kesken kyydin Teksasissa ja kuoli, koska turvavaljaat eivät olleet mahtuneet kunnolla kiinni.

Luottamukseni amerikkalaisiin huvipuistoihin ei ole koskaan ollut kauhean korkealla. Pari vuotta sitten New Yorkin Coney Islandin huvipuistossa työntekijät eivät ihan hirveän hyvin tarkistaneet lukituksia. Eivät sillä tavalla kunnolla reilusti kokeilemalla niin kuin mielestäni Suomessa tehdään. Ja nämä kyydistä lentelevät ihmiset eivät todellakaan tee hyvää luottamukselle - oli kyseessä minkä tahansa kokoinen ihminen. Miksi työntekijät eivät tässä Teksasinkaan tapauksessa huomanneet ongelmaa?

Eilen uskoni kuitenkin nousi hieman, sillä Great Americassa lukitukset kokeiltiin kunnolla ja reilulla otteella! Sain mielenrauhan. :) Jostain syystä laitteissa eniten pelottaa se, että lukitus antaa periksi kesken kaiken... Ei ehkä kaikkein relevantein pelko. Tässäkin maassa on miljoonia ja taas miljoonia huvipuistoajeluja, eikä täällä mitään onnettomuuksia tapahdu kovin usein.

Amerikkalaisessa huvipuistossa varoituskylttejä erinäisistä asioista on totta kai joka puolella. Näin on kuitenkin myös Suomessa. Itse asiassa ottaen huomioon sen, miten paljon jenkit rakastavat varoituskylttejä mitä omituisimmissa ja itsestäänselvissä paikoissa, varoituksia huvipuistossa oli ehkä jopa yllättävän vähän.

Kaiken kaikkiaan California's Great America oli kiva paikka, vaikkei se nyt ihan täyttänyt amerikkalaisen huvipuistounelman kuvaa. Ei ehkä oikean hintansa arvoinen, mutta tarjouslippuja toki saa monesta eri paikasta ja ilmeisesti usein. Ja samalla lipulla pääsee myös viereiseen vesipuistoon. Voisin ehdottomasti mennä Great Americaan uudestaan - etenkin sen nyt suljettuna olleen puuradan takia. Jos se siis koskaan enää aukeaa.

Pelkäsin muuten hiukan näitä puiston vuoristoratoja etukäteen, koska ovathan ne nyt hiukan isompia kuin mihin on Suomessa tottunut, vaikka näiden mittakaavalla ovatkin minimaalisia. Nyt on vähän sellainen olo, että josko sittenkin joskus sinne Six Flagsin puistoon... ;) Mutta se on Etelä-Kaliforniassa eli ei mikään päivän reissu.

Syy, miksi ehdimme olla huvipuistossa vain sen kolme tuntia, oli viininmaistelutilaisuus. Pari naapuriani järjesti asuintalomme yhteisessä tilassa viininmaistelun, jonne olimme luvanneet mennä ja jonne myös halusimme mennä. Mikään ns. kunnollinen maistelutilaisuus tämä ei ollut. Jokainen vei yhden pullon viiniä ja sitten vähän maisteltiin. Vain yksi ihminen tiesi viineistä jotain ja hän meitä sitten valistikin siitä, mitä kannattaa katsoa ja tunnustella.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joimme viiniä täällä. Uskomatonta kyllä. Pohjois-Kaliforniassa on viinitiloja vaikka kuinka paljon, ja kauppojen hyllyt ovat täynnä täällä tehtyjä viinejä, eikä niiden hintakaan ole kummoinen Suomeen verrattuna. Sitä paitsi Suomessa yleensä joimme joskus viikonloppuisin vähän viiniä, mutta nyt emme vain ole jaksaneet tutustua täkäläiseen tarjontaan. Vähän huvittavaa. Suurin osa eilen maistelluista viineistä oli kalifornialaisia ja olivat maukkaita. Kunnon viininmaisteluretki viinitiloille onkin kyllä to do -listalla. Heti kun päätämme, kuka ajaa. ;)

Viininmaistelutilaisuuteen osallistui vähän alle 20 ihmistä. Oli kiva vähän jutella muutaman uuden naapurin kanssa. Ja sain nyt varmistusta siihen, että täällä todellakin asuu amerikkalaisia, vaikka aiemmin luulin, että natiivit ovat jossain aivan muualla. Eilen tapasin ihmisiä mm. Wisconsinista, New Yorkista ja ihan täältä Kaliforniastakin.