Ihanat kamalat verot

Tiedättehän amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista repliikin "I need to do my taxes" ja sitten henkilö kaivaa jostain kaapin nurkasta jonkun pölyisen laatikon, joka on täynnä papereita ja lippulappusia?

Nyt on se aika vuodesta. Täytyy tehdä verot. Eikä voi muuta taas sanoa kuin että voi herramanjestas, suomalainen esitäytetty veroilmoitus on taivaasta! Eihän Suomessa tarvitse tehdä juuri mitään, verohallinto on tehnyt lähes kaiken puolestasi. Toista se on täällä (luonnollisesti, kun kyseessä on julmetun iso maa). Jokainen joutuu itse tekemään veronsa eli täyttämään kasan lomakkeita ja ilmoittamaan tulonsa. Veroja maksetaan sekä liittovaltiolle että osavaltiolle, ja totta kai jokaisella osavaltiolla on omanlaisensa käytännöt. Kaikissa osavaltioissa ei taida edes olla omaa veroa.

Minä en tiedä veroista täällä oikeastaan mitään. Paitsi sen tiedän, että ensimmäisenä asuinvuotena meidän verotus meni vähän mönkään: saimme tuhansien dollarien mätkyt liittovaltiolle ja parin tonnin mätkyt osavaltiolle. Meidän verotus tehtiin viime vuonna lisäajalla vasta lokakuussa, vaikka normaalisti verotus tehdään juuri näihin aikoihin keväällä. Näin ollen viime vuosikin eli toinen asuinvuotemme on suurimmaksi osaksi mennyt samalla tavalla, joka aiheutti mätkyt ekana vuonna. Voi siis olla, että tulossa on lisää mätkyjä. Saa nähdä.

Täällä ei ole sellaisia selkeitä veroprosentteja, jotka voisi itse laskea niin kuin Suomessa, vaan ennakonpidätyksen määrä perustuu lukuun, joka voi olla 0, 1, 2 ja niin edelleen. Tähän lukuun vaikuttaa esimerkiksi se, onko lapsia tai puoliso, joka ei työskentele. Liittovaltion verolle ja osavaltion verolle tulee oma lukunsa, joka voi olla tai sitten voi olla olematta sama. Nuo luvut ja omat tulot sitten määrittävät sen, kuinka paljon ennakonpidätys palkasta on. En tiedä, miten homma käytännössä toimii, mutta tällaisellä lomakkeella omaa lukua etsitään:

Kai tämä on ihan selkeä, jos asian ymmärtäisi syvällisesti. Paitsi että käytännössä luvuksi voi ilmoittaa jonkun muunkin kuin sen, minkä tämän lomakkeen perusteella saisi, ihan tilanteesta riippuen. Ikävöin selkeitä suomalaisia veroprosentteja, vaikka toisaalta on kyllä kivaa, että täällä saa verohelpotuksia, jos puoliso ei ole töissä ja jos on lapsia. Minä olen muuten täyttänyt näitä lukujani työnantajilleni kaksi kertaa managerien läsnäollessa. Managerit ovat auttaneet muiden lomakkeiden täyttämisessä, mutta tässä kohtaa he ovat vetäytyneet sivuun ja todenneet: "I am NOT allowed to help you with this. You need to know yourself." Toinen managereista sanoi: "Most people put the same for federal and state, but I don't know how you want to do this", mikä oli mielestäni aika rohkea neuvo maassa, jossa oikeusjuttuja vedetään siitäkin, jos kännissä kaadut kaverin pihalla (ihan off-topicina tähän: kosmetologini on ollut jury dutyssa tällaisessa oikeusjutussa eli tämä ei ole urbaani legenda).

Tämä lukukuvio meillä ehkä meni ekana vuonna mönkään. Joskin alun perin meillä saattoi olla oikeanlaiset numerot, mutta sitten tuli kirjanpitäjä, joka oli sitä mieltä, että meidän pitäisi miettiä lukuja uudestaan. Hän ei siis tietenkään antanut mitään ohjetta tai sanonut juuta eikä jaata, kehotti vain katsomaan tilanteen uudelleen. Eli emme voineet syyttää häntä jälkikäteen. Päädyimme korjaamaan lukuja, minkä jälkeen tulikin sitten ne isot mätkyt. Asiantuntijoihin ei siis aina kannata luottaa. (Toki syy saattoi olla joku muukin, mutta olen totta kai varma, että olisimme osanneet itse paremmin. :D)

Täällä aviopari voi tehdä veronsa joko yhdessä tai erikseen. Tilanteesta riippuen toinen tapa voi olla kannattavampi kuin toinen. Me olemme tehneet veromme yhdessä, mikä on syy siihen, etten minä tiedä prosessista juuri mitään. Head of household eli mieheni hoitaa meillä nämä jutut, kotirouva vain on ja ihmettelee ja ilmoittaa miehelleen, että tämän pitäisi kirjoittaa veroista blogipostaus, koska tämä jopa ymmärtää asiasta jotain. ;) Paitsi ettei kuulemma miehenikään ole ihan kartalla näissä verokuvioissa. (Onko joku muka?!) Tosin totta kai viime vuonna kotirouvallakin oli omia yhdysvaltalaisia tuloja, jotka sekoittavat nyt pakkaa entisestään.

Periaatteessa varmaan verotuksen tekeminen on kohtalaisen helppoa, jos tuloja on vain Yhdysvalloista ja jos vaikka käy vain palkkatyössä. Työnantajat ilmoittavat vuoden alussa lomakkeella (W2) työntekijälle, kuinka paljon ovat viime vuonna maksaneet palkkaa ja kuinka paljon on maksettu ennakonpidätystä ja sosiaaliturvamaksuja (kyllä, tässä maassa on sellaisiakin). Minulla näitä lappuja on nyt kolmelta eri työnantajalta, ensi vuonna ainakin neljältä.

Meillä on kuitenkin tuloja myös Suomesta, ja tietenkin kaikki ulkomaan tulot ja varat pitää ilmoittaa. Homma menee siis hiukan mutkikkaammaksi. Minä sain vielä viime vuonnakin palkkaa Suomesta, sillä olin virkavapaideni keskellä vuosilomalla ja sain siis lomarahoja. Lisäksi meidän pitää ilmoittaa kaikista ulkomaan tileistämme vuoden korkein saldo ja korkotulot, ja meillä tietenkin on edelleen useampia tilejä suomalaisissa pankeissa. Mitä enemmän tilejä, sitä enemmän hommaa. Korkeimpien saldojen etsimisessä menee hetki, kun eivät ne suomalaiset verkkopankitkaan ihan kaikkeen pysty. Saldot eivät vaikuta verotukseen, mutta viranomaiset haluavat tietää ne. Jos tileillä esimerkiksi olisi älyttömiä summia, voisi nousta epäilyjä ties-mistä terroristien rahoittamisesta tai muusta. Ja tietenkin kaikki muut mahdolliset ulkomaiset tulot ja varat pitää ilmoittaa.

Tässä yksi esimerkki siitä prosessista, kun mieheni on laskenut tilille tulleita korkoja. Oikeastikin korot pitää laskea käsin, koska ei meidän nettipankista löydy tietoa muutoin. Ainakaan tässä tapauksessa, kun korkoja tulee näin vähän - jonkun tilillä on nyt selkeästi kauhean vähän rahaa, haha. Ehkä löytyisi, jos kyseessä olisi oikeasti merkitykselliset summat. Tilien saldot ja korot pitää ilmoittaa muuten myös amerikkalaisten pankkien tileistä. Tässä kohtaa sitä toivoo, että tilejä olisi vain pari eikä montaa niin kuin meidän tapauksessa ja vielä eri maissa.

Suomalainen veroilmoitus on kohtalaisen yksinkertainen iso läpyskä. Nyt miehelläni on kourassaan 50-sivuinen nivaska paperia, josta suurin osa vaikuttaa ihan turhanpäiväiseltä. Verolomakkeitakin taitaa olla tsiljoonaa erilaista, joten ensiksi täytyy tietää, mikä lomake kuuluu täyttää. Me käytämme apunamme kirjanpitäjää, certified public accountant, joka tulee mieheni työnantajan kautta. Verotuksen voi tehdä täällä myös ihan itse käyttämällä maksullisia nettiohjelmia, mutta meillä ei ole kokemusta niistä. Me käytimme kirjanpitäjää viime vuonnakin ja silloin meidän piti lähinnä vain ilmoittaa hänelle tulomme ja varamme, mutta nyt meidän täytyy itse täytellä lomakkeita. Tuntuu siltä, että saman homman voisi tehdä sen nettiohjelmankin avulla, mutta onneksi nyt emme sentään joudu itse maksamaan tämän kirjanpitäjän palveluita.

Mieheni tuossa nyt siis pähkäilee papereidensa kanssa. Minulle vaikein tehtävä oli se, kun laskin, kuinka paljon olen ajanut työmatkoja viime vuonna. Syksystä alkaen, kun aloin ohjata näitä kaikkia lukuisia tuntejani, ajoin viikottain noin 184 mailia eli vajaa 300 kilometriä. En olisi ikinä uskonut, sillä vaikka tiedän ajavani paljon, eivät välimatkat täällä Bay Arealla tunnu juuri miltään. Aiemmin olenkin jo kertonut, että käytän viikossa jotakuinkin 6 tuntia työmatkoihin eli siitä voitte taas päätellä, miten kamalissa ruuhkissa istun, kun 300 kilsaan menee aikaa yhteensä 6 tuntia. Nykyään työmatkoja on vielä pikkaisen enemmän, kun olen aloittanut uusia tunteja. Saan muuten ilmoittaa verotuksessa myös Les Mills -koulutukseni. Yksi työnantajani on korvannut kolmesta koulutuksestani yhden, joten sitä en voi ilmoittaa, mutta kaksi ensimmäistä voin. Tuskin moiset pikkusummat vaikuttavat mitään, mutta koitetaan nyt kuitenkin.

(Edit 28.3: Okei kirjanpitäjältä tulikin jo vastaus, etteivät koulutukseni ole maksaneet tarpeeksi tuloihin nähden, eikä kilometrejäkään huomioida tässä minun tilanteessani. Höh.)

Vaikka en osaa sanoa näistä verojutuista mitään, halusin kirjoittaa aiheesta ihan vain siitä syystä, että nyt osaan jälleen arvostaa Suomen yksinkertaista ja helppoa byrokratiaa pikkaisen enemmän. Suomesta puheen ollen - totta kai me joudumme tekemään veroilmoituksen myös Suomeen sitten, kun sen aika tuossa kohta on. Ja helppoudesta puheen ollen - mieheni teki juuri valituksen Suomen verohallinnolle vuoden 2014 veroista, sillä häneltä oli peritty sosiaaliturvamaksuja koko vuodelta, vaikka hän ei edes ole ollut oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan muuttomme jälkeen. Yksi valituskirje, muutama liite ja hakemus postiin. Meni noin kuukausi ja hän sai vastauksen ja veronpalautuksia tililleen. En halua edes miettiä, miten monimutkainen ja kuukausia vievä prosessi tuollainen olisi USA:n byrokratian kanssa....

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta myös siksi, että verotus on hyvin pinnalla tällä hetkellä, kun ihmisten aika kuluu tässä projektissa nimeltä doing taxes. Facebookissa porukka tekee statuspäivityksiä verojen kauheudesta. Viime viikolla näin mentoriani, jota tervehdin iloisesti ja kysyin jotain, johon sain kaamean aggressiivisen vastauksen. "Why on earth you are so angry?!" minä kysyin. "I just did my taxes!" hän vastasi lähes huutaen ja oli koko loppuajan äärimmäisen vihaisen oloinen. Jos siis satut tapaamaan näihin aikoihin kiukusta puhisevan USA:ssa asujan, verot saattavat olla syynä puhinaan.

Mahdolliset veronpalautukset tai mätkyt tulevat täällä tietoon lähes samantien, kun verot on tehty. Ei siis ole tulossa lisää rahaa jouluksi (tai lisää menoja jouluksi) niin kuin Suomessa, vaan iloa tai surua kevääseen.