keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mitä en vieläkään osaa Amerikassa

Olen asunut Yhdysvalloissa yli vuoden, mutta on paljon sellaisia yksinkertaisia ja arkisia asioita, joita en vieläkään täällä osaa. Tässä joitakin:

- En osaa käyttää käteistä rahaa, tarkemmin sanottuna kolikoita. Kun on olemassa yhden dollarin seteleitä, kolikoista tulee aika turhia. Sitä paitsi amerikkalaiset kolikot ovat vähintäänkin vähän hämmentäviä, sillä niiden arvoa ei mitenkään pysty päättelemään niiden koosta. Dime eli kymmenen sentin kolikko on pienempi kuin viidensentin ja yhdensentin kolikko. Kaiken lisäksi 25-, 10- ja 5-sentin kolikot ovat samanvärisiä; vain yhdensentin kolikko on eri värinen. Lompakkoni on aina välillä täynnä kolikoita, ja minä olen ihan pihalla, mikä on mikäkin.
Lähes käyttökelvotonta rahaa...
Sitä paitsi missä noita kolikoita edes voisi käyttää? Ainoastaan 25-sentin kolikoille on käyttöä, koska ne menevät parkkiautomaatteihin. Mutta ne muut... Siis ihan oikeasti - minkälaisessa tilanteessa niitä voisi fiksusti käyttää? Ehkä jos ostaisi jonkun yhden halvan tuotteen, voisi maksaa kolikoilla. Paitsi että silloinkin sitä vaan maksaisi niillä dollarin seteleillä. En ole varmaan koskaan nähnyt, että kukaan maksaisi täällä kolikoilla mitään.

Me tulimme jo aikoja sitten miehen kanssa siihen tulokseen, ettei täkäläisillä kolikoilla tee yhtikäs mitään. Ratkaisimme ongelman ostamalla pienen säästölippaan, johon nykyään tungemme kaikki kolikot.
Meidän Rainy Day Fund. Niin tuossa kyljessä lukee.
Säästölippaasta parhaan tekee sen, että se laskee, kuinka paljon sisällä on rahaa. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin muutaman kolikon, ja 15 dollaria meni rikki. Jes! :D
Joo-o... Tällä tavalla noita kolikoita ei ainakaan tule koskaan käytettyä.

- En osaa mitään, mitä aikoinaan ihmettelin tässä postauksessa (paitsi ehkä ne vaatteiden koot, päivämäärät ja kellonajat sentään). Olen edelleen yhtä pihalla. En osaa fahrenheitteja. Sään suhteen käsittelen niitä vain suuntaa antavasti. Joka kerta kun tarvitsen uunia, googletan celsiukset fahrenheiteiksi. En tiedä, miksen ole kirjoittanut yleisimpiä käyttämiäni asteita ylös paperille, sillä googletan aina uudelleen ja uudelleen niitä samoja.

En osaa myöskään mittayksiköitä. Ihmeen jaardit ja jalat, ei niistä nyt kukaan ota selvää. Nesteiden tilavuudet ovat myöskin aika epäselviä. Meillä on mittakuppi, josta löytyvät fluid ouncejen ja cupsien lisäksi vanhat kunnon desit ja millilitrat. Totta kai osaan mitata mittakuppiin cupsit ja muut, muttei minulla ole kyllä silloin hajuakaan siitä, kuinka paljon tavaraa minulla siinä on. Paitsi esimerkiksi kaksi cupsia. :D Jos etsin käsiini uuden reseptin, etsin sen suomeksi ja teen sen mukaan.
Lapsuudenkodistani eli vanhemmiltani käännetty mittanauha, jossa toisella puolella on sentit ja toisella tuumat. Inchejä on ihmetelty lapsena ja niitä ihmetellään edelleen.
- En osaa englantia yhtään paremmin kuin osasin tänne muuttaessa. "Vitsit sä saat sitten jenkkiaksentin", totesivat jotkut ennen muuttoa. Haha, niin varmaan. En ole enää lapsi. Jotkut aikuiset osaavat omaksua uuden aksentin, mutta minä en todellakaan kuulu heihin. Sitä paitsi minun ei tarvitse puhua englantia päivittäin eikä muutenkaan paljon, ja silloin, kun puhun sitä, puhun lähinnä muiden ulkomailta tänne muuttaneiden kanssa, joilla on minun tavoin vahvat aksentit. Eihän täällä kieltä siis opi (tässä elämäntilanteessa) muuta kuin sillä tavalla, että uskaltaa avata suunsa helpommin kuin ennen.

- En osaa käyttää ihmisten nimiä tervehtiessä. En vaikka miten yritän. Ei tunnu luonnolliselta. Tai sitten pelkään, että lausun jonkun nimen väärin, koska en ole oppinut sitäkään, että tavattaessa toistaisin toisen nimen muutaman kerran sen oppiakseni.

- En osaa small talkata. Ei tulisi mieleenkään mennä ja kysyä joltain puolituntemattomalta, onko hänellä suunnitelmia illaksi tai viikonlopuksi. Mitä se minulle kuuluu?!


Ikävä tosiasia taitaa olla se, että kaikki yllämainitut asiat olisivat sellaisia, jotka kyllä oppisi, jos vähän vaivaisi päätään ja ajattelisi. Mutta en jaksa. :D


Ps. Täällä satoi tänään vettä!? Kaikenlaisia kesäkuun sään ennätyksiä meni kait rikki. Esimerkiksi San Franciscossa moinen sademäärä tähän aikaan vuodesta on tullut viimeksi joskus 1800-luvulla. Eikä se sademäärä nyt mikään iso ollut, mitä vähän tihkutteli. Vettä Kaliforniassa riittää muuten kuulemma enää vain vuodeksi, jos Hesaria on uskominen.

12 kommenttia:

  1. Mä en osaa edelleenkään vastata puhelimeen tuntemattomaan numeroon "hello" vaan vastaan omalla nimelläni. Se on ihan turhaa, koska kuitenkin se eka kysymys sieltä on "is this Riikka?". Luulin aluksi että on kyse siitä etteivät tunnista nimeäni, mutta sitten luin jostain että täällä kuuluu vastata "hello". Tosin kyllä tietty Suomessakin jotkut vastaa "haloo" tms myös tuntemattomille numeroille. Mä en vastaa koska olen lankapuhelinajan lapsi :D. Kuulin myös että täällä ei kuulu esitellä itseään jos soittaa johonkin virastoon tms, mutta ihan en ymmärtänyt miksi. Toisaalta jos soitat johonkin ajanvaraukseen, onko sillä esittelyllä niin väliäkään kun kuitenkin joudut uudestaan sanomaan nimesi. Mutta olen vaan huomannut että täällä puhelimessa esitellessä itsensä tulee sieltä toisesta päästä semmonen mystinen hiljainen tauko, joten olen päätellyt että väärin meni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, mä vastaan aina omalla nimellä puhelimeen! "This is Hanna", tyyliin. :D En muuten tiennyt, ettei itseä kuuluisi heti esitellä, kun soittaa jonnekin. Onpa tyly käytäntö. Mä esittelen aina itseni. Ja kyllä - aina siellä on sitten se mystinen hiljaisuus vastassa ja tulee itselle tosi tyhmä olo. :DD Tarvii selvästi lopettaa... mut mitä sinne sitten sanotaan? Ei kuulosta hyvältä idealta alkaa heti selittää omaa asiaakaan.

      Poista
  2. Hei, kiitos kivasta blogista. Vähän raha-asiaa liipaten olisi mielenkiintoista kuulla miten sitä rahaa oikein osaa ylipäätään käyttää Kaliforniassa. Olen itse tulossa visiitille sinne suuntaan ehkä ensi vuonna ja olen miettinyt tuota kun kuulemma pitää lisätä prosentteja hintoihin ja tippejä sinne ja tänne. Jos ostan käteisellä vaikka jäätelön kioskista niin mitä siitä loppupeleissä maksaa? :D Olisi kiva kuulla kokemuksia! Olen aikoinani kauan sitten asunut toisessa osavaltiossa mutta siellä ei ollut tuollaista käytäntöä - ja olin kovin nuori etten ihan kaikkea tajunnut painaa edes mieleeni. -Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitoksia! :) Täällä tosiaan hintoihin lisätään sales tax, joka vaihtelee osavaltioittain, mutta jota ei kaikissa osavaltioissa ole. Sales taxin lisäksin osavaltion sisällä eri kaupunkialueet saattavat lisätä jotain omia pikkuprosenttejaan, joten lopullinen vero saattaa vähän vaihdella. Mun täytyy sanoa, etten nyt muista, mikä se vero tarkalleen yleensä on. Taitaa olla jotain vähän alle 10% luokkaa... Me ollaan matkustettu Amerikassa pari kertaa ennen tänne muuttoa, joten muistettiin, ettei näkyvä hinta koskaan ole lopullinen hinta. Mutta alussa lomamatkoilla sitä oli tosi vaikea muistaa ja etenkin kalliimmissa ostoksissa sen sitten tuntee. :(

      Ruokaan ei tule veroa, paitsi ravintoloissa, joten sen jätskin saa ihan sillä ilmoitetulla hinnalla. Täällä ei kyllä mitään sellasia kunnon jätskikiskoja ole. :D Jätskibaareja ennemminkin.

      Tipeistä oon kirjoittanut täällä. Palvelusta pitää siis tipata. Eli ravintolassa ilmoitetun hinnan lisäksi täytyy maksaa verot + tippi.

      Nää jutut oppii vain kokemalla. Jos sittenkään. Nimimerkillä olen edelleen välillä vähän pihalla, missä pitää tipata ja missä ei. :D

      Poista
  3. Kun mun sisko poikaystavineen oli taalla lomalla, tehtiin me niin noiden kolikoiden kanssa, etta heidan loman lopussa kaytiin kaupassa ja maksettiin itsepalvelukassalla. Laitettiin KAIKKI kolikot (niita oli kertynyt paljon, varmaan jotain 15 dollaria) ensin sinne kolikkomaattiin ja sen jalkeen maksettiin loput kortilla :D niin niista paasi hyvin eroon. Teen tata joskus itsekin kun kolikoita on kertynyt paljon.

    Noissa mittayksikoissa mua arsyttaa eniten, kun vaikka jossain jauhelihapaketissa on paino merkattu ounces ja joissakin lb. Miten siina alat sitten vertailemaan kilohintaa?!?! Tiedan etta 1 lb on suurinpiirtein puoli kiloa ja siina se :D

    Ma kans tarkistan joka kerta uunia kayttaessa noi fahrenheitit netista.. Ja joka kerta mietin, miksen voi kirjottaa niita ylos lapulle :D Mulla on tosi huono numeromuisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei me ollaan joskus mietitty tota, että laitettas kolikot sinne itsepalvelukassaan! Mutta ikä ja terveyshän siinä sitten menee - ja muiden jonottajien hermot, kun kestää. :D

      Musta tuntuu, että täällä on välillä ihan tahallaan tehty ruokatuotteiden vertailu ihan mahdottomaksi. Kun niitä energiasisältöjä ei voi verrata sen vaihtelevan annoskoon takia ja sitten vielä toi, että käytetään eri mitta- tai painoyksikköä. Voi huoh. Ei oo kuluttajalla helppoa. Vaikka toisaalta valinnan varaa on eli on aika kuluttajan taivas. ;)

      Mä oon muuten aika varma, että jos uunin fahrenheitit olis jossain lapulla, niin sitten se lappu olis kadonnut jonnekin pieneen väliin silloin, kun sitä tarvitsee. Ja sitten pitäs kuitenkin taas googlettaa. Haha.

      Poista
  4. Huh - täällä myös yksi, joka googlettaa uunin lämpötilat aina ja onhan täällä jo oltu....:). Erityisesti se on outoa, että googlaan aina 175C....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä, että meitä riittää! :)

      Poista
  5. Mä en ylipäänsä maksa mitään koskaan käteisellä, koska kortit käy kaikkialla... paitsi kun ne ei käy! Aargh siis bussit ja niiden "pakko maksaa tasarahalla"-meininki! Ainoastaan käteisen karttelu on pelastanut mun lompakon kolikoilla täyttymiseltä, koska tuskin osaisin minäkään niitä paljoa käyttää.

    Mä olen uunilämpötiloissa todennut, että Celsius*2 = Fahrenheit. Tarpeeksi lähellä, ainakin meidän epävakaan kaasu-uunin kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakaan ei koskaan ole käteistä. Mutta sitten sitä välillä tarvii, johonkin tippeihin tai muihin, joita ei tietenkään voi maksaa niillä kolikoilla! Niin ärsyttävää!

      Poista
  6. Eikö tuon jauhelihapaketin unssit ja paunat voisi laskea nopeasti kaupassa esimerkiksi kännykän laskimella jos vain muistaisi miten paljon ne ovat suurinpiirtein grammoissa, sama juttu fahrenheittien kanssa, kirjottaisi laskentakaavan kännykän muistioon ja muuntaisi sitten ne Celsius-asteiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllähän kaiken voisi laskea. Mutta onneksi meille riittää, kunhan suurin piirtein tietää. Ja moniin pakkauksiin on täälläkin onneksi merkitty myös grammat.

      Ongelmia on ollut silloin, kun joku kysyy vaikkapa Suomen säästä, ja sit sitä on ihan silleen, et hmm, mitähän ihmettä -20 astetta on fahrenheiteissa. :D

      Poista