Mitä en vieläkään osaa Amerikassa

Olen asunut Yhdysvalloissa yli vuoden, mutta on paljon sellaisia yksinkertaisia ja arkisia asioita, joita en vieläkään täällä osaa. Tässä joitakin:

- En osaa käyttää käteistä rahaa, tarkemmin sanottuna kolikoita. Kun on olemassa yhden dollarin seteleitä, kolikoista tulee aika turhia. Sitä paitsi amerikkalaiset kolikot ovat vähintäänkin vähän hämmentäviä, sillä niiden arvoa ei mitenkään pysty päättelemään niiden koosta. Dime eli kymmenen sentin kolikko on pienempi kuin viidensentin ja yhdensentin kolikko. Kaiken lisäksi 25-, 10- ja 5-sentin kolikot ovat samanvärisiä; vain yhdensentin kolikko on eri värinen. Lompakkoni on aina välillä täynnä kolikoita, ja minä olen ihan pihalla, mikä on mikäkin.

Lähes käyttökelvotonta rahaa...

Sitä paitsi missä noita kolikoita edes voisi käyttää? Ainoastaan 25-sentin kolikoille on käyttöä, koska ne menevät parkkiautomaatteihin. Mutta ne muut... Siis ihan oikeasti - minkälaisessa tilanteessa niitä voisi fiksusti käyttää? Ehkä jos ostaisi jonkun yhden halvan tuotteen, voisi maksaa kolikoilla. Paitsi että silloinkin sitä vaan maksaisi niillä dollarin seteleillä. En ole varmaan koskaan nähnyt, että kukaan maksaisi täällä kolikoilla mitään.

Me tulimme jo aikoja sitten miehen kanssa siihen tulokseen, ettei täkäläisillä kolikoilla tee yhtikäs mitään. Ratkaisimme ongelman ostamalla pienen säästölippaan, johon nykyään tungemme kaikki kolikot.

Meidän Rainy Day Fund. Niin tuossa kyljessä lukee.

Säästölippaasta parhaan tekee sen, että se laskee, kuinka paljon sisällä on rahaa. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin muutaman kolikon, ja 15 dollaria meni rikki. Jes! :D

Joo-o... Tällä tavalla noita kolikoita ei ainakaan tule koskaan käytettyä.

- En osaa mitään, mitä aikoinaan ihmettelin tässä postauksessa (paitsi ehkä ne vaatteiden koot, päivämäärät ja kellonajat sentään). Olen edelleen yhtä pihalla. En osaa fahrenheitteja. Sään suhteen käsittelen niitä vain suuntaa antavasti. Joka kerta kun tarvitsen uunia, googletan celsiukset fahrenheiteiksi. En tiedä, miksen ole kirjoittanut yleisimpiä käyttämiäni asteita ylös paperille, sillä googletan aina uudelleen ja uudelleen niitä samoja.

En osaa myöskään mittayksiköitä. Ihmeen jaardit ja jalat, ei niistä nyt kukaan ota selvää. Nesteiden tilavuudet ovat myöskin aika epäselviä. Meillä on mittakuppi, josta löytyvät fluid ouncejen ja cupsien lisäksi vanhat kunnon desit ja millilitrat. Totta kai osaan mitata mittakuppiin cupsit ja muut, muttei minulla ole kyllä silloin hajuakaan siitä, kuinka paljon tavaraa minulla siinä on. Paitsi esimerkiksi kaksi cupsia. :D Jos etsin käsiini uuden reseptin, etsin sen suomeksi ja teen sen mukaan.

Lapsuudenkodistani eli vanhemmiltani käännetty mittanauha, jossa toisella puolella on sentit ja toisella tuumat. Inchejä on ihmetelty lapsena ja niitä ihmetellään edelleen.

- En osaa englantia yhtään paremmin kuin osasin tänne muuttaessa. "Vitsit sä saat sitten jenkkiaksentin", totesivat jotkut ennen muuttoa. Haha, niin varmaan. En ole enää lapsi. Jotkut aikuiset osaavat omaksua uuden aksentin, mutta minä en todellakaan kuulu heihin. Sitä paitsi minun ei tarvitse puhua englantia päivittäin eikä muutenkaan paljon, ja silloin, kun puhun sitä, puhun lähinnä muiden ulkomailta tänne muuttaneiden kanssa, joilla on minun tavoin vahvat aksentit. Eihän täällä kieltä siis opi (tässä elämäntilanteessa) muuta kuin sillä tavalla, että uskaltaa avata suunsa helpommin kuin ennen.

- En osaa käyttää ihmisten nimiä tervehtiessä. En vaikka miten yritän. Ei tunnu luonnolliselta. Tai sitten pelkään, että lausun jonkun nimen väärin, koska en ole oppinut sitäkään, että tavattaessa toistaisin toisen nimen muutaman kerran sen oppiakseni.

- En osaa small talkata. Ei tulisi mieleenkään mennä ja kysyä joltain puolituntemattomalta, onko hänellä suunnitelmia illaksi tai viikonlopuksi. Mitä se minulle kuuluu?!


Ikävä tosiasia taitaa olla se, että kaikki yllämainitut asiat olisivat sellaisia, jotka kyllä oppisi, jos vähän vaivaisi päätään ja ajattelisi. Mutta en jaksa. :D


Ps. Täällä satoi tänään vettä!? Kaikenlaisia kesäkuun sään ennätyksiä meni kait rikki. Esimerkiksi San Franciscossa moinen sademäärä tähän aikaan vuodesta on tullut viimeksi joskus 1800-luvulla. Eikä se sademäärä nyt mikään iso ollut, mitä vähän tihkutteli. Vettä Kaliforniassa riittää muuten kuulemma enää vain vuodeksi, jos Hesaria on uskominen.