Viikonloppu Portlandissa

Tämä postaus sisältää sisältöönsä ja pituuteensa nähden kohtuuttoman paljon asiaa donitseista. ;)

Viime viikonlopun mottoni.

Huomenna sunnuntaina lähdemme Yosemiteen. Half Dome -haikkimme on maanantaina ja kotiin palaamme tiistaina. Ennen tätä suurta koitosta palataan nyt hetkeksi viime viikonlopun Portlandin tunnelmiin.

Portlandin läpi menee joki, joka ei ole Columbia River, joka sekin menee ihan Portlandin läheltä, vaan jokin toinen joki.

Portlandin keskustan rakennuksia.

Kävimme Portlandissa Oregonissa kavereidemme kanssa: miehen kahden kollegan ja toisen kollegan vaimon kanssa. Lensimme San Josesta Portlandiin lauantaina aamulla. Lento lähti aikaisin ja kesti vain puolisentoista tuntia. Oli jännä, kun jo joskus yhdeltätoista olimme vieneet laukut hotellille ja olimme keskellä Portlandin keskustaa. Matkustaminen voi siis joskus olla todella nopeaa. Portlandiin voisi ajaa San Josesta jossain reilussa 10 tunnissa (ilman ruuhkia).

En tiennyt Portlandista oikein mitään etukäteen. Paitsi sen, että siellä on paljon hyviä ravintoloita, joissa panostetaan puhtaaseen lähiruokaan, panimoja, terasseja, hyviä donitseja sekä hipstereitä ja hiton outoa porukkaa. En kyllä oikeastaan edelleenkään tiedä siitä mitään muuta. :D Miehen kollegat ovat molemmat käyneet Portlandissa useastikin työmatkoilla, joten he osasivat jotenkuten suunnistaa kaupungissa. Kukaan meistä ei ollut suunnitellut mitään, vaan tarkoituksena oli lähinnä vain kierrellä ja katsella lauantaina.

Hyvien ravintoloiden lisäksi Portlandista löytyy paljon food carteja eli ruoka-autoja, joista saa kuulemma todella hyvää ruokaa. Me emme maistaneet.

Minulla oli kuitenkin kaksi asiaa, jotka halusin ehdottomasti tehdä: syödä Voodoo-donitseja ja käydä katsomassa isoa kirjakauppaa. Molemmat ovat kuuluisia Portlandin nähtävyyksiä.

Voodoo Doughnut, todella suosittu donitsipaikka. Jono yltää usein yli korttelin verran, mutta me pääsimme nyt helpolla ja jouduimme jonottamaan "vain" 30 minuuttia. Jonottajille musisoi joku mies ja keräsi siinä samalla itselleen vähän tienestiä.

Voodoo Doughnutilla on glittertiiliseinä.

Voodoomagia maistui kyllä ihan hyvältä.

Kyllä nyt laatikostakin pitää olla valokuva.

Minä ja mieheni jaoimme tuollaisen Voodoo Doll -nimisen donitsin sekä tuon päällä olevan ruskean Portland Cream -nimisen donitsin. Alla näkyy yksi tavallinen donitsi sekä jännä erikoisuus: kinuskilla ja pekonilla päällystetty donitsi, joka kuulemma oli miehen kollegan mukaan ihan maukasta. Voodoo Doll ja Portland Cream olivat ihan jees, mutta eivät mitään kovin erikoisia. Hypetyksen ja jonon perusteella olisi voinut odottaa erikoisempaa. Arnoldissa on parempaa (tai aika on kullannut muistot?), joskin makuyhdistelmät tietenkin olivat tässä Voodoossa aikalailla erikoisempia. Tuo kasa donitseja ja yksi limsa maksoivat muuten yhteensä noin $11, joten ei ollut hinnalla pilattua. (Blogger päätti muuttaa tämän kuvatekstin tällaiseksi isoksi. En jaksa nyt välittää.)

Powell's Books, kuuluisa ja MASSIIVINEN kirjakauppa. Tuolla on kokoa jonkun korttelin ja usean kerroksen verran. Kaupassa myydään sekä uusia että käytettyjä kirjoja ja kaikki ovat sekaisin. Miehen kollega kertoi kuulleensa eräältä paikalliselta, että kauppa toimisi pitkälti siten, että ihmiset käyvät ostamassa kirjan ja jossain vaiheessa käyvät lahjoittamassa sen takaisin. Me kävimme ihan vain vähän pyörähtämässä tässä kirjakaupassa, koska ei ollut intoa penkoa sen enempää (ja miehen kollegat ovat siellä jo viettäneet ilmeisen kauan aikaa aiemmin). Tuolta kyllä varmasti löytyy ihan mitä tahansa. Mielenkiintoinen huone oli kyllä Rare Books -huone, jossa oli todella vanhoja (ja kalliita!) kirjoja lasivitriineissä myynnissä. 

Tiesin, että Powell'sista löytyy ulkomaista kirjallisuutta, joten piti käydä etsimässä tämä suomalaisen kirjallisyyden hylly. Tuo Ufot-kirja nauratti. Valikoima oli todella outo (mm. Suomalainen pianokoulu nro 1), mutta lahjoituksiahan nämä tietenkin ovat.

Portlandin keskusta-alue on kompakti ja todella kävelijäystävällinen. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kävelemään keskustassa! Täällä Piilaaksossa kun vain helposti autoillaan tai kävellään ehkä muutamia kortteleita jossain Palo Altossa tai vastaavassa pikkukaupungissa. Oli kiva myös nähdä jälleen täysin omanlaisensa amerikkalainen kaupunki. Portlandia sanotaan vähän eurooppalaistyyliseksi kaupungiksi. Minusta on alkanut tuntua, että kaikkia jenkkikaupunkeja, joissa voi kävellä ja joissa on terasseja, sanotaan eurooppalaisiksi. Mutta kaipa se on tietyllä tavalla jotensakin osuva kuvaus.

Kauniita tiiliseiniä.

Ja paljon kivitaloja. Ilmeisesti aika moni Portlandin rakennuksista romahtaisi, jos tulisi maanjäristys. Syy sille, miksi Kaliforniassa ei ole kivi- eikä tiilitaloja.

Portlandissa oli paljon tiilirakennuksia ja osa kerrostaloista näytti vähän siltä kuin sellaisen voisi todella nähdä jossain Euroopassa. Olimme olleet kaupungissa noin 20 minuuttia, kun kaverini jo huokaisi, että onpa ihanaa olla jossain muualla kuin Kaliforniassa Piilaaksossa, kun rakennuksetkin ovat niin freesejä. Arkkitehtuuri kun täällä Piilaaksossa on aika rumaa. Tai oikeastaan arkkitehtuuria ei ole: kaikki rakennukset ovat matalia tönöjä, jotka on tehty keltaisesta tai ruskeasta mistä-lie lastulevystä. Kiinnitimme yhdessä huomiota myös siihen, että onpa hassua, kun kaikki vastaantulijat ovat valkoihoisia. Ei aasialaisia, eikä sitä oloa, että itse edustaa totaalista vähemmistöä.

Yhden pitserian ulkoseinässä oli tällainen. Emme syöneet pitsaa, mutta miehen kollegan mukaan tämä pitseria tarjoilee vain todella hämäriä pitsoja.

Mites se ravintolapuoli sitten? Portlandissa tosiaan kuulutetaan puhtaan ruoan ja lähiruoan puolesta. Onko joku katsonut Portlandia-sarjaa? Me katsoimme kehotuksesta pari ekaa jaksoa ennen tätä reissua. Se ekan jakson kohtaus, jossa ravintolan tarjoilija esittelee syötävänä olevan sian (vai oliko se sika?) kansion ja kertoo mm. tilan, josta sika on, perustuu ihan todellisuuteen. ;) Useassa paikassa tuntui olevan esillä tiedot siitä, mistä tilalta mikäkin ruoka-aine tulee.

Myös kierrätysasiat otetaan Portlandissa vakavasti. Esimerkiksi aurinkovoimaa käyttävä kompostoiva roskis löytyy lähes jokaisesta kadunkulmauksesta.

Me kävimme yhden kaverini suosituksesta ravintolassa nimeltä Souhtpark Seafood. Oli kyllä niin sairaan hyvää ruokaa, ettei ole edes todellista! Me söimme taimen-annokset, enkä ole koskaan eläissäni syönyt niin hyvää kalaruokaa. Tarjoilija ilmoitti vastaavansa mielellään kysymyksiin liittyen heidän kaloihinsa ja niiden alkuperään, mutta kukaan meistä ei kysynyt mitään.

Souhtpark Seafood tekee yhteistyötä täällä Kaliforniassa, noin reilun tunnin ajomatkan päässä meiltä olevan Monterey-kaupungin Aquariumin kanssa. Näistä akvaarioista voi olla monta mieltä, mutta ilmeisesti Montereyn akvaario on kohtalaisen eettinen tutkimus- ja suojeluohjelmiensa kanssa. Tai niin eettinen kuin mikään tuollainen nyt voi olla.

Ylhäällä maailman paras taimen-annos ja alhaalla maailman fancyin suklaajälkkärilautanen. Tarjoilijalla kesti yli minuutti kertoa minulle, mitä mikäkin tässä lautasella on. Söin tuon lähes kokonaan yksin. Samalla näykin vähän mieheni jälkkäriä. Sen jälkeen söin vielä kaverini jälkkärin jämiä. Sain tämän matkan aikana aikamoisen syöjän maineen... 

Portlandissa on paljon pienpanimoita. Kaupungissa järjestetään erilaisia panimokiertueita, ja meitä vastaan tuli monta kertaa tällainen pyörävehje:

Tällaisella megatandempyörällä porukka veteli panimosta toiseen. Tämä taisi olla tässä parkissa ja pyöräilijät juomassa. Pyöräillessä ei juotu, mutta kyllä ihmisten meno oli iloisen näköistä.

Me kävimme maistelemassa oluita monessa eri paikassa, tosin minä maistelin vain yhdessä paikassa. Ylempänä kuva minun maisteluistani. Suomessa asuessani en koskaan juonut olutta, mutta täällä asuessa olen jonkun verran juonut sellaista "helppoa kaljaa" (tyyliin Bluemoon). Näistä maistoin jokaista, mutta join kokonaan vain kaksi; muut olivat liian vahvan kaljamaisia minun makuuni ja annoin ne miehille juotaviksi. Alempi kuva on mieheni maistelutilauksesta. Voodoodonitsien lisäksi Portlandista löytyy paikallista voodoodonitsi-olutta, mutta se jäi nyt maistamatta.

Sunnuntaina päätimme vuokrata auton ja lähteä katsastamaan Portlandin lähellä olevia vesiputouksia. Portlandin keskustassa on kolme autovuokraamoa, joista yhdestä autot olivat loppu, toisesta lähes meillä kaikilla oli huonoja kokemuksia ja kolmannen hinta oli vähän korkea. Vuokrasimme kuitenkin auton siitä kalliista paikasta ja lähdimme ajelemaan. Tarkoituksena oli ajaa katsomaan Multnomah Fallseja, mutta otimme maisemareitin, jonka varrelta löytyi kolme muutakin vesiputousta. Tuli nähtyä vesiputouksia varmaan seuraavan parin vuoden ajalle, aikamoinen yliannostus. Mutta toisaalta eipä noita putouksia täällä kuivassa Kaliforniassa pahemmin näe, joten hyvä, että tuli vähän varastoon.

Columbia-joen vierustassa menevän maisemareitin varrella löytyi tällainen Vista House. 

Näkymät Columbia-joelle. Kuvassa näkyvä sumu ei muuten ole sumua, vaan savua maastopaloista. Maisemat olisivat varmasti olleet todella kohdillaan, jos ilma olisi ollut kirkasta.

Eka vesiputous, olisiko Latourell Falls.

Huomaa kuvassa pienet ihmiset.

Toka vesiputous, Bridal Veil Falls. Kolmannesta putouksesta ei ole kuvaa, koska emme jaksaneet enää edes kävellä niin lähelle putousta, että siitä olisi saanut kunnon kuvaa.

Kaikilla kolmella pikkuputouksella oli turisteja, mutta ei mitään kovin pahaa ryysistä. Multnomah Falsseilla oli sitten porukkaa senkin edestä. Parkkipaikalle piti jonottaa aika kauan. Itse asiassa jo muutamia tunteja sitten Portlandista lähtiessämme motarin infotaulussa oli ollut tiedote siitä, että parkkipaikka Multnomah Fallseilla on täynnä.

Multnomah Falls. Alemmalla putouksella on korkeutta noin 21 metriä ja ylemmällä noin 165 metriä.

Putouksen keskellä olevalla sillalla oli aikamoinen turistilauma.

En tiedä, johtuiko siitä, että olimme jo nähneet kolme vesiputousta ja olimme väsyneitä ja nälkäisiä vai mistä, mutta Multnomah Fallsit eivät vakuuttaneet meitä. Ihan kiva putous joo, mutta kaamea ryysis.

Oregolainen motari, jota kalifornialainen kutsuu kinttupoluksi, koska siinä on vain 2 kaistaa/suunta. :D

Oregonissa on laki, jonka takia omaa autoaan ei saa tankata itse. Mieheni ajoi tankille, nousi autosta ja työntekijä tuli tankkaamaan auton. Jostain älyttömästä syystä mieheni sai kyllä itse nostaa tankkauspistoolin takaisin paikoilleen eli mitään logiikkaa tässä touhussa ei kyllä ollut.

Vesiputouspäivän jälkeen piti päästä maistelemaan vielä lisää donitseja. Kaverini kaveri on asunut Portlandissa vuosikausia ja hän ei itse asiassa edes maininnut Voodoo-donitseja. Hän sanoi, että jos haluaa hyviä donitseja, kannattaa mennä Blue Stariin. Voipi siis olla, että Voodoot ovat enemmän turisteille tai jotain. Itse asiassa Blue Starin donitsit olivat kyllä parempia kuin Voodoot. Ja mikä parasta, sieltä sai donitseja kaupanpäälle, koska olimme paikalla illalla!

Ei mitään ihan teollista kamaa, kun jauhojen, kananmunien, maidon ja voin alkuperä ilmoitetaan kiskan seinällä. :)

Minä otin tuon etualalla näkyvän donitsin, joka oli mustikka-basilika-bourbon-donitsi ja todella hyvää. Mieheni uskaltautui pekonilinjalle ja otti laatikosta pilkistävän pekonipaloilla kuorrutetun donitsin. Sekin oli hyvää. Kaupanpäälle saimme vasemmalla olevan pullan, joka ei ollut donitsi, vaan jonkinlainen omenapulla, sekä laatikossa olevan tavallisen glazed (suomeksi ihan vain sokerikuorrutteisen?) donitsin. Minä saatoin ehkä syödä nuo kaksi ylimääräistä yksinäni, kun kukaan muu ei jaksanut eikä halunnut, sillä olimme juuri syöneet ruokaa ravintolassa... sekä vähän myös kaverini ylimääräisestä. :D Puolustuksena sanottakoon, että olin nukkunut yöllä 3 tuntia, sen jälkeen mennyt aamulla seitsemältä kuntosalille juoksemaan 20 minuuttia juoksumatolla ja tekemään sairaan rankan 15 minuutin tabata-treenin hypyillä ja punnerruksilla. Mutta en silti ihan tajua, mikä minua vaivaa. Painoa kertyi muuten viikonlopun aikana melkein 2 kiloa lisää, joten vähän olisi ehkä voinut rajoittaa, mutta toistaiseksi olen yhä elossa, joten se lienee pääasia. Voin kyllä sanoa, että maha oli kipeä kolmen donitsin jälkeen.

Minun viikonlopussani donitsit olivat siis parhainta, mutta Portland vaikutti muutoinkin oikein kivalta kaupungilta. Mitä nyt siellä näkyi hemmetisti kodittomia katujen varsilla, nukkumassa jalkakäytävillä, puistoissa ja oikeastaan ihan missä tahansa, minne katseensa käänsi. Onhan kodittomia San Josessakin, mutta ei niitä täällä keskustassa niin paljon näe, ja sitä paitsi Portlandin kodittomat olivat astetta oudompia, haha. San Franciscossa kodittomia riittää myös yllinkyllin, mutta emme me käy SF:ssa koskaan, joten eivät ne minua ole häirinneet.

Portlandissa ei vain kävelty, vaan myös skeitattiin kaduilla. Ehkä joku Suomessa ihmettelee, miksi tämä on mainitsemisen arvoinen asia, mutta kun on asunut San Josessa yli vuoden, tällainen touhu on kumman piristävää. Ihan niin kuin se käveleminenkin.

Tässä minun matkakumppanini kävelevät. Miinus se kaverini eli miehen kollegan vaimo, joka piti perää minun kanssani. :)

Portlandissa myös todella oli sitä aivan omituista porukkaa paljon. Kuulin, että Portland olisi paikka, jonne kärrätään mielenterveyspotilaita kaduille, mutta tiedä sitten, miten totta tuollainen leganda on... Mutta hiton hämärää sukankuluttujaa kyllä näkyi. Ja niitä hipstereitä. Yhdessä vaiheessa puhuimme näistä oudoista tyypeistä, kun ohitsimme käveli mies, joka piti kämmenissään pulua (!) ja leperteli tälle linnulle. Niin että mitäs tuli juuri sanottua - outoa porukkaa vai? :D Olin jotenkin odottanut, että ehkä Portlandissa haisisi myös kannabis (niin kuin SF:ssa joka kulmassa), mutta en kyllä haistanut sitä paljoa. Toisaalta ilmassa haisi se maastopalojen savu, joten ei sen seasta paljoa muuta pystynyt haistamaankaan.

Pidä Portland outona, indeed.

Ei lisättävää.

Portlandissa varmasti riittäisi koluttavaa paljon ja pitkäksi ajaksi, varsinkin niitä ravintoloita. Mutta kyllä tuntui siltä, että viikonloppu oli ihan riittävä aika pintapuoliseen turisteiluun. Onnistunut reissu, ja kiva, että kävimme.

Löysimme laattakaupan, jossa oli nimensä perusteella kallista. 

Katutaidetta.

Blogini on ollut viime aikoina tavallista hiljaisempi, koska olen ollut niin kiireinen jumppaohjauksieni takia. Nyt blogi hiljenee satavarmasti taas ensi viikon keskiväliin saakka vähintään, sillä olemme siellä Yosemitessa, jossa ei ole nettiä eikä puhelinkenttää. Jos otteeni ei lipeä vaijerista Half Domella, niin ehkä ilmoittelen itsestäni jotain ensi viikon aikana. :)

Cxworx® Certification

Eipä olisi ollut mitään tarvetta pitkityttää Cxworx-arviointivideoni tekoa. Sain sertifikaattini maanantaina. Jee! Eräs tuttu ohjaaja totesi, että tein varmaan jotain historiaa nopeimmalla videoinnilla, kun koulutusviikonlopun ja videon välissä oli vain neljä päivää.

Tältä se näyttää.

Sain äärimmäisen hyvää palautetta arvioitsijalta. Tosin sen jälkeen, kun bodypump-videoni arvostelun jälkeen tajusin arviointilauseiden tulevan jollain tyyliin copy-pastella jostain, en suhtaudu erityisen hypettävästi näihin arvosteluihin... Mutta oli se silti kiva saada lukea siitä, miten hyvä ja voimakas roolimalli olen tälle lajille. :) Vain yksi pieni tekniikkajuttu oli vähän pielessä, mutta onneksi olin itsekin nähnyt sen heti itseäni videosta katsoessani. 

Jos tämä ei tunnu vatsalihaksissa, niin en tiedä, mikä tuntuisi...

Aloitan oman cx-tunnin vetämisen maanantaiaamuisin parin viikon päästä. Olen sijaistanut tässä muutaman tunnin, ja tykkään tunnista todella paljon! Mutta välillä on vaikea saada ihmiset treenaamaan kunnolla sitä 30 minuuttia... 

Täytyy keskittyä täysillä, jotta pysyy tasapainossa. 

Tänään minulla oli ennätyspäivä, sillä ohjasin neljä tuntia: kolme bodypumppia ja yhden attackin. Täytyy sanoa, että kolme pumppia tuntuu ja aika paljon, etenkin jaloissa. En tiedä, miksi olen tässä kirjoittamassa tätä postausta, kun noin kuuden tunnin päästä pitäisi jo herätä unilta ja lähteä vetämään sitä 5:45AM tuntia. Mutta pakko oli tulla hehkuttamaan tätä sertifikaattiani! :) Yritän tässä taas keretä postailemaan jotain muutakin...

The West is on fire

Kotiuduimme Portlandista tänään, ja nyt olen aivan superväsynyt. Nukuin reissun aikana huonosti ja lisäksi en malttanut pysyä poissa kuntosalilta sunnuntaina aamulla (koska voi elämä tuli syötyä!), joten se siitä levostakin. Vielä kaiken lisäksi tuli käveltyä jonkin verran pitkin Portlandin katuja ja siitä on hetki aikaa, kun olisin vain kävellyt ympäriinsä tässä autoilun luvatussa maassa... :D

Viikonlopun sana oli savu. Savu ilmassa ja savun haju nenässä ja vaatteissa. USA:n länsiosavaltioissa riehuvat pahat maastopalot, jonkin verran Pohjois-Kaliforniassa, mutta lähinnä esimerkiksi Washingtonissa, Oregonissa ja Idahossa. Kun me lensimme Portlandiin lauantaina aamulla, lentokoneeseen ilmestyi loppukohden matkaa savun haju. Kapteeni kuulutti hajun tulevan maastopaloista. Lennon aikana ulos katsellut kaverimme sanoi, että maastopalot olivat olleet selvästi nähtävillä lentokoneen ikkunasta, sillä ulkona maan pinnalla oli ollut täysin sankkaa savua.

Reaaliaikainen karttakuva siitä, missä päin Yhdysvaltoja on maastopaloja. The West is on fire, ilmoittaa kartan otsikko, ja siltä tosiaan näyttääkin. Tässä kuvakaappauksessani ei näy Alaska, mutta se osavaltio tuntuu palavan kokonaan! Maastopalojen syinä ovat korkeat lämpötilat, pitkään jatkunut kuivuus ja ennätyksellisen vähälumiset talvet. Kartta löytyy Ecowatch-sivustolta täältä. 

Portlandissa haisi ainakin lievästi palaneelta ja taivaalla leijui savua. Ensin vähän ja sitten aika sankastikin. Aurinko paistoi savuverhon lävitse. Kurkku alkoi kutista, silmät kirvellä ja illalla vaatteet haisivat savulta. Kuulimme, että savu oli vasta juuri tuona lauantaina kunnolla rantautunut Portlandiin.

Aurinko Portlandissa, etenkin illalla, näytti oudon hehkuvalta, kun se paistoi savuverhon lävitse. Ei tästä kuvasta ehkä kovin hyvin näy, mutta jos katsoo tuota kadun päässä näkyvää kukkulaa, sen edustalla näkyy savua. Downtownin korkeat rakennukset olivat kaukaa katsottuna aivan savun peitossa. 

Tänään, kun lähdimme San Josen lentokentältä kohti kotia, taksikuski osoitti yhtäkkiä ulos ja totesi, että "big grass fire". Ulkoa yhdestä kohtaa nousi todella sankka savu ilmaan. Kuski ei puhunut hyvää englantia, eikä hän osannut kertoa mitään muuta kuin sen, millä puolella motaria palo on. Automatka lentokentältä meille kotiin on todella lyhyt, ja nopeasti kävi ilmi, että voi luojan tähden, savu taitaa tulla aivan kotimme läheltä. Viimeisen risteyksen kohdalla ilmeni, että savu ei tule vain aivan läheltä, vaan itse asiassa täysin kotimme vierestä. Asian varmisti muutamat paloautot, jotka ajoivat kotitalollemme johtavaa umpikujatietä pitkin.

Tervetuloa kotiin! Tuuli kävi onneksi siten, että savu meni pois päin asuintaloistamme.

Meidän kotitalomme vieressä ollut täysin kuivunut nurmikko oli syttynyt palamaan. En tiedä miksi. Haluaisin uskoa, että vain siksi, että luontoäiti kiroaa Kaliforniaa eikä anna tänne koskaan sadetta, mutta jotekin epäilen, että ihmisellä on ollut vaikutusta tähän asiaan... Maassa joskus näkyvistä tupakantumpeista päätellen joku täälläkin polttaa, vaikka se onkin tehty Kaliforniassa vaikeaksi kaikenmaailman lakien avulla. Mutta en minä siis oikeasti tiedä, miksi nurmikko oli syttynyt palamaan.

Onneksi tuuli juuri siihen toiseen suuntaan siten, ettei savu tullut päin kotiamme. Ei edes haissut. Siellä tuulen puolella kyllä haisi, sillä lähdimme aika nopeasti ulos syömään, ja haju tunki autoon. Puolen tunnin sisällä suurin osa savusta oli kadonnut, ja näytti siltä, että palo oli saatu suurimmaksi osaksi sammutettua. Mutta hetken aikaa oli vähän sellainen olo, että pitäisikö tässä huolestua, kun tämä ympäristö nyt kuitenkin on täysin ja totaalisen ja tuhottoman rutikuivaa...

"Depositing checks has never been easier!"

Olen saanut ensimmäiset palkkani, jes! Itse asiassa sain palkat jo viime viikolla. Tai siis itse asiassa palkat oli maksettu jo pari viikkoa sitten, mutta enhän minä ollut hoksannut, että palkka pitäisi käydä hakemassa työpaikalta. Palkat tulivat nimittäin maksuun shekeillä!

Kyllä, tässä maassa palkat todellakin saatetaan maksaa shekeillä vielä näin vuonna 2015. Palkanmaksuun on toki tarjolla myös muita tapoja, joista yhtä kutsutaan nimellä Direct Deposit. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalle on annettu lupa maksaa palkka suoraan omalle pankkitilille. Direct Deposit otetaan käyttöön joko antamalla työnantajalle mitätöity shekki tai antamalla vain shekissä olevat tiedot eli tilinumero ja routing number. Minä etsin netistä ohjeet sille, miten mitätöity shekki kirjoitetaan (en ole koskaan kirjoittanut minkäänlaista shekkiä), mutta kaikilla työnantajillani oli käytössä tietokoneohjelmat, jonne vain naputeltiin oma tilinumero ja routing-numero, eli paperista shekkiä ei tarvinnut tehdä ja antaa.

Asiaan sinänsä liittymätön kuva: Sirukortit ovat vasta rantautumassa tähän maahan ja kaupat ovat vähitellen ottaneet käyttöön sirukorttien lukijat. Targetissa on kassaan liimattu ohjeet siitä, kuinka sirukorttia käytetään. Lähes kaikilla edessäni olevilla tuntui olevan vaikeuksia. Meidän pankki lähetti muuten jo ajat sitten minulle sirukortin, mutta mieheni ei ole vieläkään saanut sellaista.

Minä olen siis ottanut käyttöön Direct Depositin jokaisen työnantajani kanssa. Mutta koska mikään vähänkään byrokratiaa sisältävä asia tässä maassa ei tunnu toimivan kovin nopeasti, siihen, että pankkini verifioi Direct Deposittini, menee näköjään aikaa. Ensimmäiset palkkani tulivat siis maksuun shekeillä.

Shekit pitää hakea työpaikalta. Yhdellä työpaikallani ne ovat kirjekuorissa kaikkien vapaasti saatavilla taukohuoneessa, mikä on mielestäni vähintäänkin vähän outoa. Toisaalta suurin osa varmasti käyttää Direct Deposittia, eikä mitään shekkejä siis ole. Samassa paikassa ovat myös palkkakuitit, joita ei postiteta kotiin. Ne saa toki tilattua sähköisesti sellaiseen järjestelmään, ja tätä paperitonta vaihtoehtoa suosittellaankin. Toisella työpaikallani shekit ovat kuntosalin front deskillä lukkojen takana ja niitä "vartioi" työntekijä. Kolmannesta työpaikastani en vielä tiedä, mutta ilmeisesti sielläkin shekit ovat front deskillä.

Mutta pääsinpä siis elämäni ensimmäistä kertaa lunastamaan shekin. Kyllä oli jännää! Shekin voi lunastaa monella tapaa, esimerkiksi viemällä sen pankkiin ja ihan jopa pankkiautomaatilla (en tiedä, onko kaikissa automaateissa sellainen ominaisuus, mutta ainakin niissä muutamassa minun pankkini automaateissa, joita olen käyttänyt, on näyttänyt olevan oma aukko shekin lunastamista varten).

Onneksi moderni aika tulee kuitenkin tässä lunastusasiassa apuun: shekit voi lunastaa älypuhelimella pankin applikaatiota käyttäen. Tämä appi nauratti meitä jo heti silloin, kun muutimme tänne, ja mainitsinkin siitä ihan ensimmäisessä pankki- ja raha-asioita koskevassa postauksessani. Koska ovathan nuo shekit nyt todella vanhanaikaisia, näin suomalaisen mielestä ainakin. Minä päätin kokeilla palkkashekkieni lunastuksessa tätä appia, koska se vaikutti vähiten monimutkaiselta vaihtoehdolta ja koska oikeasti vähän kiinnostikin, miten homma käytännössä toimii.

Pankin applikaatio, jolla pystyy hoitamaan kaikenlaisia pankkiasioita. Pankki mainostaa kovin sitä, miten yksinkertaista ja helppoa shekkien lunastaminen tämän appin avulla on. Joo, onhan se. Helpompaa toki olisi se, että rahat vain alun perinkin maksettaisiin suoraan sinne omalle tilille...

Ensimmäisenä appiin piti syöttää shekin summa. Minä vähän mietiskelin, mitä tapahtuu, jos syötetty summa on eri kuin shekissä on. Kukahan meksikolais-parka noitakin jossain tarkistelee...?

Tältä se appi näyttää. Valitaan oma tili, jolle rahat halutaan tallettaa, sitten syötetään shekin summa ja otetaan valokuvat shekin etu- ja takapuolelta.

Summan syötön jälkeen shekistä piti ottaa valokuvat sekä etu- että takapuolelta. Kamera piti vain suunnata shekkiä kohti ja kun se oli kohdillaan, appi otti valokuvan automaattisesti. Paitsi että kummankaan lunastamani shekin kohdalla appi ei tunnistanut shekin takapuolta eikä siis ottanut kuvaa automaattisesti, vaan kuva piti itse napsaista manuaalisesti. Appi antoi valokuvan ottamiseen kuitenkin hyvät ohjeet. Tyhmempikin siis varmasti onnistuu.

Tässä esimerkki siitä, miten valokuvaa ei kuulu ottaa: shekki ei ole ollenkaan tuon ruudun sisällä. Siinä vaiheessa, kun se on tuon ruudun sisällä ja kun valoa on tarpeeksi, appi napsaisee kuvan automaattisesti. Minulla oli lieviä ongelmia, koska valoa ei ilmeisesti ollut ihan riittävästi, joten tässä kohtaa oli menossa manuaalinen kuvanotto.

Appista löytyy hyvät ohjeet valokuvan ottamiselle. 

Kun valokuvat oli otettu, painettiin nappia "deposit". Hetken kuluttua omaan sähköpostiin ilmestyi kuitti. Sähköpostissa oli ohjeet myös siihen, mitä tehdä sille paperiselle shekille.

Täytyy sanoa, etten ole toiminut näiden ohjeiden mukaan. Shekkini lojuvat edelleen keittiönpöydällä.

Rahat ilmestyivät tilille näkyviin jo seuraavana päivänä. Se vähän hämmästytti, koska jotenkin ajattelin, että tämäkin asia voisi viedä monta päivää aikaa.

Täytyy siis sanoa, että pankin applikaation mainos on todellakin oikeassa - depositing checks has never been easier! :D

Kiitos ei lomalle ja kiitos kyllä aikaisille herätyksille

Kun on ollut liian kauan tekemättä mitään töitä, on todella mukavaa päästä vaihteeksi tekemään kunnolla jotain. Niin mukavaa, ettei sitä oikein haluaisi tehdä enää mitään muuta. Siinä, missä vielä loppu- ja ehkä vähän alkuvuodestakin ajattelin, että matkustaminen ja erilaisten paikkojen näkeminen täällä asuessa on tärkeää, nyt ajatukseni ovat siirtyneet siihen, että "oikean elämän" - pelottavasti tämä tarkoittaa minulla tällä hetkellä lähinnä töiden tekemistä - eläminen on tärkeintä ja kaikki muu täysin toissijaista.

Ajatukseni ovat keskittyneet viime aikoina niin paljon työkuvioihin, ettei millekään muulle ole jäänyt tilaa. Ei edes kesälomamatkalle. Huhti-toukokuussa ennen bodyattack-videoni tekoa suunnittelin meille kesälomareissua itärannikolle, luin ihan matkaopasta ja tein muistiinpanoja ja kaikkea. Pidin tärkeänä sitä, että pääsisimme reissuun. Sitten kävin ensimmäisessä koe-esiintymisessä ja päätin mennä bodypump-koulutukseen, ja ajatukseni alkoivat suuntautua entistä vahvemmin työkuvioihin. Aloin myös miettiä, onko mitenkään järkevää lähteä lomalle, jos tarjolla voisi olla töitä. Matkan suunnittelu jäi aika nopeasti, ja vaikka se aina silloin tällöin oli mielen päällä, en kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään. Niin oudolta kuin se ehkä jonkun mielestä kuulostaakin, minulla ei ollut motivaatiota miettiä lomaa yhtään niin paljon kuin oli mielenkiintoa miettiä mahdollisia töitä.

Jossain vaiheessa tässä kesän aikana tein päätöksen, etten halua lähteä minnekään. Haluan pysyä kotona ja keskittyä tähän uuteen uraani niin paljon kuin mahdollista. Uskon, että tämä päätös on ollut täysin oikea. Olen päässyt töihin kolmelle eri saliketjulle, ja töitä näyttäisi riittävän tällä hetkellä enemmän kuin minulla on energiaa ja aikaa tehdä (se ei tosin tarkoita erityisen paljoa, sillä energiaa ei riitä kaikkeen ja liikenne aiheuttaa ongelmia ajankäytön suhteen).

Kun on ollut liian kauan tekemättä mitään, alkaa kaivata vahvaa paluuta arkeen. Vaikka arkeahan minä olen täällä koko ajan elänyt - sellaista kotirouvan arkea. Tarkoitan arkeen paluulla sitä, että siirtyy elämään sellaista elämää, missä ihan koska tahansa ei voikaan tehdä ihan mitä tahansa haluaa, koska pitää käydä töissä. Se on hieno tunne näin tässä vaiheessa, kun on elänyt yli vuoden siten, että oikeastaan mihin tahansa aikaan päivästä saattoi tehdä mitä mieli teki. Ja kun on ollut liian kauan tekemättä töitä, jo muutamaa tuntia viikossa voi kevyesti kutsua työnteoksi. ;)

Itse asiassa paluuta arkeen saattaa kotirouvailun jälkeen kaivata niinkin paljon, että on valmis melkein sulaan hulluuteen. Kuten esimerkiksi siihen, että lupautuu ohjaamaan jumppatunteja, joiden alkamisaika on 6:00AM ja 5:45AM. Tällaisiin minä olen nyt lupautunut, kahdesti viikossa. Ja joka toinen viikko noiden kanssa tulee vielä kolmas 5:45AM-tunti.

Viime yö oli paha, sillä en saanut nukuttua kuin parisen tuntia ja herätyskello soi klo 4:40 ja attackia piti ohjata klo 5:45. Päivällä kävin kavereiden kanssa lounaalla, pedikyyrissa ja Starbucksissa, ja tällä kertaa oli pakko saada kunnon annos sokerista kahvijuomaa, kermavaahdolla tietenkin. Sokeri auttaa pysymään hereillä. ;)

En ikimaailmassa olisi Suomessa halunnut herätä vapaaehtoisesti ennen kuutta. Joskus yritin käydä lenkillä ennen työpäivää, mutta sekin jäi muutamassa viikossa. Syytän tästä hulluudesta nyt vain sitä, että olen ollut niin pitkään tekemättä mitään. Onhan minulla ollut selvät rutiinit kotirouvailussani, mutta olen silti elänyt yli vuoden ajan elämää, jossa olen kutsunut ennen aamukahdeksan herätystä aikaiseksi. Suomessa asuessa kasilta olin jo yleensä ollut hetken töissä.

Kotirouvalle koittavat nyt siis uudet ajat. Ehkä kovatkin ajat. Saa nähdä, kuinka kauan kestää ennen kuin alan kyrsiintyä aamuherätyksiin. Tai aamuyönherätyksiä nuo pikemminkin ovat. Pahinta on ehkä se, että minulla on myös myöhäisiä iltatunteja, mitkä aiheuttavat sen, että tulen kotiin myöhään illalla ja aamuyöstä pitäisi taas herätä. Kotirouvan hulluutta siis. :D Toivon, että mieleni ja kroppani tottuvat tähän rytmiin alkushokista päästyään.

Joku ehkä nyt muuten miettii, miten tämä töiden tekeminen ja se kesälomamatka sulkevat toisensa pois. No, eiväthän ne sinänsä suljekaan, etenkään koska minun kohdallani nyt puhutaan vain alle 10 työtunnista per viikko, ainakin toistaiseksi. Mutta minun pieneen päähäni mahtuu tällä hetkellä vain yksi asia ja se on se työnteko. Mielenkiintoni ja aivokapasiteettini eivät riitä muuhun. Sitä paitsi minulla on tällä hetkellä niitä omia tunteja, ja jos en pysty ohjaamaan omaa tuntiani, olen itse vastuussa sijaisen löytämisestä ja omasta tunnistani niin kauan, kunnes joku suostuu sen sijaistamaan. Ja jos sijaista ei löydy... no, en vielä tiedä, mitä sitten tapahtuu.

Ihan täysin ilman lomaa emme kuitenkaan ole. Mieheni on kesälomalla ensi viikosta alkaen kaksi viikkoa (hänellä olisi siis ihan Suomen kesälomat eli 5 viikkoa, mikä on täkäläisessä mittakaavassa täysin ennenkuulumatonta). Nyt viikonloppuna lähdemme Portlandiin Oregoniin kavereiden kanssa. Tämänkin matkan suhteen harkitsin kauan, haluanko lähteä. Portland on kuulunut niihin paikkoihin, joissa olisi kiva käydä, mutta tuntui vain siltä, että yhdellekin sivupolulle harhautuminen on tällä hetkellä liikaa. Lopulta päätin kuitenkin lähteä. Ja oikeasti on vain hyvä, että pääsee pariksi päiväksi pois. Tiedän myös, että sitten kun pääsee lähtemään, se tuntuu hyvältä (kunhan kyseessä on vain muutama päivä). Reilun viikon kuluttua meillä on myös luvassa se kauan odotettu Yosemiten Half Domelle haikkaaminen ja kipuaminen. Siihenkin menee pari päivää.

Mutta kyllä stressaa. Minulla on nimittäin omat tunnit reissujemme aikaan, enkä toistaiseksi ole löytänyt ketään sijaistamaan niitä...