The West is on fire

Kotiuduimme Portlandista tänään, ja nyt olen aivan superväsynyt. Nukuin reissun aikana huonosti ja lisäksi en malttanut pysyä poissa kuntosalilta sunnuntaina aamulla (koska voi elämä tuli syötyä!), joten se siitä levostakin. Vielä kaiken lisäksi tuli käveltyä jonkin verran pitkin Portlandin katuja ja siitä on hetki aikaa, kun olisin vain kävellyt ympäriinsä tässä autoilun luvatussa maassa... :D

Viikonlopun sana oli savu. Savu ilmassa ja savun haju nenässä ja vaatteissa. USA:n länsiosavaltioissa riehuvat pahat maastopalot, jonkin verran Pohjois-Kaliforniassa, mutta lähinnä esimerkiksi Washingtonissa, Oregonissa ja Idahossa. Kun me lensimme Portlandiin lauantaina aamulla, lentokoneeseen ilmestyi loppukohden matkaa savun haju. Kapteeni kuulutti hajun tulevan maastopaloista. Lennon aikana ulos katsellut kaverimme sanoi, että maastopalot olivat olleet selvästi nähtävillä lentokoneen ikkunasta, sillä ulkona maan pinnalla oli ollut täysin sankkaa savua.

Reaaliaikainen karttakuva siitä, missä päin Yhdysvaltoja on maastopaloja. The West is on fire, ilmoittaa kartan otsikko, ja siltä tosiaan näyttääkin. Tässä kuvakaappauksessani ei näy Alaska, mutta se osavaltio tuntuu palavan kokonaan! Maastopalojen syinä ovat korkeat lämpötilat, pitkään jatkunut kuivuus ja ennätyksellisen vähälumiset talvet. Kartta löytyy Ecowatch-sivustolta täältä. 

Portlandissa haisi ainakin lievästi palaneelta ja taivaalla leijui savua. Ensin vähän ja sitten aika sankastikin. Aurinko paistoi savuverhon lävitse. Kurkku alkoi kutista, silmät kirvellä ja illalla vaatteet haisivat savulta. Kuulimme, että savu oli vasta juuri tuona lauantaina kunnolla rantautunut Portlandiin.

Aurinko Portlandissa, etenkin illalla, näytti oudon hehkuvalta, kun se paistoi savuverhon lävitse. Ei tästä kuvasta ehkä kovin hyvin näy, mutta jos katsoo tuota kadun päässä näkyvää kukkulaa, sen edustalla näkyy savua. Downtownin korkeat rakennukset olivat kaukaa katsottuna aivan savun peitossa. 

Tänään, kun lähdimme San Josen lentokentältä kohti kotia, taksikuski osoitti yhtäkkiä ulos ja totesi, että "big grass fire". Ulkoa yhdestä kohtaa nousi todella sankka savu ilmaan. Kuski ei puhunut hyvää englantia, eikä hän osannut kertoa mitään muuta kuin sen, millä puolella motaria palo on. Automatka lentokentältä meille kotiin on todella lyhyt, ja nopeasti kävi ilmi, että voi luojan tähden, savu taitaa tulla aivan kotimme läheltä. Viimeisen risteyksen kohdalla ilmeni, että savu ei tule vain aivan läheltä, vaan itse asiassa täysin kotimme vierestä. Asian varmisti muutamat paloautot, jotka ajoivat kotitalollemme johtavaa umpikujatietä pitkin.

Tervetuloa kotiin! Tuuli kävi onneksi siten, että savu meni pois päin asuintaloistamme.

Meidän kotitalomme vieressä ollut täysin kuivunut nurmikko oli syttynyt palamaan. En tiedä miksi. Haluaisin uskoa, että vain siksi, että luontoäiti kiroaa Kaliforniaa eikä anna tänne koskaan sadetta, mutta jotekin epäilen, että ihmisellä on ollut vaikutusta tähän asiaan... Maassa joskus näkyvistä tupakantumpeista päätellen joku täälläkin polttaa, vaikka se onkin tehty Kaliforniassa vaikeaksi kaikenmaailman lakien avulla. Mutta en minä siis oikeasti tiedä, miksi nurmikko oli syttynyt palamaan.

Onneksi tuuli juuri siihen toiseen suuntaan siten, ettei savu tullut päin kotiamme. Ei edes haissut. Siellä tuulen puolella kyllä haisi, sillä lähdimme aika nopeasti ulos syömään, ja haju tunki autoon. Puolen tunnin sisällä suurin osa savusta oli kadonnut, ja näytti siltä, että palo oli saatu suurimmaksi osaksi sammutettua. Mutta hetken aikaa oli vähän sellainen olo, että pitäisikö tässä huolestua, kun tämä ympäristö nyt kuitenkin on täysin ja totaalisen ja tuhottoman rutikuivaa...