Tänä lauantaina...

... kävin sijaistamassa tuttavani bodypump-tunnin 24HF:lla Fremontissa (noin 25 minuutin ajomatkan päässä meiltä, kun ei ollut ruuhkaa). Olen aina omistanut sellaisen 24:n jäsenyyden, jolla pääsee lähes kaikkiin 24:n saleihin, mutta olen käynyt ihan vain parissa. Nyt olen sijaistanut jo kahdesti sellaisilla saleilla, joissa en ole koskaan aiemmin käynyt, ja maanantaina on tulossa taas tunti ihan uudessa paikassa.

Tunnin jälkeen eräs nainen tuli kysymään minulta, mistä olen kotoisin. Noin 99 prosenttia niistä ihmisistä, jotka tulevat juttelemaan tunnin jälkeen, kysyvät joko heti alussa tai jossain vaiheessa keskustelua, mistä olen kotoisin. Alussa olin ihan apuanääihmiseteioovissiintajunneetsanaakaansiitämitämäoonhöpöttänyttunninaikanakunmunaksenttionniinkamalaapua, mutta sittemmin olen vähän rentoutunut ja ymmärtänyt, että osa kysyy varmaan ihan vain silkasta uteliaisuudesta - suomalainen aksentti kun nyt kuitenkin on aika erikoinen, eikä sitä kuule täällä paljon. Kun nainen kuuli minun olevan Suomesta, hän totesi arvanneensa asian ja osoitti sitten paitaansa, jossa oli suomen kieltä. Hän oli siis itsekin suomalainen. Kyllä toinen suomalainen aina toisen tunnistaa! Viimeistään siitä aksentista ainakin, haha...

Salin mikki ei muuten toiminut ja huusin koko tunnin ajan kurkku suorana. Ääneni on tässä jo hieman reagoinut siitä, että sitä on käytetty eri tavalla kuin ennen ja yksinkertaisesti ihan siitäkin syystä, että olen puhunut - ja huutanut, sen mikinkin kanssa :D - viime aikoina enemmän kuin pitkään aikaan. Tällaisesta mikittömyydestä ääneni ei oikein tykkää, ja nyt tuntuu vähän ikävältä kurkussa. Pitäisi mennä jonnekin äänenhallintakurssille ja opetella myös näyttämään ohjeita enemmän käsillä tällaisia mikittömiä tilanteita varten.

Ne 24:n salit, joissa olen itse aiemmin käynyt, ovat edustaneet kaikki samaa 24:n saliluokkaa, sellaista toiseksi ylintä luokkaa. Nämä minulle uudet paikat ovat olleet alempia luokkia, ja kutsunkin niitä nyrkkipajoiksi, kun ne ovat niin pieniä. Tuo logokin on ihan erilainen kuin se, mihin olen tottunut, ihmeen kasikytlukumainen. 

... kävimme kurkkaamassa naapuriin rakennettua uutta asuintaloa mieheni kanssa. Asuinkompleksiimme on ollut koko ajan rakenteilla uusi kolmas asuintalo ja nyt se on vihdoin avautumassa. Jo avoimia asuintaloja on ollut kaksi, ja nämä kaksi taloa jakavat keskenään yhteiset tilat, kuten kuntosalin, grillialueet, klubihuoneen, netti"kahvilan", elokuvateatterin ja uima-altaan. Uuteen kolmanteen taloon on onneksi rakennettu lisää yhteisiä tiloja, joita mekin saamme tulevaisuudessa käyttää, kunhan paikka avautuu lopullisesti. Nykyisille asukkaille järjestettiin tänään uuteen taloon pieni kierros, jonne lähdimme miehen kollegan innostamana. Näimme yhteiset tilat ja muutaman asunnon.

Oikealla meidän talo ja vasemmalla uusi talo, joka on jostain syytä väritykseltään täysin erilainen, vaikka kuuluu samaan kompleksiin.

Uuden asuintalon sisäpiha, josta löytyy uima-allas (pienempi kuin nykyisten kahden talon välissä oleva "meidän allas") ja ihmeellinen puttaus-golfrata.

Meidän asuintalosta löytyy sellainen noin 20 hengen elokuvateatteri. Uudesta talosta löytyy pieni, vain muutamalle pariskunnalle tarkoitettu teatteri, jota aletaan käyttää kuulemma enemmän romanttisiin elokuviin. Emme ole kertaakaan mieheni kanssa olleet asuinkompleksimme tarjoamissa leffailloissa, vaikka monesti olemme osallistumista miettineet.

Tämän uuden talon rakennustyömaalla muuten kuoli yksi työntekijä muutama viikko sitten. Siellä tapahtui jokin onnettomuus. Asiasta jaettiin jokaisen kotioveen ilmoitus. En tiedä, mitä tapahtui, mutta jotenkin minulla on sellainen fiilis, että kyseessä oli onnettomuus, joka oltaisin ehkä voitu estää, jos täällä olisi mitään käsitystä siitä, mikä on hyvä työturvallisuus... Noiden meksikolaismiesten, jotka rakennustyömailla työskentelvät, meno kun näyttää välillä sellaiselta, että melkein hirvittää.

Täkälaisissa asuinkomplekseissa on yleensä panostettu yleisiin tiloihin. Nykyisten kahden talo klubihuone on kohtalaisen simppeli, mutta uudesta talosta löytyy jo astetta mukavampi klubitila. Tilaa saa vuokrata itselleen, mutta se maksaa. Silloin, kun se on vapaana, siellä saa kyllä hengailla ilman maksua.

Uudesta talosta löytyy myös pokerihuone. Asuinpaikkamme on kahdesti järjestänyt pokeri-illan ja nyt sellaista varten on rakennettu ihan oma huone.

Yhdestä asunnosta, jossa kävimme, oli näkymä kotimme takana menevälle lenkkipolulle, jossa minäkin joskus todella harvoin käyn. Asuinkompleksimme on kuulemma lahjoittanut tuon asuintalon ja lenkkipolun välissä olevan maan San Josen kaupungille, ja kaupunki aikoo rakentaa siihen pienen puiston. Niin ja tuolla pusikossa asuu (tai ainakin jossain vaiheessa asui) joitakin kodittomia. Se on San Joseta se.

... kävimme mieheni kanssa yhdessä kenkäkaupassa, Designer Shoe Warehousissa (nimestään huolimatta sieltä ei löydy designer-kenkiä, vaan ihan tavallisia kenkiä joka lähtöön, tarkoitukseen ja tilaisuuteen). Menimme ostamaan miehelleni läpsyjä, mutta minä hävisin aika nopeasti omille teilleni ja mies-parka jäi yksinään ihmettelemään vaihtoehtoja. Minä olen tunnettu kenkäfriikki, mutta tällä kertaa tutkailin vain lenkkarivalikoimaa, sillä tarvitsen lisää kenkiä liikuntaan. Mies ilmestyi yhdessä vaiheessa viereeni ja totesi, että maailmankirjat ovat sekaisin, kun minä katson lenkkareita enkä korkokenkiä.

Lenkkarivalikoima ei tällä kertaa kyllä tyydyttänyt. Onneksi tiedän, mitä haluan ja mikä on kokoni siinä, mitä haluan, niin voin tilata Amazon Primesta ilman postituskuluja lenkkarit suoraan kotiovelleni.

Designer Shoe Warehousista löytyy aina alehyllyt, joista voi tehdä hyviä löytöjä. Kengät on aina jaoteltu koon mukaan. Ei tule siis sitä ongelmaa, että iskee silmänsä johonkin kivaan, ja sitten ei olekaan omaa kokoa (tosin aina koko voi silti olla väärä).

... söimme pitkän päivän päätteeksi All you can eat -sushipaikassa älyttömän hyvää sushia. Laadukkuudesta en tiedä enkä niin välitäkään, mutta hyvää oli! Valitettavasti konsepti vain toimi niin, että lähes kaikki rullat tulivat 6-8 palan annoksissa ja yksi ihminen sai tilata kerrallaan vain kolme eri annosta. Voi siis arvata, että kun kaksi ihmistä tilaa kolme 6-8 rullan annosta, siinä ei kauheasti kykene eri makuja maistelemaan.

Nämä me tilasimme ja joka ikisen palan söimme ihan kahdestaan. Sitten tilasimme vielä kaksi nigiriä kummallekin. Friteerattu sushi on muuten aika parasta! Hinta All you can eat -sushille oli noin $28/hlö (+ verot ja tippi) eli ei mikään ihan halpa. Toimii varmaan paremmin isommalla porukalla, kun on enemmän syöjiä ja kun saa maistella enemmän eri laatuja.

Alkuviikosta cxworx-koulutuksen jälkeen pelkäsin sitä, miten jaksan tällä viikolla ohjata maanantaista keskiviikkoon 7 tuntia liikuntaa. Olin iloinen, että loppuviikko oli vapaata. Sittemmin kuitenkin otin loppuviikkoon muutaman sijaistustunnin lisää. Kokonaissaldoni tälle viikolle oli 9,5 tuntia ohjaamista. Jos mukaan lasketaan vielä se, että ohjasin koko cxworx-tunnin mentorini tunnilla, niin 10 tuntia tuli täyteen. Ehkä alan pitää ennätyslistaa... Huomenna voisin kyllä mennä pitkästä aikaa jumppatunnille, jossa minun ei tarvitse itse ohjata!

Ja kyllä, mentorini kuvasi ohjaamani cxworx-tunnin, jonka ohjasin siis hänen tunnillaan eli en ollut töissä. Videosta tuli hyvä (mitä nyt mikki piti ihan kamalaa rätinää, mutta onneksi musiikki ja ääneni kuuluvat selvästi) ja lähetin sen Les Millsille arvioitavaksi. Vain neljä päivää koulutuksen jälkeen! Jaiks!