Viikonloppu Portlandissa

Tämä postaus sisältää sisältöönsä ja pituuteensa nähden kohtuuttoman paljon asiaa donitseista. ;)

Viime viikonlopun mottoni.

Huomenna sunnuntaina lähdemme Yosemiteen. Half Dome -haikkimme on maanantaina ja kotiin palaamme tiistaina. Ennen tätä suurta koitosta palataan nyt hetkeksi viime viikonlopun Portlandin tunnelmiin.

Portlandin läpi menee joki, joka ei ole Columbia River, joka sekin menee ihan Portlandin läheltä, vaan jokin toinen joki.

Portlandin keskustan rakennuksia.

Kävimme Portlandissa Oregonissa kavereidemme kanssa: miehen kahden kollegan ja toisen kollegan vaimon kanssa. Lensimme San Josesta Portlandiin lauantaina aamulla. Lento lähti aikaisin ja kesti vain puolisentoista tuntia. Oli jännä, kun jo joskus yhdeltätoista olimme vieneet laukut hotellille ja olimme keskellä Portlandin keskustaa. Matkustaminen voi siis joskus olla todella nopeaa. Portlandiin voisi ajaa San Josesta jossain reilussa 10 tunnissa (ilman ruuhkia).

En tiennyt Portlandista oikein mitään etukäteen. Paitsi sen, että siellä on paljon hyviä ravintoloita, joissa panostetaan puhtaaseen lähiruokaan, panimoja, terasseja, hyviä donitseja sekä hipstereitä ja hiton outoa porukkaa. En kyllä oikeastaan edelleenkään tiedä siitä mitään muuta. :D Miehen kollegat ovat molemmat käyneet Portlandissa useastikin työmatkoilla, joten he osasivat jotenkuten suunnistaa kaupungissa. Kukaan meistä ei ollut suunnitellut mitään, vaan tarkoituksena oli lähinnä vain kierrellä ja katsella lauantaina.

Hyvien ravintoloiden lisäksi Portlandista löytyy paljon food carteja eli ruoka-autoja, joista saa kuulemma todella hyvää ruokaa. Me emme maistaneet.

Minulla oli kuitenkin kaksi asiaa, jotka halusin ehdottomasti tehdä: syödä Voodoo-donitseja ja käydä katsomassa isoa kirjakauppaa. Molemmat ovat kuuluisia Portlandin nähtävyyksiä.

Voodoo Doughnut, todella suosittu donitsipaikka. Jono yltää usein yli korttelin verran, mutta me pääsimme nyt helpolla ja jouduimme jonottamaan "vain" 30 minuuttia. Jonottajille musisoi joku mies ja keräsi siinä samalla itselleen vähän tienestiä.

Voodoo Doughnutilla on glittertiiliseinä.

Voodoomagia maistui kyllä ihan hyvältä.

Kyllä nyt laatikostakin pitää olla valokuva.

Minä ja mieheni jaoimme tuollaisen Voodoo Doll -nimisen donitsin sekä tuon päällä olevan ruskean Portland Cream -nimisen donitsin. Alla näkyy yksi tavallinen donitsi sekä jännä erikoisuus: kinuskilla ja pekonilla päällystetty donitsi, joka kuulemma oli miehen kollegan mukaan ihan maukasta. Voodoo Doll ja Portland Cream olivat ihan jees, mutta eivät mitään kovin erikoisia. Hypetyksen ja jonon perusteella olisi voinut odottaa erikoisempaa. Arnoldissa on parempaa (tai aika on kullannut muistot?), joskin makuyhdistelmät tietenkin olivat tässä Voodoossa aikalailla erikoisempia. Tuo kasa donitseja ja yksi limsa maksoivat muuten yhteensä noin $11, joten ei ollut hinnalla pilattua. (Blogger päätti muuttaa tämän kuvatekstin tällaiseksi isoksi. En jaksa nyt välittää.)

Powell's Books, kuuluisa ja MASSIIVINEN kirjakauppa. Tuolla on kokoa jonkun korttelin ja usean kerroksen verran. Kaupassa myydään sekä uusia että käytettyjä kirjoja ja kaikki ovat sekaisin. Miehen kollega kertoi kuulleensa eräältä paikalliselta, että kauppa toimisi pitkälti siten, että ihmiset käyvät ostamassa kirjan ja jossain vaiheessa käyvät lahjoittamassa sen takaisin. Me kävimme ihan vain vähän pyörähtämässä tässä kirjakaupassa, koska ei ollut intoa penkoa sen enempää (ja miehen kollegat ovat siellä jo viettäneet ilmeisen kauan aikaa aiemmin). Tuolta kyllä varmasti löytyy ihan mitä tahansa. Mielenkiintoinen huone oli kyllä Rare Books -huone, jossa oli todella vanhoja (ja kalliita!) kirjoja lasivitriineissä myynnissä. 

Tiesin, että Powell'sista löytyy ulkomaista kirjallisuutta, joten piti käydä etsimässä tämä suomalaisen kirjallisyyden hylly. Tuo Ufot-kirja nauratti. Valikoima oli todella outo (mm. Suomalainen pianokoulu nro 1), mutta lahjoituksiahan nämä tietenkin ovat.

Portlandin keskusta-alue on kompakti ja todella kävelijäystävällinen. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kävelemään keskustassa! Täällä Piilaaksossa kun vain helposti autoillaan tai kävellään ehkä muutamia kortteleita jossain Palo Altossa tai vastaavassa pikkukaupungissa. Oli kiva myös nähdä jälleen täysin omanlaisensa amerikkalainen kaupunki. Portlandia sanotaan vähän eurooppalaistyyliseksi kaupungiksi. Minusta on alkanut tuntua, että kaikkia jenkkikaupunkeja, joissa voi kävellä ja joissa on terasseja, sanotaan eurooppalaisiksi. Mutta kaipa se on tietyllä tavalla jotensakin osuva kuvaus.

Kauniita tiiliseiniä.

Ja paljon kivitaloja. Ilmeisesti aika moni Portlandin rakennuksista romahtaisi, jos tulisi maanjäristys. Syy sille, miksi Kaliforniassa ei ole kivi- eikä tiilitaloja.

Portlandissa oli paljon tiilirakennuksia ja osa kerrostaloista näytti vähän siltä kuin sellaisen voisi todella nähdä jossain Euroopassa. Olimme olleet kaupungissa noin 20 minuuttia, kun kaverini jo huokaisi, että onpa ihanaa olla jossain muualla kuin Kaliforniassa Piilaaksossa, kun rakennuksetkin ovat niin freesejä. Arkkitehtuuri kun täällä Piilaaksossa on aika rumaa. Tai oikeastaan arkkitehtuuria ei ole: kaikki rakennukset ovat matalia tönöjä, jotka on tehty keltaisesta tai ruskeasta mistä-lie lastulevystä. Kiinnitimme yhdessä huomiota myös siihen, että onpa hassua, kun kaikki vastaantulijat ovat valkoihoisia. Ei aasialaisia, eikä sitä oloa, että itse edustaa totaalista vähemmistöä.

Yhden pitserian ulkoseinässä oli tällainen. Emme syöneet pitsaa, mutta miehen kollegan mukaan tämä pitseria tarjoilee vain todella hämäriä pitsoja.

Mites se ravintolapuoli sitten? Portlandissa tosiaan kuulutetaan puhtaan ruoan ja lähiruoan puolesta. Onko joku katsonut Portlandia-sarjaa? Me katsoimme kehotuksesta pari ekaa jaksoa ennen tätä reissua. Se ekan jakson kohtaus, jossa ravintolan tarjoilija esittelee syötävänä olevan sian (vai oliko se sika?) kansion ja kertoo mm. tilan, josta sika on, perustuu ihan todellisuuteen. ;) Useassa paikassa tuntui olevan esillä tiedot siitä, mistä tilalta mikäkin ruoka-aine tulee.

Myös kierrätysasiat otetaan Portlandissa vakavasti. Esimerkiksi aurinkovoimaa käyttävä kompostoiva roskis löytyy lähes jokaisesta kadunkulmauksesta.

Me kävimme yhden kaverini suosituksesta ravintolassa nimeltä Souhtpark Seafood. Oli kyllä niin sairaan hyvää ruokaa, ettei ole edes todellista! Me söimme taimen-annokset, enkä ole koskaan eläissäni syönyt niin hyvää kalaruokaa. Tarjoilija ilmoitti vastaavansa mielellään kysymyksiin liittyen heidän kaloihinsa ja niiden alkuperään, mutta kukaan meistä ei kysynyt mitään.

Souhtpark Seafood tekee yhteistyötä täällä Kaliforniassa, noin reilun tunnin ajomatkan päässä meiltä olevan Monterey-kaupungin Aquariumin kanssa. Näistä akvaarioista voi olla monta mieltä, mutta ilmeisesti Montereyn akvaario on kohtalaisen eettinen tutkimus- ja suojeluohjelmiensa kanssa. Tai niin eettinen kuin mikään tuollainen nyt voi olla.

Ylhäällä maailman paras taimen-annos ja alhaalla maailman fancyin suklaajälkkärilautanen. Tarjoilijalla kesti yli minuutti kertoa minulle, mitä mikäkin tässä lautasella on. Söin tuon lähes kokonaan yksin. Samalla näykin vähän mieheni jälkkäriä. Sen jälkeen söin vielä kaverini jälkkärin jämiä. Sain tämän matkan aikana aikamoisen syöjän maineen... 

Portlandissa on paljon pienpanimoita. Kaupungissa järjestetään erilaisia panimokiertueita, ja meitä vastaan tuli monta kertaa tällainen pyörävehje:

Tällaisella megatandempyörällä porukka veteli panimosta toiseen. Tämä taisi olla tässä parkissa ja pyöräilijät juomassa. Pyöräillessä ei juotu, mutta kyllä ihmisten meno oli iloisen näköistä.

Me kävimme maistelemassa oluita monessa eri paikassa, tosin minä maistelin vain yhdessä paikassa. Ylempänä kuva minun maisteluistani. Suomessa asuessani en koskaan juonut olutta, mutta täällä asuessa olen jonkun verran juonut sellaista "helppoa kaljaa" (tyyliin Bluemoon). Näistä maistoin jokaista, mutta join kokonaan vain kaksi; muut olivat liian vahvan kaljamaisia minun makuuni ja annoin ne miehille juotaviksi. Alempi kuva on mieheni maistelutilauksesta. Voodoodonitsien lisäksi Portlandista löytyy paikallista voodoodonitsi-olutta, mutta se jäi nyt maistamatta.

Sunnuntaina päätimme vuokrata auton ja lähteä katsastamaan Portlandin lähellä olevia vesiputouksia. Portlandin keskustassa on kolme autovuokraamoa, joista yhdestä autot olivat loppu, toisesta lähes meillä kaikilla oli huonoja kokemuksia ja kolmannen hinta oli vähän korkea. Vuokrasimme kuitenkin auton siitä kalliista paikasta ja lähdimme ajelemaan. Tarkoituksena oli ajaa katsomaan Multnomah Fallseja, mutta otimme maisemareitin, jonka varrelta löytyi kolme muutakin vesiputousta. Tuli nähtyä vesiputouksia varmaan seuraavan parin vuoden ajalle, aikamoinen yliannostus. Mutta toisaalta eipä noita putouksia täällä kuivassa Kaliforniassa pahemmin näe, joten hyvä, että tuli vähän varastoon.

Columbia-joen vierustassa menevän maisemareitin varrella löytyi tällainen Vista House. 

Näkymät Columbia-joelle. Kuvassa näkyvä sumu ei muuten ole sumua, vaan savua maastopaloista. Maisemat olisivat varmasti olleet todella kohdillaan, jos ilma olisi ollut kirkasta.

Eka vesiputous, olisiko Latourell Falls.

Huomaa kuvassa pienet ihmiset.

Toka vesiputous, Bridal Veil Falls. Kolmannesta putouksesta ei ole kuvaa, koska emme jaksaneet enää edes kävellä niin lähelle putousta, että siitä olisi saanut kunnon kuvaa.

Kaikilla kolmella pikkuputouksella oli turisteja, mutta ei mitään kovin pahaa ryysistä. Multnomah Falsseilla oli sitten porukkaa senkin edestä. Parkkipaikalle piti jonottaa aika kauan. Itse asiassa jo muutamia tunteja sitten Portlandista lähtiessämme motarin infotaulussa oli ollut tiedote siitä, että parkkipaikka Multnomah Fallseilla on täynnä.

Multnomah Falls. Alemmalla putouksella on korkeutta noin 21 metriä ja ylemmällä noin 165 metriä.

Putouksen keskellä olevalla sillalla oli aikamoinen turistilauma.

En tiedä, johtuiko siitä, että olimme jo nähneet kolme vesiputousta ja olimme väsyneitä ja nälkäisiä vai mistä, mutta Multnomah Fallsit eivät vakuuttaneet meitä. Ihan kiva putous joo, mutta kaamea ryysis.

Oregolainen motari, jota kalifornialainen kutsuu kinttupoluksi, koska siinä on vain 2 kaistaa/suunta. :D

Oregonissa on laki, jonka takia omaa autoaan ei saa tankata itse. Mieheni ajoi tankille, nousi autosta ja työntekijä tuli tankkaamaan auton. Jostain älyttömästä syystä mieheni sai kyllä itse nostaa tankkauspistoolin takaisin paikoilleen eli mitään logiikkaa tässä touhussa ei kyllä ollut.

Vesiputouspäivän jälkeen piti päästä maistelemaan vielä lisää donitseja. Kaverini kaveri on asunut Portlandissa vuosikausia ja hän ei itse asiassa edes maininnut Voodoo-donitseja. Hän sanoi, että jos haluaa hyviä donitseja, kannattaa mennä Blue Stariin. Voipi siis olla, että Voodoot ovat enemmän turisteille tai jotain. Itse asiassa Blue Starin donitsit olivat kyllä parempia kuin Voodoot. Ja mikä parasta, sieltä sai donitseja kaupanpäälle, koska olimme paikalla illalla!

Ei mitään ihan teollista kamaa, kun jauhojen, kananmunien, maidon ja voin alkuperä ilmoitetaan kiskan seinällä. :)

Minä otin tuon etualalla näkyvän donitsin, joka oli mustikka-basilika-bourbon-donitsi ja todella hyvää. Mieheni uskaltautui pekonilinjalle ja otti laatikosta pilkistävän pekonipaloilla kuorrutetun donitsin. Sekin oli hyvää. Kaupanpäälle saimme vasemmalla olevan pullan, joka ei ollut donitsi, vaan jonkinlainen omenapulla, sekä laatikossa olevan tavallisen glazed (suomeksi ihan vain sokerikuorrutteisen?) donitsin. Minä saatoin ehkä syödä nuo kaksi ylimääräistä yksinäni, kun kukaan muu ei jaksanut eikä halunnut, sillä olimme juuri syöneet ruokaa ravintolassa... sekä vähän myös kaverini ylimääräisestä. :D Puolustuksena sanottakoon, että olin nukkunut yöllä 3 tuntia, sen jälkeen mennyt aamulla seitsemältä kuntosalille juoksemaan 20 minuuttia juoksumatolla ja tekemään sairaan rankan 15 minuutin tabata-treenin hypyillä ja punnerruksilla. Mutta en silti ihan tajua, mikä minua vaivaa. Painoa kertyi muuten viikonlopun aikana melkein 2 kiloa lisää, joten vähän olisi ehkä voinut rajoittaa, mutta toistaiseksi olen yhä elossa, joten se lienee pääasia. Voin kyllä sanoa, että maha oli kipeä kolmen donitsin jälkeen.

Minun viikonlopussani donitsit olivat siis parhainta, mutta Portland vaikutti muutoinkin oikein kivalta kaupungilta. Mitä nyt siellä näkyi hemmetisti kodittomia katujen varsilla, nukkumassa jalkakäytävillä, puistoissa ja oikeastaan ihan missä tahansa, minne katseensa käänsi. Onhan kodittomia San Josessakin, mutta ei niitä täällä keskustassa niin paljon näe, ja sitä paitsi Portlandin kodittomat olivat astetta oudompia, haha. San Franciscossa kodittomia riittää myös yllinkyllin, mutta emme me käy SF:ssa koskaan, joten eivät ne minua ole häirinneet.

Portlandissa ei vain kävelty, vaan myös skeitattiin kaduilla. Ehkä joku Suomessa ihmettelee, miksi tämä on mainitsemisen arvoinen asia, mutta kun on asunut San Josessa yli vuoden, tällainen touhu on kumman piristävää. Ihan niin kuin se käveleminenkin.

Tässä minun matkakumppanini kävelevät. Miinus se kaverini eli miehen kollegan vaimo, joka piti perää minun kanssani. :)

Portlandissa myös todella oli sitä aivan omituista porukkaa paljon. Kuulin, että Portland olisi paikka, jonne kärrätään mielenterveyspotilaita kaduille, mutta tiedä sitten, miten totta tuollainen leganda on... Mutta hiton hämärää sukankuluttujaa kyllä näkyi. Ja niitä hipstereitä. Yhdessä vaiheessa puhuimme näistä oudoista tyypeistä, kun ohitsimme käveli mies, joka piti kämmenissään pulua (!) ja leperteli tälle linnulle. Niin että mitäs tuli juuri sanottua - outoa porukkaa vai? :D Olin jotenkin odottanut, että ehkä Portlandissa haisisi myös kannabis (niin kuin SF:ssa joka kulmassa), mutta en kyllä haistanut sitä paljoa. Toisaalta ilmassa haisi se maastopalojen savu, joten ei sen seasta paljoa muuta pystynyt haistamaankaan.

Pidä Portland outona, indeed.

Ei lisättävää.

Portlandissa varmasti riittäisi koluttavaa paljon ja pitkäksi ajaksi, varsinkin niitä ravintoloita. Mutta kyllä tuntui siltä, että viikonloppu oli ihan riittävä aika pintapuoliseen turisteiluun. Onnistunut reissu, ja kiva, että kävimme.

Löysimme laattakaupan, jossa oli nimensä perusteella kallista. 

Katutaidetta.

Blogini on ollut viime aikoina tavallista hiljaisempi, koska olen ollut niin kiireinen jumppaohjauksieni takia. Nyt blogi hiljenee satavarmasti taas ensi viikon keskiväliin saakka vähintään, sillä olemme siellä Yosemitessa, jossa ei ole nettiä eikä puhelinkenttää. Jos otteeni ei lipeä vaijerista Half Domella, niin ehkä ilmoittelen itsestäni jotain ensi viikon aikana. :)