Tauko vieraista ja kuvia viikon ajalta

Vieraamme lähtivät tänään viiden päivän reissulle Los Angelesiin ja Las Vegasiin. Me saimme siis pienen hengähdystauon. Viime viikolla kolusimme vieraiden kanssa Yosemiten lisäksi muutamia San Josen ja Piilaakson paikkoja. Kuten edellisten vieraidenkin kanssa, kävimme San Josen downtownissa heti ekana päivänä. Ja kuten edellistenkin vieraiden kanssa, mies oli töissä ja minä vieraiden kanssa. :)

Koska meidän automme on 4-paikkainen, vieraamme vuokrasivat viime viikon ajalle auton. Lapsiperhe tarvitsee kunnon kokoisen auton, joten vuokraamosta lähti mukaan SUV. Vaikka Piilaaksossa näkyy mielestäni eniten sellaisia "tavallisen kokoisia" kotteroita, joita Suomessakin on, SUV:it ja muut isot autot ovat nekin suosittuja ja niitä näkyy paljon. Itse asiassa tämä vuokra-SUV on aika pieni auto, jos miettii täkäläisiä isoja autoja. Minä en meinannut ensin uskaltaa ajaa näin isoa autoa, mutta sitten kun vieraammekin uskalsivat ajella täällä, minäkin rohkaistuin kokeilemaan. Ja nyt olen aivan in love! Näkyvyys tuolta on aivan huippua. Katsokaa nyt, miten pieni meidän auto (tuo takana oleva) on! Kuvakulma vääristää vain hitusen. Meidän autosta ei näy yhtään mitään, jos vertaa tuohon toiseen. Haluan nyt ikioman SUV:in. Mieluiten mustana gangsta-versiona tietenkin.

San Joseta. Oranssi talo on Tech Museum.

Minulla oli tosiaan ennakkokäsitys San Josen downtownista jo ennen kuin olin siellä koskaan kunnolla käynyt, enkä edelleenkään osaa ajatella downtownista kovin mukavia ajatuksia. "Ei siellä kyllä ole mitään", totesin vieraillemme. Näin turistien kanssa pitää kuitenkin havahtua siihen, että "ei mitään" voi olla vaikka mitä sellaiselle, joka ei asu täällä.

Vieraiden mielestä San Josen downtown oli söpö. On kyllä ensimmäinen kerta, kun olen kuullut kenenkään sanovan SJ:n keskustaa söpöksi. Kerroin tänään tästä vieraidemme näkemyksestä kavereilleni kuntosalilla ja he ihmettelivät, emmekö nähneet kodittomia keskustassa. Kun kerroin, että näimme vain pari, he ihmettelivät, miten olin onnistunut kierrättämään vieraamme sellaista reittiä, etteivät kodittomat osuneet kohdille. No, yhdestä vahingosta viisastuneena en vienyt vieraitamme tällä kertaa St. James Parkille, koska muistin, että siellä ne kodittomat hengailevat.

Puisto, jossa ei tällä kertaa näkynyt kodittomia kuin yksi. 

Katutaidetta. 

Vieraamme ovat kyllä täysin ennakkoluulottomia ja omatoimisia. Minähän jaksan valitella siitä, ettei näillä hoodeilla paljoa kävellä. Kun anoppi aikoinaan halusi jonnekin, minne voi kävellä, vein hänet parin sadan metrin päässä olevaan Starbucksiin, koska siihen ne kävelymahdollisuudet mielestäni jäivät, ellei ole tarkoitus lenkkeillä. Mutta vieraammepa kävelivät tuossa yksi päivä yksinään ja omatoimisesti lähikauppaamme. Matkaa on 3,5 km/suunta. Minähän olen ilmoittanut, ettei sinne voi kävellä. :D Se kyllä piti paikkaansa ennen. Nimittäin yhden asuntokompleksin työmaan takia mukava reitti ei ollut mahdollinen ja olisi pitänyt kävellä jonkin aikaa 8-kaistaisen tien reunassa, mikä nyt mielestäni on vähän sama kuin "ei mahdollista". Mutta nyt työmaata ei enää ole ja kauppaan pääsee kävelemään hyvää reittiä, jota vieraamme siis käyttivät. En kyllä silti varmasti aio koskaan itse kävellä kauppaan, sillä en ole mikään hyötyliikunnan ystävä.

San Josen yliopiston kampuksella. Näyttää ihan samalta kuin vuosi sittenkin. 

Muutama postaus takaperin taisin ihmetellä, kuka pyöräilee downtownissa. Todellakin vissiin moni, sillä sieltä voi nykyään näköjään vuokrata pyöriä. Kuulin, että meneillään olisi projekti saada downtownia eläväisemmäksi, sillä sen kuollut fiilis on yleisesti todettu ongelma. Pyörät kieltämättä ovat hyvä idea. 

Minulla oli tänään todellinen kotirouvapäivä: urheilin kolme tuntia, kun kävin kolmessa jumpassa, ja juorusin Starbucksissa toiset kolme tuntia. Täydellisestä loisijapäivästä puuttui vain se, että olisin syönyt lounaankin jossain ulkona, mutta jouduin tyytymään vain munakkaaseen yksin kotona. Täällä North San Josessa asuu hämmentävän paljon suomalaisia, ja viime aikoina nämä suomalaisnaiset ovat alkaneet kahvitella milloin missäkin lähiseudun kuppilassa. Tänään lähdimme ex tempore Starbucksiin. Olen itse käynyt näillä kahvihetkillä vain kaksi kertaa, sillä olen ollut vähän kiireinen, mutta nyt pääsin pitkästä aikaa mukaan.

Shakkilauta Santana Rowlla. Kulmassa näkyvä hattupäinen lapsi on mieheni veljenpoika.

Tuossa melkein meidän naapurissa on todella iso asuntokompleksi, joka on niin massiivinen, että heillä on oma Starbucks ja joku ravintolakin. Olimme siis siellä Starbucksissa. Mestaan kävelee meiltä ehkä 10 minuuttia nättiä reittiä pitkin, mutta minä menin autolla, hahaha. Minulla oli kuitenkin ihan syy autoiluun: halusin lähteä kahvilasta suoraan sinne päiväni kolmanteen jumppaan.

Asuinkompleksin katu. Kyseessä on siis niin iso kompleksi, että siellä on ihan katuja monikossa.

Starbucksin edessä oli kadulla kivat nojatuolit. Me istuimme ulkona jonkin aikaa, vaikka oli pilvistä, tuulista ja kylmää (noin 17 astetta). Sinä aikana, kun istuimme tuossa, neljä autoa yritti tehdä taskuparkin aivan vieressämme olevaan paikkaan. Vain kaksi heistä onnistui. Muiden kahden yritykset olivat aika epätoivoisia ja he luovuttivat. Minäkään en oikein osaa taskuparkkia, enkä tiedä, onko minulla lainkaan varaa nauraa muille. Toisaalta tiedostin, että olisin itse ollut autoni kanssa aivan yhtä pihalla, ja eniten tilanteessa naurattikin ehkä juuri se. Täällä on ihana huomata, etteivät muutkaan osaa. 

Juttelimme tänään kahvilla juurikin kävelystä täällä ja myös pyöräilystä, sillä paikalla olleet kaksi naista olivat minun tavoin kahden aikuisen ja yhden auton kotitaloudesta. Minä olen jo pitkään miettinyt pyörän ostamista, sillä pyörän kanssa olisi helppo päästä tutkimaan lähimaastoja ja miksei vähän kauempaakin. Kävellen ei pääse mielestäni tarpeeksi nopeasti tai tarpeeksi pitkälle, ja sitä paitsi fakta nyt vain on se, että ne jalkakäytävät loppuvat välillä kesken, jos niitä edes kunnolla on. Vaikka olen asunut täällä jo yli vuoden, tämä lähiympäristö ei ole lainkaan tuttua, joten olisi kiva päästä tutkimaan. Ehkä saisin vihdoin ja viimein hankittua itsellenikin pyörän. Tosin ajatus ison tien varrella pyöräilystä ei erityisemmin houkuta, vaikka tänään kuullun perusteella ei se mitään älyttömän pelottavaa taida olla.

Viikon aikana syötyä. Kaikki suusta alas mennyt roska ei todellakaan ole tässä kuvassa. Olen lihonnut viikon aikana (vaikka enhän minä tässä millään lomalla ole!), ja mielenkiintoisesti rinnuksiini on tullut sitä samaa ihottumaa, jota antibioottikuuri aiheutti. Se melkein levisi naamaanikin, mutta hydrokortisoni pelasti tilanteen. Todella mielenkiintoista. Olen selvästi allerginen amerikkalaiselle roskaruoalle. Ihoni taitaa kestää vain salaattia ja vihanneksia. 

Suurin este pyörän ostamiselle on kuitenkin ollut se, ettei kotitalossamme tunnu olevan mitään hyvää paikkaa säilyttää pyörää. Jonkinlainen varasto kait on, mutta sieltä ihan varmasti pöllitään kaikki irti lähtevä. Miehen kollegan pyörä naapurista pöllittiin heidän parvekkeeltaan. Ja he asuvat 2. kerroksessa eivätkä katutasolla! Monet säilyttävät pyöriä sisällä asunnossa, mutta parvekkeilla niitä ei saisi pitää, eikä likainen pyörä kokolattiamatolla huoneen nurkassa kuulosta houkuttelevalta. Mutta tekosyitä nämä kait ovat.

H&M:n vartijalla oli mielenkiintoisesti vartijapuvun kanssa tennarit. Mieheni kiinnitti huomiota tähän jännään yhdistelmään, ja pakkohan siitä oli ottaa valokuva.

Eräällä tequila-baarilla on loistava mainoskyltti Santana Rowlla.