Uusia asuntoja tutkimassa

Olen kuullut muutamilta täällä asuvilta, että on kohtalaisen yleistä, että ensimmäisen täällä asutun vuoden jälkeen muutetaan ja vaihdetaan asuntoa. Ihmisillä on varmasti monia erilaisia syitä muuttoon, mutta todennäköisesti yksi syy on täkäläinen vuokrasopimuspolitiikka: Monissa asuinkomplekseissa yleisimpiä ovat noin yhden tai kahden vuoden sopimukset. Nämä ovat myös edullisimpia vaihtoehtoja, sillä mitä pidempi sopimus, sitä alhaisempi vuokra. Vuokra pysyy sopimuksen voimassaoloaikana samana. Kompleksit tarjoavat myös month to month -sopimuksia, mutta näissä sopimuksissa asunnon vuokrahinta pompsahtaa todella paljon ylöspäin (meidän kompleksissa kk-hinta on tonnin enemmän kuin 1-2 vuoden sopimuksissa). Sellaista toistaiseksi voimassaolevaa vuokrasopimusta, jollaisia Suomessa on, täällä ei oikein näissä asuntokomplekseissa tunneta - ellei sitten halua tulkita month to monthin olevan sellainen, mutta ei se kyllä oikeasti ole. Kun vuokrasopimus (esimerkiksi vuoden pituinen) päättyy, asunnon vuokra nousee. Tällöin moni todennäköisesti päätyy muuttamaan jonnekin muualle.

Me kirjoitimme aikoinaan vuoden (tai tarkemmin sanottuna 13 kuukauden) vuokrasopimuksen, koska emme halunneet sitoutua kahdeksi vuodeksi, jos asunnossa tai alueessa olisi ollutkin jotain vikaa. Mehän vuokrasimme asunnon Suomesta käsin, emmekä siis nähneet sitä etukäteen. Vuokrasopimuksemme umpeutuu huhtikuun puolessa välissä. Sillä välin, kun olimme Kanadassa, asuntomme oveen oli ilmestynyt kirjekuori, joka sisälsi vuokranantajafirman uuden tarjouksen vuokrasopimuksen jatkamiselle.

Bongasin tänään kauniisti kukkivan puun auton ikkunasta. Pian tästä kukoistuksesta ei ole enää mitään jäljellä...

Jos me teemme 12 kuukauden uuden sopimuksen, meidän asuntomme vuokraa korotetaan $63/kk. Tämähän on kohtuullinen korotus. Mutta tilanne ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä tuo korotus lätkäistään asuntomme todellisen hinnan päälle. Ongelma on se, että me olemme maksaneet asunnosta tarjoushintaa koko tämän vuoden ajan, emme todellista hintaa. Monet uudet, vastarakennetut asuntokompleksit tarjoavat ns. uuden muuttajan tarjouksia. Yleensä nämä tarjoukset ovat tyyliin 1-2 kuukauden vuokra ilmaiseksi. Silloin, kun me muutimme, saimme ilmaiseksi 1,5 kuukauden vuokran. Me halusimme hyödyntää tämän tarjouksen siten, että hyötyisimme siitä koko vuoden ajan. Niinpä tuo ilmainen vuokra jaettiin 13 kuukaudella ja saatu tulos on vähennetty joka kuukausi siitä todellisesta vuokrasta eli olemme saaneet joka kuukausi vuokrasta alennuksen.

Jos siis verrataan sitä hintaa, jota olemme käytännössä oikeasti tämän vuoden ajan maksaneet, ja sitä uutta vuokrankorotuksen jälkeistä hintaa, ero on melkein 400 dollaria. Käytännössä vuokramme tulee siis nousemaan tuollaisella summalla kuukausittain. Tiesimme aikoinaan, että uuden muuttajan tarjouksen jakaminen kaikille kuukausille aiheuttaa tulevaisuuden vuokrankorotuksen tuntumaan pahasti, mutta elimme hetkessä. (Eikä kyllä kaduta.)

Sanomattakin selvää, ettei huvittaisi maksaa lähes 400 dollaria enempää vuokraa joka kuukausi. Etenkään, kun asunnon pinnat nyt ovat mitä ovat (eivät siis kovin kestäviä). Me olemme kuitenkin olleet todella tyytyväisiä asuntoomme (pinnat ovat huonoja kaikissa täkälaisissa asuntokompleksien asunnoissa), joten ei tekisi kyllä mieli muuttaakaan. Meidän kotimme sijainti on myös niin iso plussa, että isompaa saa etsiä: mies pystyy kävelemään töihin. Jos mies ei pysty kävelemään töihin, meidän täytyy ostaa toinen auto. Ja siitä niitä kustannuksia vasta tuleekin, enemmän kuin vuokrankorotuksen verran.

Vajaan 2 kilometrin päähän meiltä on nousemassa iso, yli 1300 asunnon asuinkompleksi.

Onneksi asumme kuitenkin Piilaaksossa, tässä uusien asuntokompleksien mekassa. Mainitsin joulukuussa tässä postauksessa siitä, miten Piilaaksoon rakennetaan uusia asuntoja kauhealla vauhdilla. Meillä ei siis ollut mikään ongelma löytää vaihtoehtoja asumiseen läheltä nykyistä kotiamme ja läheltä miehen työpaikkaa. Nykyisen kotimme lähiympäristöstä löytyy älyttömän paljon asuintaloja. Rajasimme pois selkeästi kalliit vaihtoehdot sekä vanhat asuintalot, sillä niiden laaduttomien rakennusmateriaalien takia haluaisimme ehdottomasti muuttaa täysin uuteen. Rajauksista huolimatta vaihtoehtoja parin kilometrin säteellä on monia.

Viime ja tämän viikon aikana olemme käyneet katsomassa viittä eri asuintaloa. Asuinkomplekseilla on täällä aina vuokraustoimistot (leasing office), jonne voi joko kävellä ilman ajanvarausta tiedustelemaan asuntoja tai tehdä ajanvarauksen, jolloin saa varmasti myös kierroksen ja asuntojen esittelyn samalla.

Leasing officeihin on yleensä panostettu. Tässä yhdenlainen. 

Suurin osa asuintaloista on ulkoapäin samanlaisia kuin meidän omamme eli sitä tyyliä, jota minä kutsun Kanarian saarten huoneistohotelli -tyyliksi ja jota monet kaupparakennuksetkin täällä ovat. Keltaista ja kellertävää ties-mitä-lastulevyä.

Tässä on meidän nykyinen kotitalo (tai oikeastaan vastapäinen rakennus, mutta talot ovat identtisiä).

Ja tässä yksi, jota kävimme tänään katsomassa. Voisi kuvitella samaksi paikaksi. Ja vuokranantajafirma on eri eli se ei selitä samanlaisuutta. 

Tässä kanariansaarityyliä on yritetty piristää punaisella ja valkoisella. Tuota ruskean sävyä löytyy täältä myös usein keltaisen vierestä.

Minulle tuli kuitenkin ehkä pienoisena yllätyksenä se, että asunnot ovat sisältäkin aikalailla samanlaisia keskenään. Pinnat ovat ehkä hiukan erivärisiä, mutta samaa laadutonta lelukamaa ne ovat kaikki. Vessat ovat pelottavan samannäköisiä riippumatta siitä, missä kompleksissa ollaan. Amme ja suihku -yhdistelmät ovat samanlaisia moduuleita, jotka hankitaan kokonaisina ja tungetaan paikoilleen niin kuin ruotsinlaivan hytit. Kokolattiamatot ovat saman värisiä. Seinien väri sentään vähän vaihtelee, ja monessa on vähän kivempi väri kuin meidän vitivalkoinen (mutta me hankimmekin heti muuttomme jälkeen harmaan accent wallin piristämään fiilistä). Myös pohjaratkaisu on monessa asunnossa ollut täysin samanlainen kuin meidän nykyisessä. Kompleksit tarjoavat toki erilaisia pohjaratkaisuja, mutta selkeästi ne ovat kuitenkin kaikki jostain samasta vaihtoehtolistasta. Pelottavaa.

Erilaisia pintoja lukuunottamatta tämä vessa on aivan kuin meidän toinen vessamme.

Tässä asuntotutkinnassa on käynyt ilmi, että nykyinen asuntomme ja asuinkompleksimme on aika kilpailukykyinen. Hinnat lähiympäristön asuintaloissa ovat pitkälti korkeampia kuin meidän uusi tarjoushintamme. Asuintalot ovat myös niin täynnä (vaikka ovatkin uusia), ettei uuden muuttajan tarjouksia välttämättä ole. Nykyinen kotimme on kilpailukykyinen myös muissa suhteissa, esimerkiksi kodinkoneiden suhteen. Kaikissa viidessä asuintalossa, jossa olemme nyt käyneet, asuntojen pesukoneet ja kuivausrummut ovat aivan kamalan näköisiä. Vaikka nykyinen koneemme tekikin yhdessä vaiheessa niitä reikiä vaatteisiin, se on sentään ihan modernin oloinen. Tällaiset eivät mielestäni ole kovin moderneja:

En nyt ihan välttämättä haluaisi tällaisia.

Jos nykyinenkin pesukoneemme on jo vähän liian raju vaatteille, en halua tietää, mitä tällainen kone niille aiheuttaa... Tai sitten olen vain ennakkoluuloinen.

Meillä on siis tällaiset nyt ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä osaan arvostaa näitä todella paljon:

Modernia kamaa. En käsitä, miksi uusissa asunnoissa on jotain muunlaisia kuin tällaisia. 

Myös parkkipaikkojen suhteen nykyinen kotimme on hyvä. Meillä on kaksi omaa merkittyä parkkipaikkaa (vaikka meillä on vain yksi auto), mutta monessa muussa asuintalossa omia paikkoja ei ole merkitty, vaan auto pitää laittaa autohallissa sinne, missä tilaa on. Täällä menee jo muutoinkin puolet elämästä siihen, kun etsii parkkipaikkaa erinäisissä paikoissa... Ja sitä paitsi nämä autohallit eivät ole välttämättä ihan pieniä. Kun käymme Costcossa, kiroamme jo nyt sitä, miten kamalaa ostoksia on raahata parkkihallista omaan asuntoon saakka. Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta ei kyllä ole sitä. Oma merkitty parkkipaikka ei tietenkään ole satojen dollarien vuokrankorotuksen arvoista, mutta kyllä sillä silti on arvoa.

Meillä - tai siis oikeastaan minulla - on myös vähän kriteerejä uima-allasalueelle. Joissakin asuintaloissa on kummallisen pieni uima-allas, eikä edes sellaisia katoksellisia ja verhollisia paikkoja niin kuin meillä (en kyllä koskaan käytä niitä, mutta hei, se on epäolennaista). Tämä kuulostaa nyt tietenkin aivan järkyttävältä ja turhanpäiväiseltä nipottamiselta ja nostattaa varmaan monen Suomessa olevan verenpainetta, mutta olen vain jotenkin kiintynyt nykyisen kotimme allasalueeseen.

"On vähän typerän mallinen ja pieni allas", totesin miehelle. Mutta tuolla olisi sentään katoksellinen ja verhollinen paikka. ;)

En tiedä, mikä tuota poreallasta vaivaa, mutta muutoin tällä alueella voisin kyllä nähdä itseni makoilemassa. Jos siis on pakko vaihtaa nykyisestä jonnekin. Jonkinlainen kuva nykyisestä allasalueestamme löytyy muuten täältä, jos jotakuta kiinnostaa.

Toisaalta sitten taas nykyinen kuntosalimme ei välttämättä ihan kilpaile varustuksissa kaikkien muiden asuintalojen salien kanssa. Parilta salilta olen bongannut tangon, mikä olisi aivan huima edistysaskel saleiluun. Toisaalta en kyllä ole viime aikoina enää kotisalillamme käynyt. Ja ehkä sitä on olennaisempiakin seikkoja asumisessa kuin kuntosali. Tai se uima-allas.

En olisi vuosi sitten uskonut, että suustani kuullaan joskus tällaistakin, mutta asunnossamme täytyy olla kokolattiamatot! Inhosin niitä, kun tulimme tänne, mutta nyt en haluaisi luopua niistä. Mies on vielä minuakin vahvemmin sitä mieltä, että kyllä matto pitää olla. Keittiössä sellaista ei tietenkään saa olla, mutta muutoin kyllä. Joissakin asunnoissa olohuoneessa ei välttämättä mattoa ole, vaan sellainen löytyy vain makkareista.

Tässä asunnossa keittiönpöydälle ei ole muuta paikkaa kuin kokolattiamaton päällä. Se on ehkä liikaa myös meille mattojen rakastajille.

Emme haluaisi myöskään muuttaa hirveän isoon asuinkompleksiin. Meidän nykyinen koostuu kahdesta asuintalosta, joissa on yhteensä noin 500 asuntoa. Kolmas talo on rakenteilla ja sinne tulee noin 200 asuntoa lisää (ja uusi kuntosali ja uima-allas - kävin tänään vuokraustoimistossamme varmistamassa tämän tärkeän asian :D). Yhteensä asuntoja tulee siis olemaan noin 700 sitten joskus, kun kolmas rakennus avautuu. Kuulostaa ehkä suurelta, mutta me kävimme esimerkiksi yhdessä kompleksissa, jossa on yli 1300 asuntoa. Ja joissakin on vielä paljonkin enemmän. Hämmentävästi täyttöaste monissa niissä, joissa kävimme, on korkea. Parista paikkaa jopa ihan sanottiin, ettei heillä todennäköisesti ole tarjota huhtikuussa meille asuntoa. En käsitä, mistä maailman kolkasta sitä porukkaa virtaa tänne, kun näitä komplekseja rakennetaan joka nurkan taakse uusia...

Mutta niin, yritimme siis etsiä edullisempaa asuntoa kuin nykyinen korotuksemme jälkeen tulee olemaan. Samanhintaiset ja kalliimmat tarjoukset hylkäsimme tietenkin heti, vaikka ihastuinkin yhteen ihanan avaraan ja tietenkin kalliiseen asuntoon. Muutaman edullisemman tarjouksen olemme saaneet ja asunnot olisivat suunnilleen samankokoisia kuin nykyinenkin. Hinnan eron nykyiseen verrattuna pitäisi kuitenkin olla huomattava, jotta muutto kannattaisi, koska ei se muuttaminenkaan mitään ilmaista ole. Ja koska huonojen pintalaatujen takia vuokranantajafirmat laskuttavat tulevaa remonttia lähteviltä vuokralaisilta, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Vain satasen eron takia ei siis kannata lähteä muuttamaan.

Asuinkomplekseja niin pitkälle kuin silmä kantaa. 

Tänään saimme parista paikasta tarjouksen, jotka ovat parisen sataa halvempia kuin nykyinen tarjouksemme. Aiommekin nyt yrittää neuvotella nykyisen asuntomme uutta vuokraa hieman alemmaksi vedoten näihin edullisimpiin tarjouksiin ja muutamaan negatiiviseen seikkaan. Ja ehkä siihen, että kaverimme asuvat samassa kompleksissa viereisessä talossa täsmälleen samanlaisessa asunnossa ja vielä vastaavassa kerroksessa, mutta maksavat yli 150 dollaria vähemmän vuokraa kuin me. Täällähän vuokran suuruus vaihtelee vuokrausajankohdasta riippuen. Meillekin korostettiin tänään, että saamamme tarjoukset ovat vain tämän päivän tarjouksia. Huomenna hinta saattaa olla aivan erilainen.

Mitään virallista tietoa minulla ei ole, mutta mutu-tuntumalla vaikuttaa siltä, että Piilaaksossa vallitsee vuokranantajan markkinat. Täyttöaste ainakin niissä paikoissa, joissa kävimme, oli korkea, ja vuokraustoimistoissa kävi kova kuhina. Ihmisiä tuli ja meni ja puhelimet soivat. Tarkistimme, että myös meidän asuinkompleksimme on aivan täynnä, joten valitettavasti emme saa huonosta täyttöasteesta minkäänlaista valttia neuvotteluihin. Uusi vuokralainen löytyy varmasti nopeasti, vaikka me nyt lähtisimmekin liian korkean vuokran takia.

Asuintalojen käytävät näyttävät hotellien käytäviltä. Tämä vieläkin enemmän kuin nykyisen talomme.

Suoraan sanottuna ei kyllä huvittaisi ollenkaan muuttaa, vaikka emme saisikaan vuokraa kinuttua alemmaksi. Uuden asunnon on siis oltava oikeastikin selvästi halvempi, jotta jaksaisimme nähdä sen vaivan. Vaikka ei meillä nyt paljoa mitään tavaraa ole, mutta silti. Sitä paitsi tämä nykyinen koti tuntuu nyt kodilta. Sen jälkeen, kun saimme ostettua kaikki huonekalut ja tavarat, en ole ajatellut mitenkään aktiivisesti sitä, että käytännössä asun vain väliaikaisasunnossa. Mutta totuushan on kuitenkin se, että paluu Suomeen koittaa vuoden päästä (jos siis palaamme silloin, kun näillä näkymin olisi tarkoitus). Elämä täällä siis on väliaikaista. Ja jos nyt joudumme muuttamaan uuteen asuntoon, menee taas hetki aikaa sopeutua ja muodostaa uusi käsitys kodista. En välttämättä haluaisi lähteä siihen mielentilaan uudestaan. Mutta katsellaan, mitä tapahtuu.

Minua on muuten naurattanut asuntoesittelyjen aikana amerikkalaisten jutut. Kävimme melkein ihan naapurissamme katsomassa uutta asuinrakennusta. Tämän rakennuksen vuokraustoimisto sijaitsi toisessa paikassa, noin reilun 5 minuutin kävelymatkan päässä, mutta ei täällä mitään kävellä. Esittelijä istutti meidät sellaiseen golf-kärrymäiseen ajoneuvoon ja lähti ajamaan meitä asunnoille. Moisen pikkukärryn kanssa ei varmaan tee mieli ajaa yhtään liikennöidyllä tiellä, joten hän vähän kiersi asuinkompleksin takaa pikkuteiltä, joten matkaan meni huomattavasti kauemmin aikaa kuin kävellen olisi mennyt. Tosi hyödyllistä. Kun mies kuuli, missä nyt asumme, hän ehdotti naureskellen vievänsä meidät esittelyn jälkeen kotiin. Me olimme kuitenkin tulleet autolla, koska olimme jatkamassa matkaa seuraavaan paikkaan. Ja tuskin esittelijä oikeasti olisi vienyt meitä kotiin...

Tänään eräässä asuinkompleksissa esittelijä hiukan pahoitteli sitä, että asunnosta on aika pitkä kävelymatka kuntosalille. "But you know, it's actually good, because you can get a bit pre-exercise when you walk there." Öh, okei. Se kävelymatka vei noin 2 minuuttia. Aikamoinen lämmittely siis. (En ihmettele enää yhtään sitä, miksi vuokrasopimuksessamme luki, että ennen salilaitteiden käyttöä täytyy lämmitellä kunnolla, jos kahden minuutin löntystely on amerikkalaisen käsitys lämmittelystä. :D)

En tiedä, mitä olen yrittänyt kuvata tässä: aurinkoa vaiko pihaa erittäin huonosta kuvakulmasta. 

Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon muuten se, että dollarin ja euron välinen kurssi on tällä hetkellä täysin erilainen kuin se oli silloin, kun muutimme tänne. Itseämme kiduttaaksemme muutamme aina välillä vuokrahintoja euroiksi, jotta voimme sitten kauhistella sitä, miten naurettavaa on, kun vuokrat täällä ovat monia satoja yli 2000 euroa kuukaudessa. Silloin, kun muutimme, nykyinen vuokramme oli euroiksi muutettuna 350 euroa vähemmän kuin se sama vuokra on nyt. Kurssimuutokset ovat siis huomattavia. Nyt kannattaisi siirtää iso rahaomaisuus Suomeen. ;)