Talvisafarilla

Meillä oli eilen sunnuntaina älyttömän hauska päivä! Vuokrasimme auton ja ajoimme 1,5 tunnin ajomatkan päässä olevaan Parc Omega -safaripuistoon. Puistosta löytyy erilaisia eläimiä luonnollisesta ympäristöstään, mm. hirviä (saksanhirviä, kanadanhirviä, mitä niitä nyt on...), peuroja, biisoneita, myskihärkiä, villisikoja ja erilaisia susia. Puiston pääreitin läpi ajetaan omalla autolla, mutta lisäksi puistosta löytyy muita aktiviteetteja: lyhyitä kävelyreittejä, kesällä haikkausta ja näin talvella lumikenkäilyä ja hiihtoa.

Parc Omegan ajoreitillä.

Kanadassa käyneet naapurimme kertoivat Parc Omegasta meille. Heidän mukaansa puisto on aivan mahtava, mutta he olivat kuitenkin epäileviä sen suhteen, kannattaako puistoon lähteä talvella. He olivat nimittäin itse olleet puistossa talvisäässä ja ajaneet ajoreitiltä ulos liukkaassa mäessä. Apuun tulleen park rangerinkin auto oli luisunut samaan ojaan. Tuttavamme siis epäilivät, että puistossa ajaminen tähän aikaan talvea olisi vain turhan riskialtista.

Meidän ei alun perin pitänyt mennä. Tuossa viikolla alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei Montréalilla ole tarjota meille tarpeeksi aktiviteettia viikonlopuksi. Päätimme sitten lopulta lähteä päiväretkelle puistoon ja se oli todellakin loistava päätös. Vaikka auton vuokraaminen, bensat ja puiston sisäänpääsymaksut toivat pankkitiliimme pienen loven, ei kaduta yhtään. En muista, koska olisi viimeksi ollut niin kivaa!

Ja se puiston tiekin oli hyvin huollettu. Kaikki mäet oli hiekoitettu kunnolla. Mutta kyllä me näimme kaksikin autoa jumissa ojissa (toinen ylämäessä, toinen alamäessä), joten eivät ne tuttaviemme epäilyt olleet täysin turhia. Tien reunat olivat petollisia, koska lumen takia reunaa ei nähnyt.

Parc Omega ei ole sellainen safari, jossa eläimiä tuijoteltaisiin kaukaa. Päinvastoin. Suurin osa eläimistä on ajoreitin varrella vapaana, ja niitä houkutellaan auton luokse porkkanoiden avulla. Puistosta voi ostaa porkkanoita, joita eläimille saa syöttää. Eläimet ovat ehdollistuneita näihin porkkanoihin. Niitä ei todellakaan tarvinnut millään tavalla houkutella, vaan ne tulivat vauhdilla, kun näkivät auton. Osa tuli ihan nopeasti juosten. Varsinkin pienet villisiat kipittivät kovaa vauhtia kohden, kun hoksasivat lähestyvän auton.

Syöttämässä.

Tämän kaverin huomio kiinnittyi jo takana tulevaan autoon ja sieltä mahdollisesti tuleviin uusiin porkkanoihin.

Pienet villisiat eivät aina hoksanneet, kun niille heitti porkkanan palasia. Niitä oli vaikea syöttää, kun ne olivat niin pienikokoisia.

Suurin osa eläimistä on tuotu puistoon jostain muualta. Ne saavat kuitenkin kulkea vapaasti eivätkä ole siis mitenkään aidoitetuilla alueilla. Puistokaan ei tietenkään ole mikään aidoitettu pikkupuisto, vaan laaja luontoalue, vähän niin kuin joku kansallispuisto. Eläimet eivät lähde pois, koska niistä huolehditaan ja koska ne saavat päivittäin niitä porkkanoita. Jotkut eläimet ovat kuitenkin aitojen takana, syystä tai toisesta. Siitä, miten eettistä tällainen puistotoiminta on, en osaa sanoa.

Biisonit omassa aitauksessaan. Vai olivatkohan nämä jotain myskihärkiä... 

Myös mooset olivat eristyksissä. En tiedä miksi.

Sen sijaan ymmärrän täysin, miksi sudet olivat aitojen takana, haha. Näiden lajien lisäksi löytyi toisenkinlaisia susia, ajoreitin ulkopuolelta aitauksesta.

Villisika ja aitauksen takana Arctic foxes eli vissiin jotain naaleja (?). 

Olin ajoreitillä aivan huumassa. En ole ikinä tietenkään nähnyt tällaisia eläimiä aiemmin. Parc Omega on valehtelematta yksi parhaimmista kokemuksistani ikinä. Sen takia näitä kuviakin on näin paljon. Nauroin ja olin ihastuksissani koko reissun ajan, ja vielä näitä kuvia katsoessani tulen hirveän hyvälle tuulelle. Voi vitsit mikä paikka!

Puiston turvallisuusohjeissa lukee, ettei auton ikkunaa kannata avata kokonaan. Hyvin nopeasti selvisi syy, miksi ei kannata:

Löytyisikö porkkanaa?

Onneksi eläimet tajusivat itse vetäytyä kauemmas, jos porkkanaa ei herunut. Yhden kanssa tosin oli vähän ongelmia, kun se ei meinannut millään vetää päätään pois, ei vaikka yritin vähän sulkea ikkunaa.

Vähän ensin pelotti, kun massiivinen elukka tunkee päänsä auton ikkunasta sisään...

Anna äkkiä porkkanaa ennen kuin tää syö jotain muuta!

... mutta eiväthän nuo eläimet mitään tee, haluavat vain porkkanaa. Minua alkoikin nopeasti vain kamalasti naurattaa, kun eläin tunki päätään sisään. Muutaman kerran yhden eläimen kuono hipaisi päätäni (minulla oli pipo päässä), mutta muuta kosketusta ei onneksi tullut. Tosin useasti piti vetäytyä itse nopeasti kauemmas, kun eläin tunkeutui avonaisesta ikkunasta (ja minulta löytyy puhelimesta muutama selfie, jossa olen aika koomisen pelästyneen näköinen :D). Minä pidin ikkunaani ehkä turhankin avoinna, mies oli maltillisemmin. Mutta emme olleet ainoita, jotka availivat ikkunoitaan liikaa:

Meidän meininki näytti varmaan usein samanlaiselta.

Yhden eläinkaverin hengitys haisi muuten niin järkyttävän kamalan pahalle, että meinasimme oksentaa (se oli varmaan syönyt muutakin kuin porkkanaa). Muutoin eläimet eivät haisseet oikein miltään.

Ei me pussailla, näyttää vain vähän siltä.

Auton ikkunalasit tulivat kuolaan. Ja ehkä kojelautakin hiukan. Yhdessä vaiheessa alkoi vähän jännittää, miten auto voi, sillä kerran jos toisenkin eläinten sarvet osuivat autoon ja kuului ikäviä kolauksia. Naarmuja ei onneksi tullut. Mitähän autovuokraamot tykkäävät Parc Omegasta...?

Tässä olisi ollut tarvetta useallekin porkkanan antajalle.

Ihan kaikki elukat eivät jaksaneet vaivautua porkkanoiden perään. Ei vaikka olisi vähän houkutellut.

Näitä ei jaksanut kiinnostaa.

Ja näitä vielä vähemmän.

Ja sitten jotkut kävivät lähes aggressiiviseksi, jos porkkanoita ei herunut. Yksi alppikauris alkoi potkia kuljettajan puoleista ovea, kun mies ei avannut ikkunaa eikä tarjonnut porkkanaa eläimen kovasta tuijottelusta huolimatta. Voi vuokra-auto parkaa. (Jälkiä tästäkään ei onneksi tullut.) Alppikauriit olivat myös niitä eläimiä, joiden sarvet kolisivat koko ajan autoa vasten.

Alppikauriit tulivat juosten seuraavalle autolle.

Tämä ei potkinut, mutta sen kaveri kyllä uhosi.

Autosta ei tietenkään saanut ajoreitillä nousta. Puiston radiokanavan mukaan eläimet eivät kyllä tee mitään pahaa, jos ihminen tulee autosta pois, vaan lähtevät pikemminkin karkuun.

Ajoreitti oli 15 kilometriä pitkä. Puiston mukaan aikaa kuluu 1-1,5 tuntia. Meillä aikaa taisi mennä 2 tuntia, tosin me pysähdyimme yhdelle kävelyreitille. Pakkasta oli yli -20, joten emme lähteneet kävelemään muuta kuin hiukan. Reitin varrella oli white-tail deer, mikä valkohäntäpeura mahtaakaan olla suomeksi.

Nämä eivät kyllä ihmisiä pelänneet sitten yhtään. Syötin yhden porkkanan.

Me ajoimme itse asiassa osan ajoreitistä toisenkin kerran, sillä porkkanoita riitti. Uutuudenviehätys oli tietenkin jo hävinnyt siinä vaiheessa, eikä aikaa mennyt kuin puolisen tuntia. Puistossa ei muuten ollut tähän aikaan vuodesta mitään ruuhkaa. Kesällä voi olla kunnon autojonoja kuvista päätellen.

Ajoreitin ulkopuolelta erillisestä aitauksesta löytyi susia (ei noita susia, joista on kuva, vaan jotain muuta lajiketta). Tarjolla olisi ollut jonkinlainen susi-show, mutta me missasimme sen. Emme käyneet harrastamassa muita aktiviteetteja kuin sitä autoilua, eikä niihin olisi ollut aikaakaan.

Muina vuodenaikoina puistosta löytyy enemmänkin eläimiä, esimerkiksi karhuja. Hiukan nauratti, kun jotkut olivat netin arvosteluissa valittaneet siitä, kun eivät nähneetkään karhuja - ja olivat vierailleet puistossa juurikin tammikuussa. Mutta eipä kai minun kannata omalla eläintietoudellani paljoa muille naureskella...

Kun ajoimme takaisin Montréaliin, valitsimme eri ajoreitin kuin menomatkalla. Yhtäkkiä saavuimme Ontarion provinssiin. Emme tienneet, että provinssien raja menee siellä päin. Voipa sanoa käyneensä Ontariossa (sitä matkaa kesti ehkä vartin). :)