Montmorency Falls

Viime viikolla katselin Montréalin postikortteja ja silmiini osui kuva jäätyneestä vesiputouksesta. Mikä ihmeen Niagara tää muka on ja miksi Montréalissa myydään tällaisia kortteja, mietin mielessäni. Kortissa luki Montmorency Falls, enkä ollut kyseisestä paikasta koskaan kuullutkaan. Selvisi, että Montmorencyn putous sijaitsee lähellä Quebec Citya, vain noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Montréalista. Quebec Citysta putoukselle ajaa vartissa. Koska matkamme suuntautui torstaina Quebec Cityyn, päätimme ajaa katsomaan putouksen. Minä elättelin jossain vaiheessa toiveita Niagaran putouksille matkustamisesta tämän reissun aikana, mutta siitä ei tullut mitään, koska putouksille olisi ajanut Montréalista joku 7 tuntia eikä meillä mitenkään ollut aikaa ajella läpi Kanadan talven satoja ja taas satoja kilometrejä. On sitä helpompiakin tapoja käydä Niagaralla. Mutta onneksi sain sentään vesiputoukseni. Ja onhan Montmorency Falls itse asiassa Niagaran putouksia 30 metriä korkeampi komealla 84 metrin korkeudellaan. Muissa kategorioissa se tietenkin häviää Niagaralle.

Montmorencyn putous sijaitsee puistossa, jonka nimi ranskaksi kuuluu Parc de la Chute-Montmorency. Sisäänpääsy puistoon on ilmainen, mutta puistossa oleva cable car -ajelu putousten yläpäästä alas ja takaisin maksaa. Matkan voisi myös kävellä, tosin näin talvella se on hiukan hankalaa. Ja jos ei osta cable car -lippua, pitää maksaa pysäköinnistä. Käytännössä puistossa käyminen ei siis ole ilmaista.

Putous cable carista kuvattuna.

Talvi on hyvä aika vierailla putouksilla siinä mielessä, että joki, johon putouksen vesi laskee, on jäässä, joten jäätä pitkin pääsee kävelemään aivan putouksen eteen. Toisaalta näköalaportaat oli suljettu.

Kanadassakin osataan laittaa vähän varoituskylttejä. Meno jäälle oli omalla vastuulla. Nähdä Montmorencyn putous ja kuolla... No ei, jäähän oli tuolla todella paksua. 

Matka putoukselle jäätyneen veden päällä. Meillä miehen varustuksiin kuuluivat farkut ja tennarit, joilla pärjää aina ja missä tahansa tilanteessa.

Putousten lähellä oli jännittävää, koska aina välillä vettä tuli päälle kuin vesisateessa. Mutta vain välillä. Kohina putouksen alapäässä oli massiivinen.

Osittain jäätynyt putous ja sateenkaari. On se talvi kyllä hieno vuodenaika.

Putouksen lisäksi paikalla sai ihmetellä jääkiipeilijöitä. Mietin vähän, miten kiipeilijä tietää, ettei jäästä yhtäkkiä lohkea palaa irti...

Putous ja pienet ihmiset kiipeämässä.

Myös vähän kauempana putouksen vieressä oli kiipeilijöitä.

Putousta pääsi katsomaan myös ylhäältä päin putouksen ja joen yli kulkevalta sillalta.

Siellä se silta on yläreunassa.

Tältä putous näytti ylhäältä päin katsottuna. Näytti lähes tuolta luonnossakin eli ei oikein miltään. Korkeutta ei havainnut kovin hyvin. 

Tänään olemme viettäneet kylmän päivän Quebec Cityssa. Huomenna koittaa paluu kotiin. Meidän täytyy lähteä ajamaan älyttömän aikaisin aamulla kohti Montréalia ja lentokenttää.