Apartmenttien ihmemaailma

Mieheni työsopimukseen ei kuulu työnantajan tarjoamaa asuntoa. Kämppä piti siis itse etsiä. Mieheni kävi syksyllä työmatkan ohessa San Josessa tutkailemassa asuntovaihtoehtoja erilaisista apartment-paikoista. Hän ei kuitenkaan käynyt tässä paikassa, johon lopulta päädyimme. Täällä San Josessa on älyttömän paljon apartment-keskittymiä. Tähän mennessä olemme liikkuneet vain muutamaa reittiä pitkin, mutta apartment-rakennuksia on nähty jo useita. Nämä rakennukset vaikuttavat olevan isoja komplekseja ja sisältävät yleensä uima-altaan ja muitakin yhteisiä tiloja. Apartment-ratkaisuissa asuntojen vuokranantaja on siis aina sama firma. En osaa vielä sanoa, minkälaisia muita ratkaisuja asumiseen tämä kaupunki tarjoaa, paitsi tietenkin omakotitaloja.

Päädyimme omaan asuntoomme lähinnä sen takia, että mieheni työpaikka on lyhyen matkan päässä ja koska mieheni työkaveri ja hänen vaimonsa jo asuivat tässä kompleksissa ja suosittelivat paikkaa. Emme olleet nähneet asuntoa etukäteen, eikä sitä käynyt kukaan muukaan meidän puolesta katsomassa. Saimme vain yleiset mainoskuvat vastaavasta asunnosta ja pohjapiirroksen. Halusimme, että asunto on San Josehen saapuessamme valmiiksi vuokrattuna, koska kaaosta on muutenkin tarpeeksi, joten teimme vuokrasopimuksen kotona Turussa asuntoa näkemättä. Tämä talo on täysin uusi ja vasta rakennettu, joten uskalsimme asunnon ottaa, koska asunnon kunto oli suurella todennäköisyydellä hyvä.

Vuokran suuruus vaikuttaa jotenkin joustavalta käsitteeltä. Mieheni kyseli tarjouksia eri paikoista ja yritti siis hieman kilpailuttaa hintoja. Hirveästi hintaa ei kuitenkaan saanut alas, vaan kyse taisi olla muutamista kympeistä. Vuokran suuruuteen vaikuttavat ainakin vuokrauksen ajankohta ja vuokrasopimuksen pituus. Joitain muitakin vaikuttavia tekijöitä on, koska esimerkiksi meillä vuokra on ilmeisesti suurempi kuin mieheni työkaverilla, joka asuu samanlaisessa asunnossa. Merkitystä saattaa olla sillä, että vuokrasimme asunnon ulkomailta käsin sähköpostin välityksellä, emmekä päässeet paikanpäälle keskustelemaan. Mutta tiedä häntä.

Vuokrataso on täällä korkea suomalaisen näkökulmasta. Mieheni katsomien apartmenttien hinnat lähtivät 2000 dollarista per kuukausi ylöspäin. Halvimmat olivat vanhoissa rakennuksissa, ja uudemmissa taloissa vuokra tuntui nousevan heti satoja dollareita kuussa. Nämä ovat siis amerikkalaisten kaksioiden hintoja. Täkäläinen kaksio vastaa suomalaista kolmiota: kaksi makuuhuonetta ja olohuone sekä keittiö. Vuokra ei tässä meidän kämpässä sisällä muita maksuja, vaan vesi-, kaasu-, jäte- ja sähkömaksut tulevat vielä erikseen. En ihmettele enää yhtään sitä, miksi jotkut Amerikassa asuvat joutuvat painamaan useampaa duunia ja silti asuvat joissain loukoissa. 

Vuokrasopimuksen kirjoittaminen oli mielenkiintoista. Ensin meille annettiin allekirjoitettavaksi sähköisesti sopimus, jossa vuokran suuruus oli suurempi kuin mistä oli sovittu. Työntekijän mukaan lomakkeessa olevia summia ei pystynyt muokkaamaan. Tätä paperia emme kuitenkaan suostuneet allekirjoittamaan, joten sitten meille lähetettiin sähköpostitse sama paperi, johon summat oli korjattu käsin. Todennäköisesti koko kuviossa ei ollut mitään muuta takana kuin vain se totuus, että täällä asiat ovat niin vaikeita, ettei jotain summaa vain pysty korjaamaan sähköiseen lomakkeeseen. Haluttiin kuitenkin olla varmoja.

Sivuja koko vuokrasopimuksessa taisi olla noin 36 kpl, ja suurimpaan osaan tuli joko amerikkalaisten rakastamat nimikirjaimet tai allekirjoitus. Nimikirjaimet ja allekirjoitukset tehtiin kaikki sähköisesti. Sopimuksessa käytiin lävitse kaikki "olennainen", kuten se, ettei asunnon mikroon saa laittaa metallia ja se, että sateella ovet tulee pitää kiinni (ja muutoinkin ovien kiinnipitäminen on sopimuksen mukaan suositeltavaa). Sopimuksessa annettiin ohjeistusta myös asunnon siivoamista varten ja kuntosalilla toimimiseen: ennen laitteiden käyttöä tulee lämmitellä kunnolla. Onneksi tiesin jo etukäteen sen, ettei kissaa saa kuivattaa mikrossa, koska tätä ei sopimuksessa mainittu. :D 36 sivuun mahtui paljon asiaa ja voin myöntää, ettei ehkä ihan joka lausetta kyetty edes lukemaan. Suuria vakuusmaksuja ei meidän asunnon kohdalla harrastettu. Piti maksaa ainoastaan etukäteen noin 200 dollarin deposit.

Mystisiä sisäpihoja.

Asuntomme sijaitsee ihmeellisen monimutkaisessa kompleksissa, johon kuuluu tällä hetkellä kaksi asuintaloa. Kolmas talo on rakenteilla. Yksi asuintalo sisältää asuntoja viidessä eri kerroksessa ja kummallisia sisäpihoja. Koko kompleksi sisältää yhteisen uima-allasalueen, pari grillausaluetta, kuntosalin, kaksi oleskelutilaa ja jonkun ihmeellisen elokuvankatseluun tarkoitetun minielokuvateatterin. Tulossa on ilmeisesti myös jokin pelihuone ja spaosasto sekä sauna, mutta todennäköisesti tällä saunalla ei ole mitään tekemistä meidän saunakäsityksen kanssa. Lisäksi kompleksissa sijaitsee vuokraustoimisto, joka on auki joka päivä. Koko mestasta tulee aikamoiset Kanariansaarten huoneistohotelli -vibat.

Tervetuloa hotellin allasalueelle! Eikun - -

Koska lentomme oli perillä vasta myöhään illalla, olimme ensimmäisen yön yötä mieheni työkaverin luona. Aamulla sai hakea avaimet omaan asuntoon, kunhan ensin oli käyty pankissa avaamassa tili, jotta sai vuokran maksuun tarvittavat asiat kuntoon, sekä tekemässä sähkösopimus, jota ei jostain syystä voinut tehdä puhelimitse Suomesta. Vuokraustoimistossa ennen avainten saantia piti esittää tosite renter's insurancesta (vastaa kait ikään kuin Suomen kotivakuutusta; en ole varma) ja sähkösopimus sekä antaa ensimmäisen kuun vuokra shekillä tai money orderilla (money orderin saa jostain kaupasta tai postista, kun siellä antaa rahat käteisellä tai maksaa kortilla). Avainten saannin jälkeen asuntoon tehtiin yhdessä työntekijän kanssa tarkastus, jossa saimme katsoa, missä kunnossa asunto on. Asuinrakennuksemme on juuri vastikään avattu ja kaikki on siis aivan uutta, mutta tarkistus tehtiin kuitenkin. Olen näin jälkikäteen vielä löytänyt joitain jälkiä ja naarmuja, joita olen nyt paniikissa valokuvannut.

Parin ensimmäisen päivän jälkeen olin sitä mieltä, että asuinkompleksissa kävelyyn tarvitsisi kartan. Kuten asuntomme meille esitellyt työntekijä totesi, tarpeeksi kauan käytäviä kävellessään palaa paikkaan, josta lähti. Jostain syystä tämä ympärikulkeminen on tapahtunut minulle jo muutaman kerran. Huonolla suuntavaistolla varustetulle ihmiselle tämä kompleksi on näin alussa aika painajainen, mutta jo muutaman päivän jälkeen huomasin, että reitit alkoivat selvitä eli eiköhän se tästä. Hieman ikävää on se, että viereisen rakennustyömaan (jossa rakennetaan tämän kompleksin kolmatta taloa) takia kaikki talomme ulko-ovet eivät ole käytössä, mutta toisaalta onhan niitä ulko-ovia aika monia.

Seuraavaksi tulossa tietoa asunnon yksityiskohdista ja huonekalujen hankkimisen kauheudesta! :)