sunnuntai 22. helmikuuta 2015

#ReilutBlogit-haaste

Kerrankin minulla olisi mahdollisuus katsoa Oscarit kokonaisuudessaan alusta loppuun livenä ilman, että täytyisi valvoa keskellä aamuyötä. Harmi vain, ettei show kiinnosta nyt yhtään niin paljon kuin silloin, kun katsominen oli vaikeampaa. Olen kuitenkin istunut tv:n edessä tunnollisesti useita tunteja, mutta olen sentään samalla saanut kirjoitettua blogiin.

Blogikollegani ja kaverini Riikka haastoi minut #ReilutBlogit-haasteeseen. Aikamoinen kohu lähti käyntiin, kun Tjäreborg julkaisi Instagramissa kuvan siitä, kun yksi heidän matkaoppaansa makoilee huumatun tiikerin kanssa häkissä, ja Tjäreborgia mahtaa harmittaa näin jälkikäteen aika hemmetisti. Koska tätä juttua on revitelty erinäisissä blogeissa jo niin yksityiskohtaisesti, en tuhlaa kirjaimia kohun referointiin. Sanomattakin luulisi olevan selvää, ettei huumattu tiikeri ole kauhean hyvä juttu.
Tjäreborgin kuva Instagramista. Olen ottanut tämän kuvan muista blogeista, jotka ovat kirjoittaneet tähän haasteeseen.
Haaste on seuraavanlainen:
1. Kerro, minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus, joka sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä haastetta varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

1.
Koska en ole mikään matkustelija, joudun ottamaan tässä esiin arkipäiväisiä asioita. Mielestäni haasteen pointti on vähän kadonnut tässä vaiheessa - miten kestävät valinnat arjessa liittyvät huumattuihin tiikereihin? - mutta en nyt voi mitään muutakaan ja onneksi suurin osa muistakin bloggaajista on tehnyt samoin. :)

- Käytämme mieheni kanssa kangaskasseja ruokakaupassa, emme muovipusseja. Eikä muovipusseja voi Kaliforniassa enää pahemmin käyttääkään, kun ne ovat kiellettyjä.
- Emme sytytä valoja muuta kuin silloin, kun on todella tarve, emmekä pidä valoja turhaan päällä.
- Myöskään tv ei ole meillä koskaan turhaan päällä. (Toisaalta sitten taas tietokoneet ovat päällä sitäkin enemmän, joskaan eivät onneksi aina kytkettynä pistorasiaan vaan akkujen voimin.)
- Suomessa lajittelimme roskat orjallisesti sääntöjen mukaan. Täällä koen huonoa omaatuntoa, kun roskakuiluissa on vain "roskat" ja "kierrätettävät", enkä aina jaksa uskoa siihen, että oikeanlainen lajittelu tapahtuu myöhemmin... Meillä olisi kuitenkin kehitettävää tässä suhteessa, sillä toistaiseksi olemme heittäneet muoviset juomapullot kierrätettäviin, vaikka pulloille löytyisi palautuspisteetkin. En kyllä tiedä, onko palautuspiste parempi kuin kierrätettävät.
- Pyrin käyttämään ekologisia / orgaanisia kauneudenhoitotuotteita ja meikkejä.
- Ostan ekologisia siivousaineita, en mitään kamalia myrkkyjä.
- Suomessa kuljin pyörällä tai julkisilla. Täällä siihen ei valitettavasti oikein ole enää mahdollisuutta ja se ärsyttää aika ajoin.
- En anna veden juosta suihkussa, kun levitän shampoota tai saippuaa. Sammutan hanan aina, kun en tarvitse lisää vettä.
- En koskaan roskaa. Voisi kuvitella, ettei kukaan enää nykypäivänä roskaa, mutta valitettavasti täällä päin näkyy roskia parkkipaikoilla ja kaduilla.
- Yritän panostaa laatuun ja ostaa sillä tavalla vähemmän. Tämän olen omaksunut vasta muutaman viime vuoden aikana. Yliopisto-opiskelujeni alussa olin totaalisen koukussa nettishoppailuun, ja olen haalinut itselleni enemmän kenkäpareja kuin kukaan tarvitsee yhden elämän aikana. Onneksi olen päässyt eroon turhasta shoppailusta. Toisaalta tiedostan sen, että edelleen ostan aikaisemmin kuin välttämättä tarvitsisi. Kehitettävää siis on paljon.

- Emme ole käyneet Kaliforniassa asuessamme eläintarhoissa emmekä akvaarioissa, vaikka molempia löytyisi lähistöltä muutamiakin. Paitsi että hetkinen, kävimme kyllä akvaariossa Las Vegasissa - näin jälkikäteen ajateltuna sen olisi ehkä voinut jättää väliin. Mutta jos totta puhutaan, emme ole käyneet em. paikoissa Kaliforniassa siitä syystä, ettemme ole kokeneet niitä tarpeellisiksi. Taustalla ei siis ole mitään tietoisia eettisiä ja kestäviä päätöksiä. Delfinaarioissa en enää kävisi, sen verran kamalaa olen niistä kuullut. Myös sirkukset, joissa on eläimiä, jättäisin nykyään väliin, vaikka lapsena tykkäsin sirkuksista. Mietin eläimien kohtelua ja eettisyyttä, kun kävimme Kanadassa Parc Omegassa. Vaikka eläimet olivat luonnossa, niiden oli annettu ehdollistua siihen, että autot ja ihmiset tuovat porkkanoita, ja vähän se tietenkin mietitytti, vaikka paikka olikin mielestäni aivan mahtava. En ole selvittänyt paikan taustoja. En tiedä, tekeekö se minusta huonon ihmisen.
Paikoillaan heiluvat norsut Vietnamissa Saigonin eläintarhassa.
Samassa eläintarhassa ollut tiikeri, joka käveli lasihäkkinsä ikkunan edessä eestaas eestaas. Surullisen pitkästynyt varmaankin.
2.
Tämä on vaikea kysymys. Juttelin tästä mieheni kanssa ja hän totesi vain, että tuskin meillä on mitään kokemuksia erityisen kestävästä matkailusta. Mutta ei toisaalta ole mitään huonoja tai tuhoavia kokemuksiakaan. Olemme kuitenkin varsinkin tämän viimeisen vuoden aikana matkustaneet ja lennelleet lentokoneilla enemmän kuin ennen, mikä on kaikkea muuta kuin kestävää (ennen muuttoa emme kyllä matkustelleet paljoa). Voiko matkustelua, etenkin lentokoneella, ylipäänsä koskaan sanoa kestäväksi...?

Matkakohteistamme en osaa sanoa mitään, sellaisia tavallisia ne ovat olleet. Ei mitään luontoon tunkeutumista, eikä ainakaan eläimien kaltoinkohteluun liittyvää. Aasiassa emme ole yhdessä käyneet, ja huumatut tiikerit ja ihmisiä kantamaan pakotetut norsut ja muut tuntuvat aika kaukaisilta. Olen kuitenkin kerran elämässäni käynyt Aasiassa kaverini kanssa, tarkemmin sanottuna Vietnamissa muutamia vuosia sitten. Saigonissa vierailimme eläintarhassa, jossa eläimet eivät voineet erityisen hyvin. Mutta oho, tämä oli huono kokemus, pahoittelut sivupoluille harhautumisesta. Mutta kun en nyt saa päähäni mitään yhtä hyvää ja kestävää kokemusta.

Sen voin kuitenkin sanoa, että jätämme kaiken aina sellaiseen kuntoon kuin se oli meidän saapuessamme. Minulle ei olisi tullut mieleenkään esimerkiksi kerätä hiekkaa tai kiviä Havaijilta tai Grand Canyonilta - molemmat kuuluvat paikkoihin, joista turistit usein ottavat luontoa mukaansa.
Hanauma Bay Havaijilla Oahu-saarella.
Tämän haasteen kohdalla olen nähnyt muutaman nostavan esiin Havaijin Oahu-saaren Hanauma Bayn snorklauspaikan myönteisessä valossa, koska jokaisen snorklaamaan menijän on siellä katsottava opastusvideo ennen veteen pääsyä. Vaikka video on parempi kuin ei mitään, minä en kyllä väittäisi, että video tekee tuosta paikasta yhtään kestävämpää. Kestävää olisi se, jos ihminen pysyisi poissa vedestä.

3.
En aio haastaa ketään, koska en pidä tälläisista kiertojutuista paljon, vaikka tämä aihe onkin tärkeä. Jokainen, joka kokee aiheen tärkeänä ja haluaa lähteä mukaan, saa ottaa haasteen minulta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti