Piilarihyvitys

Hankin tuossa vuoden alussa taas itselleni kuukausipiilarit vuodeksi. Kävin samalla silmälääkärillä kuin viimeksikin. Löysin aiheeseen liittyen luonnos-kansioni kätköistä yli vuoden vanhan pienen pätkän kirjoitusta otsikolla "Pointsit amerikkalaiselle asiakaspalvelulle". Silloin yli vuosi sitten, kun ostin piilarit lääkäriasemalta ensimmäisen kerran, asemalta soitettiin minulle pari kuukautta ostoksen jälkeen ja kysyttiin, olenko ollut tyytyväinen. Olen täällä blogissa valittanut niin paljon erinäisistä asioista, että olin näköjään kerrankin päättänyt kehua oikein olan takaa tällaista loistavaa palvelua. Minulla oli oikeasti ollut jopa vähän ongelmia ostamieni piilareiden kanssa, ja minulle tarjottiin kontrolliaikaa ja mahdollisuutta vaihtaa jo ostetut piilarit toiseen merkkiin, mutten koskaan tarttunut tilaisuuteen. Olin kuitenkin ällistynyt tällaisesta palvelualttiudesta. Näköjään en kuitenkaan niin paljon, että olisin jaksanut kirjoittaa postauksen kuntoon ja julkaista sen. Oho. No, nyt tuli vähän korjattua sekin asia. Eli siis painotetaan vielä: kyllä tässäkin maassa todella osataan ja joskus paljon paremmin kuin Suomessa! ;)

Mutta palataanpa tähän päivään. Viime vuonna kirjoitin, että meidän silmävakuutukseen sisältyy vuosittainen lääkärikäynti ja 150 dollarin korvaus piilariostoksista, jos ei hanki silmälaseja. Näin lukee mielestäni vakuutuspaperissa. Menin siis silmälääkäriasemalle, koska piilarini olivat loppu ja koska he olivat itse asiassa jo aiemmin jälleen soittaneet ja ilmoittaneet, että olisi aika tulla tarkistukseen. Sitten kävikin ilmi, että vakuutuksemme korvaa kyllä tarkistuksen, mutta ei piilarisovitusta (sitä ei kyllä korvattu ensimmäiselläkään kerralla) eikä myöskään piilareita. Vakuutusehtojen mukaan piilarit korvataan vain joka toinen vuosi.

Olin hämmentynyt, menin kotiin ja etsin vakuutuspaperit. Siellä sanotaan mielestäni kohtalaisen selkeästi, että piilariostokset korvataan silmälasien sijasta 12 kuukauden välein. Soitin vihaisena vakuutusyhtiöön. Käytiin seuraava keskustelu:

minä: "It says here that I can have contacts every 12 months."
asiakaspalvelija: "No, it's every 24 months."
minä: "But I have this paper and it says here that it's every 12 months."
asiakaspalvelija: "No, it's every 24 months."
minä: "Then why does it say here that it's every 12 months?!"
asiakaspalvelija: "It's every 24 months."
minä: "Okay, thank you, bye!"

Ota näistä nyt siis selvää. Ehkä jossain on joku pikkupräntti, jota en todellakaan ole lukenut. Rehellisesti sanottuna en edes ole lukenut koko sivua, joten ehkä asia on selitetty jossain, ja siihen yhteen lauseeseen ei ole uskominen. Tai ehkä vakuutusehdot ovat muuttuneet vuoden aikana. Tai ehkä jotain muuta.

Oli miten oli, jouduin siis maksamaan tämän toisen vuoden piilarit itse. Vakuutukseni korvasi silmälääkärikäynnin, mutta ei piilarien sovitusta eikä piilariostosta. Viime vuonna minulle jäi maksettavaa vuoden piilareista $96 eli noin 80 euroa. Sain kaiken lisäksi $40 rebaten eli hyvityksen piilarien valmistajalta, joten loppujen lopuksi en maksanut vuoden piilareista juuri mitään. Tällä kertaa jouduinkin sitten maksamaan jo aika paljon enemmän: $294 eli noin 260 euroa sisältäen sekä piilarien sovituksen ja kontrollin että vuoden kk-piilarit. En muista yhtään, mitä olen Suomessa maksanut piilareistani, joten en osaa sanoa, onko tuo halpaa, kohtalaisen hintaista vai kallista.

Viime vuonna hain siis hyvityksen ostoksestani. Siitä tuntui loppujen lopuksi olevan melkein enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyvitys tuli kortilla, jossa oli 40 dollaria. Kortti oli ilmainen tietyn ajan. Summa piti käyttää tuona aikana tai sen jälkeen kortista oltaisiin alettu periä maksua kuten mistä tahansa pankki- tai luottokortista. Aika oli pitkä, monta kuukautta, mutta arvatkaapa kuinka helppoa oli käyttää tasan tuollaista summaa kokonaan pois. Maksoin kortilla kerran jonkun 35 euron ravintolalaskun ja kerran pienen karkkiostoksen, minkä jälkeen siellä pyöri joku vajaa 2 dollaria pitkän aikaa. Mihin tuollaisen summan nyt sitten käyttäisi? Yleensä kaupoissa käytän itsepalvelukassoja, joissa en osaa jaata ostosta kahdelle eri kortille, ja jos asioinkin ihmiskassan kanssa, en nyt kehtaa alkaa siinä jonossa pyydellä, että "anteeksi, voisitko veloittaa tältä kortilta 1,68 dollaria ja loput tältä kortilta". Hyvityskortin voi vetää myös miinukselle, minkä jälkeen vasta ongelmissa ollaankin. Lopulta sain handlattua dollarit pois Starbucksissa ja kortille jäi joku 2 senttiä. Olin oikeasti ihan varma, että kortista aletaan veloittaa maksua noiden parin sentin takia - en ihmettelisi yhtään, vaikka homma olisi juuri niin typerää. Mutta ei kuitenkaan. Kortti siis oli ja meni.

No totta kai hain tälläkin kertaa rebaten! Kuitista, joka sisältää vain kahdet erilaiset piilarit ja sovituskäynnin, piti ympyröidä piilariostokset ja käynti, jotta tyhmäkin tajuaa.

Kauhea vaiva joka tapauksesa muutaman kympin takia. Koska tämä hyvityskulttuuri on kuitenkin mielestäni jotenkin kiintoisa, päätin tänä vuonna tehdä saman ruljanssin uudelleen, vaikka tiesin, että saan taas samanlaisen kortin, jonka käyttäminen on hermoja raastavaa. Ja vaikka hyvityksen saadakseen pitää täytellä ja tulostella lomake, kopioida pari kuittia ja ympyröidä itsestäänselviä asioita.

Tällä kertaa minulla oli eri valmistajan piilarit, mutta sain itse asiassa vähemmän hyvitystä kuin viimeksi: vain $35. Kohta saa siis taas stressata siitä, miten käyttää muutama jäljelle jäänyt dollari... :D

Hyvityskortti tuli kotiin parissa viikossa.