Kaksi vuotta Kaliforniassa täynnä!

Eilen 10. maaliskuuta 2016 meillä täyttyi kaksi vuotta asumista Kaliforniassa. Vuosipäivä vähän kuin tuli ja meni. Minä olen ollut niin väsynyt ja stressaantunut, että hyvä jos edes tajusin, että tällainen päivä on. Olen muutaman viimeisen päivän aikana välillä miettinyt, onko tulevaisuuteni nyt sitten tällaista, ainaista väsymystä ja ylirasitusta, ja pohtinut, onko tässä mitään järkeä. Mutta kun tajusin vuosipäivän, pysähdyin hetkeksi muistelemaan vanhaa ja tulin siihen tulokseen, että nyt on oikein hyvä. Aina ei voi olla helppoa, mutta päällimmäinen tunteeni on se, että olen iloinen ja onnellinen, että olemme nyt täällä ja jäämässä.

Nykyinen kotikaupunkimme San Jose. 

Helmikuussa kirjoitinkin jo siitä, mikä sai meidät jäämään tänne, vaikka alun perin tarkoitus oli asua täällä vain kaksi vuotta. Päätös jäämisestä oli tehty jo aiemmin, joten tämä kahden vuoden täyttyminen ei ehkä tunnu mitenkään erikoiselta enää tässä vaiheessa tuon aiemman päätöksenteon vuoksi.

Vähän kuin kohtalon omaisesti eilen 10.3 postissa saapui ilmoitus siitä, että irtisanoutuminen Suomen työstäni on hyväksytty. Ympyrä sulkeutui. Paitsi ehkä oikeammin sanottuna olen ajat sitten hypännyt jo täysin uuteen ympyrään ja jättänyt vanhan taakseni.

Ehkä kuitenkin mieheni kanssa juhlistamme jotenkin viikonloppuna. Jos jaksamme. Minulla päättyy huomenna lauantaina 20 päivän liikuntaputki ja viimeisen kolmen päivän aikana olen ohjannut yhteensä 10 tuntia, joten olen sillä tavalla lievästi sanottuna aika äärimmäisen loppu juuri nyt. Toisaalta ehkä aina jaksaa lähteä ulos syömään. ;)

Tämä kevät on eronnut viime keväästä monella eri tavalla, myös sään kannalta. El Niño pauhaa minkä kerkeää, ja tällä viikolla on satanut paljon ja useasti.

Täällä on jo ihan kevät. Yhtenä iltana nousin ylös autosta kuntosalin pihalla ja kasvojani vastaan iskeytyi voimakas kukkien tuoksu. Kukkapuut jaksavat kukoistaa. Aivan huumaava tuoksu!

Kuten jo aiemmin olen maininnut, tähän maahan ei tietenkään noin vain jäädä, vaan meillä on tällä hetkellä menossa byrokraattiset kuviot sen suhteen, että voimme jäädä. Aihe varmasti kiinnostaa monia, ja lupaan kirjoittaa siitä vielä, kunhan jaksan.

Koskaan ei tiedä, minne elämä kuljettaa. Täytyy vain uskaltaa päästää hetkeksi irti ja antaa elämän viedä.

Hyvää viikonloppua kaikille, ihanat lukijat!