Heinäsirkat ovat muuten hyviä

Jaksoimme lähteä eilen illalla vähän juhlistamaan merkkipäiväämme nimeltä "Kaksi vuotta täynnä Kaliforniassa". Ajattelimme, että olisimme aloittaneet perinteen, ja menneet samaan raflaan, jossa kävimme viime vuonna merkkipäivän "Ensimmäinen vuosi täynnä Kaliforniassa" kunniaksi. Vaikka ravintola olikin silloin pettymys. Mutta perinne kuin perinne hei.

Kun saavuimme San Joseen downtowniin, ei tarvittu kuin muutama minuutti ennen kuin tajusimme, että suunnitelmamme oli huono. "Miksi ihmeessä täällä on näin paljon ihmisiä liikkeellä, eihän täällä koskaan oo ketään? Hei... miksi noilla on Sharksien pelipaidat? Voi ei, onko tänään joku peli?!" Me emme tiedä mitään San Josen tapahtumista, joten emme tienneet, että keskustan on valloittanut San Josen Sharksien kannattajat. Ravintola, johon olisimme halunneet, on hyvin suosittu eikä ota vastaan varauksia, joten sinne on tavallisenakin päivänä ja etenkin viikonloppuna vaikea päästä. Näin Sharksien peli-iltana odotusaika oli 1,5-2 tuntia. Emme jääneet odottamaan. Perinne ei siis alkanut alkaakaan ennen kuin se jo loppui.

Menimme sitten erääseen raflaan, joka minulle edustaa ihan vain meksikolaistatyyppistä paikkaa, vaikka oikeammin sanottuna paikka tarjoileen Oaxaca-alueelle tyypillistä ruokaa. (Älkää huoliko, en minäkään oikeasti tiennyt, mikä on Oaxaca, ennen kuin googletin sen.) Tämä rafla on lueteltu 100 Things to Do in San Jose Before You Die -kirjassa. Vaikka välillä mietinkin tätä kirjaa ja sitä, että voisin kirjoittaa niistä asioista tänne blogiin, oikeasti kirjan listan läpikäyminen on todellakin jäänyt. Tämä yksi rafla on kuitenkin pysynyt mielessäni pitkään. Alueella asuville lukijoille tiedoksi, että paikan nimi on Mezcal.

Ei tarvinnut odottaa kuin vain noin vartti, kunnes pöytä jo vapautui. Muistin, että San Jose -kirjassa oli mainittu grasshopper-alkupala. Pakko oli siis heti etsiä listasta, löytyisikö näitä heinäsirkkoja, ja kyllähän niitä löytyi. En ole ikinä elämässäni syönyt hyönteisiä, joten pakkohan oli kokeilla.

Heinäsirkkoja oaxacalaisen keittiön tyyliin. Minä sanon nam! Maistaisitko?

Ruoka kulkee nimellä chapulines. Heinäsirkat on maustettu valkosipulilla, limellä ja suolalla, ja ne tarjoiltiin quacamolen ja tortillasipsien kanssa. Sirkat olivat todella hyvin maustettuja ja aika rapsakoita. Ihmettelin vähän, miten sipsit ja quacamole liittyvät hyönteisiin, mutta itse asiassa noiden kolmen yhdistelmä oli todella toimiva. Suosittelen!

Muutoinkin ruoka oli ihan jees, joskin minun banaaninlehtiin käärityt tamalekset eivät oikein maistuneet paljon miltään. Ihmettelin, mikäköhän raflassa on niin erityistä, että se on mainittu San Jose -kirjassa, mutta mieheni sen taas totesi oikein osuvasti: "Eiköhän se kerro enemmän San Josesta ja siitä, mitä tekemistä täällä on, kuin tästä raflasta."

Jälkkärit haettiin Cheesecake Factorysta. Juustokakkutehdasrafla ja suuri kauppakeskus, jossa tämä ravintola sijaitsee, vasta kuhisivatkin lauantai-iltana kahdeksan aikaan. Merkkipäivämme teeman kunniaksi saattoi taas tehdä vähän vertailuja, joissa ei ole mitään järkeä: "Suomessa ei mikään kauppakeskus ole varmaan edes auki lauantaina illalla tähän aikaan, mutta täällä on niin paljon populaa, ettei löydy edes parkkipaikkaa!" :D

Onneksi Cheesecake Factorylla on aulassa tiski, josta saa ostettua kakkupaloja mukaan.

Äkkiä kakut kainaloon ja kotiin! Pala kakkua, yksi lasi skumppaa, eka jakso House of Cardsin uusimmasta kaudesta ja olin valmis nukkumaan jo yhdeltätoista. Ei sitä jaksa enää enempää juhlistaa, vaikka mikä merkkipäivä olisi...

Kakkupalat ovat mielestämme pienentyneet sitten viime kerran, josta kylläkin on hiukan aikaa. Ovat kyllä niin tuhtia tavaraa, että ehkä ihan hyvä vain. Minä jaksoin omani, mieheni jätti neljäsosan syömättä.