Luin keväällä San Josessa asuvasta naisesta nimeltä Susannah Greenwood, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä 100 Things to Do in San Jose Before You Die. Kirja julkaistiin keväällä. Ja totta kai se oli pakko saada.
 |
| Löytyykö San Josesta mukaa 100 asiaa tehtäväksi ja koettavaksi? |
Tämä kirja vähän huvittaa sekä minua ja mieheäni että muutamia täällä asuvia tuttujamme. Emme ole mieheni kanssa ihan ainoita, jotka ovat vähän sitä mieltä, ettei San Josessa ole paljoa tekemistä. Greenwood on asiasta kuitenkin täysin eri mieltä, sillä hänen mukaansa hänellä oli vaikeuksia päättää, mitkä 100 asiaa ottaa mukaan kirjaan - tekemistä San Josessa kun kuulemma riittää.
Kirja lojui kaapissani viikkoja ennen kuin ehdin alkaa selailla sitä. Nyt olen käynyt sen läpi melkein kokonaan. Tänä viikonloppuna lähdimme mieheni kanssa myös toteuttamaan kaksi kirjassa mainittua asiaa.
 |
| Matkalla toteuttamaan ensimmäistä asiaa. Olisin ehkä juuri ja juuri osannut katsoa tasoristeyksessä molempiin suuntiin ilman tätä kylttiäkin. |
Kirjassa on lueteltu useampi ravintola, jotka ovat San Josessa kokemisen arvoisia, joten lauantaina kävimme syömässä yhdessä niistä: Poor House Bistrossa. Tämä rafla sijaitsee downtownin läheisyydessä SAP-centerin vieressä lähtevällä sivukadulla, mutta me emme kyllä vahingossa eksyisi tuolle alueelle, jos emme olisi varta vasten osanneet sinne mennä. Ympäristössä on nimittäin lähinnä jotain ihme korjaamoja ja vastaavia, ei todellakaan mitään muita ravintoloita.
 |
| Kokemisen arvoinen ravintola San Josessa kunnon Louisiana-meininkinsä takia. |
Poor House Bistro hehkuu Louisiana-viboja ja tarjoilee aitoa new orleansilaista ruokaa. Tai siis varmaan niin aitoa kuin Kaliforniasta voi saada. Minä söin kombon, jossa oli gumboa, jambalayaa ja kidneypapu-riisimuhennosta sekä maissileipä ja mies söi po-boy -leivän. Minun ruokani oli mukavan mausteista, mutta ei mitään kovin kummoista muutoin. Miehen leipä oli kuulemma oikein maukas.
 |
| Eteläosavaltioruokaa suoraan San Josesta. |
Parasta paikassa oli se, että siellä oli terassi. San Josessa ei kovin monessa paikassa taida olla terasseja. Itse asiassa Poor House Bistrossa on enemmän istumatilaa ulkona kuin sisällä. Lisäksi ravintolassa on livemusiikkia lähes aina. Lauantaina iltapäivällä patio olikin täynnä ihmisiä kuuntelemassa jotain bändiä (tuossa ylempänä olevassa kuvassa näkyy vain osa terassia, se tyhjänä ollut osa - toinen puoli oli aivan täynnä).
Voisimme mennä tähän raflaan toistekin eli olen samaa mieltä Greenwoodin kanssa: ihan tekemisen ja kokemisen arvoinen paikka.
Tänään sunnuntaina sitten puolestaan toteutimme sen, minkä olen halunnut toteuttaa jo iät ja ajat, mutten vain ole saanut aikaiseksi: menimme San Jose Flea Markettiin eli San Josen ulkoilmakirpputorille. Olemme ajaneet tuosta paikasta ohitse monta kertaa ja olen lukenut siitä jostain muualtakin kuin tästä kirjasta, mutta ei vain koskaan ole tullut käytyä. Nyt oli siis aika.
 |
| Greenwood antaa San Josen kirppiksestä aika kauniin ja mielenkiintoisen kuvan. En ole samaa mieltä. |
 |
| Kirppiksen roskikset oli koristeltu. |
Kaverimme totesivat meille, että tällä kirppiksellä myydään lähinnä krääsää ja varastettua tavaraa ja ettei tämä kirppis muistuta millään lailla suomalaisen käsitystä kirppiksestä. Eikä se kyllä muistuttanutkaan. Minulle tuli vähän mieleen jokin basaari jossain etelässä.
 |
| San Josen kirppis. |
Kirppikseltä löytyi kaikenmaailmaan turhaa krääsää. Turistikamaa (paitoja, lippiksiä ja niin edelleen erilaisilla Kalifornia-logoilla), erilaisia lumppuja, joita myös vaatteiksi ehkä voisi kutsua, harmaan tylsiä alusvaatteita, koruja, kauneudenhoitotuotteita, kattiloita ja lisää kattiloita, kodinkoneita, työkaluja - ne oikeasti vaikuttivat siltä, että voivat hyvinkin olla varastettuja -, kenkiä, piraattikenkiä ja kaikkea ihan kummaa kamaa. Mutta ei todellakaan mitään käytettyä niin kuin kirppiksellä kuuluisi, vaan ihan siis sellaista uutta tavaraa. Tai no, pieni osa oli kyllä käytettyä (niin kuin vaikka ne työkalut). Monissa kojuissa myytiin täsmälleen samaa tavaraa. Ihan kuin niissä etelän basaareissa siis.
 |
| Vaatetarjontaa. |
 |
| Vähän aidompaa kirppistunnelmaa, mutta tällaiset olivat täysin vähemmistönä. |
 |
| Tooodella aidot Converset. Myös Niken kenkiä näkyi, mutta niistä en osannut sanoa, olivatko aidot vai eivät. |
Noin 99.9 prosenttia paikalla olevista ihmisistä - sekä myyjistä että asiakkaista - olivat meksikolaisia. Siis oikeasti. Olimme noin toiset valkoihoiset, jotka näimme, ja ne ensimmäiset valkkarit, jotka näimme, olimme me itse! Meksikolaiset olivat liikkeellä ihan tosissaan, ja kauppa tuntui käyvän. Monella oli kädessään muovimukillinen kaljaa. Kirppiksellä oli monta pistettä, jossa myytiin olutta mukaan otettaviin mukeihin. Eli mikäs siinä shoppaillessa.
 |
| Ostaisitko meikkivoiteita, joita säilytetään yli 30 asteen lämmössä ulkona ja tällä tavalla esillepantuina? Viereisellä pöydällä oli L'orealin puutereita samalla meiningillä. |
 |
| Entä miten olisi imuri 3 kuukauden takuulla? |
Meille tuolla kirppiksellä ei ollut yhtään mitään. Se tuli huomattua noin kahden ekan minuutin aikana. Kama ei näyttänyt edes siltä, että sitä haluaisi lähestyä. Kaiken lisäksi oli kuuma. Niin älyttömän, tukalan, tuskaisen ja hikisen kuuma, että minä aloin voida pahoin jo parin minuutin kävelyn jälkeen. Tänään oli yllättävän kuuma, yli 30 astetta, ja jotenkin ihmeen tukalaa. Jokin outo sääilmiö on käynnissä, sillä oli pilvistä ja oli luvattu jopa sadetta ja ukkosta, mikä on tietenkin aivan outoa Kalifornian kesässä. Toistaiseksi ei kyllä ole satanut, meillä ainakaan.
 |
| Mm. Tigiä ja Redkeniä. Tai sitten "Tigiä" ja "Redkeniä". |
Ei todellakaan tehnyt siis mieli kierrellä kirpparilla. Me kävelimme muutamat kujat lävitse ja sitten söimme churrosit, joita kaverimme olivat kehuneet. Olivat kyllä hyviä.
 |
| Nam. |
Tuo kirppis oli muuten kuin pieni matka jonnekin Meksikoon. Kaikki olivat meksikolaisia, ruokakojuissa myytiin vain meksikolaista ruokaa ja sitten paikalla esiintyi vielä jokin meksikolainen musisointiryhmä.
 |
| Meksikolaisten musiikki on kyllä ihan parhaan iloista. |
Kirppiksellä oli myös farmer's market -osasto. Tarjolla oli kaikenmaailman hedelmää, pähkinää, vihannesta ja vaikka mitä. Meidän mukaan lähti 6 isoa mangoa hintaan $5. Kun ostin mangoja, vieressäni oli eräs meksikolainen asiakas kädessään kirves. Hän oli ilmeisesti tehnyt hyvän kirppislöydön. Totesin siinä sitten miehelleni, että Suomessa ei ikimaailmassa voitaisi myydä kaljaa missään, missä joku voi kävellä kirves kädessä. ;) Eikä Suomessa nyt muutoinkaan saisi poistua anniskelualueelta sen kaljan kanssa.
 |
| Kaikkea jännää löytyi. |
Kirppikseltä menimme muuten Costcoon ja vertailimme hieman hedelmien hintoja Costcon ja kirppiksen välillä. Monet hedelmät olivat noin dollarin halvempia kirppiksellä kuin Costcossa, joten ei mitään huimaa eroa. Halvat hedelmät eivät siis ole syy palata tuonne kirppikselle, haha.
 |
| Joissakin kojuissa myyjät eivät olleet meksikolaisia, vaan aasialaisia, ja lähes poikkeuksetta alusvaatekojuissa myivät aasialaiset. Mutta mitä ihmeen alushousuja nämä ovat? Pehmusteet pepussa? Jokin sirojen aasialaisten naisten juttu? Ja apua, mitkä nuo yhdet alushousut tuolla avonaisella takamuksella ovat - mammamallia olevat stringit? Ihan hassut. :D |
Tuomio kirppikselle on, että ehkä vierailun arvoinen paikka, ainakin jos on meksikolainen, mutta kun pysäköinti maksoi $10, niin on vähän sellainen olo, että meni kymppi ihan hukkaan. Greenwood todella kaunistelee asiaa ja saa paikan kuulostamaan joltain aivan muulta kuin mitä se oikeasti on. Tai sitten siellä pitäisi vain oikeasti tutkia kunnolla, jotta jotain edes vähän fiksua löytyisi. Mutta tulipa käytyä.
Jäljellä on nyt 98 asiaa San Josessa ennen kuolemaa. Paitsi että joitakin kirjassa mainittuja asioita olemme jo aikaisemmin tehneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti