Siitä, miten jotkut noudattavatkin sääntöjä ja siitä, miten löysin Makeat Tomaatit eli Sweet Tomatoesin

Täällä blogissa tulee joskus sanottua asioita sellaisella yleistävällä passiivilla. "Amerikkalaiset sitä, tätä ja tota" tyyliin. Koskaan ei saisi yleistää, eikä etenkään pienen kokemuksen varjolla. Mutta aina ei jaksa tarkentaa, että tämä perustuu nyt vain siihen ja siihen kokemukseen. Sanottakoon tekosyyksi vaikka sen, että luotan siihen, että lukijoillani on sen verran medialukutaitoa, että he ymmärtävät minun kirjoittavan vain omasta kapeasta näkökulmastani.

Olen tainnut muutaman kerran ilmoittaa, ettei täällä aina pahemmin noudateta sääntöjä. Tänään tuli vastaan tilanne, jossa sääntöjä todellakin noudatetaan ja pilkun tarkkuudella. Olin aamulla mentorini bodyattack-tunnilla, jonka jälkeen on aina toisen ohjaajan bodypump-tunti. Minä olin attackin jälkeen jäämässä pumppitunnille ja ihmettelin, kun (ilmeisesti sijais)ohjaajaa ei näkynyt eikä kuulunut. Kello tuli tasan ja muutaman minuutin yli, eikä ohjaaja saapunut. Eräs tyyppi tuli ilmoittamaan, että front desckillä selvitetään asiaa, mutta voi olla, että tunti joudutaan perumaan. Tässä vaiheessa muutama osallistuja, jotka tiesivät minun tulleen ohjaajaksi, alkoivat kysellä minulta, enkö minä voisi ohjata tuntia. Yritin sitten selvittää heille, että en voi, sillä en ole vielä töissä 24 Hour Fitnessillä. Juuri eilen selvittelin taustatutkimukseni tilaa ja se on vain kesken, asiasta ei tiedetä enempää, ja minun täytyy odottaa. Olen saanut jonkin verran kyselyitä ohjaajilta, voisinko sijaistaa heidän tuntejaan, ja ryhmäliikunnan aluemanageri painotti minulle, etten missään nimessä saa lupautua kellekään, sillä minua ei ole vielä palkattu (asia, jonka olisin tajunnut itsekin, duh).

Tämä kuva ei liity vääriin yleistyksiin eikä kuntosaliin, vaan siihen, että kävin tänään tutustumassa ekaa kertaa Sweet Tomatoes -ketjuruokapaikkaan.

Sitten mentorini yhtäkkiä ilmestyi saliin, kohtalaisen vihaisen oloisena, ja ilmoitti, että hän ohjaa pumppitunnin. Hänellä olisi pitänyt olla tunnin sisään toinen tunti eri kaupungissa 24HF:n salilla, mutta koska hän otti tämän tunnin, hän ei pystynyt menemään sille oikealle tunnilleen. Hänen oikea tuntinsa jouduttiin perumaan, vain 50 minuuttia ennen tunnin alkua. Eli eihän kukaan saa tietoa perumisesta, ja ihmiset ilmestyvät tunnille joka tapauksessa. Mentorini kertoi minulle ilmoittaneensa front desckillä salin managerille, että minä olen odottamassa tunnin alkua, että olen sertifioitu ja käynyt jo koe-esiintymässä ja että minulla on oikeat musiikitkin puhelimessani, ja kysyneensä, enkö voisi ohjata tuntia. Mutta ei. "Her background check is not cleared, she can't teach here."

Jos mentorini ei olisi suostunut jäämään ohjaamaan tätä tuntia, kuntosali olisi mieluummin lähettänyt salillisen ihmisiä kotiin ilman tuntia kuin antanut minun ohjata. Ja he joutuivat nytkin perumaan yhden kokonaisen tunnin ketjun toiselta salilta.

Toisessa ääripäässä on siis se sali, jossa ohjasin sunnuntaina tunnin, vaikkei paperihommiani oltu vielä edes aloitettu. Ja toisessa ääripäässä on sitten tämä, josta olen jo saanut conditional employment offerin, mutta joka haluaa noudattaa sääntöjä tarkalleen ja vaatia läpäistyn taustatutkimuksen.

Mutta joo, kyllähän minä ymmärrän. Minä en ole heidän järjestelmässään, joten he eivät voisi maksaa minulle tunnin ohjaamisesta. Eikä kukaan edes tiedä, palkataanko minut lopulta vai ei - voihan se olla, etten läpäise taustatutkimusta. Olisinhan minä vetänyt tunnin vaikka ilmaiseksi (jos vaihtoehto olisi ollut se, että tunti olisi peruttu ja olisin itsekin jäänyt vaille treeniä), mutta eihän 24HF sitä voi tietää. Olen kuullut, miten tämä saliketju on kerran vedetty oikeuteen epäselvien ryhmäohjaamiskuvioiden takia, ketju on hävinnyt ja joutunut maksamaan järkyttävät korvaukset (ja sen jälkeen kieltänyt ryhmäohjaamisen kaikilla saleillaan, eli mentorini on todella rikkonut sääntöjä, kun on antanut minun ja yhden toisen ohjata tunnillaan; kumpikaan meistä ei tosin todellakaan kuvittellut, että niistä harjoitteluista maksettaisiin tai että voisimme haastaa ketään oikeuteen). Ymmärrän siis hyvin, miksi minua ei päästetty pelastamaan tilannetta. Olisinhan voinut vaikka haastaa saliketjun oikeuteen jälkikäteen.

Olenhan maininnut, ettei täällä pahemmin käytetä veitsiä ruokaillessa? (Yleistys!) Tässä todiste: hirveä määrä haarukoita, mutta veitsiä löytyi tuosta purkista vain muutama hassu kappale.

Oho, tulipas pieni avautuminen. Itse asiassa minun oli tarkoitus kirjoittaa siitä, miten tutustuin tänään uuteen ketjuruokapaikkaan, Sweet Tomatoesiin. Amerikka on täynnä (pika)ruokaketjurafloja, mutta minä en ole sellaisissa pahemmin käynyt. En siksi, ettenkö söisi sellaista ruokaa, vaan pikemminkin siksi, että olen niin saamaton.

Eräs kaverini kertoi käyneensä Sweet Tomatoesissa yksinään ja viettäneensä siellä todella kauan aikaa, koska siellä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Totesimme, että kuulostaa hyvältä paikalta viettää kauan aikaa yhdessä, joten päätimme mennä sinne tänään lounaalle. Mukaan lähti myös kolmas kaverimme.

Tämä ei ollut lounaani, vaan pelkästään lounaani alkuruoka. Myös nuo leipäpalat olivat alkuruokaleipiä. 

Sweet Tomatoes kiteytyy mainoslauseisiinsa: "salads, soups & bakery". Sieltä löytyy siis salaatteja, keittoja ja leipiä (joku kutsuu niitä leiviksi, minä kutsun niitä ennemminkin pitsapaloiksi ja muffinseiksi) sekä jälkiruokaa vähän sillä tavalla buffetmaisesti. Limsan kanssa koko höskä maksoi veroineen noin $13, ilman limsaa noin kympin. Ei kallis siis.

Osa salaattikamoista.

Keittoja, joista maistoin kahta.

Bakeryn kamaa eli leipiä, muffinseja ja "leipiä" aka pitsapaloja. Niin ja uuniperunoita, vähän ehkä oudosti.

Ruoka ei todellakaan ole mitään gurmeeta, mutta ihan hyvää oli, etenkin ne salaatit ja ne "leivät". Minä ilmestyin paikalle kahden tunnin treenaamisen jälkeen, joten minulle maistui huomattavasti enemmän kuin koko rahan edestä. Aikaakin tuli vietettyä parisen tuntia, ei sentään ihan koko aikaa syöden. Sitä paitsi kun jossain paikassa on pehmistä rajattomasti, sen on pakko olla hyvä paikka viettää aikaa.

Rajaton suklaa- ja vaniljapehmistarjonta kinuskikastikkeen ja nomparellien kera. Ei voi valittaa. Tämä annos on muuten kaverini (tai siis yksi niistä hänen annoksistaan, haha). Minun annokseni (huomaa monikko tässäkin) olivat huomattavasti vähemmän esteettisiä. 

Santsiannoksia ei missään nimessä saanut käydä hakemassa samalle lautaselle. Meksikolaiset työntekijät blokkasivat astioita pois ja aina piti ottaa uusi lautanen. Miksikö? Koska amerikkalaiset ovat pöpökammoisia. (Yleistys!)

Myöhään iltapäivällä minun piti lähteä vielä uudestaan attackiin, tällä kertaa Palo Altoon saakka. Minun piti käydä tekemässä vähän empiirisiä kokeita siitä, miten a) asuinpaikastani North San Josesta ajaa Palo Altoon iltapäivällä ruuhka-aikana 101-motaria pitkin (tulos: ihan kohtalaisen siedettävästi, sillä kaaosruuhka oli enemmänkin toiseen suuntaan) ja siitä, miten b) attack sujuu koripallokentällä (tulos: paremmin kuin olin olettanut, vaikka lattia tuntui kyllä täysin erilaiselta kuin ne lattiat, joihin olen tottunut) sekä siitä, miten c) muutaman minuutin aikana ehdin siirtymään koripallokentältä viereiseen jumppasaliin ja laittamaan pumppikamat valmiiksi (tulos: minulla ei ole mitään hajua, sillä jäin suustani kiinni, enkä siirtyillyt yhtään mihinkään). Saattaa nimittäin olla, että tulevaisuudessa motari ruuhka-aikana, koripallokenttä ja nopeat siirtymiset tulevat sisältymään keskiviikkoihini.